maanantai 25. marraskuuta 2019

Manga-maanantai: Kanata no Astra

Nimi: Kanata no Astra / Astra Lost in Space
Tekijä: Kenta Shinohara
Julkaisija: Shounen Jump+ / Viz Media
Julkaisuaika: 2016-2017 / 2017-2018
Osia luettu: 5/5
Tuomio: Maukas ja upea avaruusseikkailu, josta on vaikea sanoa mitään pahaa. Pitää itsensä koossa loppuun asti eikä yritä olla liian kunnianhimoinen. Osaa tosin pistää lukijan pään pyörälle hyväisesti.

Harvoin jaksan katsoa, saati sitten lukea kovin pitkiä scifi-sarjoja. Siksi Kanata no Astra tuntuikin turvalliselta valinnalta, sillä viisi pokkaria jaksaa nyt lukea vaikkei sarja kovin mairitteleva olisikaan. Kanata no Astran kanssa ei kuitenkaan aika tullut tylsäksi. Päinvastoin, olisin mielelläni lukenut enemmänkin tätä avaruuteen sijoittuvaa selviytymissarjaa.

Kanata no Astra kertoo ryhmästä nuoria, jotka ovat lähdössä koulun retkelle läheiselle McPa planeetalle. Saavuttuaan perille heidän eteensä ilmestyy mystinen valopallo, joka imaisee heidät mukaansa. Pian nuoret huomaavatkin olevansa kellumassa avaruudessa ilman mitään tietoa mihin he ovat joutuneet. Nuorten onneksi he löytävät hylätyn avaruusaluksen. Pian he saavat tietää, että he ovat yli 5000 valovuoden päässä turvallisesta kotiplaneetastaan. Toivottomuuden ja epäuskon jälkeen nuoret päättävät kuitenkin selviytyä yhdessä hengissä kotiin ja matkata halki avaruuden.

Kanata no Astran aloitus ei vetänyt minua heti mukaansa tarinaan. Se ei esittele yhtä päähahmoaan Ariesta kovin hyvin, sillä hahmon ärsyttävimmät piirteet hyppäävät silmille ja nimet kuten Spring tuntuivat vain päälle liimatuilta ja kömpelöiltä. Mutta kauan tätä sarjaa ei tarvinnut lukea, kun jo olin koukussa siihen. Ensiksi sarjan tarina vaikutti melko tyypilliseltä selvitymiskamppailulta, joka vain sattuu tapahtumaan avaruudessa. Mutta sitä mukaa, kun sarja etenee niin sitä suuremmaksi tarina kasvaa. Alussa on heti pari mysteeriä ratkaistavana; miksi nämä kahdeksan nuorta on joutuneet monen tuhannen valovuoden päähän kodistaan ja kuka ylipäätään on kaiken takana? Lisäksi nuorille selviää, että yksi heistä yrittää saada heidät hengiltä, jolloin mysteeri syvenee edelleen.


Tämä sarja avaa mysteeriensä verhoa pikku hiljaa ja yhden mysteerin ratkettua saadaan usein toinen tilalle. Tarina onnistuu pitämään lukijan otteessaan koko ajan, enkä ainakaan meinannut viitsiä lopettaa lukemista kesken. Sen lisäksi ettei nuorille olisi jo tarpeeksi mietittävää, niin selviytyäkseen kotiin niin näiden on kuljettava tuntemattomien planeettojen kautta, joiden vaaroista tai olosuhteista ei ole mitään tietoa. Kaikki planeetat ovat erilaisia ja onkin mielenkiintoista nähdä miten nuoret selviytyvät joka kerta uusista haasteista. Välillä nämä joutuvat kovienkin läksyjen kautta oppimaan uuden ympäristön vaarat. Mutta voi pojat tämä sarja on täynnä juonipaljastuksia. Siksi Kanta no Astran tarinasta on vaikea puhua spoilaamatta mitään. Sarjan osat 1-3 ovat pääosin tarinan alustamista, hahmojen taustoja käydään läpi ja näihin tutustutaan ja yhteiseloa aluksella opetellaan. Näiden kolmen osan aikana saadaan muutamia pienia paljastuksia, mutta neljännestä osasta lähtien paljastuksia ja juonen jäänteitä tapahtuu niin nopeaan tahtiin, että lukija saa äkkiä pään pyörälle. Sen suhteen sarjassa maistuu pieni kiiruhtamisen maku, sillä paljastuksien välille oltaisiin tarvittu hieman enemmän väljyyttä, jotta lukijan olisi ollut helpompi pysyä kärryillä.

Mutta vaikka Kanata no Astran tarinan alkuasetelma on synkkä, niin se on kuitenkin lopulta melko positiivinen sarja. Se tasapainottelee loistavasti komedian ja draaman välillä, tarjoillen molempia vuorotellen. Sarjan suurin sanoma on kuitenkin, että ystävyydellä ja luottamalla toisiinsa voi selviytyä kaikista ongelmista. Sarjan sanoma on ihana, varsinkin kun eletään yhteiskunnassa, jossa ihmisten on välillä vaikea luottaa toisiinsa ja ystävyyksienkin sopiminen voi olla haastavaa. Sarja kuitenkin oikaisee joitakin mutkia turhan suoriksia ystävyyden nimissä. Toisaalta tämä ei haitannut, sillä se sopi sarjan henkeen hyvin ja sen avulla saatiin aikaiseksi hyvin intiimiä ja voimakkaita kohtauksia. Pidin sarjan positiivisuudesta ja hahmojen optimistisuudesta, sillä maailmassa on liikaa masentavia ja synkkiä sarjoja.

Siitä huolimatta, että  Kanata no Astran tarina on mielenkiintoinen ja kutkuttava, niin sarja on kuitenkin lopulta ennen kaikkea hahmovetoinen. Kaikki kahdeksan nuorta ovat samaistuttavia ja sympaattisia hahmoja. En muista koska viimeksi olen lukenut mangaa, jossa kannustan kaikkia hahmoja aivan sata lasissa. Koska sarjassa on vain viisi osaa on melkoinen yllätys, että kaikkien hahmojen taustoja ehditään käsittelemään. Vaikeimmat perhesuhteet ja menneisyyden omaavien hahmojen henkisiä solmuja ehditään myöskin availemaan. Kaikki hahmot kehittyvät ja kasvavat tarinan aikana, jolloin ärsyttävätkin hahmot muuttuvat ihaniksi. Hahmoista paljastuu myös koko ajan uusia piirteitä ja hahmojen välisillä dynamiikoilla päästään juhlimaan kunnolla.


Kanata no Astran tekijä Kenta Shinohara on varmaan paremmin tunnettu menestyssarjastaan SKET Dance. Kokeneen mangakan jälki näkyy Kanata no Astrassa, sillä manga on iloa silmälle. Shinoharan kädenjälki ei ole mitenkään massasta erottuvaa, mutta se on erittäin nättiä ja selkeää. Shinohara on luonut myös monimuotoisia ja erilaisia, toisistaan eroavia ekosysteemejä, kun päähahmomme siirtyvät planeetalta toiselle. Pidän myöskin Shinoharan hahmomalleista, sillä jokainen hahmo erottuu ulkomuodoltaan toisistaan ja (noh) pojat ovat oikein söpöjä. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat myös erittäin eloisia ja on hieno nähdä miten Shiniohara käyttää efektejä ja ilmeitä hyödykseen tehdessään komiikkaa.

On vähän vaikea uskoa, että Kanata no Astra omaa vain viisi pokkaria. Tarinaan mahtuu niin paljon jännitystä, käänteitä ja myysterejä, että sarja tuntuu paljon pidemmältä. Sarja ansaitseekin kunniaa siitä miten hyvin se pitää konseptinsa kasassa vähäisestä pokkarimäärästä ja monista juonenkäänteistä huolimatta. Pelkäsin, että sarjan päättyessä lopetus tulisi olemaan fiasko, jossa joko kaikki rustataan liian nopeaa kasaan tai sitten se aloittaa vielä yhden ylidraamallisen juonen pätkän. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan lopulta toteutunut, vaan sarja sai asiallisen ja tyydyttävän päätöksensä. Huono puoli sarjassa on se, että se loppui liian aikaisin. Nuorten avaruusseikkailuista olisin lukenut mielelläni enemmänkin, sillä sarjan päätyttyä jättää se sydämeeni tyhjän kolon. On aina mukavaa löytää uusi sarja, joka saa herätettyä niin paljon tunteita, saa eläytymään täysiä hahmojen mukana ja uppoutumaan tarinaan unohtaen kaiken muun ympäriltään. Onkin siis sääli ettei Kanata no Astra ole saanut enempää huomiota animen tai mangan muodossa. Suosittelenkin, että jos avaruusseikkailut kiinnostavat, niin tutustu Kanata no Astraan, sillä se tarjoaa jotain tuoretta ja jännittävää.

perjantai 15. marraskuuta 2019

TOP anime soundtrackit

Itselleni animen nautonnollisuuteen liittyy vahvasti animaation ja tarinan lisäksi musiikki. Jokaisella sarjalle ja elokuvalle luodaan oma uniikki ost eli original soundtrack, joka vaikuttaa paljon sarjan tunnelmaan mm. tilanteen luonnissa ja tunteiden kuvauksessa. Välillä sarjoista nousee esiin vain yksittäinen muistettava biisi ja taas välillä koko ost saa lumottua pauloihinsa. Moni varmaankin jo arvaa mistä tässä postauksessa on kysymys. Kyllä; animemusiikista! Aluksi tarkoitus oli tehdä listaus sarjojen kokonaisista ost:stä, mutta huomasin pian, että harvoin pidän sarjojen ost:stä kokonaisuudessaan. Siksi kirjaankin sekä sarjojen ost:n yksittäisiä biisejä, kuin myös kokonaisia ost:tä. Kriteerinä on tietenkin, että pidän ost:stä tai yksittäisestä biisistä ja olen sarjan tai elokuvan katsomisen jälkeenkin jäänyt kuuntelemaan ost:tä. En ole myöskään ottanut huomioon sarjojen alku- tai lopputunnareita. Musiikit ovat sekailaisessa järjestyksessä, sillä olen tosi huono asettamaan oikein mitään parhuusjärjestykseen.




Olen ihastunut vahempien sarjojen ost:n sillä niissä tuntuu olevan enemmän luonnetta ja erottuvat edukseen. Kimagure Orange Roadin kohdalla on toki myös kyse nostalgiasta, sillä muutamat sarjan kappaleet ovat soineet päässäni siitä asti kun katsoin sarjaa vanhalla kunnon VHS:llä. Sarjan ost on hyvin 80-luvun henkistä, mutta ennen kaikkea pidän sen jazzahtavasta tyylistä. Sen biisit ovat pääsääntöisesti kesäisiä ja rentoja, mutta myös hempeitä sekä pirteitä biisejä löytyy. Kappaleet kuten  "Aozora O Buttobase!", "Aerobic on RAP", "Kanashii Kagake" ja "Back to Red Straw Hat Time" ovat mahtavia biisejä, joita tulee toistuvasti soitettua varsinkin kesäisin.





Kuka muistaa Kill la Killin? Vaikka omalla kohdalla tämän sarjan katsomisesta on jo muutama vuosi niin edelleen ajoittain kuuntelen sarjan pahistunnaria "Blumenkranzia". Tämä tunnari on saksalaisine sanoineen mahtipontinen ja jämäkkä. Vaikka pidin myös sarjan "Don´t lose your way"-biisistäkin, niin vain Blumenkranz on jäänyt pysyvästi soittolistalle.





Sword of Stranger nousi heti yhdeksi lempi anime-elovistani, sillä sen väkevä ja raaka tarina sekä voimakas ja surullinen musiikki iskivät minuun lujaa. "Ihojin no Yaiba" mahtaa olla yksiä kuunnelluimpia biisejä soittolistallani tällä hetkellä, sillä tätä biisiä kuunnellessä muistan aina sen tunteen minkä tämä sarja herätti silloin kun sen katsoin.




Yhdeksi vanhimpiin lempi soundtrackeihini kuuluu ehdottomasti Inuyashan ost. Sen lisäksi, että sarja sisältää paljon itselleni nostalgisia biisejä niin osa biiseistä ovat myös ikonisia. Biisit kuten "Kikyo´s Theme", "Kagome´s Theme", "Time Traveling Kagome", "Futari no Kimochi" sekä "Kaoru Wada" nostavat edelleen ihania fiiliksiä pintaan ja muistuttavat siitä ajasta, kun olin vasta alkumetreillä anime ja manga-harrastukseni parissa. Muutenkin Inuyashan ost on todella kaunista, herkkää sekä surullista kuin myös synkkää, tummaa ja vaarallista.




Kun puhutaan siitä fiiliksestä mikä jokin sarja saa aikaseksi sitä katsoessa, niin Houseki no Kunin luoman fiiliksen voi kuvata yhdellä biisillä ja se on sarjan "Main Theme". Kappaleen kaunis, herkkä ja särkyväisyys kuvastaa loistavasti kuinka herkässä tasapainossa hahmot elävät ja kuinka äkkiä kaikki voi särkyä. Siinä on sitä toivottomuutta ja yksinäisyyttä mitä sarjan hahmot kokevat. Houseki no kunin Main Theme on vain yksinkertaisesti kaunis ja upea kappale, joka nostaa kädet kananlihalle.




Devilman: Crybaby ~ Devilman no Uta & Crybaby

Devilman; Crybaby on ainoa sarja tällä listalla, jota valitsin kaksi lempibiisiä. En nimittäin osannut tehdä valintaa näiden kahden biisin välillä. Sarjan tarina voitaisiin tiivistää näihin kahteen biisiin: "Devilman no Uta" kuvaa sarjan mustalla huumorilla höystettyä, hieman vinksahtanutta raakaa tarinaa, kun taas "Crybaby" kertoo tarinan surullisesta ja kärsimystä täynnä olevasta puolesta. Devilman no Utan tahtiin on aina hauska jammata, kun taas Crybaby saa aina aikaseksi surullisen fiiliksen ja pysäyttää arjen keskellä. Upeita biisejä kerta kaikkiaan!





Made in Abyss oli aikanaan kokonaisuuten synkkä ja sydäntäsärkevä sarja, jossa on kaikin puolin kaunis ja tunteikas ost. Rakastan sitä kuinka tämän sarjan musiikki osaa olla saman aikaisesti kaunista, surullista ja karmivaa. Siksi onkin vaikeaa valita vain muutama hyvä esimerkki kappale. Made in Abyssin kappaleissa käytetään myös paljon sanoja, mitkä eivät edes varsinaisesti tarkoita mitään. Tämä tekeekin osasta biiseistä mysteerisiä. Kappaleet kuten "Hanezeve Caradhina", "The First Layer", "Tomorrow" ja "Underground River" ovat ensimmäisiä biisejä jotka tulevat tästä sarjasta mieleen. Sarja sisältää myös muita kauniin karmivia biisejä, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.



Casshern Sins on yksiä lempisarjoistani, joka on käytännössä pelkkää surua, epätoivoa ja melankoliaa. Jos jokin biisi on saanut silmät vuotamaan vesiputouksen lailla, niin se on "A Path". Tämän biisin yksinkertaiset mutta kauniit sanat ovat koskettavat ja niiden sanoma on selvä. Harvoin tykkään englannin kielisistä biiseistä animessa, sillä ne tuntuvat vähän typeriltä, mutta A Path on loistava tulkinta rakkauden ja välittämisen merkityksestä sekä surusta.



