#39. Mobile Suit Gundam 0079

Mobile Suit Gundam sijoituu vuoteen 0079, jolloin ihmiskunta on siirtynyt asumaan siirtokunnissa avaruuteen. Ihmiskunta on kuitenkin jälleen kerran sodassa ja vastakkain ovat Zeonin ruhtinaskunta sekä Maan liittovaltio. Käyttämällä voimakkaita ja kehittyneempiä humanoidirobotteja, jotka tunnetaan nimellä "mobile suit", Zeon on saavuttanut nopeasti yliotteen Maasta. Päähahmomme Amuro elää rauhallista elämää, kunnes Zeonin joukot päättävät hyökätä hänen kotisiirtokuntaansa. Kaaoksen keskellä Amuro nousee testaamattoman gundamin ohjaamoon pelastaaksensa lapsuudenystävänsä ja muut siirtokuntalaiset Zeonin sotilailta. Päätös johdattaakin Amuron vaaralliselle ja jännittävälle matkalle halki avaruuden, jonka aikana hän saa uusia ystäviä mutta myös vihollisia. 

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne blogiin animesta. Julkaisulistaa selatessani huomasin, että edellinen animepostaus on kesäkuulta. Hups! Mutta korjataampa tilanne, sillä tälle kertaa on syyningissä robottisarjojen isä ja merkittävä teos animen historiassa. Nimittäin vuoden 1979 Mobile Suit Gundam. En tiedä mistä innostus katsoa alkuperäinen Gundam oikein tuli, sillä en ole koskaan ollut järin kiinnostunut mechamätöstä. Vaikka kokemukseni genren osalta eivät ole olleet huonoja, niin en ole saanut varsinaista fanitussykäystä genreä kohtaan. Enkä voi vieläkään oikeastaans sanoa, että olisin vannoutunut mechasarjojen palvoja. Mutta täytyy sanoa ettei matka ollut tälläkään kertaa hassumpi.

Ensimmäisten jakson perusteella Mobile Suit Gundam 0079:n kylkeen voisia äkkiä iskeä tavallisen sota-animen leiman. Ja sitähän se onkin, sillä joka jaksossa käydään vähintään yksi taistelu Zeonin sotilaiden ja White Basen miehistön välillä. Sarja on kuitenkin paljon muutakin. Se nimittäin tuo hyvin ilmi sodan järjettömyyden, kun ihmisiä kaatuu molemmilla puolilla vallanhimoisten ihmisten ollessa johdossa. Pian sota ei kuitenkaan rajoitu enää Zeonin ja Maan väliseksi vaan myös Amuron ja sotaässä Charin välille. Sarja tuo esiin sodan kauheuden ja sen mitä se tekee ihmismielelle. Mutta ennen kaikkea Mobile Suit Gundam 0079 on kasvutarina itsensä löytämisestä. Sarja on enemmän hahmo- kuin tarinavetoinen, sillä vaikka taisteluilla ja vihollisen voittamisella on osansa tarinan kuljetuksessa ja viihdyttävyydessä, niin niiden kuuluu toimia pikemminkin ponnahduslautana hahmojen kehityksessä ja kasvussa. Jokainen taistelu nimittäin kertoo enemmän hahmoista ja kasvattaa näitä, kuin että taistelut olisivat vain päätöntä mättöä.

Päähahmojen sekä eri osapuolet on helppo erottaa taistelun aikana toisistaan robottien erottuvien ulkonäköjen ansiosta. Varsinkin Amuron Gundam sekä Charin mobile suit erottuvat muusta hahmomassasta.

Sarjan alussa White Base-aluksella pakenee ryhmä toisilleen tuntemattomia ihmisiä, joista muutamat ryhtyvät puolustamaan alusta ja henkikultaansa. Aluksi todella hajanainen porukka ei meinaa toimia yhteen vaikka kaikilla on omat taitonsa ja kykynsä olla hyödyksi. Sarjan edetessä onkin hieno huomata miten paljon hahmojen välinen dynamiikka muuttuu ja kuinka he oppivat vetämään yhtä köyttä. Hahmot kasvavat sekä yksilöinä että tiimin jäseninä. Samalla nämä oppivat tukemaan toisiaan ja ymmrtämään kuinka tärkea jokaisen panos on White Basen puolustamisessa. Valitettavasti hahmokaarti oppii läksynsä usein kovimman kautta.

Mutta siinä missä hahmojen väiset suhteet kehittyvät, myös hahmot kasvavat yksilöinä, sekä ihmisinä että White Basen miehistön jäseninä. Ja selviten tämä näkyy päähahmossa Amurossa. Amuro on alusta asti erittäin ristiriitainen hahmo, sillä hän osaa välillä olla todella itsekeskeinen ja kova angstipallero, mutta taas välillä hän on vahva ja ja lähimmäisiä rakastava cool Gundam-pilotti. Amuron aaltoileva asenne ja luonne tekevät hänestä kuitenkin mielenkiintoisen päähahmon seurata. Hän ei pilotoi Gundamia koska haluaisia vaan siksi koska hänen on pakko. Hän ei ole se hyvätahtoisin protagonisti, joka empimättä uhraisia itsensä tuntemattomien takia. Tämä erottaa Amuron tavallisesta ja kulutetusta sankarin muotista, jonka kuuluisi olla aina valmis auttamaan muita hädän alaisia. Hänen vaihteleva luonteenlaatunsa tekee myös hänestä inhimmillisen, sillä hän toimii tavallisten teinien tavoin ensin tunteiden perusteella ennen kuin ajattelee. Hänen reaktionsa kuoleman pelkoon, epäonnistumiseen ja lähimmäisten menettämiseen ovat juuri sellaisia miten kuka tahansa meistä kokisi ne. Sarjan edetessä on kuitenkin parasta nähdä miten Amuro kehittyy sekä ihmisenä että Gundam-pilottina.  Kehityskaarensa aikana Amuro käy läpi kaikki mahdolliset tilanteet ja tunteet. Hän käy sekä aivan masennuksen syvissä syövereissä, kuin myös liihottelee pääpilvissä kokien olevansa korvaamaton, ennen kuin löytää sen oikean välimaaston.

Muiden hahmojen kehityskaaret eivät ehkä ole niin suuria, mutta heihinkin tutustutaan melko hyvin sarja aikana. Jopa alussa kusipäinen ja pelkurimainen Kai kehittyy sympaattiseksi ja vahvaksi hahmoksi. Muutamat hahmot eivät taasen saaneet järin ruutuaikaa, kuten Amuron lapsuudenystävä Fraw Bow. Muutenkin sarja laittaa sen loppupuolella hahmot tekemään hieman kummallisia päätöksiä. Kummallisia ihastumisia ainakin Mirain suunnalta tapahtuu ainakin kerran, jossa ei tunne olevan mitään järkeä, kun ottaa huomioon mitä sarjassa aiemmin oli tapahtunut. Onneksi sarja muuten jättää romanttiset hetket minimiin, vaikka pienistä romatiikan tyngistä vihjailtiinkin.

Amuron pienet uhman elkeet korostavat hahmon nuorta ikää, mutta tekevät tästä silti samaistuttavan.

Mobile Suit Gundam 0079:lle täytyy antaa kyllä kunniaa siitä, miten hyvin se onnistui pitämään itsensä viihdyttävän ja tarinansa kasassa yli 40 jakson ajan. Varsinkin sarjan alku sekä keskivaihe olivat todella vahvoja sekä tasapainoisia kokonaisuuksia. Sarjan lähestyessä loppuaan se kuitenkin menettää ottettaan hieman ja loppu tuntuu hieman kiirehdityltä. Joitakin asioita ei selvitetty perinpohjin ja tiettyä hätiköinti näkyi viimeisissä jaksoissa. Sarja vie myös tätä Gundam-pilottien Newtype-konseptia liian pitkälle, jota ei selitetä kunnolla eikä siinä tunnu olevan mitään järkeä. Hieman horjuvasta lopetuksestaan huolimatta sarja oli todella viihdyttävä ja sitä katsoi kyllä mielellään. Ehkä sarjan jatko-osa Mobile Suit Zeta Gundam antaa vastauksia joihinkin hieman auki jääneisiin asioihin.

Ottaen huomioon, että Mobile Suit Gundam 0079 ilmestyi vuonna 1979 niin sen animaatio on yllättävän laadukasta. Eihän se mitenkään vedä vertoja nykyajan animelle, mutta sitä on kuitenkin kiva katsoa ja sen laatu säilyy hyvänä loppuun asti. Tietenkin tiettyjen kohtauksien kierrättäminen budjetin säästämiseksi näkyi animaatiossa, mutta koska nämä oli sulautettu melko hyvin jaksoihin niin eipä sekään katsomiselämystä haitanut. Sarjan vanhuuden huomasi ehkä parhaiten taistelukohtauksissa, jotka olivat hieman itseään toistavia ja kankeita. Sarjassa kuitenkin käytetään sellaisia animaatiokikkoja mitä ei nykyanimessa juuri näe. Erilaisten värien ja tiettyjen grafiikoiden käyttäminen sarjassa sai sen tuntumeen virkistävältä katsottavalta. Joissakin asioissa Mobile Suit Gundamin animaatio on kuitenkin automaattisen vanhentunutta, joka pistää silmään varsinkin hahmomalleissa.

Char on erittäin mielenkiintoinen pahishahmo, onka hahmodesing on sarjan onnistuneimpia.

Mobile Suit Gundamia 0079 katsoessa sieltä kuulee kappaleita, jotka varmasti ovat jo nykyään hyvin ikonisia sarjan fanien keskuudessa. Sarjan musiikki ei itseeni iskenyt niin kovaa, vaikka ei se huonoa ole. Se sopii sarjaan todella hyvin, sillä sen mahtipontinen ja vahva tyyli sopii luomaan tunnelmaa taistelukohtauksiin kuin myös muihin jännittäviin hetkiin. OST on kuitenkin sellaista mitä en kuuntelisi sarjan ulkipuolella. Muutamat biisit kuten "Pathetic, but Decisive", "Gundam on the Earth", "Gallant Char" ja "Affraid of Battle" ovat varmasti sellaisia, joista sarja muistuu mieleen jatkossakin. Sarjan alkutunnarista taas pidin todella paljon. "Tobe! Gundam" on todella ikoninen kappale, joka herättää Gundam henkisyyden eloon. Koh Ikedan syvä ja tumma ääni hellii korvia ja innostaa yhtymään laulamaan mukana. Biisin sanat eivät ehkä ole järin omaleimaisimmat, mutta harvoimpa nykypäivänä alkutunnareissa lauletaan sarjan päätähdestä. Alkutunnaria ei kyllästynyt kuuntelemaan koko sarjan aikana, kun taas sarjan lopputunnari en kärsinyt kuunnella kahta kertaa enempää. Okei, biisin idea on hyvä, mutta lähinnä se aiheuttaa nykykuuntelijalle myötähäpeää. "Eien ni Amuro" on melkein surkuhupaisa biisi, sillä ensimmäisten sanojen jälkeen seuraa vain liuta isoja tyrskähdyksiä. Sanoisin melkeimpä ettei tämä kappale ole oikein my cup of tea.

Summati summaa

En ehkä odottanut pitäväni Mobile Suit Gundam 0079:stä näin paljon. Se ei ehkä ole kaikkien aikojen suosikkisarjani, mutta oli se silti kaiken ajan väärti. Yli 40 jaksoa katsoi nopeasti läpi ja kastomisen jälkeen jäi oikein hyvä fiilis, joten arvosanaksi annan Katsottava. Sarja ei ole täydellinen, sillä sillä on tietyt puuttensa sekä ongelmansa. Sarjan hahmot ovat sen päätähti ja päähahmojaan se kohteleekin hyvin. Erityisesti hahmojen kasvua ja kehitystä on mielenkiintoista seurata, samoin kuin näiden tiimipelaamisen kehittymistä. Amurokin on erittäin mieluisa päähenkilö, joka poikkeaa tavallisesta sankarin muotista. Hahmojen takia tätä sarjaa kannattaakin katsoa, sillä tarinaltaan sarja ei ole mitenkään erikoinen ja on paikoitellen melko nähty ja itseään toistava. Jos vanhemmat ja pidemmät sarjat eivät kammoksuta niin Mobile Suit Gundam 0079 on ehdoton katsottava. Se ei sovi kaikille, mutta jos yhtään Gundam- tai mechasarjat kiinnostavat niin ehdottomasti Mobile Suit Gundam 0079 kannattaa harkita.

