TOP anime soundtrackit

Itselleni animen nautonnollisuuteen liittyy vahvasti animaation ja tarinan lisäksi musiikki. Jokaisella sarjalle ja elokuvalle luodaan oma uniikki ost eli original soundtrack, joka vaikuttaa paljon sarjan tunnelmaan mm. tilanteen luonnissa ja tunteiden kuvauksessa. Välillä sarjoista nousee esiin vain yksittäinen muistettava biisi ja taas välillä koko ost saa lumottua pauloihinsa. Moni varmaankin jo arvaa mistä tässä postauksessa on kysymys. Kyllä; animemusiikista! Aluksi tarkoitus oli tehdä listaus sarjojen kokonaisista ost:stä, mutta huomasin pian, että harvoin pidän sarjojen ost:stä kokonaisuudessaan. Siksi kirjaankin sekä sarjojen ost:n yksittäisiä biisejä, kuin myös kokonaisia ost:tä. Kriteerinä on tietenkin, että pidän ost:stä tai yksittäisestä biisistä ja olen sarjan tai elokuvan katsomisen jälkeenkin jäänyt kuuntelemaan ost:tä. En ole myöskään ottanut huomioon sarjojen alku- tai lopputunnareita. Musiikit ovat sekailaisessa järjestyksessä, sillä olen tosi huono asettamaan oikein mitään parhuusjärjestykseen.

Kimagure Orange Road ~  koko OST

Olen ihastunut vahempien sarjojen ost:n sillä niissä tuntuu olevan enemmän luonnetta ja erottuvat edukseen. Kimagure Orange Roadin kohdalla on toki myös kyse nostalgiasta, sillä muutamat sarjan kappaleet ovat soineet päässäni siitä asti kun katsoin sarjaa vanhalla kunnon VHS:llä. Sarjan ost on hyvin 80-luvun henkistä, mutta ennen kaikkea pidän sen jazzahtavasta tyylistä. Sen biisit ovat pääsääntöisesti kesäisiä ja rentoja, mutta myös hempeitä sekä pirteitä biisejä löytyy. Kappaleet kuten  "Aozora O Buttobase!", "Aerobic on RAP", "Kanashii Kagake" ja "Back to Red Straw Hat Time" ovat mahtavia biisejä, joita tulee toistuvasti soitettua varsinkin kesäisin.

Kill la Kill ~ Blumenkranz

Kuka muistaa Kill la Killin? Vaikka omalla kohdalla tämän sarjan katsomisesta on jo muutama vuosi niin edelleen ajoittain kuuntelen sarjan pahistunnaria "Blumenkranzia". Tämä tunnari on saksalaisine sanoineen mahtipontinen ja jämäkkä. Vaikka pidin myös sarjan "Don´t lose your way"-biisistäkin, niin vain Blumenkranz on jäänyt pysyvästi soittolistalle.

Sword of Stranger ~ Ihojin no Yaiba

Sword of Stranger nousi heti yhdeksi lempi anime-elovistani, sillä sen väkevä ja raaka tarina sekä voimakas ja surullinen musiikki iskivät minuun lujaa. "Ihojin no Yaiba" mahtaa olla yksiä kuunnelluimpia biisejä soittolistallani tällä hetkellä, sillä tätä biisiä kuunnellessä muistan aina sen tunteen minkä tämä sarja herätti silloin kun sen katsoin.

Inuyasha ~ koko OST

Yhdeksi vanhimpiin lempi soundtrackeihini kuuluu ehdottomasti Inuyashan ost. Sen lisäksi, että sarja sisältää paljon itselleni nostalgisia biisejä niin osa biiseistä ovat myös ikonisia. Biisit kuten "Kikyo´s Theme", "Kagome´s Theme", "Time Traveling Kagome", "Futari no Kimochi" sekä "Kaoru Wada" nostavat edelleen ihania fiiliksiä pintaan ja muistuttavat siitä ajasta, kun olin vasta alkumetreillä anime ja manga-harrastukseni parissa. Muutenkin Inuyashan ost on todella kaunista, herkkää sekä surullista kuin myös synkkää, tummaa ja vaarallista.

Houseki no Kuni ~ Main Theme

Kun puhutaan siitä fiiliksestä mikä jokin sarja saa aikaseksi sitä katsoessa, niin Houseki no Kunin luoman fiiliksen voi kuvata yhdellä biisillä ja se on sarjan "Main Theme". Kappaleen kaunis, herkkä ja särkyväisyys kuvastaa loistavasti kuinka herkässä tasapainossa hahmot elävät ja kuinka äkkiä kaikki voi särkyä. Siinä on sitä toivottomuutta ja yksinäisyyttä mitä sarjan hahmot kokevat. Houseki no kunin Main Theme on vain yksinkertaisesti kaunis ja upea kappale, joka nostaa kädet kananlihalle.

Devilman: Crybaby ~ Devilman no Uta & Crybaby

Devilman; Crybaby on ainoa sarja tällä listalla, jota valitsin kaksi lempibiisiä. En nimittäin osannut tehdä valintaa näiden kahden biisin välillä. Sarjan tarina voitaisiin tiivistää näihin kahteen biisiin: "Devilman no Uta" kuvaa sarjan mustalla huumorilla höystettyä, hieman vinksahtanutta raakaa tarinaa, kun taas "Crybaby" kertoo tarinan surullisesta ja kärsimystä täynnä olevasta puolesta. Devilman no Utan tahtiin on aina hauska jammata, kun taas Crybaby saa aina aikaseksi surullisen fiiliksen ja pysäyttää arjen keskellä. Upeita biisejä kerta kaikkiaan!

Made in Abyss ~ koko OST

Made in Abyss oli aikanaan kokonaisuuten synkkä ja sydäntäsärkevä sarja, jossa on kaikin puolin kaunis ja tunteikas ost. Rakastan sitä kuinka tämän sarjan musiikki osaa olla saman aikaisesti kaunista, surullista ja karmivaa. Siksi onkin vaikeaa valita vain muutama hyvä esimerkki kappale. Made in Abyssin kappaleissa käytetään myös paljon sanoja, mitkä eivät edes varsinaisesti tarkoita mitään. Tämä tekeekin osasta biiseistä mysteerisiä. Kappaleet kuten "Hanezeve Caradhina", "The First Layer", "Tomorrow" ja "Underground River" ovat ensimmäisiä biisejä jotka tulevat tästä sarjasta mieleen. Sarja sisältää myös muita kauniin karmivia biisejä, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Casshern Sins ~ A Path

Casshern Sins on yksiä lempisarjoistani, joka on käytännössä pelkkää surua, epätoivoa ja melankoliaa. Jos jokin biisi on saanut silmät vuotamaan vesiputouksen lailla, niin se on "A Path". Tämän biisin yksinkertaiset mutta kauniit sanat ovat koskettavat ja niiden sanoma on selvä. Harvoin tykkään englannin kielisistä biiseistä animessa, sillä ne tuntuvat vähän typeriltä, mutta A Path on loistava tulkinta rakkauden ja välittämisen merkityksestä sekä surusta.

Clannad: After Story ~ Snowfield

Nyt kun selaan näitä mun lempisoundtrackejä, niin huomaan selvästi yhden trendin. Tykkään selvästi herkistä, kauniista, koskettavista ja surullisista biisitä. No, siihen sarjaan kuuluu myös Clannadin "Snowfield" niminen kappale. Tämä sarja jos mikä onnistuu itkettämään vielä pitkän aikaa sen katsomisen jälkeekin. Sillä Snowfieldiä kuunnellessa palaa väkisinkin siihen pahahduttavan surun ja epätoivon tunteeseen jonka sarjan viimeinen kohtaus sai aikaiseksi. Muutenkin tämä biisi on niin tunteellinen ja herkkä, että ihmettelen jos joku ei siitä tykkää.

Boku no Hero Academia ~ You Say Run

Jos kaipaan arkeeni raakaa voimaa ja adrenaliinia niin saan Boku no Hero Academian "You Say Run" saa varmasti niiden ryöpyn aikaiseksi. Tämä biisi on kuin tehty salille, sillä se on voimakas, mutta ei kuitenkaan liian aggressiivinen. Biisiä on myös mahtava tykittää ja unohtaa huono fiilis. Tämä biisi myös muistuttaa joka kerta kuinka hyvä sarja Boku no Hero Academia on.

Noragami ~ Noratan

Tämä on sitten tämän listan korvamato. Muistan hokeneeni tämän biisin sanoja koko päivän. Voitte kuvitella, kun töissä unohdin itseni ja hoilasin sitä ääneen. "Noratan" on erilainen ja rytmikäs biisi, jollaista ei ole aiemmin tullut vastaan. Se saa energian virtaamaan ja sen tahtiin tekisi mieli polkea jalkaa lattiaan. 

Shinsekai Yori ~ Kage no Denshouka Daiichibu

Shinsekai Yori oli aikoinaan yksi ristiriitaisimmista sarjoista, mutta samalla erittäin loistava teos. Se sisältää monia hyviä biisejä, jotka eivät kuitenkaan ole jääneet muistiini tai päätyneet soittolistalleni asti. Paitsi "Kage no Denshouka Daiichibu". Jos tämä sarja pärähtää äkkiä soimaan jossain, niin se pysäyttää varmasti, sillä sitä on pakko jäädä kuuntelemaan. Sen karmivan kylmä ja voimakas tulkinta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Samalla se hyvin kuvastaa tämän sarjan karmivuutta ja julmuutta. Biisi toimii ehkä parhaiten sarjan sisällä, mutta se on myös upeaa kuunneltavaa sarjan ulkopuolellakin.

#34. Devilman Crybaby

Sarja kertoo nuoresta Akira Fudousta, joka on aikamoinen itkupilli mutta on kuitenkin pohjimmiltaan kiltti ja hyväsydäminen ihminen. Hän viettää melko tavallista opiskelijaelämää ja harrastaa juoksemista yhdessä ystäviensä Miki Makimuran ja Miko Kawamoton kanssa. Akiran arki muuttuu kuitenkin kerta rysäyksellä, sillä tämän lapsuudenystävä Ryo ilmestyy yllättäen tämän elämään. Ryo kertoo ihmisten keskuudessa elävistä demoneista, jotka kylvävät tuhoa ja kauhua. Mutta jos demoni yrittää kaapata puhdassydämmisen ihmisen niin kuin Akira, niin tämä todennäköisesti pystyisi kukistamaan demonin ja kahlitsemaan sen sisäänsä. Akira suostuu auttamaan Ryota ja ei aikaakaan kun Amon niminen demoni yrittää vallata Akiran kehon. Näin tästä tulee Devilman, joka nyt pyrkii puhdistamaan maailman demoneista.

Devilman Crybaby on yksiä vuoden 2018 puhutuimpia sarjoja, jonka pääsee katsomaan Netflixistä kokonaisuudessaan suomisubeilla. Itse en ollut alkujaan järin kiinnostunut tai innoissani tästä sarjasta, sillä Devilman Crybabyn konsepti ei oikein iskenyt itseeni. Mutta päätin kuitenkin lopulta katsoa sen, sillä halusin nähdä itse onko sarja kaiken hypetyksen arvoinen. Myöskin koska kuulin, että tämä sarja käy symboliikallaan läpi monia asioita, niin kiinnostukseni heräsi myös sen takia. Ja voi pojat, että olen onnellinen, että katsoin tämän sarjan.

Oikeastaan sarjan tarina on melkoisen simppeli, sillä sen "hyvä vastaan paha"-asetelma on jo aika nähty. Lisäksi sarjan pääpahiksen tunnistaa jo ensimmäisessa jaksossa ja sarjan keskivaiheen jaksot olivat sarjan huonompaa antia. Mutta Devilman Crybaby kuitenkin kehittää tarinaansa kokoa ajan, jolloin sen tarkoitus muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin alussa, ja siihen tulevat mukaa selvästi monimutkaisempia ja monisävyisempiä asioita. Pidinkin siitä miten tarina lähtee kasvamaan yhä suuremmaksi kokonaisuudeksi, joka on kaikkea muuta kuin mustaharmaata. Sarjassa myös käytetään hyvin plajon symboliikkaa kuvaamaan tämänkin päivän maailman ja ihmisten ongelmia. En varmasti edes ymmärtänyt kaikkea mitä tämä sarja yritti kertoa, mutta olen varma, että Devilman Crybaby kestää useammankin katsomiskerran. Siitä huomaa varmasti joksiella kerralla eri asioita, jotka oli edellisella katsomiskerralla jäänyt huomaamatta.

Mutta se miten tämä sarja esittää itsensä ja luo sen uniikin tunnelman on mielestäni yksi syy miksi tämä sarja on niin hyvä. Devilman Crybabyllä on selvästi ollut tähtäimessä tavoitella aikuisempia katsojia, sillä se sisältää hyvin paljon asioita jotka eivät sovi aivan jokaisille silmille. Siitä löytyy mm. seksiä, alastomuutta sekä verta ja suolenpätkiä. Sarja ei ole tehty kaikille, sillä varmastikaan kaikki katsoja eivät sulata sen melko röyhkeääkin esitystapaa. Mutta juuri sarjan anteeksipyytelemättömyys tekee siitä kiinnostavan ja kutkuttavan. Se myös toteuttaa kaikki aivoituksensa todella hyvin, eikä se silti kaiken mässäilyn jälkeen tunnu liian yliampuvalta.

Sarjasssa tulee myös hyvin esiin Masaaki Yuasan taiteellinenn ja uniikki animaatiotyyli, joka ei varmasti iske kaikkiin katsojiin. Omalaatuinen ja usein jopa halvalta näyttävä animaatio varmasti ajaa joitakin katsojia pois. Itsekään en aluksi pitänyt Devilman Crybabyn visuaalisesta ilmeestä, sillä se tuntui olevan huono yritys kosiskella länsimaalaisiakin katsojia. Tosin osa sarjan kauneudesta piilee juuri sen animaatioissa. Se on selkeälinjaista ja nopeatempoista, joka taipuu jokaiseen suuntaan. Animaation ilmeeseen tottuu kuitenkin pääsääntöisesti melko nopeasti ja omalla tavallaan tykästyin siihen. Mua kuitenkin häiritsi välillä se, että onko jotkin kohtaukset tarkoituksella tehty näyttämään typerilta ja huonoilta, vai onko kyseessä vain laiskuus ja budjetin loppuminen. Eikä edes puhuta niistä juoksukohtauksista...

Mutta parhaiten Devilman Crybaby luo tunnelmansa musiikkinsa avulla. Ai, että mä rakastan tämän sarjan musiikkia! Ylipäänsä, jos sarjalla on hyvä sekä mieleenpainuva ost niin olen myyty. Devilman Crybabyn musiikki on juuri sitä ja se iskee todella lujaa ja varoittamatta tajuntaan. Sarja on täynnä todella voimakkaita ja mieleenpainuvia biisejä, joista sarjan tunnistaa pidemmänkin ajan jälkeen. Sen ost kuitenkin vaihtelee mukavasti karmivista ja mahtipontisesta musiikista aina surullisen herkkiin biiseihin. Ost ei jää yksiulotteisiksi, sillä sieltä löytyy vähän jokaiselle jotain. Se minkä sarja häviää sen animaatiossa, voittaa se musiikissa. Ehdottomia suosikkejani ovat mm. "D.V.M.N", "Who is she?", "Buddy Ryo", "Judgment", "From here to Eternity" sekä kaunis mutta samalla surullinen "Crybaby".

Sarjan ost oltiin tuotu todella hyvin tähän päivään ja se sopi hyvin Devilmanin maailmaan. Ja kun kerran tuli puheeksi, niin pidin kovasti siitä miten tekijät olivat päivittäneet vuoden 1972 Devilmanin alkutunnarin tähän päivään. "Devilman no Uta" on varmasti kaikkien sarjan katsoneiden mielessä, mikä ei ole mikään ihme, sillä tämä kappale on aivan upeaa kuunneltavaa, Se on varmasti kappale, joka muistuttaa tästä sarjasta vielä pitkänkin ajan päästä. Crybabyn oma alkutunnari "Man Human" taas on myös ihan hyvä sekä muistettava biisi, vaikka se ei vedä vertoja "Devilman no Utalle". Omasta mielestäni se on jopa hieman karmiva ja saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa. Sen animaatio on kuitenkin yksi iso spoileri, josta pystyy turhankin hyvin päättelemään sarjan tapahtumia.

Vielä viimeisenä hypätään sarjan hahmoihin. Hahmot ja heidän väliset suhteensa ovat selvästi hyvin suuressa osassa tätä sarjaa, ja pidinkin pääosin siitä miten tekijät käsittelevät niitä sarjan aikana. Akira on mielestäni koko sarjan paras hahmo ja hän kehittyy sen aikana huimasti. Sarja kertoo hyvin miten tämä painii itsensä ja oman uuden kehonsa kanssa, joka auttaa huomattavasti hahmoa kehittymään. Akiran perusluonne tulee myös hyvin ilmi, eikä se kiltii ja hieman itkupillinen poika katoa minnekään edes devilman-muutoksen jälkeen. Akiran hahmoa ei ole kuitenkaan vedetty aivan ylikiltiksi tai typeran oikeudenmukaiseksi, vaan tällä saattaa oikeasti kärvähtää käämi eikä tämä ole valmis antamaan kaikkea anteeksi. Mua kuitenkin vaivasi hieman hänen sinisilmäisyytensä, varsinkin tämän suhteessa Ryon kanssa. Sillä Ryo vain tuntuu käyttävän Akiraa hyväkseen, eikä tämä edes tunnu tajuavan sitä. Itse kuitenkin pidin Ryon hahmosta, sillä hänen kylmän järeä päättelykykynsä sekä ajoittaisen kylmäverisyytensä tekevät hahmosta mielenkiintoisen. Pidin myös siitä miten sarjassa esitettiin Akiran ja Ryon välistä menneisyyttä, jolloin heidän välisen suhteen ymmärsi paljon paremmin. Myös Ryo kehittyy ja avautuu enemmän sarjan loppupuolella.

Devilman Crybabyssä myös sivuhahmot saivat kivasti ruutuaikaa, mikä oli erittäin suuri plussa. Muun muassa Maki sekä räppärijäbät saivat enemmän tarinaa ja tarkoitusta olla mukana sarjassa. Sarjasta kuitenkin huomaa ikävästi kuinka siltä loppuu aika kesken. Ja se näkyy hahmoissa sekä näiden välisissä suhteissa. En oikein pitänyt siitä miten sarja kohteli joitakin hahmoja ja kuinka huonosti joidenkin hahmojen väliset suhteet kerrottiin. Tämän huomaa varsinkin Mikin hahmossa. Omasta mielestäni Miki on aivan liian täydellinen hahmo, sillä hän tuntuu olevan oikein pyhimys eikä oikeastaan suutu kellekään. Hänessä nähdään sarjan aikana yksi ainut hahmon sisäinen ristiriita, jonka kanssa Miki ei kuitenkaan paini kovin kauaa. Mikin hahmon koko idea ja tarkoitus sarjassa jäi vähän hakuseen, sillä välillä hän on pelkkä naiivi fanservicen tarjoaja, kun taas seuraavassa hetkessä hän on yksi keskeisempiä hahmoja koko sarjassa. Olisin myös kaivannut lisää tietoa Akiran, Mikin ja Mikon välisistä suhteista ja ennen kaikkea näiden yhteisestä menneisyydestä. Sarjan antaa ymmärtää, että nämä kolme ovat olleet jo pidemmän aikaa ystäviä, mutta katsojille ei lainkaan anneta lisää tietoa siitä. Jos sarjassa oltaisiin käytetty edes yksi jakso kertomaan tästä, niin se olisi korostanut tiettyjä sarjan loppupuolen tapahtumia vielä entisestään.

Osaapa sarja repiä välillä ihan kelpo huumoriakin.

Summa summarum

En odottanut pitäväni tästä sarjasta näin paljon, sillä varsinkin sen alkupään jaksot eivät meinanneet iskeä itseeni lainkaan ja olinkin vähällä menettää toivoni sen suhteen. Mutta mitä enemmän sarja eteni sitä paremmaksi se muuttui. Devilman Crybaby kasvattaa tarinansa aivan uusiin mittoihin ja se luo tarinastaan moniulotteisen, eri säikeistä koostuvan verkon. Sarjan tarina vetoaa tunteisiin ja se laittaa miettimään tiettyjä asioita. Sarjan lopetus myös iski tajuntaani myrskyn lailla, enkä olisi uskonut itkeväni näin paljon tätä sarjaa katsoessa. Varsinkin kun pääasiassa jo tiesin mitä tulee tapahtumaan. Sarjalla on omat vikansa, kuten ennealta-arvattava pahishahmo sekä sen tietty kiire saada asioita pois alta, jonka takia osa asioista taas jäi selvittämättä. Mielestäni Devilman Crybaby kaikista vioistaan huolimatta ansaitse arvosanaksi Kerrassaan hengästyttävä! Okei, sarja ei sovi kaikille, mutta sen monikerroksisuus sekä syvällisyys nostavat arvoa omissa silmissäni. Lisäksi sarjalla on niin upea ja koskettava ost, että se ansaitsee kunniaa. Koin sarjan myös todella voimakkaasti niin monella tavalla, että jään muistelemaan sarjaa eritäin suurella lämmöllä. Yksi niistä sarjosta joka varmasti kestää usemmankin katsomiskerran.