Nyt kun selaan näitä mun lempisoundtrackejä, niin huomaan selvästi yhden trendin. Tykkään selvästi herkistä, kauniista, koskettavista ja surullisista biisitä. No, siihen sarjaan kuuluu myös Clannadin "Snowfield" niminen kappale. Tämä sarja jos mikä onnistuu itkettämään vielä pitkän aikaa sen katsomisen jälkeekin. Sillä Snowfieldiä kuunnellessa palaa väkisinkin siihen pahahduttavan surun ja epätoivon tunteeseen jonka sarjan viimeinen kohtaus sai aikaiseksi. Muutenkin tämä biisi on niin tunteellinen ja herkkä, että ihmettelen jos joku ei siitä tykkää.





Jos kaipaan arkeeni raakaa voimaa ja adrenaliinia niin saan Boku no Hero Academian "You Say Run" saa varmasti niiden ryöpyn aikaiseksi. Tämä biisi on kuin tehty salille, sillä se on voimakas, mutta ei kuitenkaan liian aggressiivinen. Biisiä on myös mahtava tykittää ja unohtaa huono fiilis. Tämä biisi myös muistuttaa joka kerta kuinka hyvä sarja Boku no Hero Academia on.




Tämä on sitten tämän listan korvamato. Muistan hokeneeni tämän biisin sanoja koko päivän. Voitte kuvitella, kun töissä unohdin itseni ja hoilasin sitä ääneen. "Noratan" on erilainen ja rytmikäs biisi, jollaista ei ole aiemmin tullut vastaan. Se saa energian virtaamaan ja sen tahtiin tekisi mieli polkea jalkaa lattiaan. 




Shinsekai Yori oli aikoinaan yksi ristiriitaisimmista sarjoista, mutta samalla erittäin loistava teos. Se sisältää monia hyviä biisejä, jotka eivät kuitenkaan ole jääneet muistiini tai päätyneet soittolistalleni asti. Paitsi "Kage no Denshouka Daiichibu". Jos tämä sarja pärähtää äkkiä soimaan jossain, niin se pysäyttää varmasti, sillä sitä on pakko jäädä kuuntelemaan. Sen karmivan kylmä ja voimakas tulkinta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Samalla se hyvin kuvastaa tämän sarjan karmivuutta ja julmuutta. Biisi toimii ehkä parhaiten sarjan sisällä, mutta se on myös upeaa kuunneltavaa sarjan ulkopuolellakin.

maanantai 11. marraskuuta 2019

Fall 2019

Viime kuukausina ei ole animen katsominen juuri innostanut ja kiinnostuksen puutteen takia en sitten edes viitsinyt tarkastella kesän animetarjontaa. Mutta nyt ollaan sentään taas mukana, sillä syksyn animetarjonta tuli tuossa pika pikaa tarkasteltua. Jokseenkin olen silti melkoisesti myöhässä. Hups. Mutta syyskausi tuntuukin olevan täynnä eri sarjojen jatkokausia. My Hero Academia sai neljännen kautensa, Nanatsu no Taizai taitaa porskuttaa myös neljättään, Shokugeki no Soma samaten ja jopa Psycho Pass on saanut kolmannen kautensa. Näistä My Hero Academian ja Psycho Passin päättymistä jään odottamaan, Nanatsu no Taizaita en ole ehtinyt edes aloittamaan ja Shokugeki no Soma pitäisi muutenkin ottaa kiinni (kaksi kautta kerran vasta katsomatta). Lisäksi sarjat kuten Chihayafuru, Kono Oto Tomare sekä Granblue Fantasy The Animation ovat saaneet tällä kaudella jatkokautensa. Joidenka edellesiäkään kausia en ole ehtinyt katsoa. Muuten tällä kaudella tuntuu olevan melko vähän kiinnostavia sarjoja, sillä onnistui löytämään mielenkiintoisia sarjoja vain kuusi. Näistä pari on jo ennestään tuttuja, joten odotuskeni ovat niiden suhteen korkealla.


No Guns Life


En aluksi oikein tiennyt miten suhtautua tähän sarjaan, sillä pyssypäinen päähahmo kuulostaa jokseenkin... uniikilta? Mutta No Guns Life vaikuttaa kuitenkin oikein hyvältä. Ainakin voin odottaa tältä sarjalta toimintaa, pyssyn räisketta ja synkkyyttä. Muuten en osaa sanoa mitä tämä sarja tulee tarjoamaan. Odotan innolla jatkoa.


Beastars


Beastars on tuttu jo mangan takia ja olen totaalisesti koukussa tähän sarjaan. Odotukseni ovat siis korkealla, sillä haluan tämän sarjan saavan oikeutta. Hieman vaan mietityttää miten studio Orange aikoo saada Beastarsin kaltaisen tarinan sovitettua animeksi. Sarjan tarina on kerran hitaasti lämpenevä, joten se voi olla hankala sovittaa animen muotoon. Usein tässä tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa miten sarjan sovituksen käy: 1. joko sarjasta pätkitään paljon osasia pois, jolloin merkityksellisiä yksityskohtia jää pois, tai 2. anime ehtii sovittaa vain pari kolme ensimmäistä pokkaria, mikä on mielestäni ehkä parempi vaihtoehto. Tosin sama studio ohjasi aikoinaan Houseki no Kunin animen, joten ehkä uskallan toivo hyvää adaptaatiota. Ainakin animaatio näyttää ihan kivalta, vaikka onkin 3D-CGI:nä toteutettu. Fingers cross.


Ahiru no Sora


Kyllä, minä jonka urheiluanimen katsominen on rajoittunut Yuri on Iceen, otan taas listalleni yhden urheiluanimen. Tällä kertaa kyseessä onkin koripalloanime Ahiru no Sora, jossa symppispäähahmo näyttää liittyvän koripallokerhoon, joka on täynnä pahispoikia. Pahispoikia jotka ovat juuttuneet vanhan ajan pahispoikamuottiin? Mutta tästä voi tulla hyvä sarja. Ainakin tykkäsin parista ekasta jaksosta ja tulevaisuudessakin näyttäisi olevan luvassa koripalloa sekä kimurantteja ihmissuhteita ja -kohtaloita.


Babylon


Olen katsonut tästä sarjasta vasta yhden jakson, enkä osaa sen takia sanoa siitä vielä oikein mitään. Mutta mielenkiintoiselta sarja vaikuttaa. Babylon vaikuttaisi olevn jonkinlainen psykologinen thrilleri. Lähin vertauskuva olisi ehkä Psycho Pass. Mutta selvästi sarja on suunnattu varttuneemmille katsojille, sillä jos trailerin perusteella voi mitään johtopäätöksiä tehdä niin tämä sarja ei tule olemaan mikään hyvän mielen sarja.

Mairimashita! Iruma-kun


Tämä sarja vaikuttaa yhdeltä kauden mielenkiintoisimmista. Ihmispäähahmopoika myydään demonille, jolloin demoni laittaa pojan hirviökouluun ja pojan täytyy nyt käydä koulua paljastumatta ihmiseksi. Ihan mielenkiintoinen ja hauska konsepti. Sarja vaikuttaisi olen melko kevytmielinen huumorisarja, missä paljastumisen pelosta lähinnä veistellään vitsiä. Mutta ihanan virkistävältä hauskalta sarja vaikuttaa. Ihan mielenkiinnolla odotan jatkoa.


Hoshiai no Sora


Mitä!? Jo toinen urheilusarja? Siinä missä Ahiru no Sora oli koripalloon keskittyvä sarja, niin Hoshiai no Sora keskittyy taas soft tennikseen. Sarja ei näin parin jakson jälkeen herättänyt yhtä suuria innostuksia kuin Ahiru, mutta ihan kivalta tämäkin sarja vaikuttaa. Sarja tuntuu hyvin arkiselta ilman sen kummempia konstailuja, joten voidaan varmaan odottaa ainakin ihmissuhteita tältä sarjalta. Katsotaan miten päähahmomme kehittyvät ja mihin suuntaan sarja etenee.