TOP anime soundtrackit

Itselleni animen nautonnollisuuteen liittyy vahvasti animaation ja tarinan lisäksi musiikki. Jokaisella sarjalle ja elokuvalle luodaan oma uniikki ost eli original soundtrack, joka vaikuttaa paljon sarjan tunnelmaan mm. tilanteen luonnissa ja tunteiden kuvauksessa. Välillä sarjoista nousee esiin vain yksittäinen muistettava biisi ja taas välillä koko ost saa lumottua pauloihinsa. Moni varmaankin jo arvaa mistä tässä postauksessa on kysymys. Kyllä; animemusiikista! Aluksi tarkoitus oli tehdä listaus sarjojen kokonaisista ost:stä, mutta huomasin pian, että harvoin pidän sarjojen ost:stä kokonaisuudessaan. Siksi kirjaankin sekä sarjojen ost:n yksittäisiä biisejä, kuin myös kokonaisia ost:tä. Kriteerinä on tietenkin, että pidän ost:stä tai yksittäisestä biisistä ja olen sarjan tai elokuvan katsomisen jälkeenkin jäänyt kuuntelemaan ost:tä. En ole myöskään ottanut huomioon sarjojen alku- tai lopputunnareita. Musiikit ovat sekailaisessa järjestyksessä, sillä olen tosi huono asettamaan oikein mitään parhuusjärjestykseen.

Kimagure Orange Road ~  koko OST

Olen ihastunut vahempien sarjojen ost:n sillä niissä tuntuu olevan enemmän luonnetta ja erottuvat edukseen. Kimagure Orange Roadin kohdalla on toki myös kyse nostalgiasta, sillä muutamat sarjan kappaleet ovat soineet päässäni siitä asti kun katsoin sarjaa vanhalla kunnon VHS:llä. Sarjan ost on hyvin 80-luvun henkistä, mutta ennen kaikkea pidän sen jazzahtavasta tyylistä. Sen biisit ovat pääsääntöisesti kesäisiä ja rentoja, mutta myös hempeitä sekä pirteitä biisejä löytyy. Kappaleet kuten  "Aozora O Buttobase!", "Aerobic on RAP", "Kanashii Kagake" ja "Back to Red Straw Hat Time" ovat mahtavia biisejä, joita tulee toistuvasti soitettua varsinkin kesäisin.

Kill la Kill ~ Blumenkranz

Kuka muistaa Kill la Killin? Vaikka omalla kohdalla tämän sarjan katsomisesta on jo muutama vuosi niin edelleen ajoittain kuuntelen sarjan pahistunnaria "Blumenkranzia". Tämä tunnari on saksalaisine sanoineen mahtipontinen ja jämäkkä. Vaikka pidin myös sarjan "Don´t lose your way"-biisistäkin, niin vain Blumenkranz on jäänyt pysyvästi soittolistalle.

Sword of Stranger ~ Ihojin no Yaiba

Sword of Stranger nousi heti yhdeksi lempi anime-elovistani, sillä sen väkevä ja raaka tarina sekä voimakas ja surullinen musiikki iskivät minuun lujaa. "Ihojin no Yaiba" mahtaa olla yksiä kuunnelluimpia biisejä soittolistallani tällä hetkellä, sillä tätä biisiä kuunnellessä muistan aina sen tunteen minkä tämä sarja herätti silloin kun sen katsoin.

Inuyasha ~ koko OST

Yhdeksi vanhimpiin lempi soundtrackeihini kuuluu ehdottomasti Inuyashan ost. Sen lisäksi, että sarja sisältää paljon itselleni nostalgisia biisejä niin osa biiseistä ovat myös ikonisia. Biisit kuten "Kikyo´s Theme", "Kagome´s Theme", "Time Traveling Kagome", "Futari no Kimochi" sekä "Kaoru Wada" nostavat edelleen ihania fiiliksiä pintaan ja muistuttavat siitä ajasta, kun olin vasta alkumetreillä anime ja manga-harrastukseni parissa. Muutenkin Inuyashan ost on todella kaunista, herkkää sekä surullista kuin myös synkkää, tummaa ja vaarallista.

