Umicon 2018 - tilaa, tilaa ja happea

Kerrankin olen aikaisin asialla kirjoittamassa coniraporttia, sillä Umiconista on ehtinyt vierähtää vasta pari päivää. Conin jälkeen jäikin niin paljon asiaa mieleen, josta haluaisin avata suuni, joten oli tavallista helpompaa istua koneen ääreen ja alkaa kirjoittamaan. Umiconhan järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja paikaksi oli valikoitunut Turun Logomo. Turku oli itselle suhteellisen uusi valloitus, sillä siellä ei ole tullut käytyä muuta kuin laivalle lähtiessä.

Kun conin järkkäämisestä ilmoitettiin olin aivan innoissani. Etenkin siksi, että yhdeksi kunniavieraaksi oltiin kiinnitetty Arina Tanemura. Tanemuran sarjojen parissa tuli vietettyä lähes koko nuoruusikä, joten hänen teoksillaan on hyvin merkittävä osa oman harrastukseni kehittymisessä. Oli siis ensimmäinen kerta, kun lähdin coniin pelkästään kunniavieraan innoittamana. Otin silti kuitenkin hieman varman päälle, sillä hain ohjalmanjärjestäjäksi kaverin kanssa ja pääsinkin. Ei siis tarvinnut maksaa melko suolaista hintaa lipuista ja uuteen tapahtumaan pääsi tutustumaan melko riskittömästi. Muuten lähdin kuitenkin coniin avoimin mielin.

Kerrankin olin hieman panostanut vkolopun asuun.

Omalla kohdallani Umiconi meni ihan hyvin ja pidin varsinkin Logomon ilmavista tiloista. Kerrankin conissa ei tarvinnut tuntea olevansa tientukkeena eikä happikaan loppunut kesken. Liikuntarajoitteistenkin oli helppo liikkua tapahtumassa. Taidekuja oltiin myös sijoitettu hyviin tiloihin, joissa oli tarpeeksi tilaa eikä ruhkaakaan tuntunut syntyvän. Mikä osittain johtui siitä, että kävijöitä oli melko vähän. Itseäni niukka kävijämäärä ei haitannut, sillä oli mukavaa kulkea törmäilemättä toisiin ihmisiin. Logomon tilat olivat kuitenkin ehkä hieman liian isot kävijöiden määrään nähden. Varsinkin myyntipöytäsali ammotti välillä tyhjyyttään, sillä kävijöiden lisäksi myyntipöytiäkään ei ollut huimasti. En tiedä olivat SCT:n ihmiset yliarvioineet kävijämäärän, mutta tällä kertaa Logomoa pienempi paikka olisi toiminut paremmin. Olin hieman myös pettynyt, sillä oheisohjelmaa ei ollut lähes ollenkaan, sillä varsinkin karaoken puuttuminen sai aikatauluni huutamaan tyhjyyttään ohjelmistossa. Karaoke nyt yleensä on kuulunut conien oheisohjelmistoon, jossa on ainakin omasta mielestäni kiva hengailla ohjelmien välissä. Myöskin vesipisteiden puuttuminen lauantaina pisti ikävästi silmään, vaikkei se meikäläistä koskenutkaan kun olin varautunut omilla juomilla.

Tanmuran ohjelmassa oli kuvauskielto, joten otin vain lavasta kuvan ennen ohjelman alkua.

Pienoinen pettymys oli myös muun ohjelman vähyys, sillä keskimääräiseen coniin verrattuna Umiconissa oli melko vähän ohjelmaa. Tietenkään peruutuksille ja sairastumiselle ei voi mitään, mutta oli hyvin vähäinen ohjelma söi ainakin omaa viihtyvyyttäni. Olen niitä ihmisiä jotka tulevat yleensäkin coniin ohjelman takia, joten ohjelman niukkuus oli melko suuri miinus. Tosin oli välillä kiva viettää coni vain hengäillen, eikä aika toisaalta käynyt pitkäksikään. Myös ohjelmat, joita kävin katsomassa olivat kyllä hyviä. Lauantaina oma ohjelmamme aika oli heti aamusta, joten saimme sen heti pois alta. Ohjelman vetäminen meni ihan hyvin, vaikka aihe ei ollut aivan omalla mukavuusalueella. Lauantain ohjelmasaldoon kuului kolme ohjelmanumeroa, joista ensimmäinen oli Anime muuttaa elämän. Kiva ja rento luento, joka kesti kuitenkin aivan liian vähän aikaa - 15 minuuttia. Ainakaan ei tullut kiirettä Tanemuran Q&A-ohjelmaan, jonka toteutumisesta oltiin vähän jännän äärellä, sillä Tanemura oli kaatunut ja hänen vointinsa kerrottiin olevan heikko. Onneksi Tanemura kuitenkin käveli itse lavalle ja oli ihanan herttainen sekä iloinen. Kerrankin olin hommannut paikkaliput ajoissa ja saanut hyvän paikan toiselta riviltä. Päivän viimeiseksi ohjelmaksi jäi Vedetään Otakuista!-show joka oli aivan ylivertainen. Mua oikein harmitti että Tanemuran ohjelma oli osittain päällekkäin shown kanssa, sillä puolet ohjelmasta meni aivan ohi. Se mitä nyt kuitenkin katsotuksi tuli niin olin erittäin tyytyväinen. Iitu poppoineen veti aivan järkyttävän hyvin kaikki sketsit ja saivat yleisönkin mukaan.

