Popcult Day - hellettä ja ohjelmaa

Popcult Daystä on nyt kulunut kaksi viik... ei anteeksi, kolme viikoa, ja olenkin yllätyksekseni näinkin aikaisin kirjoittamassa siitä postausta. Hyvä minä! Oikeastaan koko Popcult Dayhin lähtö tuli vähän yllätyksenä, sillä alun alkaen mun ei ollut tarkoitus lähteä sinne ollenkaan. Mutta jonkin onnen kantamoisen kautta onnistuin voittamaan twitterissä järjestettävässä arvonnassa lipun tapahtumaan, joten pakkohan sinne oli sitten lähteä. En ole aikoihin ollut yhden päivän kestävässä conissa, sillä nykyään kaikki conit joissa käyn ovat lähes poikkeuksetta koko viikonlopun kestäviä. Tähän on ensisijasesti syynä sen, että en välttämättä jaksa vaivautua lähtemään tapahtumaan yhdeksi päiväksi toiselta puolen Suomea. Mutta Popcult Dayn jälkeen muistin taas kuinka paljon hyviä puolia päivän kestävissä tapahtumissa on. Ei tarvitse rahdata puolta omaisuutta mukana ja säästyy majoituskuluilta, jos tapahtumapaikalla saapuu vasta tapahtumapäivänä. Lisäksi oli jotenkin tosi rentoa olla Popcult Dayssä, kun ei ollut sitä tiettyä vaivannäköä mukana raahattavana eikä tarvinnut stressata seuraavaa conipäivää.

Mutta siis hieman siitä miten conipäivä sujui. Ihan mukavasti, kiitos kysymästä. Tällä kertaa mukanani oli hieman erilaista matkaseuraa, sillä olin saanut erään ystävän, joka ei ollut koskaan ennemmin käynyt conitapahtumissa, puhuttua ympäri lähtemään meikäläisen mukaan. Kyseinen henkilö itsekin tuumasi päivän päätteksi, että tapahtuma oli oikein mukava ja mieltäavartava, muttei välttämättä jaksaisi tällaista touhotusta koko viikonloppua xD. Mutta siis eniwei, matkaan lähdettiin junalla jo aikaisin aamulla, jotta ehtisimme conipaikalle hyvissä ajoin. Tietenkään aamu ei sujunut niin sutjakkaasti kuin oli tarkoitus, sillä minä höynä onnistuin unohtamaan kännykkäni kotiin, jota tietenkin piti lähteä vielä noutamaan. Junaan kuitenkin ehdittiin, hieman ylinopeusrajoituksia rikkoen, mutta ehdittiin kuitenkin.

Helsinkiin saavuimme noin 45 minuuttia ennen conin aukeamista, mikä ei antanut syytä kiirehtiä, olimmehan päättäneet kävellä Kulttuuritalolle. Eihän matkaa ollut kuin pari kilometriä rautatieasemalta. Matka sujuikin ihan mukavasti, ellei oteta huomioon sitä, että olimme paistua rapeiksi heti alkujaan kuumassa kevätauringossa. Muutenkin koko päivä oli todella aurinkoinen ja oli hienoa, että sään valtiaatkin suosivat joskus conittajia. Onneksi kuuma ja helteinen ilma ei niin paljon haitannut, sillä Kultturitalon ilmastointi pelitti kohtalaisen hyvin. Lukuunottamatta suljettuja ja pienimpiä luentosaleja, joissa haisi aina mukavasti ohjelman loputtua sukkamehu.

Mutta siis paikanpäälle päästiin ja päätettiinkin suunnata ensimmäisenä Godzilla-luennolle. Godzilla — Atomipommin symbolista pop-kulttuurin ikoniksi oli ehkä päivän parhaimia ohjelmia, sillä vaikka asiassa ei menty niin syvälle kuin oltaisiin voitu, niin itse ainakin sain paljon lisätietoa tuoteperheestä. Ja oli todella mukava kuunnella ohjelmapitäjiä täyden ajan, sillä he näyttivät oikeasti pitävän aiheestaan. Ei edes haitannut vaikka pieni jännitys ja kokemattomuus näkyikin hieman ohjelman pitämisessä.

Mun minimalistinen conilootti

Seuraava ohjelma alkoikin melkein heti perään, nimittäin Avatar — enemmän kuin lastenohjelma?. Lähdin innoissani kuuntelemaan höpinää Avatarista, sillä varsinkin Iitunesin, Pixeffectin ja Sipsinekkun tuntien luvassa ei voinut olla kuin hyvää keskustelua, mukava ilmapiiri ja kunnon naurut. Ja sitä sitten sainkin mitä odotin. Panelistit käsittelivät todella laajasti ja syvällisesti eri aiheita Avatar-sarjasta, joita en itsekään ole tajunnut pohtia. Lisäksi tunnelma oli koko ajan rento, eikä ollut minkäänlaista kynnystä osallistua parilla sanalla mukaan keskusteluun. Harmi, kun vajaa kaksi tuntinen meni niin nopeasti, sillä olisin jaksanut kuunnella porukan höpötyksiä vaikka toisenkin mokoman.

Ohjelmia ohjelmien perään, sillä seuraavaksi laukattiin pienen pohdinnan jälkeen seuraavalle luennolle. Stranger Thingsin animeversio!? — Boku dake ga inai machi kiinnosti ohjelmakonseptina todella paljon, mutta olikin melkoinen pettymys. Ohjelma tuntui yhdeltä suurelta sähläykseltä, sillä ohjelmapitäjä hyppi asiasta toiseen koko ajan eikä ohjelmalla ollut lainkaan rakennetta. Oli hienoa, että ohjelmanpitäjä piti aiheestaan ja käsiteltävistä sarjoista, mutta ohjelmaa kuunnelessa tuntui, että pitäjä oli vain kirjoittanut ajatuksensa paperille ja kertoi niitä sitä mukaa kuin oli kirjoittanutkin. Lisäksi minua häiritsi tavattomasti se, että ohjelmakuvauksessa ja itse paikanpäälläkin kerrottiin ettei ohjelma tule sisältämään spoilereita. Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa, sillä ainakin Boku dake ga inai machista kerrottiin hyvin suuriakin spoilereita ja melkein jo pelkäsin, että pitäjä lipsauttaisi pääpahiksenkin nimen vielä. Onneksi olin itse jo katsonut kyseisen anime-sarjan, mutta kävi vähän harmi muita kuulijoita jotka eivät sitä olleet vielä katsoneet. Konsepti oli siis kiva ja mielenkiintoinen, mutta toteutus ja sisältö eivät vain nyt onnistuneet.

Seuraavaksi arvoimme taas kahden ohjelman välillä, sillä vastassa oli Disney ja Game of Thrones. Itse olisin varmaan lähtenyt katsomaan Disney: Sankareita, onko heitä?-ohjelmaa, mutta koska olin rohdannut kaveria melkein puolipäivää itseäni kiinnostavissa ohjelmissa, niin annoin päätäntävallan hänelle. Joten eksyimme Game of Thrones — adaptaatio vai mikä?-ohjelmaa kuuntelemaan. Odotin ohjelmalta ehkä vähän toisenlaista sisältöä, sillä lopulta pääasiassa pitäjä vain luetteli fanktoja, jotka itsekin jo tiedostin. Ohjelman parasta antia oli ehdottomasti spekulointi sarjasta, sen tulevaisuudesta ja kirjailijasta muiden osallistujien kanssa, vaikka ohjelmapitäjän anti jäi mielestäni vähäiseksi.

