lauantai 8. heinäkuuta 2017

Desucon 2017 - juokse, jonota, istu, toista!

Hei taas vain kaikille! Näin Animeconin alla on hyvä kirjoitella vihdoin ja viimein coniraporttia Desuconista. Viimeisemmästä Desuconista onkin vierähtänyt jo mukava tovi, sillä ensimmäinen Desuni taisi olla kolme vuotta sitten. Nyt olikin hyvä taas palata Sibeliustalolle pidemmän tauon jälkeen. Desuconiin lähteminen harrasi pahemman kerran vastaan, kun mikään ei tuntunut perjantaina onnistuvan ja matkaankin tuli lähdettyä melkein kokonainen tunti myöhässä. Nopeusrajoituksia tuli rikottua, mutta kiepattuamme pikaisesti motellissamme pääsimme conipaikalle ilman mitään sen kummempia kommelluksia. Kiitän jälleen kerran Sibeliustalon sijaintia, sillä sinne on tavattoman helppo ajaa ja autollekin löytyi koko viikonlopulle paikka ilman maratonin pituista kävelymatka. Mainitsinko jo, että veli oli tälläkin kertaa mukana?

Conilootti. Ja nää melkei nää kaikki on kirpparilta.

Älkää huoliko, ei nää kaikki oo mulle
Ensimmäisenä tietenkin, kun oltiin sisälle päästy ja narikassa vierailtu niin meikäläinen syöksyi suoraan Yuki Kajin kunniavierasluennolle. Olen edelleenkin vähän harmissani, että missasin ekan puolituntisen koko esityksestä, mutta onneksi loppukin oli puhdasta kultaa. Kajista huomaa, että tämä on showmies ja oli todella hauska nähdä, että tämä heittäytyi kaikkiin haastattelijan heittämiin haasteisiin.  Pidin Kajista jo ennen tämän esiintymistä mutta ohjelman jälkeen olin aivan hänen pauloissaan. Kaji on selvästi karismaattinen sekä maanläheinen ihminen ja häneltä löytyi aina jotain iskevää sanavarastostaan. Hän jaksoi koko ajan ottaa huomioon myös tulkin, joka selvästi jännitti tulkkaamistaan, ja tarjosi tälle vettäkin useaan otteeseen. Pisteet myös tulkille, joka oli tehtävän ottanut vastaan. Vaikka olisin toivonut eloisempaa tulkkaamista, onhan kyseessä Kaji Yuki, niin täytyy tälle nostaa hattua rohkeudesta. Tulkkia selvästi jännitti ja vähän oli takelteluakin, mutta homma sujui kuitenkin hyvin loppuun asti. Itse en olisi varmaan uskaltanut ottaa pestiä vastaan, vaikka olisinkin pro japanissa (mitä en todellakaan ole).

Kajin ohjelmasta livahdin kuitenkin viisi minuuttia ennen valomerkkiä, sillä seuraava kiinnostava ohjelma alkoi lähes saman tien. Äänimaailman vaikutus animen katselukokemukseen ja miksi siitä pitäisi välittää oli todella kattava luento. Miau ja Yotsureneko käsittelivät asiat hyvin ja varsinkin eri ammattiryhmien tärkeys korostuivat hyvin. Ohjelmaa oli myös mukava kuunnella, kun pitäjistä huomasi, kuinka he pitivät omasta aiheestaan. Ohjelman jälkeen meinasin vielä jäädä veljen kanssa musavisaan, mutta tulimmekin siihen tulokseen, että molemmat (varsinkin meikäläinen) olivat sen verran väsyksissä, että sänky alkoi tuntua jo todella koukuttavalta. Itselle oli myös iskenyt migreenin poikanen Kaji yukin ohjelman jälkeen, joten oli kyllä ihan mukavaa päästä makaamaan sänkyyn.

Iltakuva Metsäsalista

Lauantai sarastikin nopeasti ja itse olikin pystyssä jo kahdeksalta, vaikka olimmekin sopineet ettei meillä mikään kiire takaisin conipaikalle olisi. Aamu kuitenkin meni meikatessa, pukeutuessa ja hiuksia laittaessa, joten ei aikainen herääminen haitaksikaan ollut. Lauantaina tapahtui myös oikea ihme, sillä conikansa sai oikein auringon paistetta osakseen ja oikea hellepäivä se olikin. Tunnettu conisäähän on se perus harmaan pilvinen ja sateinen, mutta onneksi näitä valoisampiakin päiviä on.

Conipaikalle päästiin takaisin vähän ennen yhtätoista, vaikka kertaalleen jouduttiin kääntymään takaisin motellille, kun veljellä oli unohtunut pelikortit ja minulla kamera kämpälle. Tästä johtuen saimmekin kipaista suoraan Eka!!!! kerta -keskustelupiiriin. Tämä olikin meille molemmille eka kerta osallistua keskustelupiiriin conissa, vaikka veljenkin sain taivutettua viimetingassa mukaan. Keskustelupiiri osoittautui kuitenkin varmaan koko conin parhaaksi ohjelmaksi. Vaikka osallistujia ei kovinkaan montaa ollut, niin juttu luisti kuitenkin jokaiselta ja kaksi tuntia meni lentäen. HCJorma oli mukavan rento, vaikka ei ääneen päässyytkään kovin usein kun osallistujilta tuli juttua koko ajan. Uusian tuttavuuksiakin tuli tehtyä, mikä olikin plussaa. Jos keskustelupiirit ovat näin kiinnostavia ja hauskoja niin aion osallistua niihin jatkossakin.

Keskusteluhetken jälkeen koittikin rauhallinen hetki, sillä seuraavaan luentoon oli aikaa peräti puolitoista tuntia. Aika oli siis käydä kiertämässä kunnolla conikirppis. Olin vähän pettynyt kirppiksen järjestäytymiseen, sillä sille oltiin varattu melko pieni nurkkaus Metsähallissa. Tilanpuutteen lisäksi kirppikselle asti pääseminen oli melko tuskaisaa. Muita romppeita pääsi katsomaan melko helposti, mutta animen ja mangan takia joutui jonottamaan hyvässä lykyssä puoli tuntia ja pahimmassa taas tunnin. Itse en ole kovin kärsimätön ihminen, mutta kyllä puolen tunnin jonotus kirppikselle oli jo aika paljon. Lisäksi muuta tavaraa katsomaan menneet ujuttautuivat mangaa etsimään ohittaen muut jonottajat, mikä tuntui vähän ikävältä. Mangojen asettelu lattialle, pöytien alle ei myöskään ollut paras ratkaisu, sillä niitä joutui kyykkimään ja kurottelemaan tukkien muiden tien. Toivottavasti conitea ottaa asiakseen parannella kirppistä, sillä nyt se tuntia vain erittäin epämiellyttävältä kokemukselta.

Desuconissa tuli korkattua myös ensimmäinen paneeliohjelma, sillä en niitäkään ollut aiemmin innostunut katsomaan. Mecha kulkee parhaiten teiniangstilla oli kaiken kaikkiaan hauska paneeli. Panelistit vetivät homman hyvin ja varsinkin Niidelillä ja Lmmzllä oli hauskaa läppää välillä. Itsellä tosin taisi mennä puolet asiasta ohi mutta ei se mitään.


Seuraavan luennon jouduinkin skippaamaan, sillä halusin ehtiä vielä hyvän sään aikana käydä taidekujalla sekä myyntipöytäsalissa. Taidekuja olikin yksi sauna. Ahtaaseen paikkaan sijoitetut pöydät löivät pullon kaula efektin ja ilma seisoi kujalla. Säälin kyllä kävijöitä, mutta ennen kaikkea myyjiä jotka joutuivat istumaan pöytiensä äärellä, vaikka ilma oli niin paksua että sitä olisi voinut leikata. En yhtään ihmettele, vaikka osa kävijöistä olikin jättänyt kujalla käymisen välistä. Itse sain kuitenkin kuumuudesta ja tungoksesta huolimatta tehtyä pari tarraostosta, jotka nyt komeilevatkin läppärin kannessa. Muuten myyntipöytäsali oli ihan peruskamaa oheistuotteineen, mangoineen ja pockyneen.

Myyntipöytäsalista juostiinkin sitten suoraan seuraavaan ohjelmaan, joka olikin sitten Japanin kulttuurin monimuotoisuus otaku-linssien läpi. Aihe oli mielenkiintoinen ja tykkäsin sen käsittelemistä asioista. Ehkä olin kuitenkin odottanut ohjelman rakenteen olevan erilaisempi, sillä jäin kaipaamaan jotakin ohjelmalta. Oonaa oli kuitenkin kiva kuunnella ja runsas tuntinen menikin nopeasti. Kävin ohjelman jälkeen tarkastamassa myös karaoken tilanteen ja tosihan se oli, että jonoa oli ovesta ulos asti. Ehdin kuitenkin laulaa yhden biisin ennen päivän viimeisen ohjelman alkua, vaikka kiire tulikin. Touniksen Huumorin keinot animessa olikin virkistävän energinen eikä niin analyyttinen kuin muu päivän tarjonta. Touniss itse osasi myös heitää hyvää läppää ohjelman ohella, mutta pysyi kuitenkin asiassa. Olisin jaksanut kuunnella aiheesta toisenkin mokoman tuntisen. Rentona ja maha täynnä naurua olikin hyvä päättää conipäivä, vaikka animevisa jäikin kokematta. Ei parempaa olekaan kuin se, että saa pestä meikit pois raskaan ja lämpöisen conipäivän jälkeen ja rojahtaa sitten sänkyyn.

Tiedän, mulla on pakkomiele ottaa ohjelmien aloitusdioista kuvia.

Sunnuntai lähti käyntiin melko samoja ratoja myöten kuin lauantaikin, tosin sillä poikkeuksella. etten mätkinyt naamaani kiloa puuteria, kaksi kiloa luomiväriä ja muutamaa grammaa ripsiväriä. Ennen coniin lähtöä kämppä tietenkin piti luovuttaa ja tavalliseen tapaan tarkistin paikat varmaan kolmesti, ettei vain mitään arvokasta jää jälkeen. Ja silti veli onnistui jättämään autonavaimet huoneeseen. No onneksi ehdittiin vielä napata avain takaisin ja saatiin kaaran avaimet mukaan. Sunnuntai olikin vähän rauhallisempi päivä mutta silti tuntui siltä, että sai olla juoksemassa koko ajan paikasta toiseen. Päivän aikana kävin tekemässä vielä viimeiset ostokset myyntipöytäsalissa ja kävin laulamassa pari biisiä animekaraokessa. Hämmästyttävää kyllä karaokeen ei ollut sadan metrin jonoa, vaan laulamaan pääsi jo viidentoista kahdenkymmenen minuutin jonotuksen jälkeen. Melissaa on sitten aina kiva vetää, samoin Brave Heartia!

Sunnuntain ohjelmasaldo oli kolme luentoa, joista ensimmäinen oli Animenoita - arkkityyppi vai sillisalaatti? Ohjelma jätti vähän kylmäksi, vaikka ei sen sisältö huono ollutkaan. Olisin kaivannut jotain esim. jotain vertausta amerikkalaiseen Siskoni on noita-sarjaan, mutta kiva ohjelma silti oli.  Perhedynamiikka Mamoru Hosodan elokuvissa oli pakko mennä katsomaan, sillä rakastan niin Hosodan elokuvia ja niiden tunnelmaa. Outomaatti piti paketin kasassa hyvin ja oli mukavaa huomata, että kaikki Hosodan originaalielokuvat saivat käsittelyä osakseen. Luennolla tuli myös hyviä huomioita, joita en itse ollut tajunnut miettiä.

Ohjelmasta jouduin kuitenkin karkaamaan taas himpun verran aikaisemmin, sillä kirppistavarat piti käydä noutamassa. Tai oikeastaan se yksi pokkari, jota ei löytynyt aiemmin päivällä. Kiitinkin itseäni kerrankin hyvästä vedosta, että olin tajunnut hakea tavarat ajoissa, sillä noutojono oli tuhottoman pitkä! Itsekin tosin jouduin odottamaan jonkin aikaa ennen kuin sain kadonneen Rinne-pokkarin takaisin. Mietin vain, paljonko olisin joutunut jonottamaan, jos olisin jättänyt tavaroiden noudon myöhemmäksi. Conikanssakävijöille pitää kuitenkin muistuttaa, ettei ainainen kovaääninen valitus jonojen pituudesta kuulosta kauhean kivalta ainakaan omaan korvaani. Ymmärettävää, ettei coniaikaa halua viettää jonottaen, mutta siihenkin olisi voinut itsekin vaikuttaa tulemalla hakemaan tavaransa hyvissä ajoin. Toisekseen kirppistyöntekijöiden haukkuminen ei auta asiaa. Ottakaamme huomioon, että työntekijätkin ovat ihmisiä ja inhimilisiä virheitä sattuu.

Kääk! Weed bongattu!
Mutta siis päästyäni saarnaamasta hypätäänkin seuraavaan asiaan. Itsekin myöhästyin pienoisen jonotuksen takia viisitoista minuuttia Falanukkin ohjelmasta. Ylivertainen ihminen oli ainakin omissa kirjoissani päivän jopa viikonlopun parhaita. Falanukkilla oli kiinnostavia näkökulmia ja aihe oli muutenkin mielenkiintoinen. Tietenkin asia välillä vähän ajautui ohi aiheesta, mutta itse ainakin pysyin skarppina koko luennon ajan. Yleisökommentteja olisi tietenkin voinut olla vähemmän, mutta eivätpä nuo kauheasti ainakaan itseäni häirinneet.

Coniviikonloppu tulikin päätökseensä sitten siihen, kun heitettiin Jefre lopuksi juna-asemalle. Päättäjäiset jäivät välistä tällä kertaa, koska veli halusi lähteä jo ajamaan kotia päin. Mikä on tietenkin ymmärrettävää, kun ajomatkaa on nelisen tuntia. Viikonloppu oli kuitenkin pääsääntöisesti onnistunut perjantain hullumyllystä huolimatta. Ohjelmaa tuli käytyä katsomassa, jopa enemmän kuin laki sallii ja täytyyhän sanoa, että isojen conien huono puoli on se, että niissä tulee juostua koko ajan jonnekin. Jonotusta oli hieman liikaakin, mutta työntekijät jaksoivat olla iloisia ja pirteitä valittavista conilaisista huolimatta. Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan sekä Frostbiteen että Desuun. Kiitoksia vielä kaikille conikansalle, conitealle, työvoimalle ja ohjelmapitäjille ihanasta viikonlopusta! Hanna kiittää ja kuittaa, tavataan taas Animeconissa!

Nähdään taas ensi vuonna!