Sunnuntai alkoi jonotuksella, sillä Tanemuran nimikirjoitustilaisuus oli heti aamusta. Olin positiivisesti yllättynyt Umiconin lippukäytännöstä, sillä jotta nimikirjoituksen sai täytyi olla lippu. Itse pidin tästä käytännöstä, sillä nyt ei syntynyt samanlaista kaaosta jonotuksen suhteen, kuin tavallisesti. Tietenkin kaikki halukkaat eivät saaneet tällöin nimikirjoitusta, mikä herätti twitterissä vähän närää. Varsinkin kun asiasta oltiin mainttu vain ehkä kerran ohjelmalehtisessä. Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta ei mielestäni se ei ole järjestäjien vika, jolleivat kävijät itse ole lukeneet tekstiä loppuun. Nimikirjoitustilaisuus soljui kuitenkin rauhallisesti. Itse muutuin ujoksi fanitytöksi, kun pääsin kättelemään Tanemuraa. Olin tajunnut ostaa kerrankin jotain ja annoinkin Tanemuralle Fazerin kuuluisaa sinistä suklaata, josta Tanemura oli oikein kiitollinen. Tanemura oli myös kovin iloinen saadessaan singeerata päivän ensimmäisen Idol Dreamsin (ja ehkä viimeisen).

Huudan Tanemuran nimmari!

Conilootti oli aika iso ja suurin osa taidekujalta

Muuten sunnuntai oli rauhallinen, eikä meidän poppoo viettänyt koko päivää conipaikalla. Maho Shoujo genrenä-ohjelman jälkeen nimittäin lähdettiin syömään nepalilaiseen vatsojen jo kurniessa. Ruoka oli aivan järjettömän hyvää ja veljetkin pääsivät tutustumaan itämaisen ruuan saloihin. Ruuan jälkeen olikin meidän osalta coni ohi ja lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Pohjamaata.

Umiconi ei ehkä yltänyt kokonaisuudessa odotuksiini, enkä onneksi joutunut ostamaan näinkin suolaisen hintaista lippua. Tapahtumassa oli kuitenkin hyviäkin puolia, kuten taidekujan sijainti, Logomo paikkana, nimikirjoitustilaisuuden organisointi ja aivan ihana ohjelmavastaava. Olen kuullut paljon huonjakin asioita, mitä Umiconissa on tapahtunut mm. ohjelmien ja jv:den suhteen, mutta itseni kohdalla Umiconi ei jäänyt toivottomaksi tapaukseksi. Valitettavasti osa kävijöistäkään ei oikein osannut käyttäytyä, sillä varsinkin useampi naisten vessa oli tukittu eikä kunniavieraiden toivetta kuvauskiellosta kunnioitettu. Parille nuorelle tuli myös huomautettua taidekujalla heidän puheistaan kujalaisista ja kujan tarjonnasta. Umiconin järjestäjien kannattaisi ottaa ehkä tähtäimekseen ennemminki vakiinnuttaa coni Turkuun, kuin ylpistellä huikeilla kunniavierailla ja aivan liian isoilla tiloilla. Aina löytyy kehittämisen varaa, ja jos järjestäjät ottavat onkeensa tämän vuoden palautteesta, niin en näe mitään estettä ettei Umicon voisi olla tulevaisuudessa ihan hyväkin tapahtuma. Okei kaikkia ei voi miellyttää, mutta mielestäni osalla kävijöistä ja ihmisistä on vähän huono asenne SCT:tä kohtaan. Mikä on osittain oikeutettua, mutta menee aika ajoin vähän yli. En kuitenkaan rupea enempää saarnaamaan. Kiitos kaikille kivasta conista! Seuraava con onkin sitten Oulun Matsucon.