Tekijä: KAITO
Julkaisija: Shounen Jump+ / Viz Media
Julkaisuaika: 2017 - / 2020 -
Osia luettu: 7/8+
Tuomio: Sarja joka osaa yllättää. Osaa luoda hahmojen välisiä suhteita arkisesti ja vetovoimaisesti. Sarja käsittelee myös teemojaan loistavasti luoden maanläheisen ja koukuttavan tarinan herättäen ajatuksia ajankohtaisistakin asioista.
Pojille suunnattuja romanssisarjoja ei ole aiemmin tullut luetta, tosin niistä ei kovasti puhuta. Äkkiseltään en osaa nimetä yhtäkään shounen-lehdessä ilmestyvää romanssisarjaa. Mutta vaikka aiemmin tämän genren edustajia ei ole tullut luettua, niin ei se estänyt nauttimasta Blue Flagista. Tästä sarjasta on keskusteltu enemmän ja vähemmän twitterin palstoilla ulkomaalaisilla tileillä. Suomalaiset kuitenkin tuntuvat taasen harvoin edes kuulleen sarjasta. Syy miksi luin sarjan on se, kuinka sitä on kehuttu loistavaksi suhdedraamaksi. Lopuksi rakastuinkin tähän sarjaan lujasti.
Blue Flag kertoo lukiolaisesta Taichi Ichinosesta sekä tämän lapsuudenystävästä Touma Mitasta. Touma on koulun tavoitelluin poika, jota kaikki tytöt tuntuvat kuolaavan. Taichi on taas hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt, joka viettää aikansa mieluummin pienen kaveriporukan kanssa. Vaikka Taichi ja Touma ovat lapsuudenystäviä, niin alakoulun jälkeen he eivät ole olleet läheisissä tekemisissä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Taichi päättää auttaa luokkatoveriaan Futabaa tunnustamaan rakkautensa Toumalle. Kolmikko rupeaa viettämäänkin tiiviisti aikaa keskenään, jolloin pian uudet ja vanhat tunteet sinkoilevat suuntaan ja toiseen.
Täytyy sanoa, ettei matkani Blue Flagin parissa alkanut ruusuisesti. En aluksi meinannut päästä tarinaan mukaan, mikä vähän kangistuttu alkua. Muutaman luvun jälkeen imeydyin kuitenkin mukaan tarinaan täysin. Blue Flag rakentuu paljolti samoista aineksista kuin mikä tahansa romanssisarja. Erilaiset suhdekuviot, hieman kolmiodraamaa, lapsuudenystävät jne. Se mikä tekee tästä sarjasta astetta laadukkaamman on se miten sarja käyttää sille annettuja aineksiaan. Se ei vedä tilanteita ylidraamaattisiksi, vaan kohtaukset pysyvät lähellä arkea. Vaikka tilanteet pysyvätkin lähellä arkea, niin se ei tarkoita etteikö sarjassa olisi vaikeita ja suuria tunteita. Silla niitä tässä sarjassa riittää, joten tarinasta on vaikea puhua ilman sen hahmoja, sillä sarjan juoni pyörii hyvin pitkälle hahmojen ja näiden välisten tunteiden kautta.
Sarjan päähahmot Taichi, Touma ja Futaba ovat kaikki hyvin kirjoitettuja hahmoja, eivätkä toista omaa hahmostereotypiaansa. Heidän lisäkseen sarjassa on muitakin erittäin hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja, kuten Masumi ja Mami. Kaikki sarjan hahmot joutuvat käymään läpi tilanteita, jossa he eivät ole varmoja päätöksistään ja kuinka heidän tulisi menetellä tunteidensa kanssa. Toiset hyväksyvät tunteensa ja ajatuksensa helpommin ja toiset taas kamppailevat niiden kanssa pidemän aikaa. Tietenkin suurin rooli on kolmella päähahmolla, sillä jo pelkästään näiden välillä sinkoilee erilaisia tunteita, joista hahmot eivät ola varmoja itsekään. Sarja laittaakaan hahmonsa koko ajan tilanteisiin, joissa nämä joutuvat todella miettimään ajatuksiaan ja tunteitaan toisia hahmoja kohtaan. Paras esimerkki on Taichin ja Touman välinen suhde. Ilahduttavaa onkin, että sarja päästää ääneen muitakin hahmoja päähahmojen lisäksi. Melko pienenkin roolin omaavat hahmot saavat omat repliikkinsä ja osansa tarinassa. Jos yhdenkin hahmon poistaisi kohtauksesta, muuttuisi tilanne suuresti. Sarjan hahmot ovat kaikki ihanan erilaisia ja tuovat jotakin muuta lisää tarinaan. Jokaisella on omat luonteenpiirteensä ja ajatusmaailmansa. Hahmoista tulee ilmi koko ajan uusia puolia, jotka jaksavat kiinnostaa lukijaa. Hahmot saavat myös ilahduttavasti kehitystä, varsinkin Taichi ja Futaba.