Poissa - kelaa vielä kerran taaksepäin

Välillä tuntuu, että Suomen mangamarkkinat ovat todella yksipuolisia eivätkä uudet ,erilaiset julkaisut myy tarpeeksi menestyäkseen. Välillä kuitenkin muutamia yllätyksiäkin saadaan tänne Suomeen asti. Tällainen jopa nimekäskin yksilö on nyt perjantaina ilmestyvä Poissa eli kaikille varmaan tutumpi nimeltä Erased. Olen kastonut Poissa-mangaan perustuvan animen, josta pääosin pidin todella paljon. Ja koska en ollut englannin kielisen julkaisun kanssa vielä kahta ekaa pokkaria pidemmälle, niin oli aivan luonnollista että tartuin tähän pokkariin seuraavaksi.

Poissa kertoo 29 vuotiaasta Satorusta, jonka unelma tulla mangakaksi ei ota tuulta siipien alle. Mangan teon ohessa hän on päättänyt elättää itsensä pizzalähettinä. Satorun päivät tuntuvat ja näyttävät aluksi aivan tavallisilta, mutta pian lukijalle selviääkin, että Satoru kokee välillä kummallisia asioita. Jostain syystä hänen elämänsä kelaantuu taaksepäin hetkiin, jolloin jotain on vinossa. Näiden luuppien aikana Satorun täytyy ratkaista luupin lopussa tapahtuva vika päästäkseen taas normaalin ajan virtaan. Jo pelkästään Satorun kyky hypätä tahtomattaan ajassa taaksepäin tekee sarjasta mielenkiintoisen. Ensimmäisen pokkarin aikana kuitenkin muitakin mielenkiintoisia asioita alkaa tapahtua. Vahvana teemana sarjalle on Satorun menneisyys ja tämän lapsuudessa tapahtuneet lapsimurhat. Juoni porskuttaa tasaisesti eteenpäin eikä lukemisen aikana ehdi tylsistyä. Kohtauksiin on piilotettu myös ovelasti vinkkejä, joiden avulla lukijakin pystyy päättelemään itsekin paljon. Tässä sarjassa pienilläkin yksityskohdilla on merkitystä. Ensimmäinen pokkari aloittaa siis todella vahvasti tämän aikamatkustustrillerin ja kokemuksen perusteella tarina muuttuu sitä synkemmäksi mitä pidemmälle se etenee. 

Kei Sanben piirrosjälki on mukavan erilaista ja se jää varmasti mieleen. Hieman vanhahtava tyyli eroottuu edukseen ja hahmot on helppo tunnistaa. Sanben hieman rosoisen kädenjäljen luulisi muuttuvan helposti sekavaksi lukea, mutta sarjaa onkin helppo edetä. Sekä tarina- että kuvakerronta toimivat todella hyvin. Valkoiset suomikannet näyttävät myös hyvältä. Fontti näyttää kauniilta valkoista, yksinkertaista taustaa vasten ja muutenkin suomimangan pienempi pokkari näyttää paljon tyylikkäämmältä kuin enkkujulkaisun pröystäilevä kovakantinen (joka sekin on upean näköinen). 

Ensimmäisen pokkarin kapean otannan jälkeen Poissa vaikuttaa eritäin lupaavalta uutuudelta. En olisi uskaltanut toivoa sarjaa koskaan Suomeen, mutta nyt kun se on saatu niin suomiversion mukana on hyvä lukea sarja loppuun. Vivahteikas asetelma sopii varmasti vanhemmillekin lukijoille, jotka kaipaavat mangaltaan jotain muutakin kuin pörröisiä pupuja. Jos epäröit tarttua mangaversioon niin pienenä vinkkinä: sarja löytyy Netflixistä sekä näyteltynä että animoituna versiona. Ihan missä tahansa muodossa Poissa on varmasti hyvä tapa kuluttaa aikaansa.