Mutta en kuitenkaan pidä siitä, että ihmiset ylenkatsovat harrastajia, jotka sattumoisin sattuvat pitämään Prinsessa Ruususesta tai Naapurini Totorosta enemmän kuin Mad Maxistä. Minua on monen monta kertaa ylenkatsottua harrastukseni takia ja vaikka olenkin oppinut suhtautumaan asiaan kypsästi, niin kyllä se aina vähän suututtaa, kun kommentoidaan tyyliin "Ethän sä tollaista voi kattoo, toihan on tarkootettu pikku muksuille. Hankkisit oikeen harrastuksen, sellasen joka sopii ikääselles". Usein olen puollustellut harrastustani, jollekin puolituntemattomalle ja selitellyt miksi animea voi katsoa aikuisetkin. Vanhemmalla ikää olen kuitenkin oppinut ohittamaan tämän tyyliset kommentit pelkällä olankohautuksella.
 |
| Ei Peter Pankaan kasvanut koskaan aikuiseksi. Miksi mun pitäis? |
Yhdessä vaiheessa minulla olikin kauhea kriisi harrastukseni kanssa, sillä otin tosi herkästi itseeni ihmisten kommenteista. Mietin tuolloin usein, että miksi mä oikeasti harrastan animea ja mangaa. Yritinkin piilottaa harrastukseni muilta ihmisiltä, eikä siitä kukaan muu tiennytkään kuin vain muutama hyvä ystäväni sekä perheeni. Onneksi niitä samanhenkisiä ystäviä löytyi, jotka opettivat ettei kaikkia ihmisiä kannata kuunnella, ja että pitää tehdä sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä. Nykyään olenkin hyvin avoin harrastukseni suhteen ja puhun siitä tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Nykyään mietinkin, että miksi olen koskaan hävennyt harrastustani. Vuosien varrella olen tajunnut, ettei animen, mangan, Disneyn tai Potterien fanittaminen ole rikos ja niiden harrastamisessa on paljon enemmä hyvää kuin huonoa.
Tässä kohtaa olisi helppo sanoa etten koskaan kasva animesta ja mangasta sekä Disney-elokuvista ohi, mutta eihän sitä voi tietää. Voi olla, että luen mangaa vielä keinutuolissakin tai sitten innostukseni kuihtuu kokoon parissa vuodessa. Sen verran kuitenkin uskon, että en todennäköisesti pääse harrastuksestani eroon kokonaan, vaan se kullkee mukanani jollain lailla. Tämä harrastus on tuonut niin paljon hyvää elämääni etten ole katunut lainkaan sitä, että eksyin sen pariin aikanani. Voin kuitenkin sanoa, että ei kannata alkaa pelkäämään ihmisten regointia omaa harrastusta kohtaan. Kannattaa olla vain rohkeasti oma itsensä ja nauti harrastuksestaan. Antaa kaikkien kukkien vain kukkia! ;)
No, ihminen on leikkivä eläin kuten muutkin älykkäät eläimet, ja pitää tarinoista. Ja eipä sitä voi mitään harrastaa tai sanoa ilman että suututtaa jonkun... jopa harrastuksen sisällä. Näin omasta näkökulmasta 20-jotain olisi juuri passeli ikä harrastaa, sillä suuri osa muista harrastajista on saman ikäisiä ja sopivat siihen ryhmään joka syntyi kun mangasta tuli Suomessa isompi juttu. Oma kriiseily alkoi kolmen kympin tienoilla ja johtuu varmaan just siitä että käytännössä koko skene on minua nuorempaa, enkä oikeastaan enää koe kuuluvani mihinkään tiettyyn ryhmäänkään. Useimmat sarjatkin saavat tuntemaan vain vanhaksi. Mutta joku vielä vanhempi olisi varmaan taas eri mieltä. Kun itse aloitin harrastuksen, en ollut suinkaan vanhimmasta päästä. Ja samanikäiset tosikot jotka eivät uskalla pitää mistään "lapsellisesta" taas haukkuvat aina. Vanhempien ihmisten kanssa on aina se että he eivät kasvaneet siinä ajassa kun fantasia oli genre, eivätkä nähneet animaatioskenen kasvua ennen kuin kypsällä iällä. Asiasta tekee ironisen se, että alun perin länsimaissa animaatiot oli suunnattu pitkälti (myös) aikuisille!
VastaaPoistaMenen nyt taas tähän, mutta varsinkin suomalaisessa kulttuurissa vieroksutaan kaikkea erilaista ja sitten sen, kun kuuluisan suomalaisen on sanottava aina jotain tälle harrastajalle, koska ei ymmärrä tämän harrastusta. Itsellä oli tuolloin aikanaan kriisi, kun ei oikein ollut niitä kavereita, jotka olisivat jakaneet saman harrastuksen. Ei voinut puhua kellekkään inhokeista tai suosikeista, kun oltaisiin vain pidetty outona. Eikä kukaan meikäläisen selityksiä olisi ymmärtänytkään.
PoistaTuo on muuten totta, että länsimaiset animaatioit on suunnattu pääosin aikuisille. Kyllähän Disneykin sisällyttää nykyäänkin elokuviinsa pervoja viittauksia ja kaikkea muutakin mitkä ainoastaan aikuiset huomaavat. Ja Japanissa animea tehdään pelkästään vähän vanhemmille katsojille. En esim. näyttäisi Zankyou no Terroria tai Rainbow: Nisha Rokubou no Shichini viisi vuotiaalle naperolle. Veikkaan etteivät ihmiset vain edes ajattele asiaa nokkaansa pidemmälle, eivätkä edes tiedä asiasta.