Tämän jälkeen maistuikin jo ruoka ja koska kaveria piti sisvistää, niin tiemme kulki läheiseen nepalilaiseen ravintolaan. Kaverikin yllättyi postiivisesti ruuasta ja saimma kyllä vatsamme täyteen. Ennen ja jälkeen ruokailin kierrimme myös yhdistypöydät, taidekujan ja myyntipöydät. Yhdistyspöydillä nyt kävi turisemassa mukavia kuten aina, mutta myyntipöytäsalista ei tällä kertaa tarttunut matkaan mitään. Taidekujaltakin mukaan sattuivat vain pari arttia ja yhdistyspöydiltä Aiconin kangasmerkki. Tosin taidekujalta olisin halunnut ostaa vaikka ja mitä, mutta en vain antanut itseni langeta.

Muutenkin syömisen jälkeen vaeltelimme ympäri conipaikkaa, sillä molemmat odottivat kellon lyövän tarpeeksi seuraavia ohjelmia varten. Kaveri lähti kuuntelemaan päivän viimeisenä ohjelmana Ympäristö tarinankertojana videopeleissä, mutta koska itseäni ei videopelit jaksa nykyään kiinnostaa niin päätin itse ujuttautua kuuntelemaan Sinä ja fuusiosi — Sukupuoli ja seksuaalisuus Steven Universessa-ohjelmaa. En ole Steven Universea koskaan katsonut, mutta sen hahmot ja pääidea olivat ennestään tuttuja. Ohjelma oli todella hauska ja Metteä oli kiva kuunnella, mutta hän ei mielestäni mennyt tarpeeksi syvälle aiheeseensa. Ohjelma ei ollut niin syvällistä analyysia kuin olin odottanut eikä ohjelma oikeastaan antanut mitään uutta, mutta Metteä oli vain kiva kuunnella. Tosin ohjelman aikana minua häiritsi yleisön jatkuva kommentointi läpi ohjelman. Pari kysymystä ei haittaa, mutta kun kysymyksiä ja kommentteja tulee joka välissä niin se rupaa ärsyttämään. Varsinkin kun nämä kommentit eivät välillä mitenkään liittyneet ohjelman sisältöön. Jos sinulla on paljon asiaa ohjelmasta säästä kysymykset loppuun tai pidä oma ohjelma.

No, ohjelmian loputtua lähdimmiken kohti rautatieasemaa kaupana kautta ja jätkien kera. Olin varautunut päivään aivan liian paksuilla housilla, joten käveleminen oli välillä melko kuumottavaa. Junamatka kohti kotia sujui mukasti, joskin hieman väsyneissä merkeissä ja liian tunkkaisessa vaunussa. Popcult Day oli oikein onnistunut päivä ja olen tyytyväinen, että lähdin sinne. Kaveria tuli nyt vedettyä paikasta toiseen, mutta loppukartoituksessa onneksi selvisi, että päivä oli ollut oikein mieluisa. Tekemistä riitti koko ajan ja ohjelmaa oli runsaasti moneen makuun. Ohjelma osoittautui pääosin todella hyväksi ja oli harmillista, että niin moni ohjelma meni ohi suun. Tapahtumapaikkana Kulttuuritalo ei ehkä ole kaikista paras vaihtoehto, sillä paikoitellen käytävät ja portaat olivat ahtaat. Tämäpä tosin taitaa olla ainoa miinus tapahtumapaikasta. Sijainti oli hyvä ja ilmastointikin pelitti kohtuullisen hyvin. Ohjelmasaleja oli useita ja taidekujalla oli suhteellisen isot tilat. En voi kun kehua tapahtumaa, sillä siitä jäi päällimmäiseksi hyvä mieli päälle. Ensi vuonna on hyvä sitten jatkaa näillä näkymin Popcultin parissa. Viime viikonloppuna oli Matsuconi, joten siitä on tulossa postaus jossakin kohtaa, jahka innostun siitä kirjoittamaan. Näillä näkymin seuraava coni on Desucon, joten minä kiitän ja kuittaan tältä erää. Näkyillään taas!

Umicon 2018 - tilaa, tilaa ja happea

Kerrankin olen aikaisin asialla kirjoittamassa coniraporttia, sillä Umiconista on ehtinyt vierähtää vasta pari päivää. Conin jälkeen jäikin niin paljon asiaa mieleen, josta haluaisin avata suuni, joten oli tavallista helpompaa istua koneen ääreen ja alkaa kirjoittamaan. Umiconhan järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa ja paikaksi oli valikoitunut Turun Logomo. Turku oli itselle suhteellisen uusi valloitus, sillä siellä ei ole tullut käytyä muuta kuin laivalle lähtiessä.

Kun conin järkkäämisestä ilmoitettiin olin aivan innoissani. Etenkin siksi, että yhdeksi kunniavieraaksi oltiin kiinnitetty Arina Tanemura. Tanemuran sarjojen parissa tuli vietettyä lähes koko nuoruusikä, joten hänen teoksillaan on hyvin merkittävä osa oman harrastukseni kehittymisessä. Oli siis ensimmäinen kerta, kun lähdin coniin pelkästään kunniavieraan innoittamana. Otin silti kuitenkin hieman varman päälle, sillä hain ohjalmanjärjestäjäksi kaverin kanssa ja pääsinkin. Ei siis tarvinnut maksaa melko suolaista hintaa lipuista ja uuteen tapahtumaan pääsi tutustumaan melko riskittömästi. Muuten lähdin kuitenkin coniin avoimin mielin.

Kerrankin olin hieman panostanut vkolopun asuun.

Omalla kohdallani Umiconi meni ihan hyvin ja pidin varsinkin Logomon ilmavista tiloista. Kerrankin conissa ei tarvinnut tuntea olevansa tientukkeena eikä happikaan loppunut kesken. Liikuntarajoitteistenkin oli helppo liikkua tapahtumassa. Taidekuja oltiin myös sijoitettu hyviin tiloihin, joissa oli tarpeeksi tilaa eikä ruhkaakaan tuntunut syntyvän. Mikä osittain johtui siitä, että kävijöitä oli melko vähän. Itseäni niukka kävijämäärä ei haitannut, sillä oli mukavaa kulkea törmäilemättä toisiin ihmisiin. Logomon tilat olivat kuitenkin ehkä hieman liian isot kävijöiden määrään nähden. Varsinkin myyntipöytäsali ammotti välillä tyhjyyttään, sillä kävijöiden lisäksi myyntipöytiäkään ei ollut huimasti. En tiedä olivat SCT:n ihmiset yliarvioineet kävijämäärän, mutta tällä kertaa Logomoa pienempi paikka olisi toiminut paremmin. Olin hieman myös pettynyt, sillä oheisohjelmaa ei ollut lähes ollenkaan, sillä varsinkin karaoken puuttuminen sai aikatauluni huutamaan tyhjyyttään ohjelmistossa. Karaoke nyt yleensä on kuulunut conien oheisohjelmistoon, jossa on ainakin omasta mielestäni kiva hengailla ohjelmien välissä. Myöskin vesipisteiden puuttuminen lauantaina pisti ikävästi silmään, vaikkei se meikäläistä koskenutkaan kun olin varautunut omilla juomilla.

Tanmuran ohjelmassa oli kuvauskielto, joten otin vain lavasta kuvan ennen ohjelman alkua.

Pienoinen pettymys oli myös muun ohjelman vähyys, sillä keskimääräiseen coniin verrattuna Umiconissa oli melko vähän ohjelmaa. Tietenkään peruutuksille ja sairastumiselle ei voi mitään, mutta oli hyvin vähäinen ohjelma söi ainakin omaa viihtyvyyttäni. Olen niitä ihmisiä jotka tulevat yleensäkin coniin ohjelman takia, joten ohjelman niukkuus oli melko suuri miinus. Tosin oli välillä kiva viettää coni vain hengäillen, eikä aika toisaalta käynyt pitkäksikään. Myös ohjelmat, joita kävin katsomassa olivat kyllä hyviä. Lauantaina oma ohjelmamme aika oli heti aamusta, joten saimme sen heti pois alta. Ohjelman vetäminen meni ihan hyvin, vaikka aihe ei ollut aivan omalla mukavuusalueella. Lauantain ohjelmasaldoon kuului kolme ohjelmanumeroa, joista ensimmäinen oli Anime muuttaa elämän. Kiva ja rento luento, joka kesti kuitenkin aivan liian vähän aikaa - 15 minuuttia. Ainakaan ei tullut kiirettä Tanemuran Q&A-ohjelmaan, jonka toteutumisesta oltiin vähän jännän äärellä, sillä Tanemura oli kaatunut ja hänen vointinsa kerrottiin olevan heikko. Onneksi Tanemura kuitenkin käveli itse lavalle ja oli ihanan herttainen sekä iloinen. Kerrankin olin hommannut paikkaliput ajoissa ja saanut hyvän paikan toiselta riviltä. Päivän viimeiseksi ohjelmaksi jäi Vedetään Otakuista!-show joka oli aivan ylivertainen. Mua oikein harmitti että Tanemuran ohjelma oli osittain päällekkäin shown kanssa, sillä puolet ohjelmasta meni aivan ohi. Se mitä nyt kuitenkin katsotuksi tuli niin olin erittäin tyytyväinen. Iitu poppoineen veti aivan järkyttävän hyvin kaikki sketsit ja saivat yleisönkin mukaan.

Sunnuntai alkoi jonotuksella, sillä Tanemuran nimikirjoitustilaisuus oli heti aamusta. Olin positiivisesti yllättynyt Umiconin lippukäytännöstä, sillä jotta nimikirjoituksen sai täytyi olla lippu. Itse pidin tästä käytännöstä, sillä nyt ei syntynyt samanlaista kaaosta jonotuksen suhteen, kuin tavallisesti. Tietenkin kaikki halukkaat eivät saaneet tällöin nimikirjoitusta, mikä herätti twitterissä vähän närää. Varsinkin kun asiasta oltiin mainttu vain ehkä kerran ohjelmalehtisessä. Tämä saattaa kuulostaa ilkeältä, mutta ei mielestäni se ei ole järjestäjien vika, jolleivat kävijät itse ole lukeneet tekstiä loppuun. Nimikirjoitustilaisuus soljui kuitenkin rauhallisesti. Itse muutuin ujoksi fanitytöksi, kun pääsin kättelemään Tanemuraa. Olin tajunnut ostaa kerrankin jotain ja annoinkin Tanemuralle Fazerin kuuluisaa sinistä suklaata, josta Tanemura oli oikein kiitollinen. Tanemura oli myös kovin iloinen saadessaan singeerata päivän ensimmäisen Idol Dreamsin (ja ehkä viimeisen).

Huudan Tanemuran nimmari!

Conilootti oli aika iso ja suurin osa taidekujalta

Muuten sunnuntai oli rauhallinen, eikä meidän poppoo viettänyt koko päivää conipaikalla. Maho Shoujo genrenä-ohjelman jälkeen nimittäin lähdettiin syömään nepalilaiseen vatsojen jo kurniessa. Ruoka oli aivan järjettömän hyvää ja veljetkin pääsivät tutustumaan itämaisen ruuan saloihin. Ruuan jälkeen olikin meidän osalta coni ohi ja lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Pohjamaata.

Umiconi ei ehkä yltänyt kokonaisuudessa odotuksiini, enkä onneksi joutunut ostamaan näinkin suolaisen hintaista lippua. Tapahtumassa oli kuitenkin hyviäkin puolia, kuten taidekujan sijainti, Logomo paikkana, nimikirjoitustilaisuuden organisointi ja aivan ihana ohjelmavastaava. Olen kuullut paljon huonjakin asioita, mitä Umiconissa on tapahtunut mm. ohjelmien ja jv:den suhteen, mutta itseni kohdalla Umiconi ei jäänyt toivottomaksi tapaukseksi. Valitettavasti osa kävijöistäkään ei oikein osannut käyttäytyä, sillä varsinkin useampi naisten vessa oli tukittu eikä kunniavieraiden toivetta kuvauskiellosta kunnioitettu. Parille nuorelle tuli myös huomautettua taidekujalla heidän puheistaan kujalaisista ja kujan tarjonnasta. Umiconin järjestäjien kannattaisi ottaa ehkä tähtäimekseen ennemminki vakiinnuttaa coni Turkuun, kuin ylpistellä huikeilla kunniavierailla ja aivan liian isoilla tiloilla. Aina löytyy kehittämisen varaa, ja jos järjestäjät ottavat onkeensa tämän vuoden palautteesta, niin en näe mitään estettä ettei Umicon voisi olla tulevaisuudessa ihan hyväkin tapahtuma. Okei kaikkia ei voi miellyttää, mutta mielestäni osalla kävijöistä ja ihmisistä on vähän huono asenne SCT:tä kohtaan. Mikä on osittain oikeutettua, mutta menee aika ajoin vähän yli. En kuitenkaan rupea enempää saarnaamaan. Kiitos kaikille kivasta conista! Seuraava con onkin sitten Oulun Matsucon.

Animecon 2017 - kesken jäänyt coni

Oho hups, tämäkin postaus oli jäänyt "hieman" pidemmäksi aikaa roikkumaan ja myönnettäköön, että olin ehkä jopa hieman, vähän, jonkin verran unohtanut sen kokonaan blogini luonnoksiin. Eihän Animeconista olekaan kuin, öö, melkein kolme kuukautta. Kröhöm, mutta ei nyt takerruta siihen! Tämä postaus taitaa tosin jäädä hieman tyngäksi, sillä olin conissa ainoastaan lauantain. Muuttuvien ja liikkuvien osien suhde oli liian suuri, eikä coniviikonloppu mennyt aivan suunnitellusti.

Lauantai meni kuitenkin suhteellisen hyvissä merkeissä (jollei oteta huomioon sitä parkkisakkoa, minkä veli sai). Paikanpäälle päästiin hyvissä ajoin, ja saimme jopa liput vaihdettua melko kivuttomasti. Pientä organisoimisen varaa olisi kuitenkin voinut olla enemmän, sillä itse olin aivan hukassa oman badgeni hakemisen suhteen. Onneksi lippuvänkärit uskalsivat avata suunsa ja huudella ihmisille mistä vänkäri/ohjelmapitäjät saivat badgensa. Velikullat joutuivat odottamaan hieman pidempään omaa vuoroansa, joten itsekin jouduin siis odottamaan tovin. Ja kuvitelkaa ihmiset; meikäläisestä pyydettiin kuva! Olin aika hämmentynyt, kun kuvaa tultiin pyytämään jo ennen kuin pääsin sisällekään. Ilmeeni olikin varmaan aika 5/5. Onneksi sessio sujui hyvin, vaikka olin vähän hukassa poseerauksen suhteen. Kuvia pyydettiin päivän aikana useampikin ja asuani kehuttiin useasti. Kiitos kaikille ihanille immeisille! Teitte mun conipäivästä paljon paremman! :D

Mutta siis. Yleensä coneihin tulee lähdettyä kuin tuli hännän alla ja kelloa vilkuillaan viiden minuutin välein. Paikanpäälle saapuminen sujui kuitenkin niin näpsäkästi, etten ollut tajunnut edes kelloa vilkaista. Siispä oli aika yllätys, että olimme hyvin ehtineet avajaisiin. Päästiinpä koko poppoo siis ensimmäisiin coniavajaisiin koskaan. Tämä tuskin tulee kauhean usein toistumaan. Avajaiset olivat ihan perus settiä. Homosteluvitsit nyt aina puree meikäläiseen. Avajaisten jälkeen käytiin kiertämässä taidekujan antimia. Taidekuja oli tällä kertaa siirretty kolmanteen kerrokseen ns. parvelle, joka oli huima parannus kellarikerrokseen. Nytkin tosin tila oli aivan liian ahdas ja välillä ilma tuntui loppuvan. Tosin siihen ihmispaljouden nähden, ilma on aina kortilla conissa kuin conissa. Sitä vastoin, taidekujan tarjonta oli aivan huipputasoa. Omat ostokset jäivät muutamaan tarraan, vaikka mieli olisi tehnyt ostella joka pöytä tyhjäksi.