Vaikka sarjassa nähdään niin sanottua kolmiodraamaakin, niin siitä huolimatta ahmot eivät ole missään vaiheessa ilkeitä toisilleen tai yritä sabotoida toisiaan. Tähän olisi ollut helppo langeta, kun ihastus rupeaakin seurustelemaan toisen hahmon kanssa. Mutta tarina ei kuitenkaan koskaan ryhdy tähän. Hahmot hyväksyvät tai yrittävät ainakin hyväksyä toisen onnen. Sarja osaa jopa yllättää, sillä jopa hahmot, joita aluksi luuli olevan kauheita draaman aiheuttajia osoittautuivatkin lopulta todella hyviksi ja mukaviksia hahmoiksi. lkeily ja juonittelu ei kuitenkaan istu tähän sarjaan, sillä lopuksi sarja etenee enemmän positiivisella asenteella. Ylipäänsä sarja käsittelee todella aikuismaisesti ja hyvin sen hahmoja ja uppoutuu jokaisen hahmon ajatusmaailmaan.
Blue Flag ei ole kuitenkaan ole pelkästään yhtä kuin sen hahmot ja suhteet, sillä se käsittelee monia yhteiskunnallisia tabuaiheita ja vaikeita asioita. Ensimmäinen asia on tietenkin homoseksuaalisuus. Sarja ei korosta sitä liikaa, mutta samalla se tuo hyvin esiin homoseksuaalisten ihmisten vaikeuden pitää oma seksuaalisuus ja tunteet sisällään. Samalla sarja tuo esille yhteiskunnallisia asenteita muun muassa miesten ja naisten välisiä asenteita. Japanissa naisten ja miesten välinen tasa-arvon vaaliminen on vasta lähtenyt käyntiin, joten vanhat asenteet istuvat edelleen tiukasti. Tämä tiivistyy varsinkin Mamin hahmoon, joka aina herättänyt poikien huomion ja saanut näissä aikaan romanttisia tunteita. Kun taas Mami haluaisi olla jätkien kanssa vain ystävä, eikä muuta. Tästä syntyykin konflikteja, varsinkin kun kaikki eivät ymmärrä Mamin ajatusmaailmaa. Tästä johtuen Mami on saanut pahan maineen tyttöjen keskuudessa poikaystävien varastajana. Mami itse ei ymmärrä mikseivät tytöt ja pojat voi olla ystäviä keskenään. Sarja uskaltaa nostaa kissan pöydälle myös aroissakin asioissa. Vaikka puolustaakin vähemmistöjä tai on niin sanotusti hyvän asian puolella, niin oikeuttaako se lopulta toisten lyttäämiseen ja haukkumisen toisen mielipidettä kuulematta? Sarjan yksi pointti on selvästi se, että vaikka toisen mielipide ei ole sama kuin itsellä, niin vastakkainenkin mielipide on hyväksyttävä eikä lähteä lynkkauslinjalle, mikä on valitettavan yleistä, varsinkin sosiaalisen median maailmassa.
Lisäksi, että sarja loistaa juonellisesti ja hahmoiltaan, se on myös nauttaa upealta. KAITOn kädenjälki on kaunista ja sulavaa, jossa hän osaa käyttää sekä vahvaa että hennompaa viivaa. Hahmot ja taustat ovat yllättävän yksityiskohtia, varsinkin hahmojen silmät näyttävät usein upeilta heijastuksineen ja eri harmaasävyineen. KAITO hallitsee myös ruutujen jaon ja osaa käyttää hienosti ruutujen tilan hyödyksiä, joutumatta pihistelemään helppolukuisuudesta. Hän käyttää paljon vahvoissa tunneilmaisukohtauksissa pelkästään hahmojen kasvoja, jotka luovat dyaamisia ja vahvoja hetkiä. KAITO osaa myös hupsutella välillä, sillä humoristissa kohtaukissa hän muuttaa hahmonsa "muumeiksi". Hän hallitsee myös kehonkielen, ilmeet ja eleet, sillä hahmojen tunnetiloista saa paljon irti vaikkeivat nämä sanoisikaan mitään. Huumorikohtauksissa hahmojen reaktioilmeet kuvastavat hienosti hahmojen persoonallisuutta. Esimerkkinä rauhallinen Touma ei koskaan reagoi suurilmeisesti, kun taas helposti nolostuva Taichin reaktiot ovat voimakkaita. Näin kaunista ja helppolukuista sarjaa on ilo lukea.
Blue Flag on oikein ihastuttava sarja. Vaikka ei tavallisesti romanssisarjoista välittäisi, niin tätä sarjaa kannattaa ainakin kokeilla. Juoni etenee jouhevasti, jolloin kaikki ilmestyneet luvut lukee hujauksessa. Sarjan suosiosta kertoo jotain myös se, että manga saa enkkujulkaisunsa ensivuoden puolella. Sarjan jatkosta on vaikea sanoa. Ajattelisin, että sarja alkaisi olla käsitellyt jo kaikki suurimmat juonikuvionsa, mutta saa nähdä kuinka pitkäksi sarja vielä venyy. 10 pokkaria menenee helposti rikki. Suosittelen tätä sarjaa kaikille, jotka kaipaavat jotain romantiikkaa, mutta haluavat ilkeydestä vapaan sarjan. Odotan innossa loppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti