TOP anime soundtrackit

Itselleni animen nautonnollisuuteen liittyy vahvasti animaation ja tarinan lisäksi musiikki. Jokaisella sarjalle ja elokuvalle luodaan oma uniikki ost eli original soundtrack, joka vaikuttaa paljon sarjan tunnelmaan mm. tilanteen luonnissa ja tunteiden kuvauksessa. Välillä sarjoista nousee esiin vain yksittäinen muistettava biisi ja taas välillä koko ost saa lumottua pauloihinsa. Moni varmaankin jo arvaa mistä tässä postauksessa on kysymys. Kyllä; animemusiikista! Aluksi tarkoitus oli tehdä listaus sarjojen kokonaisista ost:stä, mutta huomasin pian, että harvoin pidän sarjojen ost:stä kokonaisuudessaan. Siksi kirjaankin sekä sarjojen ost:n yksittäisiä biisejä, kuin myös kokonaisia ost:tä. Kriteerinä on tietenkin, että pidän ost:stä tai yksittäisestä biisistä ja olen sarjan tai elokuvan katsomisen jälkeenkin jäänyt kuuntelemaan ost:tä. En ole myöskään ottanut huomioon sarjojen alku- tai lopputunnareita. Musiikit ovat sekailaisessa järjestyksessä, sillä olen tosi huono asettamaan oikein mitään parhuusjärjestykseen.

Kimagure Orange Road ~  koko OST

Olen ihastunut vahempien sarjojen ost:n sillä niissä tuntuu olevan enemmän luonnetta ja erottuvat edukseen. Kimagure Orange Roadin kohdalla on toki myös kyse nostalgiasta, sillä muutamat sarjan kappaleet ovat soineet päässäni siitä asti kun katsoin sarjaa vanhalla kunnon VHS:llä. Sarjan ost on hyvin 80-luvun henkistä, mutta ennen kaikkea pidän sen jazzahtavasta tyylistä. Sen biisit ovat pääsääntöisesti kesäisiä ja rentoja, mutta myös hempeitä sekä pirteitä biisejä löytyy. Kappaleet kuten  "Aozora O Buttobase!", "Aerobic on RAP", "Kanashii Kagake" ja "Back to Red Straw Hat Time" ovat mahtavia biisejä, joita tulee toistuvasti soitettua varsinkin kesäisin.

Kill la Kill ~ Blumenkranz

Kuka muistaa Kill la Killin? Vaikka omalla kohdalla tämän sarjan katsomisesta on jo muutama vuosi niin edelleen ajoittain kuuntelen sarjan pahistunnaria "Blumenkranzia". Tämä tunnari on saksalaisine sanoineen mahtipontinen ja jämäkkä. Vaikka pidin myös sarjan "Don´t lose your way"-biisistäkin, niin vain Blumenkranz on jäänyt pysyvästi soittolistalle.

Sword of Stranger ~ Ihojin no Yaiba

Sword of Stranger nousi heti yhdeksi lempi anime-elovistani, sillä sen väkevä ja raaka tarina sekä voimakas ja surullinen musiikki iskivät minuun lujaa. "Ihojin no Yaiba" mahtaa olla yksiä kuunnelluimpia biisejä soittolistallani tällä hetkellä, sillä tätä biisiä kuunnellessä muistan aina sen tunteen minkä tämä sarja herätti silloin kun sen katsoin.

Inuyasha ~ koko OST

Yhdeksi vanhimpiin lempi soundtrackeihini kuuluu ehdottomasti Inuyashan ost. Sen lisäksi, että sarja sisältää paljon itselleni nostalgisia biisejä niin osa biiseistä ovat myös ikonisia. Biisit kuten "Kikyo´s Theme", "Kagome´s Theme", "Time Traveling Kagome", "Futari no Kimochi" sekä "Kaoru Wada" nostavat edelleen ihania fiiliksiä pintaan ja muistuttavat siitä ajasta, kun olin vasta alkumetreillä anime ja manga-harrastukseni parissa. Muutenkin Inuyashan ost on todella kaunista, herkkää sekä surullista kuin myös synkkää, tummaa ja vaarallista.

Houseki no Kuni ~ Main Theme

Kun puhutaan siitä fiiliksestä mikä jokin sarja saa aikaseksi sitä katsoessa, niin Houseki no Kunin luoman fiiliksen voi kuvata yhdellä biisillä ja se on sarjan "Main Theme". Kappaleen kaunis, herkkä ja särkyväisyys kuvastaa loistavasti kuinka herkässä tasapainossa hahmot elävät ja kuinka äkkiä kaikki voi särkyä. Siinä on sitä toivottomuutta ja yksinäisyyttä mitä sarjan hahmot kokevat. Houseki no kunin Main Theme on vain yksinkertaisesti kaunis ja upea kappale, joka nostaa kädet kananlihalle.

Devilman: Crybaby ~ Devilman no Uta & Crybaby

Devilman; Crybaby on ainoa sarja tällä listalla, jota valitsin kaksi lempibiisiä. En nimittäin osannut tehdä valintaa näiden kahden biisin välillä. Sarjan tarina voitaisiin tiivistää näihin kahteen biisiin: "Devilman no Uta" kuvaa sarjan mustalla huumorilla höystettyä, hieman vinksahtanutta raakaa tarinaa, kun taas "Crybaby" kertoo tarinan surullisesta ja kärsimystä täynnä olevasta puolesta. Devilman no Utan tahtiin on aina hauska jammata, kun taas Crybaby saa aina aikaseksi surullisen fiiliksen ja pysäyttää arjen keskellä. Upeita biisejä kerta kaikkiaan!

Made in Abyss ~ koko OST

Made in Abyss oli aikanaan kokonaisuuten synkkä ja sydäntäsärkevä sarja, jossa on kaikin puolin kaunis ja tunteikas ost. Rakastan sitä kuinka tämän sarjan musiikki osaa olla saman aikaisesti kaunista, surullista ja karmivaa. Siksi onkin vaikeaa valita vain muutama hyvä esimerkki kappale. Made in Abyssin kappaleissa käytetään myös paljon sanoja, mitkä eivät edes varsinaisesti tarkoita mitään. Tämä tekeekin osasta biiseistä mysteerisiä. Kappaleet kuten "Hanezeve Caradhina", "The First Layer", "Tomorrow" ja "Underground River" ovat ensimmäisiä biisejä jotka tulevat tästä sarjasta mieleen. Sarja sisältää myös muita kauniin karmivia biisejä, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua.

Casshern Sins ~ A Path

Casshern Sins on yksiä lempisarjoistani, joka on käytännössä pelkkää surua, epätoivoa ja melankoliaa. Jos jokin biisi on saanut silmät vuotamaan vesiputouksen lailla, niin se on "A Path". Tämän biisin yksinkertaiset mutta kauniit sanat ovat koskettavat ja niiden sanoma on selvä. Harvoin tykkään englannin kielisistä biiseistä animessa, sillä ne tuntuvat vähän typeriltä, mutta A Path on loistava tulkinta rakkauden ja välittämisen merkityksestä sekä surusta.

Clannad: After Story ~ Snowfield

Nyt kun selaan näitä mun lempisoundtrackejä, niin huomaan selvästi yhden trendin. Tykkään selvästi herkistä, kauniista, koskettavista ja surullisista biisitä. No, siihen sarjaan kuuluu myös Clannadin "Snowfield" niminen kappale. Tämä sarja jos mikä onnistuu itkettämään vielä pitkän aikaa sen katsomisen jälkeekin. Sillä Snowfieldiä kuunnellessa palaa väkisinkin siihen pahahduttavan surun ja epätoivon tunteeseen jonka sarjan viimeinen kohtaus sai aikaiseksi. Muutenkin tämä biisi on niin tunteellinen ja herkkä, että ihmettelen jos joku ei siitä tykkää.

Boku no Hero Academia ~ You Say Run

Jos kaipaan arkeeni raakaa voimaa ja adrenaliinia niin saan Boku no Hero Academian "You Say Run" saa varmasti niiden ryöpyn aikaiseksi. Tämä biisi on kuin tehty salille, sillä se on voimakas, mutta ei kuitenkaan liian aggressiivinen. Biisiä on myös mahtava tykittää ja unohtaa huono fiilis. Tämä biisi myös muistuttaa joka kerta kuinka hyvä sarja Boku no Hero Academia on.

Noragami ~ Noratan

Tämä on sitten tämän listan korvamato. Muistan hokeneeni tämän biisin sanoja koko päivän. Voitte kuvitella, kun töissä unohdin itseni ja hoilasin sitä ääneen. "Noratan" on erilainen ja rytmikäs biisi, jollaista ei ole aiemmin tullut vastaan. Se saa energian virtaamaan ja sen tahtiin tekisi mieli polkea jalkaa lattiaan. 

Shinsekai Yori ~ Kage no Denshouka Daiichibu

Shinsekai Yori oli aikoinaan yksi ristiriitaisimmista sarjoista, mutta samalla erittäin loistava teos. Se sisältää monia hyviä biisejä, jotka eivät kuitenkaan ole jääneet muistiini tai päätyneet soittolistalleni asti. Paitsi "Kage no Denshouka Daiichibu". Jos tämä sarja pärähtää äkkiä soimaan jossain, niin se pysäyttää varmasti, sillä sitä on pakko jäädä kuuntelemaan. Sen karmivan kylmä ja voimakas tulkinta saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Samalla se hyvin kuvastaa tämän sarjan karmivuutta ja julmuutta. Biisi toimii ehkä parhaiten sarjan sisällä, mutta se on myös upeaa kuunneltavaa sarjan ulkopuolellakin.

#26: Clannad

Tomoya Okazaki on elämäänsä kyllästynyt nuorukainen, joka ei näe edessään kunnon tulevaisuutta. Hän on saanut ystävänsä Youhei Sunoharan kanssa lintsaajan maineen, sillä koulu ei kiinnosta ja kommelluksiakin tulee tehtyä. Eräänä koulupäivän aamuna Tomoya tapaa ujon ja hiljaisen tytön nimeltä Nagisa Furukawan. Kohtaaminen muuttaa Tomoyan elämän suunnan ja saa tämän muuttamaan ajatusmaailmaansa muista ihmisitä ja itsestään.

Lykkäsin Clannadin sekä Clannad: After Storyn katsomista todella kauan, vaikka tiesin sarjaan kohdistuvasta hypetyksestä. Tämä johtunee yksinkertaisesti siitä, että olen huono aloittamaan sarjoja, joilla on pituutta melkein tai yli 50 jaksoa. Tällaiset sarjat ovat tietenkin usein miten parhaimpia, kuten Assassination Classroom, Code;Geass, Shokugeki no Soma sekä Fullmetal Alchemist: Brotherhood ovat todistaneet. Mutta nyt olen vihdoin ja viimein katsoin tämän sarjan, joten itse asiaan.

Clannad ei oikeastaan loista uniikilla tarinallaan tai erikoisella kerronnalla. Sen setup on ihan perus kouluun sijoittuvaa, nuorten slice of lifea ja se koostuu pienemmistä juonikaarista, joissa käsitellään yhtä tärkeää henkilöhahmoa ja tämän kaapissa olevia luurankoja. Sarjan hohto piilee kuitenkin sen koskettavuudessa. Clannadin tarina kerrotaan niin, että kaikki sarjan hahmot muuttuvat katsojalle todentuntuisiksi ja itse hahmot kaikkine suhteineen ovat erittäin realistisia. Hahmoille annetaan kosketuspintaa paljon ja näistä tulee katsojille erittäin tärkeitä sarjan aikana. Näiden seikkojen takia kaikki hahmojen kokemat tunteet ja tapahtumat onnistuvat riipaisemaan todella syvältä ja koskettavaan katsojaa. Itse en pidä itseäni kovin herkkänä itkijänä ja vaadin todella latautuneen tunnelman ennen kuin kyynelkanavani aukeavat. Mutta Clannadin vajaan 50 jakson aikana itkin peräti 5 kertaa! Sarjan hahmot ja heidän tarinansa onnistuivat koskettamaan minua niin syvästi, että silmäni olivat vähän väliä kuin vesiputoukset. Varsinkin Fuukon, Kotomin, Youhein ja Nagisan tarina koskettivat, mutta sarjan lopetus oli kaikista koskettavin.

Ja nyt kun kerran puhutaan koskettavuudesta niin siirrytään sarjan OST:hen. Clannad osoittaa myös sen, että hyvällä OST:llä on merkitystä. Mikään sarjan surullisista ja tunteellisista kohtauksista ei olisi varmaan iskenyt yhtä hyvin, jos taustalla ei soisi surumielistä ja koskettavaa musiikkia. Jos jokin kertoo sarjasta enemmän kuin sanat, niin se on musiikki. Sarjan musiikki toimii oikein hyvin, sillä se lisää kohtauksiin dynaamisuutta ja tukee tilanteen vaativaa tunnelmaa. Osa kappaleista on myös ihanan ristiriitaista, sillä ne ovat samalla surullisia ja saavat melkein heti kyyneleet vuotamaan, mutta taas toisaalta niissä on elämän iloa ja pieniä toivon pilkahduksia. Sarjan OST:tä ei voi kuvailla millään muulla sanalla kuin kaunis. Clannad on niitä sarjoja, joidenka ei tarvitse keksiä pyörä uudelleen, vaan se yksinkertaisesti pelaa käytössään olevat kortit todella hyvin ja onnistuu olemaan keskiverto animea koskettavampi ja vetovoimaisempi.

Sarja ei pakota itseään myöskään pysymään ylidramaattisena koko ajan, vaan se lataa paukkunsa oikeisiin kohtiin. Sinne tänne sarjaa on myös viljelty mukavasti huumorikohtauksia, jotka piristävät tunnelmaa aika ajoin ja tasapainottavat draamaa. Pääosin huumori on oikein hyvää, mutta en pitänyt siitä, että Fuukon tarinakaaren jälkeen tämän rooli muuttui kokonaan pelkäksi naurattajaksi. Vaikka muuten pidin Fuukon hahmosta, niin alkoi tämän typerä yllättävä ilmaantuminen väärällä hetkellä vain ärsyttämään. Sarjan onnistuukin välillä pilaamaan sen latautuneen ja dramaattisen tunnelman pakotetulla huumorilla, mikä onkin sarjan suurin miinus.

Clannadin yksi valtti sen menestykseen on myös ehdottomasti sen upean kaunis animaatio. Kyoto Animationilla on aina ollut korkeat standardit sarjoilleen ja studion animaation taso säilyy useimmiten, vaikka sarja muilta osin ontuisikin. Clannadin animaatio on mielestäni jopa KyoAnin piireissä keskitasoa korkeampaa. Sarjaa katsoessa voi vain uppoutu sen realistiseen, mutta värikkääseen maailmaan. Sarjan taustat ja ympäristöt on suunniteltu pikkutarkasti pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja ne ovatkin oikeita katseen vangitsijoita. Clannadin animaatio värikylläisyyden lisäksi myös kirkas sekä valoisaa. On hienoa nähdä, että joissakin kohtauksissa varjot ja valonsäteet on tehty todella luonnollisen näköisiksi. Hahmomallit taas ovat sarjassa erittäin animemaiset, joka korostuu varsinkin ylisuurissa silmissä ja värikkäissä hiuksissa. Hahmojen kasvot ovat myös järjestäen saman näköisiä ja olisinkin kaivannut erottuvia kasvojen piirteitä hahmoilla. Onneksi hahmoille oltiin kuitenkin luotu oma hiustyyli ja persoona, joidenka avulla hahmot oli helppo erottaa toisistaan.

Hahmot itsessään ovat sarjan yksiä tärkeimpiä asioita, sillä ilman heitä ja heidän välisiään suhteitaan, en varmaan olisi sarjaa jaksanut katsoa loppuun. Heistä jokainen on pidettävä ja itse oikeastaan tykkäsin kaikista sarjan hahmoista. Jopa aluksi turhakkeelta huumorihahmolta vaikuttava Youhei onnistui saamaan taustatarinaa ja nousemaan yhdeksi lempihahmoksi. Päähahmon Tomoyan kehitys sarjassa on kuitenkin kaikista suurinta ja hänen kasvamisensa pysyykin mukana läpi sarjan. Tomoya on mukavan piristävä päähahmo, sillä hän ei ole todellakaan mikään puhdas pulmunen ja hänellä on enemmän tai vähemmän ongelmia oman elämänsä kanssa. Välillä tuntuukin, että Tomoya saa kaiken paskan niskaansa ja saa kokea kaiken kaikista karvaimmin. Hänen kasvuansa on kuitenkin mukava seurata läpi sarjan ja miten hän muuttuu ihmisenä. Tosin mielestäni  hänen tarinaansa ja suhdettaan isäänsä venytettiin ehkä vähän turhan paljon.

Nagisa on toinen paljon huomiota sekä kehitystä saava hahmo. Vaikka Nagisa ei luonteeltaan ole yhtä mieleenpainuva tai räväkkä kuten Tomoya, on hän silti sarjan sympaattisempia ja ihanimpia hahmoja. Nagisa on oikean puhtaan ja suloisen moetytön esikuva, sillä hänellä on hento ääni, hän ei puhu kovaa ja on suloinen suuttuessaan. Nagisa on koko sarjan melko sairaanloinen ja sen takia on joutunut jättämään yhden kouluvuoden väliin ja on näin ollen vuotta jäljessä koulun käynnissä ikätovereihinsa nähden. Nagisan sairaanloisuus nousee suureenkin osaan aika ajoin, mutta Nagisa ei koskaan anna periksi sairaudelleen. Hän onkin toisella tavalla vahva kuin Tomoya, Youhei, Kyo tai kukaan muu sarjassa; hän jaksaa jatkaa eteenpäin ja kannustaa aina toisiakin. Nagisasta ei voi olla pitämättä. Tomoyan ja Nagisa ovat myös sarjan hellyttävin pari ja on mukavaa, että heidän suhteen kehittyminen nähdään alusta loppuun asti eikä sitä vain jätetä pelkästään seurustelun aloittamiseen.

Clannad on täynnä muitakin mielenkiintoisia hahmoja, joista voisi puhua vaikka kuinka kauan, mutta taitaisi tekstini muuttua aika pitkäveteiseksi jos alkaisin käymään heitä kaikkia yksitellen läpi. Tomoyan ja Nagisan lisäksi sarjan lempihahmojani olivat Youhei, Kyou sekä Tomoyo. Jokaiselle hahmolle annetaan omat tarinakaarensa, jolloin heihin pystytään tutustumaan paremmin ja heidän usein synkeä tarinansa päästetään valloilleen. Joidenkin hahmojen tarinat onnistuttiin kertomaan todella hyvin, mutta taas toiset melkeinpä vain juostiin nopeasti läpi. Oli harmillista, että osa hahmoista sai niin paljon vähemmän aikaa kuin toiset, ja mielestäni joidenkin "ei-niin-tärkeiden-hahmojen" tarina-arkit oltaisiin voitu käyttää olennaisimpien hahmojen tarinan kerrontaa.

Molemmat sarjan tunnarit ovat erittäin kauniita ja muistettavia biisejä ja ne keikkuvat vieläkin sitkeästi youtubessa monen TOP10-listoilla. En yhtään ihmettele sillä "Megumeru" ja "Toki wo Kizamu Uta" ovat upeita ja herkkiä kappaleita, joita todella vain jää kuuntelemaan. Varsinkin Lian esittämä kakkostunnari on rauhoittava, surullinen ja erittäin kaunis kappale, jota odotin joka kerta aloittaessani uuden jakson. Tunnareille on kyhätty myös upea animaatio kuin kirsikkana kakun päälle ja siitä henkii vanhojen tunnareiden tyyli, sillä tunnarin aikana esitellään sarjojen hahmoja tyylillä, jota ei enää oikeastaan nykyanimessa näe. Lopputunnareiden kohdalla ilahduin siitä, että Nagisan maskotit eli Dango-perhe oltiin otettu mukaan ensimmäiseen lopputunnariin. Vielä nytkin hoilaan vähän väliä "Dango Daikazokun" kertosäkeistöä. Kappale on ihana söpö, mutta siinä on jotain surumieleistä. Pidin myös Chatan lauluäänestä.

Tuomio

Clannad vastasi lähes puhtaasti kaikkiin odotuksiini ja ymmärrän täysin miksi ihmiset pitävät tästä sarjasta niin paljon. Se on ajaton sarja ja uskon, että se tulee kestämään aikaa hyvin, kuten se on tehnyt tähänkin asti. Clannadin pariin on tulevaisuudessakin helppo palata ja sen aionkin tehdä. Otan tässä vaiheessa käyttöön uuden arvosana-menetelmän, josta lisää infoa löydät sivupalkista. Ja Clannad ansaitsee ehdottomasti korkeimman arvosanan eli Kerrassaan hengästyttävä!. Jos kaipaat animeltasi kunnon slice-of-life -draamaa koskettavine henkilötarinoineen ja upeine animaatioineen, niin Clannad on sinulle juuri oikea valinta. Varaa itsellesi nenäliinoja käden ulottuville.