Mutta mitäs me muista, riittää kun itsellä on kivaa! Kerran lapsi, aina lapsi :D
Ja +30 on hyvä ikä harrastaa animea ja mangaa. Anna palaa vaan ;)
Juu, tuskinpa tässä harrastuksia hylätään. Onneksi niitä voi harrastaa nykyään hyvin omassa rauhassa, siihen on nyt paremmat mahdollisuudet kuin olisi 15 vuotta sitten osannut edes kuvitella. :D Suomen tekijä- ja harrastuskenet ovat niin jakaantuneet etten edes tiedä minne piirtäjänä ja harrastajana kuuluisin.
PoistaAnimaatio ja sarjakuva olivat siis alkuaikoina suurelta osin aikuisille, niitä näytettiin muistaakseni leffateattereissa elokuvien alkupaloina. Mutta myöhemmin ne vakiintuivat joksikin "lasten jutuksi". Siitä huolimatta, että aikuisille suunnattua tarjontaa on ollut koko ajan ja suuri osa ison rahan animaatioleffoista ja TV-sarjoistakin on suunnattu myös aikuisille. Tietenkään aikuisille suunnattu ei tarkoita pelkästään pervoilua, vaikka nuoret ja aikuiset kohderyhmänä antavat siihenkin laajemmat mahdollisuudet. Jos esim Muumiesimerkin vetää esiin, niin kaksi viimeistä kirjaahan viehättävät teemojensa takia ilmeisesti enemmän aikuisia kuin lapsia. Ja sarjakuvaa taas ei koskaan suunnattukaan lapsille, sen takia siinä on kaikkea sellaista mitä nykyään ei pidetä Muumeille sopivana (kai nyt Tove ja Lars sen tiesivät paremmin!).
Yleensäkin Suomen manga- ja animekulttuuri on muuttunut viimeisessä 15 vuodessa aivan huimasti. Käytännössä ollaan lähdetty aivan pohjalta ja edetty tähän pisteeseen. Ja ovathan ihmisetkin suvaitsevaisempia kuin muutamia vuosia sitten, sillä nykyään niin moni lukee mangaa tai katsoo animea. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy. Valinnan varaa ainakin löytyy :D
PoistaTyhjentävästi sanottu. Muumi-kirjat ovatkin oiva esimerkki tällaisesta sarjasta, joka on muotoutunut lopuksi lapsille TV-sarjan vanavedessä. Itsehän en ole Muumi-kirjoja lukenut, mutta näin olen kuullut.
80-90-luvuilla ei täällä ollut minkäänlaista animekulttuuria. siitä kun alkoi sitten aikuisuuden kynnyksellä innostua ja netin kautta löytyi ilmaiseksi katsottavaa, niin aloin olemaan jo oikea aikuinen. Mutta eipä tuo haittaa nykyäänkään. Toisinaan sulkeudun kämppääni päiväkausiksi ja katselen innoissani animea ja lipitän olutta kuin mikäkin hikinen hikikomori. Maistuva yhdistelmä. Eipä niissä mitä katson, mitään lapsellista ole. Tehdäänhän länsimaissakin aikuisille piirroselokuvataidetta, hyvin vähän ja tuntematonta mutta kaikennäköstä taidepläjäystä jostain ranskasta.. huoh. Sanon aina ihmettelijöille että luepa vaikka Enki Bilalin "jumalaton näytelmä" tai dark horsen Aliens juttuja. Siinä on länsimaista sarjakuvaa aikuisille. Se on taidetta ja syvällistä, ei viihdettä lapsille. Ja sitä on myös anime parhaimmillaan. Länsimaissa piirretty on yhtä kuin aku ankka ja disney, joka on todella surullista.
VastaaPoistaNykyään tosiaan animekulttuuri on kasvanut ja monipuolistunut hurjasti n. 15 vuoden aikana. Animea on nykyään helpompi katsoa netistäkuin muutama vuosi sitten jolloin jaksoja joutui metsästämään youtubesta tai muualta.
VastaaPoistaMinusta vähän tuntuu etteivät ihmiset oikein rinnasta mangaa ja länsimaalaisia sarjakuvia samaan kategoriaan vaan niitä pidetään enemminkin aivan erilaisina. Onhan se jossain suhteissa näin, mutta oikeastihan niillä on myös paljon yhteistä. Ihmisten käsitykset siitä, että mikä on lapsille ja mikä aikuisille tarkoitettua on aika rajattu. Oletetaan ettei aikuinen voi katsoa animea tai Disneyn elokuvia koska ne on tarkoitettu muka lapsille. Molemmissa kuitenkin käsitellään paljon asioita jotka vain aikuiset huomaavat ja ymmärtävät. On todella sääli etteivät ihmiset välttämättä uskalla tarttua siihen mangaan tai animeen, koska ne ovat kaikkien käsityksien mukaan tarkoitettu lapsille ja nuorille. Ihmisten pitäisi katsoa asiaa monelta kantilta eikä vain niiden samojen oletusten mukaan.