Houseki no Kuni ~ Main Theme

Kun puhutaan siitä fiiliksestä mikä jokin sarja saa aikaseksi sitä katsoessa, niin Houseki no Kunin luoman fiiliksen voi kuvata yhdellä biisillä ja se on sarjan "Main Theme". Kappaleen kaunis, herkkä ja särkyväisyys kuvastaa loistavasti kuinka herkässä tasapainossa hahmot elävät ja kuinka äkkiä kaikki voi särkyä. Siinä on sitä toivottomuutta ja yksinäisyyttä mitä sarjan hahmot kokevat. Houseki no kunin Main Theme on vain yksinkertaisesti kaunis ja upea kappale, joka nostaa kädet kananlihalle.

Devilman: Crybaby ~ Devilman no Uta & Crybaby

Devilman; Crybaby on ainoa sarja tällä listalla, jota valitsin kaksi lempibiisiä. En nimittäin osannut tehdä valintaa näiden kahden biisin välillä. Sarjan tarina voitaisiin tiivistää näihin kahteen biisiin: "Devilman no Uta" kuvaa sarjan mustalla huumorilla höystettyä, hieman vinksahtanutta raakaa tarinaa, kun taas "Crybaby" kertoo tarinan surullisesta ja kärsimystä täynnä olevasta puolesta. Devilman no Utan tahtiin on aina hauska jammata, kun taas Crybaby saa aina aikaseksi surullisen fiiliksen ja pysäyttää arjen keskellä. Upeita biisejä kerta kaikkiaan!

Made in Abyss ~ koko OST

Made in Abyss oli aikanaan kokonaisuuten synkkä ja sydäntäsärkevä sarja, jossa on kaikin puolin kaunis ja tunteikas ost. Rakastan sitä kuinka tämän sarjan musiikki osaa olla saman aikaisesti kaunista, surullista ja karmivaa. Siksi onkin vaikeaa valita vain muutama hyvä esimerkki kappale. Made in Abyssin kappaleissa käytetään myös paljon sanoja, mitkä eivät edes varsinaisesti tarkoita mitään. Tämä tekeekin osasta biiseistä mysteerisiä. Kappaleet kuten "Hanezeve Caradhina", "The First Layer", "Tomorrow" ja "Underground River" ovat ensimmäisiä biisejä jotka tulevat tästä sarjasta mieleen. Sarja sisältää myös muita kauniin karmivia biisejä, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Casshern Sins ~ A Path

Casshern Sins on yksiä lempisarjoistani, joka on käytännössä pelkkää surua, epätoivoa ja melankoliaa. Jos jokin biisi on saanut silmät vuotamaan vesiputouksen lailla, niin se on "A Path". Tämän biisin yksinkertaiset mutta kauniit sanat ovat koskettavat ja niiden sanoma on selvä. Harvoin tykkään englannin kielisistä biiseistä animessa, sillä ne tuntuvat vähän typeriltä, mutta A Path on loistava tulkinta rakkauden ja välittämisen merkityksestä sekä surusta.

Clannad: After Story ~ Snowfield

Nyt kun selaan näitä mun lempisoundtrackejä, niin huomaan selvästi yhden trendin. Tykkään selvästi herkistä, kauniista, koskettavista ja surullisista biisitä. No, siihen sarjaan kuuluu myös Clannadin "Snowfield" niminen kappale. Tämä sarja jos mikä onnistuu itkettämään vielä pitkän aikaa sen katsomisen jälkeekin. Sillä Snowfieldiä kuunnellessa palaa väkisinkin siihen pahahduttavan surun ja epätoivon tunteeseen jonka sarjan viimeinen kohtaus sai aikaiseksi. Muutenkin tämä biisi on niin tunteellinen ja herkkä, että ihmettelen jos joku ei siitä tykkää.

Boku no Hero Academia ~ You Say Run

Jos kaipaan arkeeni raakaa voimaa ja adrenaliinia niin saan Boku no Hero Academian "You Say Run" saa varmasti niiden ryöpyn aikaiseksi. Tämä biisi on kuin tehty salille, sillä se on voimakas, mutta ei kuitenkaan liian aggressiivinen. Biisiä on myös mahtava tykittää ja unohtaa huono fiilis. Tämä biisi myös muistuttaa joka kerta kuinka hyvä sarja Boku no Hero Academia on.

Noragami ~ Noratan

Tämä on sitten tämän listan korvamato. Muistan hokeneeni tämän biisin sanoja koko päivän. Voitte kuvitella, kun töissä unohdin itseni ja hoilasin sitä ääneen. "Noratan" on erilainen ja rytmikäs biisi, jollaista ei ole aiemmin tullut vastaan. Se saa energian virtaamaan ja sen tahtiin tekisi mieli polkea jalkaa lattiaan. 

Shinsekai Yori ~ Kage no Denshouka Daiichibu

Shinsekai Yori oli aikoinaan yksi ristiriitaisimmista sarjoista, mutta samalla erittäin loistava teos. Se sisältää monia hyviä biisejä, jotka eivät kuitenkaan ole jääneet muistiini tai päätyneet soittolistalleni asti. Paitsi "Kage no Denshouka Daiichibu". Jos tämä sarja pärähtää äkkiä soimaan jossain, niin se pysäyttää varmasti, sillä sitä on pakko jäädä kuuntelemaan. Sen karmivan kylmä ja voimakas tulkinta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Samalla se hyvin kuvastaa tämän sarjan karmivuutta ja julmuutta. Biisi toimii ehkä parhaiten sarjan sisällä, mutta se on myös upeaa kuunneltavaa sarjan ulkopuolellakin.

#36. Boku no Hero Academia

Boku no Hero Academian maailmassa ihmiskunta on uuden mullistuksen ajan edessä. Ihmisillä on nimittäin kehittynyt erilaisia superkykyjä, joita kutsutaan quirkeiksi. Tämä on johtanut siihen, että yli 80 prosentilla maapallon väestöstä on jonkinlainen voima. Päähahmomme Izuku Midoriya, lempinimeltään Deku, on kuitenkin yksiä niistä joka kuuluu siihen pieneen osaan, jolla ei ole minkäänlaisia supervoimia. Tämä ei kuitenkaan estä häntä haaveilemasta päästä huipputason kouluun, jossa koulutetaan kovantason sankareita rikollisuutta vastaan. Deku ihaileekin kaikkia sankareita, erityisesti All Might nimistä lihaskimppua, joka on varmaan arvostetuin sankari koko Japanissa. Eräänä päivänä kohdatessaan All Mightin, Deku saakin selville ettei tämä olekaan niin hyvässä kondiksessa kuin voisi luulla. Osoittaessaan puolivahingossan All Mightille kykenevänsä olemaan kunnon sankari, jolla on luja tahto ja oikeudenmukaisuus, saa Deku tilaisuuden tavoitella unelmiaan. All Might suo tälle nimittäin oman kykynsä One for Allin, jonka on myös itsekin saanut aikoinaan. Nyt supervoimat saanut Dekun täytyy yrittää kontrolloida uusia voimiaan ja tavoitella samalla sankarin paikkaa maailmassa.

Parina viime vuonna mikään muu anime ei ole varmaan ollut yhtä puhuttu ja hypetetty kuin Boku no Hero Academia alias BNHA. Tutuissani ja kavereissani hyvin moni on kehunut sitä ja sanonut sen olevan yksiä parhaimpia sarjoja moneen vuoteen. Itse lähestyin sarjaa aluksi vähän skeptisesti, sillä supersankareista tulee heti itselle mieleen Marvelin Hämähäkkimiehet ja Batmanit. Sarja ei kuitenkaan tunnu lainkaan Marvelin massaelokuvilta, vaan sillä on täysin oma tunnelmansa ja tavoitteensa.

BNHA:n kaltaisissa sarjoissa hahmot pyrkivät yleensä kehittymään ja voimistumaan jonkin toisen, ylivahvan hahmon tasolle, joka toimii yleensä näille esikuvana. Ja tässä tapauksessa se tavoiteltava hahmo on All Might. Mutta se mistä pidin tässä sarjassa on se, että All Mightista paljastetaan heti alussa tämän suurin heikkous. Hän ei ole tavallinen voittamaton hahmo, jolla ei ole mitään heikkouksia ja jota on lähes mahdotonta voittaa. All Mightilla on nimittäin moniakin heikkouksia ja hän ei nimenomaan ole voittamaton. Tämä saa katsojan tuntemaan tiettyä epävarmuutta, sillä kovan paikan tullessa All Might ei välttämättä ole pelastamassa päivää. Ja tietenkin aina takana on kummittelemassa se, että mitä jos itse pahikset saavat tietoonsa All Mightin tilan. Tämä luo tiettyä jännitystä sarjalle ja se tekee erikoisemman sysäyksen sarjan tarinaan.

Tämä ei oikein anna hyvää kuvaa All Mightin opetusmetodeista.

BNHA:n tarina nimitäin vaikuttaa paperilla yksinkertaiselta altavastaajatarinalta, josta löytyy shounen-animen kaikki mahdolliset kliseet ja tarinankäänteet. Mutta tämä sarja kehittyy kuitenkin edetessään suuremmaksi ja monimutakisemmaksi kompleksiksi, kun mukaan tulee uusia näkökulmia ja ajattelutapoja. BNHA:n maailma kasvaa koko ajan ja se pitää vauhtinsa yllä koko ajan. Sarja ei jää jahkailemaan liian pitkiksi aikaa paikoilleen, vaan siinä tapahtuu koko ajan jotain, jolloin katsoja pysyy hereillä ja jaksaa seurata sarjan etenemistä. Ja vaikka sarjan tarinan kaari on täynnä kliseisiä arkkeja, kuten turnaus- ja harjoitusarkki, niin sarja osaa hyödyntää niitä todella hyvin. Erilaiset arkit eivät vain jää tylsiksi ennalta-arvattaviksi mätöiksi, vaan niillä on jokin tarkoitus joko hahmojen tai tarinan kehityksen suhteen. Myös sarjan tasapainoilu komedian ja draaman välillä oli todella hyvää. BNHA:n humoristiset kohtaukset eivät tuntuneet pakotetuilta ja sarja huumori osasi muutenkin olla todella hyvää tasoa. Myöskin jos sarja halusi tarjoilla vakavampaakin meininkiä, niin onnistui se muuttamaan tunnelmaa todella hyvin ja tarjoilemaan erittäin kovatasoisia hetkiä niin draaman kuin komediankin osalta.

Tässä vaiheessa voinkin sanoa, että onneksi odotin toisenkin kauden tulemista, sillä ensimmäinen kausi on oikeastaan vain pohjustusta tälle sarjalle. En ollutkaan kovin vakuuttunut sarjasta sen ensimmäisten jaksojen perusteella, mutta ensimmäisen kauden loppupuolella se potkaisee itsensä ja tarinansa käyntiin aivan uudella vauhdilla. Lisäksi sarjalla on niin paljon hahmoja, joihin ei oltaisi ehditty mitenkään tutustua ensimmäisen kauden aikana. Nimittäin Dekun lisäksi mukana on tämän luokkalaiset, joita on kaksikymmentä, sekä mukaan tulee lisää muita mielenkiintoisia hahmoja aina muista sankareista uusiin vihollisiin.

Ainakin Bakugou ei esitä muuta kuin on.

Deku itsessään on todella hyvä hahmo. En aluksi välittänyt hänestä, sillä hänen itkupillimäisyytensä vain ärsytti. Hän kuitenkin kehittyy sarja aikana hurjasta sekä henkisesti että fyysisesti. Tällä kaverilla on sydän paikallaan. Dekua on myös hauska seurata, sillä katsoja ei koskaan tiedä miten tälle tulee käymään. Koska Deku joutuu aloittamaan käytännössä pohjalta, hänellä on todella paljon kirittävää ja kehitymisen varaa muihin hahmoihin nähden. Ja se, että Deku ei myöskään ole täydellinen hahmo tekee tästä samaistuttavan ja suloisen. Okei, vaikka sarjan päätarina on seurata Dekun kehitystä ja kasvua, niin antaa sarja muillekin hahmoille aikaa.

Tästä pidinkin erityisesti, sillä muutamat muutkin hahmot saavat kehitystä ja taustatarinaa, eikä sarja keskittynyt vain kehittämään Dekua tai tämän ja All Mightin suhdetta. Sarja myös arvostaa omaa setuppiansa ja eritoteen sen hahmoja. Vaikka Deku on itsessään jo mielenkiintoinen hahmo, niin on hänen rinnallaan olevat muutkin hahmot aivan yhtä kiinnostavia seurata. Varsinkin, kun nämä hahmot kehittyvät Dekun rinnalla ja oppivat löytämään omia vahvuuksiaan. Toisella kaudella sarja vielä enemmän laajentaa näkökenttäänsä, jolloin saamme seurata tapahtumia muidenkin näkökulmista.

Dekun rinnalle nousevat hahmot ovat ehdottomasti Uraraka, Tenya ja Bakugou. Uraraka ja Tenya varsinkin kasvavat todella paljon sarja aikana. Uraraka, joka alussa oli hyvin epävarma itsestään ja antoi ylen liiallisesta voimien käytöstä, kehittyy erittäin voimakkaaksi hahmoksi, joka pystyy pitämään puoliaan kovatasoisiakin vastustajia vastaan. Tenya taas kasvaa koko sarjan aikana ehkä eniten aikuismaiseksi ja vastuullisemmaksi hahmoksi. Bakugou taas.... eeh, oppii hillitsemään vihaansa edes vähän? Bakugoun hahmo on ehkä koko sarja ristiriitaisin hahmo, sillä tämä on sarjan selvä kiusaaja. Mutta kun hän jotuu itsekin kokemaan nöyryytystä ja kolauksia ylepydessään, niin täytyy sanoa, että opin tykkäämään hänen hahmostaan aika paljon. Hän luo myös muihin hahmoihin nähden kontrastia, eikä tämä aina toimi sankarimaisesti. Tästä johtuen hänen tulevaisuutensa on myös kaikista avoin, sillä koska hän on ylpeä ja aggresiivinen hahmo, niin hänestä on vaikea sanoa mille polulle tämä lopulta astelee.

Muita mielenkiintoisia ja parhaimpia hahmoja koko sarjassa ovat Todoroki, All Might, Kirishima, Fumikage ja Tsuyu. Erityismaininta täytyy myös antaa sarjan yhdelle pääpahikselle, nimittäin Shigarakille. Hänen roolinsa vaikutti aluksi olevan vain yhden-hetken-vastustaja, mutta hänen roolinsa kehittyessä ja kasvaessa hän osoittautuu olemaan todella hyvä ja monitahoinen pahis. Hänen monotonisuutensa ja pakkomielisyytensa All Mightia kohtaan tekevät hänestä karmivan ja arvaamattoman tekijän, jonka seuraava siirtoa on vaikea ennakoida. Puhumattakaan siitä, että hän ei välitä tekojensa seurauksista ja voi käytännössä tehdä mitä tahansa jos ei kukaan estä.

Myös Boku no Hero Academian animmaatio loisti upeudellaan. Studio Bones onnistui animoimaan todella näyttäviä kohtauksia, mutta on silti pysynyt uskollisena sarjan alkuperäiselle tyylille jonka Kouhei Horkoshi on luonut. Sarjassa käytetään erilaisia animaatiotyylejä sekä erikoistehosteita eri tilanteissa, jotka lisäävät sarjan eloisuuttaa ja vetovoimaa. Mutta varsinkin toimintakohtaukset olivat mahtavaa katsottavaa ja niihin oli satstattu oikein kunnolla paikuja. Animaatio myös säilytti tasonsa läpi sarjan eikä se ruvennut oikomaan mutkia missään vaiheessa. Oli myös hienoa nähdä kuinka isoisssa ihmismassoissakin hahmot oltiin tehty erinäköisiksi, eikä vain copypastettu seuraavaa hahmoa. Muutenkin hahmoissa oli huomattaviakin eroja, joista hahmot tunnisti heti. Propsit täytyy myös antaa hahmojen sankaripuvuille. Sillä vaikka kaikkiin sivuhahmoihin tai edes Dekun luokkalaisiin ei ehditty tutustua, niin uniikit ja erikoiset puvut antoivat näillekin edes hieman huomiota ja kuvan siitä, että nämä hahmot tulevat olemaan tärkeitä. Sarjan värimaailma oli taas todella kylläinen ja kirjava. Sen värikkyys istui kuitenkin erittäin hyvin sarjan tunnelmaan. Värikäs ja menevä animaatio toimi varsinkin erittäin hyvin vahvoissa toimintakohtauksissa. Sarja osaa myös käyttää värimaailmaansa todella hyvin hyödykseen synkemmissäkin kohtauksissa.

Sarjan alkutunnarit olivat taas kaikki todella hyviä. Suosikikseni nousi tällä kertaa kuitenkin amazarashin esittämä "Sora ni Utaeba", joka toimii toisen kauden jälkimmäisenä tunnarina. Pidin tästä tunnarista varmaan musiikillisesti eniten ja pidin todella paljon sen melankolisesta tunnelmasta sekä musiikin ja animaation synkkauksesta. Toisena tulee ehdottomasti ensimmäisen kauden tunnari, "The Day", joka on todella menevä ja vauhdikas kokonaisuus. Siinä kuitenkin käsitellään myös Dekun ahdistusta, joka muuttuu pian toivoksi paremmasta. Kolmantena tulee toisen kauden ensimmäinen tunnari "Peace Sign". Vaikka pidin tästä tunnarista kaikista vähiten musiikin suhteen, niin se on taas mielestäni kaikista paras animaation kohdalla. Siinä käydään läpi miten hahmot valmistautuvat tulevaan turnaukseen, joka sopii vain sarjaan todella hyvin. Lopputunnareista paras taas on ehdottonasti LiSAn "Datte atashi no Hero", joka on toisen kauden toinen lopputunnari. Rakastin tämän tunnarin miljöötä, sillä siinä hahmot on heitetty fantasiamaiseen keskiajalle. Tunnari kertoo pienen tarinan ja rakastan vain tätä tunnaria niin paljon. Lisäksi LiSAn vahva tulkinta osuu ja toimii todella hyvin. Ja jos minulta kysytään niin tästä saisi oikein hyvän spin-off-sarjan.

BNHA:n musiikki taas puolestaan on todella hyvä. Se sisältää monia biisejä, joista tulet vielä tämän sarjan muistamaan pitkänkin ajan jälkeen. Sen musiikki myös vaihtelee hyvin laajasti ja sen OST:stä löytyy kappaleita joka makuun. Osa biiseistä ovat hyvin electro-musiikkimaisia, kun taas toiset jopa räp-henkisiä. Myös tavallisempia toiminnallisia ja erittäin energisiäkin biisejä löytyy mikä ei ole ollenkaan huono juttu, sillä OST:n kappaleita jaksaa kuunnella sarjan katsomisenkin jälkeen. Muistettavia kappaleita ovat mm. "Kimi wa Hero ni Nareru", "My Hero Academia", "Aku no Shinri", "PLUS ULTRA", "HERO A", "Misuteriasu", "Watashi ga kita!!", "Jet set Run" sekä "Villain". Mutta kaikista muistettavin OST:n tunnari on "You Say Run", joka varmaan muistuttaa sinua tästä sarjasta hyvinkin pitkän ajan jälkeen.

Summa summarum

En ole moneen vuoteen katsonut sarjaa, joka osaisi olla näin motivoiva ja mieltä kohottava. Epäluuloni osoittautui vääräksi ja lopputulema oli se, että rakastuin tähän sarjaan täysin. En ole ollut näin koukussa mihinkään sarjaan yläasteen jälkeen. Tuntuu kuitenkin hyvältä löytää jokin näin innostava sarja, joka osaa hyödyntää kliseitään ja tarjota mielenkiintoisen hahmokaartin. Boku no Hero Academian tarina kehittyy koko ajan monitahoisemmaksi ja suuremmaksi kokonaisuudeksi, eikä se paljasta kaikkia korttiaan heti. Sarja etenee määrätietoisesti eteenpäin eikä se jumitu tapahtumiin liian pitkäksi aikaa. Sarjan päätarinassakaan ei ole fillereitä, joten tarina etenee mutkattomasti eteenpäin. Ehdottomasti sarja ansaitsee arvosanaksi Kerrassaan hengästyttävän. Toinen kausi ei kuitenkaan anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin ja sarja jää kesken. Kolmas kausi on kuitenkin juuri alkanut, joten saamme ainakin joihinkin asioihin vastaukset piakkoin. Jos haluat sarjaltasi toimintaa, adrenaliinia, ihania hahmoja, mahtavaa hahmokehitystä, jännittäviä juonenkäänteitä ja supersankareita niin sarjaan kannattaa tarttua, jos sitä ei ole vielä tehnyt.