Meikäläisen pieni ja ihana conilootti

Tunnin vetelehtimisen jälkeen käytiin koko porukalla katsomassa The Anime Manin ja akidearestin kunniavierasohjelma A Brief History of Anime. En ollut aluksi ollenkaan menossa katsomaan youtubettajien ohjelmaa, sillä vaikka tykkään The Anime Manin videoista niin en koe itseäni niin kovaksi faniksi, että heidän pitämänsä ohjelma jaksaisi kiinnostaa. Muu porukka kuitenkin halusi lähteä katsomaan, joten minut istutettiin puoli pakolla konserttisalin tuoliin. Tubettajien ohjelma osoittautui kuitenkin aika viihdyttäväksi ohjelmaksi. Jaksoin istua koko ajan sen kummmepia tuskia tuolissa ja keskittyä ohjelmaan. Molempia kunniavieraita oli hauska kuunnella ja olihan The Anime Manin ja Akin läppä ihan hyvää.

Kunniavierasohjelman jälkeen oli pikainen vessatauko ja heti perään AMV-kilpailu. Heitätteköhän kuinka tomaatteja ruudulle, kun kerron etten ollut aiemmin kertaakaan ollut katsomassa AMV-kilpailua? Olinhan aiemminkin youtubesta selaillut videoita, mutta itse AMV-kisoissa oleminen ja se tunnelma veti aivan AMV-videot uudelle tasolle. AMV-kisan videot olivat kaikki todella hyviä ja osa sai jopa kylmiä väreitä ja kovat naurut aikaiseksi. Alla yksi lempi videoni (enempää en löytänyt bloggerin avulla T-T. Laitan kuitenkin tähän yhden linkin BURN IT DOWN -videoon).

AMV-kisan jälkeen päivä olikin jo edennyt niin pitkälle, että oli pakko lähteä syömään ennen oman ohjelman pitämistä. Sitä ennen kävimme vielä kiertämässä myyntipöytäsalin. Salissa ei vaan tullut vietettyä kovin kauan aikaa, sillä se oli kuin ammuttu täyteen. Erittäin suuri miinus Animeconin luottopaikassa onkin ahdas pääsali, sillä se aivan liian pieni niin monelle myyjälle ja kävijöille. Tavaroita ei ehtinyt katsella rauhassa, kun oli pakko liikkua eteenpäin, jotta seuraavatkin saavat vuoron. Missään muussa conissa ei ole tätä ongelmaa. MangaCafe oli onneksi parin muun myyjän kanssa laitettu toiseen kerrokseen, jossa oli rauhallisempaa. Pocky-nameja tuijotellessani myyjä huomasi ohjelmajärjestäjä badgeni ja kysyi olenko saanut vankäreille ja muille kuuluvan herkkupussin. Olin aivan äimänä, sillä en olisi osannut hakea itse koko pussukkaa. Olisi ollut ihan jees, jos vänkäreille ja muulle väelle tiedotettaisiin eduista paremmi. Jos itse olisin saanut tiedon tästä edusta vasta jälkikäteen niin kyllä se olisi harmittanut. Onneksi MangaCafen porukka oli hereillä ja osasi avata suunsa.

Pockyen ja ihmislauman jälkeen lähdimme käymässä autolla viemässä tavarat, ennen syömään lähtöä. Autolle päästyämme huomasimmekin veljen kanssa, että auton tuulilasiin oli rapsahtanut parkkisakko. Voitte kuvitella fiiliksen. Veli ei ollut huomannut kylttiä, jossa kerrottiin että parkkipaikka oli ainoastaan torimyyjien käytössä tiettynä aikan ja siihen piti olla lupalappu. Eihän siinä enää itku auttanut, kun lehmä oli jo ojassa, joten siirsimme suosista auton ja lähdimme painelemaan kohti keskustaa. Kävimmekin eräässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oli vielä lounasaika. Lounasbuffetin ruoka oli todella hyvää ja olisi sitä voinut syödä enemmänkin. Ravintolassa oli myös aivan ihanaa henkilökuntaa ja yksi heistä innostui kehumaan asuani. Pelasti päivästä kyllä huimasti, kun tuli niin hyvä mieli ToT. Täysin vatsoin olikin sitten hyvä lähteä takaisin conipaikalle.

Olimme vähän aiottua aikaisemmin, joten pistäydyimme yhdistyspöydillä. Valitut lapset -pöytä oli aivan ihana Digimon-pehmoineen sekä kisoineen. Pöydän porukka oli myös aivan huippua, ja Iitun kanssa jäinkin heti suustani kiinni. Porukalla oli aivan upea palo hommaansa, enkä itse malta odottaa, että he saavat musikaalin valmiiksi. Harmi, kun aikaa ei enempää ollut, sillä oma ohjelma alkoi hiillostavaan jo kunnolla. Aikaisempi ohjelma kuitenkin venyi peräti 15 minuuttia, jonka aikana ehdin itse kärvistellä ja maalata kaikki kauhukuvat seinille. Itse olin kuitenkin valmistautunut sen verran hyvin, että sain aloitettua ohjelmani melko näppärästi. Ohjelmanpito meni ihan hyvin siihen nähden, että kyseessä oli ensimmäinen kerta ja homma oli muutenkin vähän hakusessa. Tiedänpä ensi kerralla, etten tee varsinaisia muistiinpanoja ollenkaan, sillä ne tuntuivat vain sotkevan ajatuksia. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, miten paljon ohjelma oli vetänyt porukkaa. Tutkintosali oli aivan täynnä, vaikka olin odottanut korkeintaan parikymmentä kuuntelijaa. Kiva ajatella, että ohjelmani oli herättänyt niinkin paljon mielenkiintoa.

Sain pidettyä ohjelmani onneksi ajan puitteissa ja ehdimme katsomaan vielä illan Animemusiikkikonserttia. Kuopion kaupunginorkesteri veti jälleen kerran erittäin hyvän ja mieleenpainuvan esityksen. Mukava huomata, että orkesteri on joka vuosi halukas tulemaan soittamaan animen ja pelien soundtrackejä. Pikkuvelikin oli aivan myyty esityksestä, eikä se tainnut ketään katsojaa kylmäksi jättää. Konsertin jälkeen lähdettiin conipaikalta. Veljelle oli kuitenkin sattunut erehdys ja tämä oli ottanut pikkusiskon työlaukun mukaan, jossa oli työavaimet sekä muut läpyskät. Tämä päättikin sitten coniviikonlopun, sillä matka takaisin kotiin kesti kuitenkin nelisen tuntia eikä kotia päästyä enää kauheammin tehnyt mieli lähteä takaisin Kuopioon. Lauantaikin oli onneksi ollut pääsääntöisesti onnistunut päivä, vaikka sunnuntaiksikin olisi mieluusti vielä jäänyt. Mutta aina ei voi voittaa. Animeconissa tuntui olevan paljon pieniä puutteita, mutta ne eivät ainakaan itseäni häirinneet niinkään. Ihmettelen toisaalta lippujen hintojen nostoa, kun ohjelma ei ollut mitään ihmeellisempää. Ja todella toivon, että Animecon ottaa onkeensa tiedottaa työntekijöitään vähän paremmin jatkossa, sillä informaation kulku tökkivän aika ajoin pahemman kerran. Mutta itselläni oli ihan jees conilauantai, joten eiköhän sitä ensi vuonnakin Animeconiin eksy.

Desucon 2017 - juokse, jonota, istu, toista!

Hei taas vain kaikille! Näin Animeconin alla on hyvä kirjoitella vihdoin ja viimein coniraporttia Desuconista. Viimeisemmästä Desuconista onkin vierähtänyt jo mukava tovi, sillä ensimmäinen Desuni taisi olla kolme vuotta sitten. Nyt olikin hyvä taas palata Sibeliustalolle pidemmän tauon jälkeen. Desuconiin lähteminen harrasi pahemman kerran vastaan, kun mikään ei tuntunut perjantaina onnistuvan ja matkaankin tuli lähdettyä melkein kokonainen tunti myöhässä. Nopeusrajoituksia tuli rikottua, mutta kiepattuamme pikaisesti motellissamme pääsimme conipaikalle ilman mitään sen kummempia kommelluksia. Kiitän jälleen kerran Sibeliustalon sijaintia, sillä sinne on tavattoman helppo ajaa ja autollekin löytyi koko viikonlopulle paikka ilman maratonin pituista kävelymatka. Mainitsinko jo, että veli oli tälläkin kertaa mukana?

Conilootti. Ja melkei nää kaikki on kirpparilta.

Älkää huoliko, ei nää kaikki oo mulle

Ensimmäisenä tietenkin, kun oltiin sisälle päästy ja narikassa vierailtu niin meikäläinen syöksyi suoraan Yuki Kajin kunniavierasluennolle. Olen edelleenkin vähän harmissani, että missasin ekan puolituntisen koko esityksestä, mutta onneksi loppukin oli puhdasta kultaa. Kajista huomaa, että tämä on showmies ja oli todella hauska nähdä, että tämä heittäytyi kaikkiin haastattelijan heittämiin haasteisiin.  Pidin Kajista jo ennen tämän esiintymistä mutta ohjelman jälkeen olin aivan hänen pauloissaan. Kaji on selvästi karismaattinen sekä maanläheinen ihminen ja häneltä löytyi aina jotain iskevää sanavarastostaan. Hän jaksoi koko ajan ottaa huomioon myös tulkin, joka selvästi jännitti tulkkaamistaan, ja tarjosi tälle vettäkin useaan otteeseen. Pisteet myös tulkille, joka oli tehtävän ottanut vastaan. Vaikka olisin toivonut eloisempaa tulkkaamista, onhan kyseessä Kaji Yuki, niin täytyy tälle nostaa hattua rohkeudesta. Tulkkia selvästi jännitti ja vähän oli takelteluakin, mutta homma sujui kuitenkin hyvin loppuun asti. Itse en olisi varmaan uskaltanut ottaa pestiä vastaan, vaikka olisinkin pro japanissa (mitä en todellakaan ole).

Kajin ohjelmasta livahdin kuitenkin viisi minuuttia ennen valomerkkiä, sillä seuraava kiinnostava ohjelma alkoi lähes saman tien. Äänimaailman vaikutus animen katselukokemukseen ja miksi siitä pitäisi välittää oli todella kattava luento. Miau ja Yotsureneko käsittelivät asiat hyvin ja varsinkin eri ammattiryhmien tärkeys korostuivat hyvin. Ohjelmaa oli myös mukava kuunnella, kun pitäjistä huomasi, kuinka he pitivät omasta aiheestaan. Ohjelman jälkeen meinasin vielä jäädä veljen kanssa musavisaan, mutta tulimmekin siihen tulokseen, että molemmat (varsinkin meikäläinen) olivat sen verran väsyksissä, että sänky alkoi tuntua jo todella koukuttavalta. Itselle oli myös iskenyt migreenin poikanen Kaji yukin ohjelman jälkeen, joten oli kyllä ihan mukavaa päästä makaamaan sänkyyn.

Iltakuva Metsäsalista

Lauantai sarastikin nopeasti ja itse olikin pystyssä jo kahdeksalta, vaikka olimmekin sopineet ettei meillä mikään kiire takaisin conipaikalle olisi. Aamu kuitenkin meni meikatessa, pukeutuessa ja hiuksia laittaessa, joten ei aikainen herääminen haitaksikaan ollut. Lauantaina tapahtui myös oikea ihme, sillä conikansa sai oikein auringon paistetta osakseen ja oikea hellepäivä se olikin. Tunnettu conisäähän on se perus harmaan pilvinen ja sateinen, mutta onneksi näitä valoisampiakin päiviä on.

Conipaikalle päästiin takaisin vähän ennen yhtätoista, vaikka kertaalleen jouduttiin kääntymään takaisin motellille, kun veljellä oli unohtunut pelikortit ja minulla kamera kämpälle. Tästä johtuen saimmekin kipaista suoraan Eka!!!! kerta -keskustelupiiriin. Tämä olikin meille molemmille eka kerta osallistua keskustelupiiriin conissa, vaikka veljenkin sain taivutettua viimetingassa mukaan. Keskustelupiiri osoittautui kuitenkin varmaan koko conin parhaaksi ohjelmaksi. Vaikka osallistujia ei kovinkaan montaa ollut, niin juttu luisti kuitenkin jokaiselta ja kaksi tuntia meni lentäen. HCJorma oli mukavan rento, vaikka ei ääneen päässyytkään kovin usein kun osallistujilta tuli juttua koko ajan. Uusian tuttavuuksiakin tuli tehtyä, mikä olikin plussaa. Jos keskustelupiirit ovat näin kiinnostavia ja hauskoja niin aion osallistua niihin jatkossakin.

Keskusteluhetken jälkeen koittikin rauhallinen hetki, sillä seuraavaan luentoon oli aikaa peräti puolitoista tuntia. Aika oli siis käydä kiertämässä kunnolla conikirppis. Olin vähän pettynyt kirppiksen järjestäytymiseen, sillä sille oltiin varattu melko pieni nurkkaus Metsähallissa. Tilanpuutteen lisäksi kirppikselle asti pääseminen oli melko tuskaisaa. Muita romppeita pääsi katsomaan melko helposti, mutta animen ja mangan takia joutui jonottamaan hyvässä lykyssä puoli tuntia ja pahimmassa taas tunnin. Itse en ole kovin kärsimätön ihminen, mutta kyllä puolen tunnin jonotus kirppikselle oli jo aika paljon. Lisäksi muuta tavaraa katsomaan menneet ujuttautuivat mangaa etsimään ohittaen muut jonottajat, mikä tuntui vähän ikävältä. Mangojen asettelu lattialle, pöytien alle ei myöskään ollut paras ratkaisu, sillä niitä joutui kyykkimään ja kurottelemaan tukkien muiden tien. Toivottavasti conitea ottaa asiakseen parannella kirppistä, sillä nyt se tuntia vain erittäin epämiellyttävältä kokemukselta.

Desuconissa tuli korkattua myös ensimmäinen paneeliohjelma, sillä en niitäkään ollut aiemmin innostunut katsomaan. Mecha kulkee parhaiten teiniangstilla oli kaiken kaikkiaan hauska paneeli. Panelistit vetivät homman hyvin ja varsinkin Niidelillä ja Lmmzllä oli hauskaa läppää välillä. Itsellä tosin taisi mennä puolet asiasta ohi mutta ei se mitään.

Seuraavan luennon jouduinkin skippaamaan, sillä halusin ehtiä vielä hyvän sään aikana käydä taidekujalla sekä myyntipöytäsalissa. Taidekuja olikin yksi sauna. Ahtaaseen paikkaan sijoitetut pöydät löivät pullon kaula efektin ja ilma seisoi kujalla. Säälin kyllä kävijöitä, mutta ennen kaikkea myyjiä jotka joutuivat istumaan pöytiensä äärellä, vaikka ilma oli niin paksua että sitä olisi voinut leikata. En yhtään ihmettele, vaikka osa kävijöistä olikin jättänyt kujalla käymisen välistä. Itse sain kuitenkin kuumuudesta ja tungoksesta huolimatta tehtyä pari tarraostosta, jotka nyt komeilevatkin läppärin kannessa. Muuten myyntipöytäsali oli ihan peruskamaa oheistuotteineen, mangoineen ja pockyneen.

Myyntipöytäsalista juostiinkin sitten suoraan seuraavaan ohjelmaan, joka olikin sitten Japanin kulttuurin monimuotoisuus otaku-linssien läpi. Aihe oli mielenkiintoinen ja tykkäsin sen käsittelemistä asioista. Ehkä olin kuitenkin odottanut ohjelman rakenteen olevan erilaisempi, sillä jäin kaipaamaan jotakin ohjelmalta. Oonaa oli kuitenkin kiva kuunnella ja runsas tuntinen menikin nopeasti. Kävin ohjelman jälkeen tarkastamassa myös karaoken tilanteen ja tosihan se oli, että jonoa oli ovesta ulos asti. Ehdin kuitenkin laulaa yhden biisin ennen päivän viimeisen ohjelman alkua, vaikka kiire tulikin. Touniksen Huumorin keinot animessa olikin virkistävän energinen eikä niin analyyttinen kuin muu päivän tarjonta. Touniss itse osasi myös heitää hyvää läppää ohjelman ohella, mutta pysyi kuitenkin asiassa. Olisin jaksanut kuunnella aiheesta toisenkin mokoman tuntisen. Rentona ja maha täynnä naurua olikin hyvä päättää conipäivä, vaikka animevisa jäikin kokematta. Ei parempaa olekaan kuin se, että saa pestä meikit pois raskaan ja lämpöisen conipäivän jälkeen ja rojahtaa sitten sänkyyn.

Tiedän, mulla on pakkomiele ottaa ohjelmien aloitusdioista kuvia.

Sunnuntai lähti käyntiin melko samoja ratoja myöten kuin lauantaikin, tosin sillä poikkeuksella. etten mätkinyt naamaani kiloa puuteria, kaksi kiloa luomiväriä ja muutamaa grammaa ripsiväriä. Ennen coniin lähtöä kämppä tietenkin piti luovuttaa ja tavalliseen tapaan tarkistin paikat varmaan kolmesti, ettei vain mitään arvokasta jää jälkeen. Ja silti veli onnistui jättämään autonavaimet huoneeseen. No onneksi ehdittiin vielä napata avain takaisin ja saatiin kaaran avaimet mukaan. Sunnuntai olikin vähän rauhallisempi päivä mutta silti tuntui siltä, että sai olla juoksemassa koko ajan paikasta toiseen. Päivän aikana kävin tekemässä vielä viimeiset ostokset myyntipöytäsalissa ja kävin laulamassa pari biisiä animekaraokessa. Hämmästyttävää kyllä karaokeen ei ollut sadan metrin jonoa, vaan laulamaan pääsi jo viidentoista kahdenkymmenen minuutin jonotuksen jälkeen. Melissaa on sitten aina kiva vetää, samoin Brave Heartia!

Sunnuntain ohjelmasaldo oli kolme luentoa, joista ensimmäinen oli Animenoita - arkkityyppi vai sillisalaatti? Ohjelma jätti vähän kylmäksi, vaikka ei sen sisältö huono ollutkaan. Olisin kaivannut jotain esim. jotain vertausta amerikkalaiseen Siskoni on noita-sarjaan, mutta kiva ohjelma silti oli.  Perhedynamiikka Mamoru Hosodan elokuvissa oli pakko mennä katsomaan, sillä rakastan niin Hosodan elokuvia ja niiden tunnelmaa. Outomaatti piti paketin kasassa hyvin ja oli mukavaa huomata, että kaikki Hosodan originaalielokuvat saivat käsittelyä osakseen. Luennolla tuli myös hyviä huomioita, joita en itse ollut tajunnut miettiä.

Ohjelmasta jouduin kuitenkin karkaamaan taas himpun verran aikaisemmin, sillä kirppistavarat piti käydä noutamassa. Tai oikeastaan se yksi pokkari, jota ei löytynyt aiemmin päivällä. Kiitinkin itseäni kerrankin hyvästä vedosta, että olin tajunnut hakea tavarat ajoissa, sillä noutojono oli tuhottoman pitkä! Itsekin tosin jouduin odottamaan jonkin aikaa ennen kuin sain kadonneen Rinne-pokkarin takaisin. Mietin vain, paljonko olisin joutunut jonottamaan, jos olisin jättänyt tavaroiden noudon myöhemmäksi. Conikanssakävijöille pitää kuitenkin muistuttaa, ettei ainainen kovaääninen valitus jonojen pituudesta kuulosta kauhean kivalta ainakaan omaan korvaani. Ymmärettävää, ettei coniaikaa halua viettää jonottaen, mutta siihenkin olisi voinut itsekin vaikuttaa tulemalla hakemaan tavaransa hyvissä ajoin. Toisekseen kirppistyöntekijöiden haukkuminen ei auta asiaa. Ottakaamme huomioon, että työntekijätkin ovat ihmisiä ja inhimilisiä virheitä sattuu.

Kääk! Weed bongattu!

Mutta siis päästyäni saarnaamasta hypätäänkin seuraavaan asiaan. Itsekin myöhästyin pienoisen jonotuksen takia viisitoista minuuttia Falanukkin ohjelmasta. Ylivertainen ihminen oli ainakin omissa kirjoissani päivän jopa viikonlopun parhaita. Falanukkilla oli kiinnostavia näkökulmia ja aihe oli muutenkin mielenkiintoinen. Tietenkin asia välillä vähän ajautui ohi aiheesta, mutta itse ainakin pysyin skarppina koko luennon ajan. Yleisökommentteja olisi tietenkin voinut olla vähemmän, mutta eivätpä nuo kauheasti ainakaan itseäni häirinneet.

Coniviikonloppu tulikin päätökseensä sitten siihen, kun heitettiin Jefre lopuksi juna-asemalle. Päättäjäiset jäivät välistä tällä kertaa, koska veli halusi lähteä jo ajamaan kotia päin. Mikä on tietenkin ymmärrettävää, kun ajomatkaa on nelisen tuntia. Viikonloppu oli kuitenkin pääsääntöisesti onnistunut perjantain hullumyllystä huolimatta. Ohjelmaa tuli käytyä katsomassa, jopa enemmän kuin laki sallii ja täytyyhän sanoa, että isojen conien huono puoli on se, että niissä tulee juostua koko ajan jonnekin. Jonotusta oli hieman liikaakin, mutta työntekijät jaksoivat olla iloisia ja pirteitä valittavista conilaisista huolimatta. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan sekä Frostbiteen että Desuun. Kiitoksia vielä kaikille conikansalle, conitealle, työvoimalle ja ohjelmapitäjille ihanasta viikonlopusta! Hanna kiittää ja kuittaa, tavataan taas Animeconissa!

Nähdään taas ensi vuonna!

Kummacon 2017 - juoksemista ja auktoriteettia

Helloota vaan taas kaikille. Matsuconista on vierähtänyt jo lähemmäs kaksi kuukautta ja Desuconkin taas kolkuttaa aivan ovella. Sitä ennen eksyin kuitenkin Kummaconiin. Kummaconiin meikäläisen ei ollut alun alkaen tarkoitus mennä, kun alkuvuonna suunnittelin missä coneissa käyn tänä vuonna. Matsuconin jv-vastaava kuitenkin kyseli, jos pääsisin myös Kummaconiin töihin, joten päätin lähteä kokeilunhalusta katsomaan millainen coni on kyseessä.

Tällä kertaa sain mukaan myös isoveljen, joka oli myös tulossa järjestyksenvalvojaksi sinne. Joten junien kanssa ei tarvinnut takuta ja päästiin lähtemään autolla matkaan. Ajomatka Ouluun kesti lähemmäs neljä tuntia, eikä vieressä torkkuva veli auttanut paljon asiaa, kun hereillä yritti pysyä. Pohjankartanon koululle kuitenkin selvittiin ehjin nahoin ja juuri ajoissa, hieman nopeusrajoituksia rikkoen. Älkää ottako lapset mallia. Paikanpäälle päästyä pitikin heti joutaa jo vetämään jv-kamppeet niskaan. Tietenkin heti aikaisin aamusta (jos kello 10 voi sanoa aikaiseksi) porukkaa ei vielä ollut paljon, mutta väkimäärä kasvoi melko nopeasti kellon lähestyessä kahtatoista. Onneksi tajusin aamusta, rauhalliseen aikaan, kiertää taidekujan ja myyntipöydät, sillä iltapäivällä saikin olla juoksemassa joka paikkaan. Conilootti on seuraavan lainen:

Niina T:n pöydältä löysin aivan ihanan Targaryen vaakunakaulakorun

Olin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon Kummacon veti porukkaa puoleensa ja väkeä löytyi oikeastaan kaikista ikäryhmistä. Tämä näkyi sitten varsinkin cosplay-kisan aikana, kun ihmiset rupesivat jonottamaan sisälle pääsyä. Kaikki kolme järjestyksenvalvojaa jouduttiin laittamaan hoitamaan jonoa, jotta se pysyisi järjestyksessä eikä tukkisi taidekujalle johtavaa käytävää. Tietenkin mut, 160 senttinen tatti laitettiin huutelemaan ohjeita jonon alkupäästä, kun omaan niin kantavan ja kovan äänen. Tosin meikäläisenkään ääni ei olisi kantanut, jos olisin omalta tasaltani yrittänyt huutamaan. Mutta onneksi löysin itselleni tuolin, jonka päältä mut nähtiin sekä mä näin jonottajat. Valehtelematta varmaan 2/3 kävijöistä jonotti kisoihin. Onneksi kävijät käyttäytyivät asiallisesti ja noudattivat annettuja ohjeita, miten he niitä nyt sattuivat kuulemaan. Johtuneeko siitä, että jv-liivi toi niin paljon auktoriteettia vai oonko mä niin vakuuttava persoona? Leikki leikkinä xD.

Auktoriteetti kunnossa kun seisoo tuolilla. Kuvan otti Keksisieppo.

Hieman negatiivista palautetta taidekujan ja myyntipöytien sijoittelusta täytyy antaa. Ihan varmasti oli tiedossa, että jonoa tulee cosplay-kisojen aikana muodostumaan ainakin jonkin verran, ja olisi ollut fiksua sijoittaa taidekuja ja myyntipöydät jonnekin muulle paikalle. Jonoa nimittäin oli aulaan asti, ja taidekujalle sekä myyntipöydille pääseminen ja tavaroiden tutkailu kävivät lähes mahdottomaksi, kun jono tukki pääsyn pöydille, vaikka jono kuinka oli ojennuksessa. Myös aulassa pidettäviä ohjelmia, kuteen avajaisia oli vaikea seurata, koska puhujilla ei ollut mikkejä. Jos vähänkin kauempaa jouduit seuraamaan, niin oli aivan varmaa että puolet asiasta meni ohi. Muuten coni oli organisoitu hyvin ja oli jotenkin ihanaa, kun keskusradiota käytettiin hyödyksi ja kuulutettiin lähes kaikki alkavat ohjelmat.

Ohjelmista puheenollen, Kummaconilla on muutamia erittäin kiinnostavia luentoja, joista ehdin käydä ainoastaan Aidosti kuolemattomia ei ole olemassakaan - Naruton kuolemattomat antagonistit -luennolla. Luento olikin mielestäni hyvin rakennettu ja ohjelmanpitäjä tykkäsi selvästi itse puhua aiheesta. Luento oli helppo seurata ja oli mukavaa, että ohjelmanpitäjä otti asian rennosti ja iski huumoria välillä. Luentosisältö itsessään kertoi ainakin itselle uusia asioita ja huomiot olivat todella hyviä, joita itse en ole edes ajatellut. Harmi olikin, että luento kesti vain sen 45 minuuttia. Olisin mielelläni kuunnellut lisää.

Bändi oli soittamassa aulassa, mikä oli mielestäni todella hienoa. Gandalfkin on eksynyt kuvaan. Kuvan otti Keksisieppo.

Pääsin tekemään tuttavuutta myös kirpputorihomman kanssa, sillä mulle nakitettiin tuuraajan paikka kirppiksen kassalla. Kaksi tunti siinä oli alun alkaen tarkoitus istua, mutta kävikin niin, että istuin siinä conin loppuun asti. Ei sen puoleen, homma oli rauhallista ja mukavaa vaihtelua järjestyksenvalvojan hommiin. Tajusin myös kuinka sekasortoista kippistyö voi olla. Pliis hommatkaa jokin uus järjestelmä kirppiksen kassalle ensi vuodeksi! Oli mukavaa kuitenkin huomata, kuinka hyvin tavaraa liikkui ihmiseltä toiselle, eikä kirppis muodostunut turhaksi. Kirppiksellä kävi myös aivan ihania ihmisiä, jotka jaksoi jutella ostosten ohessa. Eikä kollegoistakaan voi valittaa, sillä Aino ja Anri olivat aivan upeita ihmisiä.

Lysti loppuikin taas siihen, kun kello löi seitsemän ja coni loppui. Hieman meni aikaa kirppiksen järjestelyssä ja paikkojen siivouksessa, mutta kotiinpäin päästiin ajamaan kuitenkin jo kahdeksan aikaan. Väsy oli mutta coni oli todella antoisa ja mukava, ja olikin kiva lähteä hyvillä mielin takaisin Etelä-Pohjamaalle. Vaikka koko päivä oli aikamoista juoksemista varsinkin loppu päivästä, nautin Kummaconista todella paljon. Sama tuttu järjestyksenvalvojaporukka oli kasassa ja vanhoja kavereita, Hannelea, Hallitsijaa sekä Keksisieppoa oli tosi mukavaa nähdä kahden kuukauden jälkeen. Aika lensi kuin siivillä ja Kummaconiin olisi jäänyt viettämään aikaa vielä pidemmäksikin. Oon todella iloinen, että lähdin Kummaconiin ja aion ehdottomasti lähteä ensi vuonnakin paikanpäälle. Kiitos kaikille ihanasta conista! Seuraava kohde onkin sitten Lahden Desucon ja Yuki Kaji!

Matsucon 2017 - onnistumisia ja hauskuutta

Pääsin viimein käsiksi tähän kirjoitukseen, sillä tämä viikko on ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen. Matsuconissa siis tuli oltua pari viikkoa sitten ja itselle jäi tapahtumasta tosi hyvä maku suuhun. En ollut käynyt Oulussa pitkään aikaan, joten oli ihan kiva käydä visiitillä sielläkin. Olin myös ekaa kertaa conissa järjestyksenvalvojana, joten siltäkin osin tuli neitsyys menetettyä.

Lauantaina juna oli vähän yli kaksitoista Oulussa ja siellä oli aivan jäätävän kylmä. Pakkasta oli noin 10 astetta, mutta koska tuuli niin se tuntui vielä kylmemmältä. Matsucon järjestettiin Pohjankartanon koululla, joka oli kuitenkin onneksi lyhyen (alle kilometrin) kävelymatkan päässä juna-asemalta. Tapahtumapaikalle päästyäni ensimmäisenä etappina oli infopisteellä käyminen ja itsensä kirjaaminen sisään. Ja koska olen näin homespää, niin jouduin käymään infossa toisenkin kerran, koska en ollut muistanut pyytää vänkäripaitaa. Seuraavaksi sitten lähdinkin metsästämään greenroomia, sillä minulla ei ollut minkään valtakunnan hajua missä se sijaitsi. Hetken seikkailtuani sain Slackin kautta informaatiota sijainnista. Greenroomin ei kuitenkaan ehtinyt tutusta kauhean kauaa, sillä seuraavalle luennolle oli jo kiire.

