Erased on sarja, johon olin koukussa jo ensimmäisestä jaksosta lähtien. Se on yksi niistä sarjoista, jotka jaksavat olla kutkuttavia alusta loppuun asti. Heti alussa Satorun kyky hypätä ajassa eteen- ja taaksepäin tuntui todella mielekiintoiselta, vaikkakin vähän kulutetulta idealta. Satorun kyvyllä on kuitenkin iso heikkous; siitä ei oikein selitetä mitään. Sarjan aikana ei avata milloin, miksi tai minkä takia Satorulla on tämä kyky. Onko se ollut hänellä aina vai onko sen koko tarkoitus vain saattaa Satoru ratkaisemaan lapsimurhat. Ja lisäksi, koska Satoru on menneisyyteen hypättyään aikuinen lapsen kehossa, niin olisi ollut kiva tietää mitä tälle oikeastaan tapahtuu tämän hyppiessä ajasta toiseen. On melko suuri sääli ettei Revivelista saada sen enempää irti, vaikka se onkin sarjan keskeisimpiä asioita.
Tarinallisesti Erased on kuitenkin todella hyvä ja mielenkiintoinen. Se vetää heti mukaansa ja on tunnelmaltaan aivan loistava. Katsoja saa jännittää mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi ja onnistuuko Satoru lopulta tehtävässään. Tämä sarja on synkkä, eikä se paljon armoa hahmoilleen tai katsojalle jakele. Sarjalla on nimittäin ikävä tapa kumota kaikki hyvät asialla syöksemällä hahmojen niskaan tuplasti enemmän kurjia ja pahoja asioita. Murhamysteerinäkin sarja astuu varmasti jonkun varpaille, sillä lapsimurhat eivät ole arkipäivää missää viihteessä. Lapsimurhien lisäksi sarjalla on myös muita lukuisia ahdistavia teemoja, kuten lapsen pahoinpitely, lapsiporno ja itsemurha.
Sarjan alkupuolisko keskittyy selvästi yhden murhan estämiseen, mutta sarja muuttuukin sen loppu puolella tyypilliseksi hyvä vastaan paha asetelmaksi. Tämä ei ole huono juttu, mutta mysteerin jännittäminen ja murhaajan arvaaminen eivät olleet toteutteuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Nähkääs katsojalle ei anneta juuri vaihtoehtoja mahdollisista murhaajista, jolloin murhaajan arvuuttelu jää vain unelmaksi. Todellisen tekijän tajuaa jo vähän liian aikaisin, mikä söi vähän tunnelmaa. Mutta sarjan idea onkin siinä, että katsoja haluaa uskotella itselleen ettei tämä tekijä voisikaan olla se murhaaja. Itselleni ainakin kävi näin ja se oli omalla tavalaan musertava hetki, kun sarja antoi varmistuksen murhaajasta.
Murhaaja itsessään on kaksipiippuinen tapaus. Sarjan alussa hänet esitetään laskelmoivana, fiksuna ja julmana sadistina, joka onnistuu aina pääsemään kuin koira veräjästä. Sarjan lopussa tämä osoittautuu kuitenkin erittäin pakkomielteiseksi ja hieman hömelöksi hahmoksi, joka tekee kasoittain virheitä. Hahmosta annetut kuvat ovat niin ristiriidassa keskenään, että ne saivat hahmon tuntumaan kahdelta eri hahmolta. Tämä valitettavasti narskutteli kuvaa vinksahtaneesta ja vaarallisesta murhaajasta, ja olisinkin halunnut nähdä pahiksen olevan oikeasti sitä mitä tämän kuvattiin oleavan. Myös murhaajan motiivi murhien taustalla oli vähän outo. En väitä, että ymmärtäisin murhaajien ajatusmaailmaa ja voi ollakin, että jolla kulla voi olla tämän tyyppinen syy, mutta tällä kertaa se tuntui vain hieman typerältä ja äkkiä kirjoitetulta.
Sarjan lopetus on ilmeisesti jakanut porukkaa kahteen leiriin, sillä jotkut tuntuvat pitävän siitä ja joillekin se on ollut pettymys. Omasta mielestäni sarja hoiti lopetuksensa melko hyvin ja siitä jäi kiva fiilis. Kerrankin ei mitään inhottavaa cliffhangeria vain tyydyttävän hyvä lopetus.
Sanomattakin selvää varmaan on, että sarjan päätähdeksi nousee Satoru ja tämän rinnalla kulkee koko ajan mm. Kayo, Satorun äiti ja muutama koulukaveri. Satoru pysyy kuitenkin koko ajan sarjan toiminnallisena hahmona, jota muiden hahmojen käytös ja tekemiset tukevat. Satorulle sattuu ja tapahtuu, sillä hän joutuu sarjan aikan epäilyksi murhasta, hänen läheisiään kuolee tai on vähällä kuolla ja hän joutuu puolipakolla ryhtymään salapoliisiksi. Satoru on kuitenkin erittäin hyvä hahmo, jota on mielenkiintoista seurata. Hän tuntuu inhimmilliseltä hahmolta ja hän reagoi tapahtumiin juuri niin kuin oikeatkin ihmiset reagoisivat. Hän käy läpi monia tunneskaaloja ja hahmosta on hieno huomata, ettei tämä pysy samanlaisena kaikkien tapahtumien läpi. Satoru reagoi tapahtumiin ja se tekee hänestä mielenkiintoisen seurattavan. Satorun hahmo myös kehittyy sarjan aikana ja hän kasvaa paljon aikuisemmaksi ja vastuullisemmaksi hahmoksi. Pidin myös hänen tyylistään sanoa välillä omia ajatuksiaan ääneen.
Kayo on myös hyvä hahmo vaikka hieman erilaisista syistä kuin Satoru. Varsinkin sarjan alussa hän on se mystinen hiljainen hahmo, josta katsoja vain haluaa tietää enemmän. Mutta kun Kayon hahmosta alkaa selvitä koko ajan enemmän ja enemmän asioita, niin sitä enemmän katsoja haluaisi vain ottaa hänet pois sarjasta. Sillä tämä tyttö jos kuka saa aivan liikaa paskaan niskaansa. Kayon hahmossa kuitenkin kietytyy todellisuuskin, sillä valitettavasti hänen kaltaisiaan tapauksia on oikeasti olemassa. Kayon hahmon kehitystä on myös kiva seurata. Hän on juuri niitä hahmoja, joiden kuoresta ulos tuleminen on sarjan parhaita hetkiä. Kayon ja Satorun suhteen kehitys on myös mukavaa seurattavaa. Heidän välinen suhteensa on juuri sellainen suloinen ja viaton mitä alakouluikäisillä nyt onkin. Jos ei oteta sitä huomioon, että Satoru ajatteli pääasiassa lähes kaikki asiat kolmekymppisen aikuisen näkökulmasta.
Animaatioltaan sarja toimii todella hyvin. Varsinkin tunnelman luonnissa sarja loistaa ja se osaa käyttää valaistusta ja ympäristöään hyväksi. Erasedin perusilme on harmaa ja väritön, jota korostaa vielä talviaika. Sarja osaa kuitenkin repiä iloisia ja rauhallisia hetkiä lisäämällä lämpimiä ja iloisia pieniä elementtejä kohtauksiin. Sarja on pieniliikkeinen animaation suhteen, muttas se toimii siltikin erittäin hyvin. Pidin myös videonauhaelementistä sekä sarjan elokuvamaisuudesta silloin, kun ollaan Satorun menneisyydessä. Hahmodesing oli myös kivaa katsottavaa ja hahmoissa huomasi selkeitä ulkonäöllisiä eroja, eikä hahmot olleet tyypillisen animehahmojen näköisiä. Oli kuitenkin hyvä, että animen ulkoasua oltiin hieman siloteltu verrattuna alkuperäiseen mangaan. Muutenkin sarjan animaatio oli kaunista ja terävää, vaikka ajoittainen 3D-animaatio pisti liikaa silmään.
Muu sarjan OST on myöskin täynnä hyviä tapauksia. Erasedin soundtrack on täynnä erilaisia biisejä hyvinkin laidasta laitaan. Sen musiikki vaihtelee susrullisesta pianonsoitosta aina mahtipontisempaan toimintamusiikkiin. Sarja onnistui luomaan musiikin avulla todella koskettavan ja herkän tunnelman, joka välittyy pelkkää musiikkia kuunnellessa. Osa kappaleista ovat jopa hieman karmivia ja saavat niskakarvat nousemaan pystyyn. Erityisen maininnan arvoisia biisejä ovat mm. "Only I am missing", "The Mystery Begins", "Runaway from here" sekä "Ihave to save Her".
Summa summarum
Loppujen lopuksi sarja onnistui tarinallisesti todella hyvin, ja se tuntui oikeastaan jopa pidemmältä kuin vain 12 jakson adaptiolta. Voimakkaat ja synkät teemat ovat aina vetäneet mua puoleensa ja sarja käsittelee niitä todella hyvin. Pääpahis oli pienoinen pettymys lopussa, eikä katsoja pääse kunnolla arvailemaan pahiksen todellista identiteettiä vaihtoehtojen vähyyden takia. Erasedin muut hahmot taas ovat tavalla taikka toisella rakastettavia ja hyviä tapauksia. Muutamista epäkohdista huolimatta sarja on todella kutkuttava ja raastava, joten se ansaitsee Suositeltava-arvosanan. Jos tykkäät vähänkään synkemmistä tai vahva teemaisista hahmoista niin Erasediin kannattaa kyllä tutustua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti