2017 vuotta on enää jäljellä pari päivää, joten alkaa olla hyvä aika kartoittaa kuluneen vuoden katsottuja animeja. Tämä vuosi on ollut erittäin hyvä animen katsomisen suhteen ja olenkin katsonut kuluvan vuoden aikana hyvin erilaisia sarjoja. Myös Inuyashan, joka on ollut pitkään ikuisuusprojektini, sain katsottua loppuun. Olen myös katsonut tänä vuonna monia klassikkoja ja suosikkeja, kuten Princess Tutu, Clannad, Zetsuen no Tempest, Madoka Magica ja You lie in April. Valitettavasti bloggaaminen sarjoista, joista haluaisin kirjoitella on vähän jäänyt, ja kirjoitusjono kasvaa uhkaavasti koko ajan. En halua kuitenkaan typistää sitä, sillä minulla on monesta sarjasta niin paljon sanottavaa. Mutta anyway koko vuoden saldoksi tulee 34 animea. Tarkempi jaottelu näistä alhaalla. Elokuvia tuli katsottua tänä vuonna melko vähän, mutta muuten katsoin enemmän animea kuin aikaisempina vuosina. Aiempi ennätys rikkoutui helposti. Mutta koska animea on tullut katsottua tavallista enemmän, niin mangojen lukeminen on jäänyt taasen vähän vähemmälle. Ehkä vuosi 2018 tulee olemaan parempi senkin suhteen.
Kesken
Natsume Yuujinchou
Boku no Hero Academia
Gintama
Elokuvat:
Kimi ni no wa
Bakemono no Ko
Kizumonogatari
Kuten listasta huomaa katsomiseni painottuu edelleen fantasiaan, toimintaan ja jännitykseen. Myös hyvin synkkiä sarjoja on listalla useampi. Sarjojen pituudet vaihtelevat kolmesta jaksosta aina 54 jaksoon. Suurin osa sarjoista on kuitenkin ollut yli 20 jakson mittaisia, sillä joillakin sarjoilla on useampi kausi. Olen ylpeä siitä, että olen alkanut päästä yli 24-jakson-kirouksesta, enkä ole tyytynyt vain 12 jakson sarjoihin. Pidempien sarjojen aloittaminen on edelleen haastavaa, mutta yli 20 jakson sarjat eivät tunnu enää missään. Pisin katsomani sarja tänä vuonna on kiistatta Digimon Adventures, jonka uudelleen katsomista olin jemmaillut jonkin aikaa. Lyhin sarja taas on Aoi sekai no chuushin de.
Vuoden parhaiksi katsottaviksi osoittautuivat taas Casshern Sins, Natsume Yuujinchou, Princess Tutu, Kimi ni ni wa, Clannad, Rakudai kishi no Cavalry, Yuri on Ice sekä Nanbaka. Osa näistä sarjoista olivat positiivisia yllätyksiä, kun taas toisista melkein jo tiesi niiden olevan hyviä. Muutenkin tämän vuoden animeista suurin osa on todella hyviä, eivätkä mitään pettymyksiä. Huonoimpien sarjojen kastiin kuuluvat taas Yurikuma Arashi, Aoi sekai no chuushin de sekä kaksi dropattua sarjaa; Kannazuki no Miko ja Urara Meirochou. Lesbokarhut on sellainen sarja joka vain menee yli hilseen eikä sopinut mulle yhteen. Aoi sekain kohdalla taas otin tietoisen riskin, joten sarjan huonous ei tuullut yllätyksenä. Mikot joutuivat taas dropattavaksi, koska en kestänyt mieshahmon ääntä eikä tarina napannut. Urara Meirochou taas oli vaan yksinkertaisesti tylsä.
Siinä pieni yhteenveto animevuodesta 2017. Näissä merkeissä jatketaan siis kohti uutta vuotta ja uusia haasteita. Toivottavasti teilläkin oli animen ja mangan täyteinen vuosi! Tämä jääneekin vuoden 2017 viimeiseksi postaukseksi, joten toivotan jo tässä vaiheessa oikein hyvää Uutta Vuotta 2018! Muistakaa ottaa rennosti ja katsoa paljon animea! Näkyillään ensi vuonna!
Yuki Takeya rakastaa koulua. Hän rakastaa sitä jopa niin paljon ettei haluaisi koskaan lähteä sieltä. Megurigaokan yksityinen lukio on eloisa paikka, jossa Yuki viettää leppoisaa kouluelämää tavallisen kolmosluokklaisen tavoin. Hän kuuluu koulun Kouluelämäkerhoon, johon kuuluvat myös muut hahmot; Yuuri Wakase, Kurumi Ebisuzawa, Miki Naoki, Megumi Sakura sekä kerhon koira Taroumaru. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää, sillä koko iloinen ja huoleton elämä on vain illuusiota. Koko koulu ja luultavasti sen ulkopuolinenkin maailma on todellisuudessa zombiepidemian vallassa, joka on muuttanut kaikki muut koulun oppilaat ja opettajat karmeiksi zombeiksi. Yuki itse ei pysty käsittämään todellisuutta vaan uskoo edelleen, että kaikki on hyvin. Tytöt ovat linnoitautuneet kouluun ja yrittävät parhaansa mukaan selviytyä elossa barrikadien takana.
En yleensä välitä kovinkaan moe-sarjoista, sillä en ole vain koskaan tuntenut vetoa niihin. Söpöjen tyttöjen, jotka tekevät söpöjä tyttöjen juttuja, katselu ei vain yleensäkään tunnu itselleni kovin relevantilta ja usein koen tällaiset sarjat pitkästyttäviksi. Mutta Gakkou Gurashilla on ässä hihassaan, jonka takia halusin alun alkaeankin katsoa sen. Nimittäin söpön ulkokuoren alta paljastuukin rosoinen, raaka ja surullinen todellisuus, jota ei ede kirkkaat karkkivärit pysty peittämään. Kuten olettaa saattaa Gakkou Gurashin tarina on todella mielenkiintoinen. Rakastan sarjoja, jotka antavat itsestään väärän kuvan ja lopulta paljastuvatkin aivan toisenlaisiksi mitä aluksi olisi luullut. Gakkou Gurashi onnistuu myös yhdistämään söpön moe-tyylin sekä kauhu-animen. Sarja osaa olla myös yllättävä pariinkin otteeseen, varsinkin jos on onnistunut väistämään spoilereita sarjasta. Ensimmäinen jakso on mielestän yksi sarjan parhaimpia jaksoja, sillä koska siinä seurataan tarinaa Yukin näkökulmasta katsoja saa kuvan, että kaikki on hyvin. Kunnes sarja päättää vetää maton jalkojen alta ja yllättää totaalisesti. Muuten sarja ei taas toisaalta eroa muista selviytymisarjoista kuten vaikka Highschool of the Deadistä, sillä sen ideanahan on näyttää miten nuoret selviytyvät tästä zombie-epidemiasta.
Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä sarjan setup on muuten niin mielenkiintoinen. Joten onkin valitettavaa, että sarja kadottaa suurimman osan potentiaalistaan melko nopeasti. Ensimmäisen jakson jälkeen olin oikein innoissani sarjasta ja halusin malttamattomana nähdä mitä muuta se keksii. Sarjan päätarina jää kuitenkin junnaamaan paikoilleen pitkäksi aikaa ja sarja keskittyy enemmän leikkimään koulua, kuin varsinaiseen selvitymiseen siellä. Tämä taas johtaa sarjan tylsimpiin jaksoihin. Olin oikeastaan vähällä dropata tämän sarjan, sillä se kävi omaan makuuni jo liian pitkäveteiseksi ja tylsäksi. Sarjan loppupuolella päästään jo paremmin käsiksi sarjan synkempään puoleen ja täytyy sanoa, että pari juonenkäännettä onnistuivat yllättämään ja jaksoin katsoa sarjan loppuun. Gakkou Gurashi ottaa kuitenkin loppua kohden turvallisia ratkaisuja ja sen climax loppuhuipennus lässähti hieman kasaan. Tämän lisäksi sarja jää karusti kesken, mikä vähän jätti ilkeän maun suuhun.
Sarjan kesken jääminen ei varsinaisesti itsesään ole niin suuri ongelma, mutta se mikä siitä tekee ongelman on se, että sarja ei vastaa kysymyksiin. Mitään ei selitetä ja katsoja jää aivan kuin nallin kalliolle ilman minkään sortin vastauksia. Gakkou Gurashi ehti sivuuttaa tarinan aikana mm. salaliittoteoriaa, mutta ei tartu asiaan sen kummemmin. Näin ollen viruksen, joka nyt on muuttanut ihmiset zombeiksi, alkuperää ei saada selville, kuten ei myöskään sitä, että minkälainen tilanne muualla maailmassa on. Tämä saa sarjan tuntumaan keskeneräiseltä eikä lainkaan ehjältä ja loppuun mietityltä.
Hypätään sitten sarjan hahmoihin. Gakkou Gurashilla on neljä päähahmoa; Yuki, Miki, Yuuri, Kurumi sekä lisäksi on Megumi. Kirsikkana kakun päällä Yukin kannoilla juoksentelee jatkuvasta yli-innokas Taroumaru-koira. Oikeastaan minulla ei sen kummemmin sanottavaa näistä hahmoista, sillä he ovat tavallaan kaikki melko stereotyyppisiä ja jo nähtyjä. Mutta vaikka mulla ei olekaan paljoa sanottavaa hahmoista itsessään, niin on heillä kaikilla silti jokin rooli sarjassa. Yuuri ja Megumi ovat sarjan äitihahmot, jotka kantavat vastuuta muista, Kurumi on porukan suojelija, joka költtää zombeja turpaan lapiolla, Miki on se uusi tulokas ja Yuki on liima joka pitää porukan yhdessä.
Hahmot ovat kaikki ihan kivoja tapauksia, mutta ainoastaan Yuki on muistetta. Yuki on nimittäin samalla mielenkiintoisin, että ärsyttävin hahmo koko sarjassa. Hänen huoleton ja pöljä asenteensa voisivat olla söpöjä piirteitä, mutta valitettavasti juuri nämä piirteet saavat hänet ja kaikki muut hahmot vaaraan. Yukin tapa sulkea kaikki paha pois päästään on yksi sarjan suuremmista twisteistä, mutta se ei tuntunut reilulta muita hahmoja kohtaan. Se ,että Yuki saa pysyä omassa huolettomassa pään sisäisessä maailmassa samalla, kun toiset yrittävät säilyttää henkikultansa, ei vain tuntunut oikealta. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä toisaalta Yukin luonne tuo sarjaan kivan mausteen. Katsoja nimittäin odottaa koko ajan että missää vaiheessa Yuki oikeasti napsahtaa kokonaan ja että minkäläinen se hetki tulee olemaan. Yuki ei kuitenkaan saa osakseen taustatarinaa, kuten ei Yuuri tai Megumikaan. Miki ja Kurumi saivat kaikista eniten aikaa ja näiden menneisyys käytiinkin aika hyvin läpi. Oli kuitenkin harmillista etteivät Yuuri Ja Yuki saaneet sen kummepaa sisältöä hahmoihinsa. Varsinkin Yuki, joka muutenkin tuntuu eroavan porukasta jo ennen apokalypsen alkua
Olisin myös toivonut, että hahmojen kokema stressi ja ehkä mahdollinen henkinen hajoaminen olisi tuotu paremmin esille, ja että se olisi näkynyt hahmoissa sekä heidän käyttäytymisessään. Tietenkin osviittaa tällaiselle henkiselle hajoamiselle oli esim. sarjan loppu puolella, mutta sarja käsitteli senkin asian hieman puolivillaisesti.Varsinkin Kurumin hahmossa tämä olisi voinut edes näkyä, sillä hänen hahmonsa on ainoa joka oikeasti tappaa niitä zombeja. Onkin outoa, ettei tämä näytä mitenkään vaikuttavan Kurumiin, vaikka zombiet ovat olleet ihmisiä ja tämän entisiä luokkatovereita tai opettajia. Zombien surutta mäiskiminen saakin Kurumin tuntumaan vain kylmäveriseltä tappajalta.
Gakkou Gurashin animaatio toimii yllättävän hyvin, vaikka se on kauhuanimelle epätyypillisn värikäs. Sarjan onkin tuottanut studio Lerche, joka on tuottanut mm. Assassination Classroomin sekä Danganronpa animaatiot. Olin aluksi hieman epäileväinen, että miten varsinkin hahmojen värikäs hahmosuunnittelu oikein toimii näinkin synkässä sarjassa. Olinkin yllättynyt miten hyvin sarja leikittelee sen värikkyyden ja synkkyyden välillä. Iloinen ja pirteä kohtaus voi muuttua aivan yllättäen synkäksi ja painostavaksi ja tähän riittää taustojen värityksen ja valaistuksen muuttaminen. Näiden kikkoken avulla synkemmät ja iloisemmat kohtaukset pystyttiin erottamaan toisistaan ja päästiin siirtymään paremmin kohtauksesta toiseen. Pidin varsinkin sarjan synkästä ja karusta animaatiostiosta, sillä näissä kohtaukissa näkyy sarjan kurja ja iloton totuus. Myös kaikki yksityiskohdat olivat kaunista katsottavaa varsinkinkin taustojen kanssa. Myös huumori näkyi animaatiossa mikä hieman elävöiti sarjaa. Sarjan huumori itsessään oli ihan mukiinmenevää, mutta välillä se tuntui hieman pakotetulta eikä sopinut tilanteeseen.
Hahmodesing taas on söpöä ja moemaista, mutta muuten mitenkään ihmeellistä tai muistettava. Olin kuitenkin vähän pettynyt siihen, miten sarja esitti zombiet. Nähkääs kaikki zombiet oli peitetty mustalla varjolla, jolloin näiden kasvoja tai yleensäkään ruumiiden ruhjoutuneisuutta ei voinut nähdä. Tämä oli mielestäni hieman typerää ja söi tunnelmaa. En tiedä onko takanut ollu jokin katsojaystävällisyys, mutta ei tällainen sensuuri kuitenkaan istu sarjaan mitenkään. Zombiet oli myös animoitu 3D-animaatiolla, mikä oli pääasiassa ihan ookoon näköistä. Olivathan zombiet jäykän näköisiä eivätkä ne aina istuneet sarjan taustoihin, mutta täytyy sanoa, että Lerche hoiti ne kuitenkin kunnioittettavasti.
Tykkäsin myös sarjan alkutunnarista. En aluksi välittäny sen pirteydestä ja yli-innokkaasta meiningistä, mutta sarjan edetessä tunnarin animaatiokin kehityy. Se muuttuu koko ajan synkemmäksi ja karmivammaksi mitä enemmä sarja kulkee eteenpäin ja se saa odottamaan, että kohta tapahtuu taas jotain kauheaa. Alkutunnarin musiikki taas oli ihan jees kuunneltavaa. "Friend Shitai" on pirteä ja tyypillinen moe-sarjojen biisi, joka soi päässä aina ärsyttävyyteen asti. En niinkään välittänyt siitä, mutta ajoi se silti asiansa kunnialla. Lopputunnareista ei taas niinkään ole sanottavaa, sillä niistä ei oikeastaan mikään jäänyt päähäni. Tunnarit vaihtuvat aina sarjan myötä, mutta mikään niistä ei kuitenkaan ollut kovinkaan mieleenpainuva.
Muuten sarjan OST oli aika tavallista. Sarjalla ei ollut mitään kovin joukosta erottuvaa musiikkia, eikä sitä oikeataan edes jäänyt kuuntelemaan. Musiikki vaihtuu synkemmästä iloiseen aina kohtauksen vaatiessa, mutta eivät kuitenkaan antaneet kohtauksille mitään lisäarvoa. Mutta yksi kappale jäi mieleeni ja se on "Music Box". Tämä karmivalla tavalla kaunis ja herkkä biisi toimii oikeastaan tilanteessa kuin tilnateessa. Se sopii iloisiin hetkiin, mutta voi pojat, miten se nostaa niskakarvat pystyyn jännittävissä ja pelottavissa kohtauksissa. Ja kyseessähän on siis vain käytännössä soittorasian soittoa.
Tuomio
Gakkou Gurashi ei nyt aivan yltänyt odotuksiini asti. Se ei ole varsinaisesti huono sarja, vaan se ei yksinkertaisesti osannut rakentaa itseään tarpeeksi hyvin. Sillä oli todella lupaava tarina ja kiinnostavia ideoita, mutta se ei vain toteuta itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Sarjalla ei yksinkertaisesti ole aikaa käydä kaikkia taustoja ja muita olennaisia asioita läpi, jolloin kokonaisuus jää yhtä reikäiseksi kuin hiiren syömä reikäjuusto. Sarjassa olisi ollut ainesta luoda syvempi ja monitahoisempikin tarina, mutta se ei hyödynnä tarinan parhaimpi puolia tarpeeksi ja jämähtää pelkäksi pintaraapaisuksi. Myöskään hahmoihin ei saatu tarpeeksi syvyyttä, eikä heidän mahdollisia henkisiä kärsimyksiään käsitelty tarpeeksi. Gakkou Gurashi on sotku, eikä se kaikille sovikaan. Päädynkin antamaan sarjalle arvosanaksi Harkittavan, sillä sen huonot puolet peittävät sen hyvät puolet alleen. Sillä on omat hyvät hetkensä, vaikka kokonaisuus ontuukin. Jos tykkää zombeista ja haluaa nähdä kauhuanimeltaan hieman jotain uuttaa, niin kanntaa sarjaan tutustua. Muuten sarja ei tarjoa kovinkaan mielenpainuvaa kokemusta ja saattaa jättää hieman pettymyksen maun suuhun. Jos sarjalta ei odota liikaa ja pystyy unohtamaan kaikki epäloogisuudet niin sarja on hyvinkin nautittava.
Jopa ympäri maailmaa suosioon noussut Your name näyttää olevan edelleen kovassa nosteessa, sillä sen mangasovituskin on löytänyt tiensä Suomen markkinoille. Makoto Shinkain elokuvan mangajulkaisua olin osannut odottaakin, sillä on elokuva sen verran kovassa huudossa Suomessakin. Kyseessähän on jo kolmas vai neljäs julkaisu Suomessa, joka pohjautuu johonkin elokuvaan tai sarjaan. Ilmeisesti nämä sarjat myyvät ihan hyvin, sillä vähän väliä putkahtelee uusia julkaisuja. Itsekin olen kyllä kohtalaisen hyvin viihtynyt kyseisten sarjojen parissa.
Your namen tarinaa ei varmaan tarvitse käydä sen ihmeellisemmin läpi, sillä uskoisin sen olevan kaikille edes jokseenkin tuttu. Päähahmomme on siis Mitsuha, nuori maalaistyttö, joka eräänä päivänä sattuu heräämään tokiolaisen pojan ruumiissa. Samaan aikaan kyseinen poika herää Mitsuhan ruumiissa. Pian meillä on soppa valmis täynnä komediaa, nuorten draamaa ja ajan kanssa juoksemista.
Tykästyin heti mangasovituksen kerrontatyyliin, sillä se eroaa elokuvasta jonkin verran eikä näin ollen tee mangasta täyttä elokuvan kopiota. Tietenkin mangassa asiat on kuvattava eri tavalla, koska kuva ei liiku, mutta Your namessa se on toteuttetu todella hyvin. Jotkin asiat myös poikkeavat hieman itse elokuvan tarinasta ja mielestäni manga on ainakin tähän asti selittänyt asiat jopa hieman paremmin mitä elokuva. Mangaan on tuotu myös hieman lisää sisältöä erilaisialla kohtauksilla ja katsoja pysyy paljon paremmin perässä nuorten menosta. Manga onkin yhtä vetovoimainen ja tunnelmaltaan saman tyyppinen kuin elokuvakin, jolloin siitä jää lukemisen jälkeen lämmin tunne ja sen lukemista haluaisi vain jatkaa.
Visuaalisesti mangahan ei ole yhtä näyttävän kaunis, mutta se ei edes haittaa sillä Ranmaru Kotonen kädenjälki on kivaa katsottavaa. Kotonen piirrostyyli ei ehkä ole omaleimaisin, mutta se on selkeää eivätkä ruudut tunnu liian täyteen ahdetuilta. Erityisesti pidin hahmojen ulkonäöstä, sillä ne eivät ole täysiä kopioita elokuvasta, mutta niillä on silti samat tunnistuspiirteet. Kotone osaa myös piirtää eloisia ilmeitä ja hallitsee hahmojen kehonkielen. Painolaatu on taas kerran taattua Sangatsu Mangaa ja käännöskin toimii hyvin. Jos tykkäsit Your namestä elokuvana, niin löytyy mangastakin ihan varmasti iloa tunniksi tai pariksi. Kyllähän tätä nyt passaa suositella.
Heissuli vei ja hellät tunteet! Se olisi sitten joulukuu alkanut ja joulu kolkuttelee jo pikkuhljaa ovella. Ehkä mun pitäisi tuntea jonkilaisia paineita, sillä en ole hommannut vielä kuin yhden ainoan joululahjan... Mutta siis mennään asiaan, sillä en ole ajatellut pohtia tässä postauksessa sitä, miten myöhään taas todennnäköisesti jätän kaikkien lahjojen oston. Näinä kahtena vuotena, kun blogini on ollut pystyssä, mulla on ollut tapana tehdä animeaiheista joulukalenteria. Tänä vuonna ei kuitenkaan ole sellaista luvassa. Ja siihen on kaksi syytä; ensinnäkin mulla ei riitä aika, koska koulutehtäviä pitäisi saada tehtyä ja kalentereiden tekemiseen menee kuitenkin niin paljon aikaa, vaikka yrittäisin kuinka tehdä niistä minimalistisia. Ja toiseksi, tämä on ehkä se suurin syy, mä olen vain liian laiska. En ole oikeesti edes yrittänyt asennoitua kalenterin tekemiseen, sillä mielenkiintoa sen tekemiseen ei vain ole. Ehkä ensi vuonna taas innostuisi.
Mutta älkää huoliko, sillä olen kehitellyt joulukuuksi ja itseasiassa koko ensi vuodeksi jotain muuta. Nimittäin animehaastetta. Olen tämän vuoden aikana hurahtanut aivan täysin lukuhaasteisiin, ja olenkin osallistunut eri teemaisiin ja eri pituisiin haasteisiin pitkin vuotta. Niiden innoittamana päätin lähteä kokeilemeen toimisiko samanlainen konsepti myös animen suhteen. Tällaisia haasteita ei animeskenessä mielestäni kovinkaan ole, tai ei niitä ainakaan omalle kohdalleni ole sattunut.
Kyseessähän on siis puhtaasti leikkimielinen haaste. Ohessa on 50 kohdan lista erilaisista perusteista, joilla valita katsottavaa vuonna 2018. Haasteen tavoitteena on innostaa katsomaan myös sellaisia sarjoja tai elokuva, joihin ei ensimmäisenä olisi tarttumassa. Animehaaste on myös stressitön haaste. Ei ole siis vaarallista, vaikka kaikkia 50 kohtaa ei saisikaan toteutettua tai yhdellä animella tulisi kuitanneeksi useammankin rivin. Kohtia saa myös soveltaa sen mukaan, miten itse asian näkee. Omalla tyylillään osallistuminen on siis sallittua ja ennen kaikkea suotavaa. Tärkeintä on saada uusia, yllättäviä ja ilahduttavia katsomiselämyksiä.
Haasteeseen osallistua kuka tahansa ja ilmoittautua voi joko Twitterissä (joko mun profiiliin tai haasteen omalle twitter-tilillä), kommentoimalla tähän postaukseen tai yläpalkissa olevaan Animehaaste 2018 -sivulle. Ilmoittautuminen ei kuitenkaan ole pakollista, vaan haastelistan voi vaan kopioida ja tehdä itsekseenkin. Aikaa haasteen suorittamiseen on 1.12.2017 - 30.11.2018. Haasteeseen voi siis hypätä koska tahansa mukaan, vaikka keskellä vuottakin. Haastehan pyörii pääasiassa twitterissä sekä täällä blogissani, joita seuraamalla pysyt kaikista parhaiten perillä haasteen etenemisestä. Ja jos kysyttävää tulee haasteeseen tai sen kohtiin liittyen, niin aina saa tulla kysymään twitterissä tai kommenteissa.
Toivottavasti mahdollisimman moni innostuisi haasteesta, sillä yhdessä tekeminen on kaikista parasta! Toivotankin iloista animehaastetta kaikille!
Animehaaste 2018:
1.Anime, jolla on sinulle nostalgia-arvoa
2.Anime-elokuva
3.Hyvän mielen anime
4.Kiinnostuit sarjasta alkutunnarin takia
5.Klassikko
6.Maratoonattu sarja
7.Anime, joka julkaistu Suomessa
8.Anime, jossa on vakavasti sairas henkilö
9.Anime, jossa kukaan ei kuole
10.Anime lempistudioltasi
11.Vuoden 2018 uutuusanime
12.Animen päähahmo saa sinut hakkaamaan päätäsi seinään
13.Anime, jossa kokkaus on suuressa osassa
14.Anime, jonka katsomista olet suunnitellut jo pitkään
15.Mecha-sarja
16.Pelin pohjalta tehty anime
17.Anime, josta et ole aiemmin kuullut
18.Ystävän/ tutun suosittelema anime
19.Animen OST on loistava
20.Pettymyksen tuottanut anime
21.Johonkin tuoteperheeseen kuuluva anime
22.Kaverin kanssa katsottu
23.Omana syntymävuonnasi julkaistu anime
24.Fantasiasarja
25.Anime, joka ylitti odotuksesi totaalisesti
26.Animen nimessä on vähintään neljä sanaa
27.Anime, joka sai sinut rentoutumaan
28.Sarja, jonka lopputunnari oli mielestäsi hyvä
29.Anime, jossa mainitaan Suomi tai viitataan Suomeen
30.Kertaalleen katsottu
31.Anime, joka herätti voimakkaita tunteita
32.Sarja, jolla on alle 12 jaksoa
33. Yli 26 jakson pituinen sarja
34. Urheiluanime
35. Anime, jossa musiikki on tärkeässä osassa
36. Anime, jossa on samurai-hahmo
37. Sarja, joka ei sisällä rantajaksoa
38. Hahmovetoinen anime
39. Anime, jossa vietetään joulua
40. Anime, jonka lopetus hämmensi sinua
41. Sarja, jonka hahmoihin liittyy huomattavaa henkistä kasvua
42. Anime, jossa selvitetään rikos
43. Anime, jossa teknologia nykyistä kehittyneempää
44. Lyhytanime
45. Klassinen rakkausanime
46. Animen päähahmo osaa jotain mitä haluaisit itsekin osata