Yaoin normit ylitti odotukseni, sillä vaikka siellä ei niin sanotusti kauheasti mitään uutta tullut tietoon niin, luento oli kuitenkin viihdyttävä. Anna ja Sonja ottivat selvästi homman haltuun, eikä kaksikko ottanut asiaansa liian vakavasti. Luennolla käsiteltiin yleisimpiä normeja yaoissa, ja yaoi-faneille luento oli ehdoton. Luento ei kuitenkaan ehtinyt kehittyä liian tiiviiksi vaan tietoiskujen lomassa Anna ja Sonja osasivat keventää tunnelmaa ja 45 minuuttia kului kuin siivillä. Kelloon ei ehtinyt tuijotella, kun luento veti niin hyvin mukanaan.

Luennon jälkeen tehtiin tuttavuuksia ihmisten kanssa ja Hannelen kanssa tuli vaihdettua sananen, jos toinenkin. Minulla oli vajaa tunti aikaa kierrellä tapahtumapaikka läpi ja kirppikseltä tuli tehtyä myös muutama löytö. Hups. Pohjankartano toimi aivan loistavasti Matsuconin tapahtumapaikkana, sillä tilaa oltiin käytetty hyvin hyödyksi, eikä paikka tuntunut liian pieneltä ja ahtaalta tai liian isolta, jotta sinne eksyisi. Myyntipöytäsali oli aseteltu fiksusti keskelle isointa tilaa ja taidekujalle oli annettu oma käytävänsä toisessa kerroksessa. Ostospaikkojen välillä oli hieman ramppaamista, mutta onneksi Pohjiksella on helppo liikkua paikasta toiseen, kun joka paikassa on isot portaat ja leveät käytävät. Ihmisille riitti istumapaikkoja, jolloin portaat pysyivät avoimina. Ainoaksi miinukseksi paikasta jäi se, että jotkin luokkahuoneet kävivät vähän ahtaiksi, jos porukkaa oli vähän enemmän tulossa luennolle. Tietenkään koskaan ei voi tietää paljonko ihmisiä luennolle oli tulossa ja pääosin asiat hoituivat mallikkaasti. Matsuconissa ei ollut myöskään sitä isompien conien iänikuista ongelmaa huonosta sisäilmasta.

 

Ehdin käydä vielä kahta luentoa ennen työvuoron alkua, ja ne olivat hyviä enemmän tai vähemmän. Kanata Kara - tähtien asettama rakkaus aiheena olikin nimensä mukaisesti vanhempi rakkaussarja Kanata Kara tai From Far Away. Itse en ollut aiemmin sarjaan tutustunut, joten odotinkin mielenkiinnolla, miten luennoitsijat pystyivät vakuuttamaan pienen mieleni sarjasta. Luento oli oikein hyvä ja oli näppärää tuoda esille se, että luennoitsijat pitivät aivan eri tyylisistä sarjoista ja silti molemmat pitivät Kanata Karasta todella paljon. Pointit tuotiin hyvin esille ja viihdyinkin luennolla oikein hyvin ja olikin harmi, ettei luennolle osallistunut kuin kourallinen ihmisiä. Ehkä tutustun sarjaan jossain välissä. Heti perään olikin toinen luento Japanin kansantarinat 101. Odotukseni olivat korkeat tämän luennon kohdalla ja olen aina ollut kiinnostunut Japanin kansantarinoista. Luento ei kuitenkaan aivan ylettänyt odotuksiin asti ja sen lopuksi jäikin vähän tyhjä olo. Luento kulki eteenpäin hyvin töksähtäen ja luennoitsijan oli vaikea pysyä asiassa. Oli vähän puuduttavaa kuunnella, kun luennolla ei näyttänyt olevan päätä eikä häntää, eikä kansantarinoiden näkymistä animessa käsitelty juuri lainkaan.

Sitten olikin jo aika hypätä töihin. Järjestyksenvalvoja hommista oli ehtinyt kulua jo jonkin aikaa, mutta homma oli onneksi simppeliä ja asiat soljuivat rauhallisesti. JV-vastaava oli mahtava tyyppi, jonka kanssa tuli hyvin juttuun. Läppää tuli heitettyä Hallitsijan, Keksisiepon sekä vastaavan kanssa ja en muistakaan koska viimeksi olin nauranut mahani niin kipeäksi. Ovien sulkeuduttua Keksisiepon kanssa lähdettiinkin syömään. Oli aivan upeaa, että Matsucon oli tehnyt diilin paikallisen baariravintolan kanssa, jolloin hampparin lisukkeen ja juoman sai ilmaiseksi. Kannattaa käydä Kauppuri 5:ssa jos Oulussa sattuu olemaan. Hauskaa oli ja kylmä tuli jälkikäteen, kun meidän piti etsiä Kotipizza. Mutta sekin tuli löydettyä.

Tälläinenkin hirmu tuli vastaan xD

Seuraavana aamuna oltiin ylhäällä jo puoli kasin aikaan ja laiteltiin paikkoja kuntoon. Yö tuli yllättävän hyvin nukuttua lattialla ja täytyy sanoa, että kerrankin tuli tehtyä fiksusti ja otin sen tyynyn mukaan. Vuoro alkoikin jo heti ysiltä ja kesti kolmeen asti, vaikkakaan se ei tuntunut siltä. Heitettiin läppää ja syötiin pockya (hyvin ammattimaista xD). Täytyy myös sanoa, että ihmettelen miten vastaava pysyi tolpillaan puolentoista päivän valvomisen jälkeen. Vuoron jälkeen ehdin päivän viimeisimmälle luennolle ennen päättäjäisiä, jota olin odottanut kovin. Moni kakku päältä kaunis… Fruits Basketin psykologiset ulottuvuudet oli kivaa seurattavaa ja annan kunniaa luennoitsijalle hyvästä yrityksestä saada porukkaa mukaan vastaamaan kysymyksiin. Jäykän alun jälkeen porukka alkoi kommentoida enemmän ja luento olikin ihan onnistunut.

Ja sitten olikin jo päättäjäisten aika. Matsucon oli kehitellyt hulppeaa ohjelmaa ja olivat muodostaneet oman Matsuidolinsa. Idoleiden laulama Matsun oma biisi oli hyvä, mutta oli harmillista ettei sanoista meinannut saada selvää. Ilman seinälle heijastettuja sanoja olisivat laulun idea valuneet täysin hukkaan. Haikea olo jäi päättäjäisten jälkeen, mutta paikan purkamista aloiteltiin jo melko nopeasti sen jälkeen. Ehdin avitella tunnin ajan, sillä juna lähti jo kuuden aikaan takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Porukalle joutui kuitenkin sanoa heipat liian aikaisin ja kassini, joka oli syönyt ainakin 10 kiloa lisää painoa, oli tuskallista kantaa junaan. Ensi kerralla otan vedettävän laukun.

Matsucon onnistui siinä missä usea muu con ei; nimittäin tiedottamisessa. Kertaakaan conin aikana ei tullut sitä fiilistä, että mikähän on nyt homman nimi ja missä taas jokin toinen luento pidettiin. Koulu toimi myös tässä asiassa hyvänä tapahtumapaikkana, sillä tiedotettavat asiat saatiin kuulutettua näppärästi keskusradion kautta. Matsuconia muistelen lämmöllä vielä pitkään ja siitä on oikeastaan hyvin vähän pahaa sanottavaa. Hauskaa oli ja tapahtumanjärjestäjät ansaitsevat taputuksen olkapäälle hyvin organisoidusta conista. Onneksi päättäjäisissä varmistui, että Matsucon järjestetään ensi vuonnakin, joten ei tarvitse odottaa kuin vuosi että pääsee sinne uudelleen. Matsuconissa kannattaa käydä, sillä porukka on mukavaa, ohjelma kiinnostavaa ja tapahtumapaikka ei olisi voinut paremmin osua nappiin. Tällaista lisää ja ensi vuonna nähdään taas!

(Sori kuvien kehno laatu, sillä kunnon kamera jäi kotiin ja kännykkä sai kelvata tällä reissulla)