Hyvät taivaan, tämän maan ja tuonpuoleisen asukit, vuoden 2015 paras pahis on:
Lukiolaisnero ja shinigamien ystävä Light Yagami!
Code Geassin Lelouchin tavoin Lightin voisi rinnastaa ennemmin antisankariksi. Mutta hän on kuitenkin niin kiero ja pahan suopa, ettei häntä voi sanoa sankariksi. Vaikka hänen tavoitteensa ovat ja kuulostavat hienoilta ja euphoriamaisilta, ovat ne kuitenkin sanahelinää maailmasta jossa Light jakaisi oman käden oikeutta. Mutta palataan Yagamiin. Light on erittäin terävä päästään ja sarjassa kerrotaankin, että hänen koetuloksensa ovat Japanin kärkiluokkaa (välillä kyllä tuntuu, että kaikki lempihahmoni ovat jotain neropatteja -_-. Anteeksi siitä!). Älykyytensä takia hän erittäin pitkästynyt päiviinsä, kunnes hän löytää shinigamin lehtiön, nimeltään Death Note. Tämän avulla hänellä on valta tappaa ihmisiä, kunhan Light vain tietää kohteen nimen ja kasvot. Eipä aikaakaan, kun Lightin päivät piristyvät, kun koko Japanin poliisi alkaa etsiä häntä. Luulisi olevan parempiakin tapoja kuluttaa aikaansa tai keksiä ajanvietettä...
Pidin Lightista tosi paljon ja sen lisäksi että hän on äärettömän älykäs, on hän myös umpikiero. Hänestä ei olla alettu muovailemaan mitään valoista päivän pelastajaa, vaan hän käyttää Death Notea omiin tarkoituksiinsa. Hän niittaa surutta kaikki vihollisikseen pitämiään armotta ja ilmekkään värähtämättä, jopa omat perheen jäsenet ja ystävät. Light saa pidettyä myös todellisen identiteettinsä piilossa uskomattoman hyvin, vaikka hän asuu saman katon alla poliisin kanssa. Ja toisin kuin Code Geassin Lelouch ei Lightilla ole minkäänlaista tunnesidettä kehenkään eikä välitä kestään tippaakaan. Hänessä ilmenee myös psykopaattisia piirteitä, eikä hän voi sietää häviämistä. Hänen rumia ja hirveitä puoliaan on uskallettu tuoda esille, mikä tekee hahmosta oikean tuntuisen ja ei-niin-täydellisen. Häntä kohtaan kuitenkin tuntee väistämättä empatiaa ja hirveistä teoistaan huolimatta, sitä vain haluaisi kannattaa hänen toimiaan ja olla hänen puolellaan. Rakastan ristiriitaisia hahmoja! Vaikka Light onkin läpeensä paha ja kieroutunut on hänen hahmonsa nerokas ja persoonalinen, joka lyö laudalta kaikki muut. Hänen hahmonsa pysyy erittäin vahvana alusta loppuun, eikä se lätsähdä kasaan. Häntä jaksaa tuijottaa vaikka aamusta iltaa.
Yagmin hahmosuunnittelu ei ole mitenkään erikoista, mutta sopii hahmolle kuin nenä päähän. Hänen ulkonäkönsä kuitenkin hämää paljon, sillä pinnan alta löytyy paljon muutaki kuin ahkera opiskelija. Myös se, että Lightista on tehty komean näköinen, saa katsojan pitämään hänestä väistämättä. Lightin ilmeisiin ja eleisiin on laitettu tunnetta mukaan ja osa on tehty niin loistavan häiriintyneen näköiseksi, ettei voi kun ihmetellä. Mamoru Miyano teki myös mahtavaa työtä Lightin äänenä. Mamorun on nimittäin täytynyt osata näytellä sekä kilttiä koulupoikaa, että psykopaattista nuorukaista, mutta myös hänen on täytynyt pitää ääni vahvana ja nuorekkaana.
Älyllään, kieroudellaan, häpeilemmättömyydellään, sekä kylmäpäisyydellään Light Yagami teilaa kaikki muut pahikset mennen tullen ja on näin ollen ansainnut paikkansa vuoden 2015 Joulukalenterissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti