Manga-maanantai: Kanata no Astra

Nimi: Kanata no Astra / Astra Lost in Space
Tekijä: Kenta Shinohara
Julkaisija: Shounen Jump+ / Viz Media
Julkaisuaika: 2016-2017 / 2017-2018
Osia luettu: 5/5
Tuomio: Maukas ja upea avaruusseikkailu, josta on vaikea sanoa mitään pahaa. Pitää itsensä koossa loppuun asti eikä yritä olla liian kunnianhimoinen. Osaa tosin pistää lukijan pään pyörälle hyväisesti.

Harvoin jaksan katsoa, saati sitten lukea kovin pitkiä scifi-sarjoja. Siksi Kanata no Astra tuntuikin turvalliselta valinnalta, sillä viisi pokkaria jaksaa nyt lukea vaikkei sarja kovin mairitteleva olisikaan. Kanata no Astran kanssa ei kuitenkaan aika tullut tylsäksi. Päinvastoin, olisin mielelläni lukenut enemmänkin tätä avaruuteen sijoittuvaa selviytymissarjaa.

Kanata no Astra kertoo ryhmästä nuoria, jotka ovat lähdössä koulun retkelle läheiselle McPa planeetalle. Saavuttuaan perille heidän eteensä ilmestyy mystinen valopallo, joka imaisee heidät mukaansa. Pian nuoret huomaavatkin olevansa kellumassa avaruudessa ilman mitään tietoa mihin he ovat joutuneet. Nuorten onneksi he löytävät hylätyn avaruusaluksen. Pian he saavat tietää, että he ovat yli 5000 valovuoden päässä turvallisesta kotiplaneetastaan. Toivottomuuden ja epäuskon jälkeen nuoret päättävät kuitenkin selviytyä yhdessä hengissä kotiin ja matkata halki avaruuden.

Kanata no Astran aloitus ei vetänyt minua heti mukaansa tarinaan. Se ei esittele yhtä päähahmoaan Ariesta kovin hyvin, sillä hahmon ärsyttävimmät piirteet hyppäävät silmille ja nimet kuten Spring tuntuivat vain päälle liimatuilta ja kömpelöiltä. Mutta kauan tätä sarjaa ei tarvinnut lukea, kun jo olin koukussa siihen. Ensiksi sarjan tarina vaikutti melko tyypilliseltä selvitymiskamppailulta, joka vain sattuu tapahtumaan avaruudessa. Mutta sitä mukaa, kun sarja etenee niin sitä suuremmaksi tarina kasvaa. Alussa on heti pari mysteeriä ratkaistavana; miksi nämä kahdeksan nuorta on joutuneet monen tuhannen valovuoden päähän kodistaan ja kuka ylipäätään on kaiken takana? Lisäksi nuorille selviää, että yksi heistä yrittää saada heidät hengiltä, jolloin mysteeri syvenee edelleen.

Tämä sarja avaa mysteeriensä verhoa pikku hiljaa ja yhden mysteerin ratkettua saadaan usein toinen tilalle. Tarina onnistuu pitämään lukijan otteessaan koko ajan, enkä ainakaan meinannut viitsiä lopettaa lukemista kesken. Sen lisäksi ettei nuorille olisi jo tarpeeksi mietittävää, niin selviytyäkseen kotiin niin näiden on kuljettava tuntemattomien planeettojen kautta, joiden vaaroista tai olosuhteista ei ole mitään tietoa. Kaikki planeetat ovat erilaisia ja onkin mielenkiintoista nähdä miten nuoret selviytyvät joka kerta uusista haasteista. Välillä nämä joutuvat kovienkin läksyjen kautta oppimaan uuden ympäristön vaarat. Mutta voi pojat tämä sarja on täynnä juonipaljastuksia. Siksi Kanta no Astran tarinasta on vaikea puhua spoilaamatta mitään. Sarjan osat 1-3 ovat pääosin tarinan alustamista, hahmojen taustoja käydään läpi ja näihin tutustutaan ja yhteiseloa aluksella opetellaan. Näiden kolmen osan aikana saadaan muutamia pienia paljastuksia, mutta neljännestä osasta lähtien paljastuksia ja juonen jäänteitä tapahtuu niin nopeaan tahtiin, että lukija saa äkkiä pään pyörälle. Sen suhteen sarjassa maistuu pieni kiiruhtamisen maku, sillä paljastuksien välille oltaisiin tarvittu hieman enemmän väljyyttä, jotta lukijan olisi ollut helpompi pysyä kärryillä.

Mutta vaikka Kanata no Astran tarinan alkuasetelma on synkkä, niin se on kuitenkin lopulta melko positiivinen sarja. Se tasapainottelee loistavasti komedian ja draaman välillä, tarjoillen molempia vuorotellen. Sarjan suurin sanoma on kuitenkin, että ystävyydellä ja luottamalla toisiinsa voi selviytyä kaikista ongelmista. Sarjan sanoma on ihana, varsinkin kun eletään yhteiskunnassa, jossa ihmisten on välillä vaikea luottaa toisiinsa ja ystävyyksienkin sopiminen voi olla haastavaa. Sarja kuitenkin oikaisee joitakin mutkia turhan suoriksia ystävyyden nimissä. Toisaalta tämä ei haitannut, sillä se sopi sarjan henkeen hyvin ja sen avulla saatiin aikaiseksi hyvin intiimiä ja voimakkaita kohtauksia. Pidin sarjan positiivisuudesta ja hahmojen optimistisuudesta, sillä maailmassa on liikaa masentavia ja synkkiä sarjoja.

Siitä huolimatta, että  Kanata no Astran tarina on mielenkiintoinen ja kutkuttava, niin sarja on kuitenkin lopulta ennen kaikkea hahmovetoinen. Kaikki kahdeksan nuorta ovat samaistuttavia ja sympaattisia hahmoja. En muista koska viimeksi olen lukenut mangaa, jossa kannustan kaikkia hahmoja aivan sata lasissa. Koska sarjassa on vain viisi osaa on melkoinen yllätys, että kaikkien hahmojen taustoja ehditään käsittelemään. Vaikeimmat perhesuhteet ja menneisyyden omaavien hahmojen henkisiä solmuja ehditään myöskin availemaan. Kaikki hahmot kehittyvät ja kasvavat tarinan aikana, jolloin ärsyttävätkin hahmot muuttuvat ihaniksi. Hahmoista paljastuu myös koko ajan uusia piirteitä ja hahmojen välisillä dynamiikoilla päästään juhlimaan kunnolla.

Kanata no Astran tekijä Kenta Shinohara on varmaan paremmin tunnettu menestyssarjastaan SKET Dance. Kokeneen mangakan jälki näkyy Kanata no Astrassa, sillä manga on iloa silmälle. Shinoharan kädenjälki ei ole mitenkään massasta erottuvaa, mutta se on erittäin nättiä ja selkeää. Shinohara on luonut myös monimuotoisia ja erilaisia, toisistaan eroavia ekosysteemejä, kun päähahmomme siirtyvät planeetalta toiselle. Pidän myöskin Shinoharan hahmomalleista, sillä jokainen hahmo erottuu ulkomuodoltaan toisistaan ja (noh) pojat ovat oikein söpöjä. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat myös erittäin eloisia ja on hieno nähdä miten Shiniohara käyttää efektejä ja ilmeitä hyödykseen tehdessään komiikkaa.

On vähän vaikea uskoa, että Kanata no Astra omaa vain viisi pokkaria. Tarinaan mahtuu niin paljon jännitystä, käänteitä ja myysterejä, että sarja tuntuu paljon pidemmältä. Sarja ansaitseekin kunniaa siitä miten hyvin se pitää konseptinsa kasassa vähäisestä pokkarimäärästä ja monista juonenkäänteistä huolimatta. Pelkäsin, että sarjan päättyessä lopetus tulisi olemaan fiasko, jossa joko kaikki rustataan liian nopeaa kasaan tai sitten se aloittaa vielä yhden ylidraamallisen juonen pätkän. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan lopulta toteutunut, vaan sarja sai asiallisen ja tyydyttävän päätöksensä. Huono puoli sarjassa on se, että se loppui liian aikaisin. Nuorten avaruusseikkailuista olisin lukenut mielelläni enemmänkin, sillä sarjan päätyttyä jättää se sydämeeni tyhjän kolon. On aina mukavaa löytää uusi sarja, joka saa herätettyä niin paljon tunteita, saa eläytymään täysiä hahmojen mukana ja uppoutumaan tarinaan unohtaen kaiken muun ympäriltään. Onkin siis sääli ettei Kanata no Astra ole saanut enempää huomiota animen tai mangan muodossa. Suosittelenkin, että jos avaruusseikkailut kiinnostavat, niin tutustu Kanata no Astraan, sillä se tarjoaa jotain tuoretta ja jännittävää.

Manga-maanantai: Blue Flag

Nimi: Ao no Flag / Blue Flag
Tekijä: KAITO
Julkaisija: Shounen Jump+ / Viz Media
Julkaisuaika: 2017 - / 2020 -
Osia luettu: 7/8+
Tuomio: Sarja joka osaa yllättää. Osaa luoda hahmojen välisiä suhteita arkisesti ja vetovoimaisesti. Sarja käsittelee myös teemojaan loistavasti luoden maanläheisen ja koukuttavan tarinan herättäen ajatuksia ajankohtaisistakin asioista.

Pojille suunnattuja romanssisarjoja ei ole aiemmin tullut luetta, tosin niistä ei kovasti puhuta. Äkkiseltään en osaa nimetä yhtäkään shounen-lehdessä ilmestyvää romanssisarjaa. Mutta vaikka aiemmin tämän genren edustajia ei ole tullut luettua, niin ei se estänyt  nauttimasta Blue Flagista. Tästä sarjasta on keskusteltu enemmän ja vähemmän twitterin palstoilla ulkomaalaisilla tileillä. Suomalaiset kuitenkin tuntuvat taasen harvoin edes kuulleen sarjasta. Syy miksi luin sarjan on se, kuinka sitä on kehuttu loistavaksi suhdedraamaksi. Lopuksi rakastuinkin tähän sarjaan lujasti.

Blue Flag kertoo lukiolaisesta Taichi Ichinosesta sekä tämän lapsuudenystävästä Touma Mitasta. Touma on koulun tavoitelluin poika, jota kaikki tytöt tuntuvat kuolaavan. Taichi on taas hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt, joka viettää aikansa mieluummin pienen kaveriporukan kanssa. Vaikka Taichi ja Touma ovat lapsuudenystäviä, niin alakoulun jälkeen he eivät ole olleet läheisissä tekemisissä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Taichi päättää auttaa luokkatoveriaan Futabaa tunnustamaan rakkautensa Toumalle. Kolmikko rupeaa viettämäänkin tiiviisti aikaa keskenään, jolloin pian uudet ja vanhat tunteet sinkoilevat suuntaan ja toiseen.

Täytyy sanoa, ettei matkani Blue Flagin parissa alkanut ruusuisesti. En aluksi meinannut päästä tarinaan mukaan, mikä vähän kangistuttu alkua. Muutaman luvun jälkeen imeydyin kuitenkin mukaan tarinaan täysin. Blue Flag rakentuu paljolti samoista aineksista kuin mikä tahansa romanssisarja. Erilaiset suhdekuviot, hieman kolmiodraamaa, lapsuudenystävät jne. Se mikä tekee tästä sarjasta astetta laadukkaamman on se miten sarja käyttää sille annettuja aineksiaan. Se ei vedä tilanteita ylidraamaattisiksi, vaan kohtaukset pysyvät lähellä arkea. Vaikka tilanteet pysyvätkin lähellä arkea, niin se ei tarkoita etteikö sarjassa olisi vaikeita ja suuria tunteita. Silla niitä tässä sarjassa riittää, joten tarinasta on vaikea puhua ilman sen hahmoja, sillä sarjan juoni pyörii hyvin pitkälle hahmojen ja näiden välisten tunteiden kautta.

Sarjan päähahmot Taichi, Touma ja Futaba ovat kaikki hyvin kirjoitettuja hahmoja, eivätkä toista omaa hahmostereotypiaansa. Heidän lisäkseen sarjassa on muitakin erittäin hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja, kuten Masumi ja Mami. Kaikki sarjan hahmot joutuvat käymään läpi tilanteita, jossa he eivät ole varmoja päätöksistään ja kuinka heidän tulisi menetellä tunteidensa kanssa. Toiset hyväksyvät tunteensa ja ajatuksensa helpommin ja toiset taas kamppailevat niiden kanssa pidemän aikaa. Tietenkin suurin rooli on kolmella päähahmolla, sillä jo pelkästään näiden välillä sinkoilee erilaisia tunteita, joista hahmot eivät ola varmoja itsekään. Sarja laittaakaan hahmonsa koko ajan tilanteisiin, joissa nämä joutuvat todella miettimään ajatuksiaan ja tunteitaan toisia hahmoja kohtaan. Paras esimerkki on Taichin ja Touman välinen suhde. Ilahduttavaa onkin, että sarja päästää ääneen muitakin hahmoja päähahmojen lisäksi. Melko pienenkin roolin omaavat hahmot saavat omat repliikkinsä ja osansa tarinassa. Jos yhdenkin hahmon poistaisi kohtauksesta, muuttuisi tilanne suuresti. Sarjan hahmot ovat kaikki ihanan erilaisia ja tuovat jotakin muuta lisää tarinaan. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja ajatusmaailmansa. Hahmoista tulee ilmi koko ajan uusia puolia, jotka jaksavat kiinnostaa lukijaa. Hahmot saavat myös ilahduttavasti kehitystä, varsinkin Taichi ja Futaba.

Vaikka sarjassa nähdään niin sanottua kolmiodraamaakin, niin siitä huolimatta ahmot eivät ole missään vaiheessa ilkeitä toisilleen tai yritä sabotoida toisiaan. Tähän olisi ollut helppo langeta, kun ihastus rupeaakin seurustelemaan toisen hahmon kanssa. Mutta tarina ei kuitenkaan koskaan ryhdy tähän. Hahmot hyväksyvät tai yrittävät ainakin hyväksyä toisen onnen. Sarja osaa jopa yllättää, sillä jopa hahmot, joita aluksi luuli olevan kauheita draaman aiheuttajia osoittautuivatkin lopulta todella hyviksi ja mukaviksia hahmoiksi. lkeily ja juonittelu ei kuitenkaan istu tähän sarjaan, sillä lopuksi sarja etenee enemmän positiivisella asenteella. Ylipäänsä sarja käsittelee todella aikuismaisesti ja hyvin sen hahmoja ja uppoutuu jokaisen hahmon ajatusmaailmaan.

Blue Flag ei ole kuitenkaan ole pelkästään yhtä kuin sen hahmot ja suhteet, sillä se käsittelee monia yhteiskunnallisia tabuaiheita ja vaikeita asioita. Ensimmäinen asia on tietenkin homoseksuaalisuus. Sarja ei korosta sitä liikaa, mutta samalla se tuo hyvin esiin homoseksuaalisten ihmisten vaikeuden pitää oma seksuaalisuus ja tunteet sisällään. Samalla sarja tuo esille yhteiskunnallisia asenteita muun muassa miesten ja naisten välisiä asenteita. Japanissa naisten ja miesten välinen tasa-arvon vaaliminen on vasta lähtenyt käyntiin, joten vanhat asenteet istuvat edelleen tiukasti. Tämä tiivistyy varsinkin Mamin hahmoon, joka aina herättänyt poikien huomion ja saanut näissä aikaan romanttisia tunteita. Kun taas Mami haluaisi olla jätkien kanssa vain ystävä, eikä muuta. Tästä syntyykin konflikteja, varsinkin kun kaikki eivät ymmärrä Mamin ajatusmaailmaa. Tästä johtuen Mami on saanut pahan maineen tyttöjen keskuudessa poikaystävien varastajana. Mami itse ei ymmärrä mikseivät tytöt ja pojat voi olla ystäviä keskenään. Sarja uskaltaa nostaa kissan pöydälle myös aroissakin asioissa. Vaikka puolustaakin vähemmistöjä tai on niin sanotusti hyvän asian puolella, niin oikeuttaako se lopulta toisten lyttäämiseen ja haukkumisen toisen mielipidettä kuulematta? Sarjan yksi pointti on selvästi se, että vaikka toisen mielipide ei ole sama kuin itsellä, niin vastakkainenkin mielipide on hyväksyttävä eikä lähteä lynkkauslinjalle, mikä on valitettavan yleistä, varsinkin sosiaalisen median maailmassa.

Lisäksi, että sarja loistaa juonellisesti ja hahmoiltaan, se on myös nauttaa upealta. KAITOn kädenjälki on kaunista ja sulavaa, jossa hän osaa käyttää sekä vahvaa että hennompaa viivaa. Hahmot ja taustat ovat yllättävän yksityiskohtia, varsinkin hahmojen silmät näyttävät usein upeilta heijastuksineen ja eri harmaasävyineen. KAITO hallitsee myös ruutujen jaon ja osaa käyttää hienosti ruutujen tilan hyödyksiä, joutumatta pihistelemään helppolukuisuudesta. Hän käyttää paljon vahvoissa tunneilmaisukohtauksissa pelkästään hahmojen kasvoja, jotka luovat dyaamisia ja vahvoja hetkiä. KAITO osaa myös hupsutella välillä, sillä humoristissa kohtaukissa hän muuttaa hahmonsa "muumeiksi". Hän hallitsee myös kehonkielen, ilmeet ja eleet, sillä hahmojen tunnetiloista saa paljon irti vaikkeivat nämä sanoisikaan mitään. Huumorikohtauksissa hahmojen reaktioilmeet kuvastavat hienosti hahmojen persoonallisuutta. Esimerkkinä rauhallinen Touma ei koskaan reagoi suurilmeisesti, kun taas helposti nolostuva Taichin reaktiot ovat voimakkaita. Näin kaunista ja helppolukuista sarjaa on ilo lukea.

Blue Flag on oikein ihastuttava sarja. Vaikka ei tavallisesti romanssisarjoista välittäisi, niin tätä sarjaa kannattaa ainakin kokeilla. Juoni etenee jouhevasti, jolloin kaikki ilmestyneet luvut lukee hujauksessa. Sarjan suosiosta kertoo jotain myös se, että manga saa enkkujulkaisunsa ensivuoden puolella. Sarjan jatkosta on vaikea sanoa. Ajattelisin, että sarja alkaisi olla käsitellyt jo kaikki suurimmat juonikuvionsa, mutta saa nähdä kuinka pitkäksi sarja vielä venyy. 10 pokkaria menenee helposti rikki. Suosittelen tätä sarjaa kaikille, jotka kaipaavat jotain romantiikkaa, mutta haluavat ilkeydestä vapaan sarjan. Odotan innossa loppua.