Katsoin Masamune-kun no Revengen ensimmäisen jakson heti sen ilmestyttyä. Vaikka tiesin heti ensisekunneista lähtien, että tämä sarja ei loppupeleissä tule olemaan mitään muuta kuin ihan kivaa koulurakkaushömppää, niin sarja onnistui herättämään mielenkiintoni. Kosto motiivina ei ole tyypillisin aihe näinkin kevyelle sarjalle, mutta se toimii monessa suhteessa kimmokkeena sarjan tarinan kuin myös hahmojen kannalta. Sarjaan tuo myös mielenkiintoa paljastumisen pelko, sillä Masamunehan ei saa paljastua ennen aikojaan Akille. Täpärät tilanteet ja nolot peittelyt seuraavat toisiaan, kun joko Masamune melkein munaa itse itsensä tai sitten joku sivuhahmoista onnistuu saamaan pojan oikean identiteetin selville. Tämä tekeekin sarjasta kevyen ja rennon.
Itse se miten Masamune aikoo toteuttaa kostonsa on melko lapsellinen ja vähän typeräkin. Tosin sarjan edetessä itse ainakin opin kuvittelemaan, kuinka paljon tuskaa Masamunen kosto voisi pahimmillaan aiheuttaa Akille. Loppujen lopuksi hänen kostonsa on melko nerokaskin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kosto toimii myös kiintopisteenä, josta hahmojen ja varsinkin Masamunen on päästävä eteenpäin. Mutta koska sarja esittää Masamunen koston humoristisessa valossa, niin katsojana en kokenut sitä tunnetta, että Masamune olisi todellisuudessa toteuttanut uhkauksensa. Katsojalle myös selviää, ettei Masamunen kosto ole niin mustavalkoista. Masamune ottaa kostonsa suhteen joka jaksossa joko takkiinsa tai onnistuu ottamaan pari askelta eteenpäin. Samalla mitä lähemmäksi Masamune pääsee Akia, sitä vaikeammaksi koston toteuttaminen muuttuu.
Tästä johtuen sarjan tärkein paino onkin ihmissuhteilla, kuin pelkästään kostotarinalla. Varsinkin Masamunen ja Akin välistä suhdetta lähdetään kehittämään monien koukeroiden kautta ja vääjämättä näiden kahden välille alkaa kuin alkaakin kehittyä jotain. Vaikka katsojalle on jo selvää mikä sarjan lopputulos on, niin se ei ole lopulta tärkeintä, vaan se miten sinne päästään. Masamune-kun no Revenge kierrättääkin katsojansa monien kliseiden ja käänteiden kautta, jotta sarja olisi mielenkiintoinen. Tyypillisesti molemmat hahmot yrittävät kieltää tunteensa, Masamune koston varjolla ja Aki menneisyyden varjojen takia. Tietenkin heidän tunteensa loistavat kauas sekä katsojille että muille sivuhahmoille. Sarja myös kehittelee Masamunen ympärille pientä haaremin poikasta, joka ei kuitenkaan nouse niin suureksi teemaksi, että se pistäisi suuresti silmään. Tietenkin muiden tyttöjen on tarkoitus aiheuttaa kismaa ja mustasukkaisuutta Akin ja Masamunen välillä. Sarja kuitenkin hallitsee tilannekomiikan, jota se repii tavallisista hetkistä usein hahmojen välillä. Sarja yliampuu itsensä joissakin tilanteissa niin paljon, että se saa aikaiseksi tilanteiden koomisuuden vaikkei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut. Varsinkin Masamunen ja Akin välisiin kohtauksiin on ladattu aimo annos enemmän ruutia kuin muihin kohtauksiin.
Jälleennäkeminen ei ollut paras mahdollinen |
Mutta ihan siitä huolimatta, että Masamune-kun no Revengessä on hyvät ainekset olla kelpo teiniromanssi, niin se ampuu itseään jalkaan sarjan viime metreillä. Rakkauskomedia on siinä haastava taiteenlaji, koska sitä tehdään niin paljon. Siksi jokaisen hahmon täytyy erottua ja tarinan täytyy olla onnistunut. Valitettvasti sarja jättää molemmat vähän puolitiehen. Sarja ei saa tarinalleen nimittäin minkäänlaista päätöstä tai edes tyydyttävää lopetusta, vaan tarinaan tulee mukaan uusia hahmoja ja lisää juonikuvioita viime metreillä. Itse olin ainakin ehtinyt toivoa jonkainlaista ratkaisua tarinalle ja hahmoille. Olikin siis pettymys, että animen käsikirjoittajat ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Juuri kun luulet saavan jonkinalisen päätöksen sarja pistääkin uudestaan pökköä pesään, lyö katsojaa lapiolla päin näköä, jonka jälkeen katsoja jää vain ihmettelemään lumihankeen mitä ihmettä tapahtui. Olisin ollut paljon tyytyväisempi sarjan päätökseen, jos sille oltaisiin jätetty avoin lopetus ilman ylimääräisiä vastaamattomia kysymyksiä ja draamaa. Myös anime-only-ending olisi ollut paljon miellyttävämpi vaihtoehto sarjalla. Olisin ymmärtänyt sarjan ratkaisun, jos sille olisi ollut selvä jatkokausi luvassa, mutta tuskinpa sellaista tulemme saamaan. Sarjan on selvästi täytynyt toimia mainoksena alkuperäiselle materiaalille, jolloin kaikki kiinnostavat käänteet oltiin laitettu koukuksi animen loppuun, jotta katsojat saadaan lukemaan mangakin. Ärsyttää myöntää, mutta tämä toimii minuun, sillä haluan tietää miten pääparimme pääsee yhteen. Valitettavasti animen lopetus sai minut itkemään verta niin paljon, että minulla meni maku sarjaan vähäksi aikaa.
Masamune-kun no Revengen hahmot ovat juuri sitä mitä niiden kuvitteleekin olevan. Eli stereotyyppisiä hahmoja ilman mitään uutta. Masamune on tyypillinen "kovis", joka on kuitenkin suhteellisen persoonaton hahmo. Aki on tsundere, Neko on lemmenkipeä isosisko hahmo ja Yoshino on hiljainen moe. Mainitsinkin, jo ylempänä, että hyvä rakkauskomedia tarvitsee muistettavat hahmot onnistuakseen. No valitettavasti hahmot ovat melko unohdettavia vaikkakin ihan kivoja tapauksia. Stereotyyppiset hahmot eivät haittaa, mutta olisin kaivannut niihin jotain pientä väritystä.
Masamune itse vaikuttaa aluksi mielenkiintoiselta hahmolta ja hänet esitellään jopa hieman narsistisena. Hänen hahmonsa on lopulta kuitenkin melko tasapaksu, joka vannoo yhdessä hetkessä kostoa ja toisessa potee mustasukkaisuutta. Masamunen hahmo tuntui pääsevän vasta vauhtiin sarjan loppupuolella, kun tämä saa kilpakumppanin. Masamunen ja Kanetsugun vastakkainasettelu toi sarjaan paljon virtaa, mutta valitettavasti tämä tapahtuu liian myöhään ja jää kesken kokonaan. Aki taas on se tyypillinen tsundere hahmo, joka osoittaa kiintymyksensä murjottamalla. Akista tekee kuitenkin hellyttävän hänen pohjaton nälkänsä, jota tämä varjelee salaisuutena. Yksi kivoimmista kohtaukista onkin, kun Masamune yllättää Akin liikuntavarastosta syömästä. Odotukseni Akin suhteen olivat vähän suuremmat, sillä odotin tämän pistävän enemmän vastaan Masamunelle. Tämä kuitenkin ihastuu poikaan turhan helposti, jonka jälkeen kyräily tuntuu vain ärsyttävältä. Muut sivuhahmot ovat melko hajuttomia ja mauttomia tapauksia. Masamunen luokkakaverit unohtuvat muiden hahmojen varjoon kokonaan. Yoshino taas tuntuu tuntuu tärkeältä hahmolta, mutta joka ei saa kuitenkaan tarvitsemaansa ruutuaikaa. Sivuhahmoista Neko saa kaikista eniten ruutuaikaa, sillä tämä saa melkein pari jaksoa itselleen. Nekon on tarkoitus toimia kilpakumppanina Akille, mutta hänestä tehdään kuitenkin vähän tarpeettoman suuren roolin omaava hahmo, jonka avulla revitään sarjan isoimmat draamat. Pidin toisaalta hänen tarinastaan, mutta en pitänyt siitä miten se voi aikaa pääjuonelta.
Tää kohtaus on niin gay |
Sarjan animaatio on ihan kivaa katsottavaa. Se ei ole mitään tajunnan räjäyttävää vaan ihan perustasoa. Silver Link. ei olekaan tunnettu todella upeista sarjoistaan, muttä studio osaa tehdää hyvää perustason animaatiota. Sarjan taustat näyttävät hyvältä ja plussaa annan hauskoista ääni ja kuvaefekteistä huumorikohtauksissa. Studio myös kierrättää tutun näköisiä hahmomalleja, sillä Masamune-kunin hahmomallit ovat varmasti tuttuje niille, jotka ovat katsoneet mm. Kokoro Connektin tai Rakudai Kishi no Cavalryn. Hieman persoonatonkin animaatio ei kuitenkaan haittaa, sillä sarjaa on kiva katsoa ja kohtausten valaistukset ovat erittäin onnistuneita. Pidin kuitenkin sarjan lopputunnarin animaatiosta, jossa oltiin käytetty kauniisti saippuakuplaelementtiä. Muutenkin rauhallista ja yksinkertaisat tunnaria korostavat valkoista taustaa pitkin kohoavat saippuakuplat, joidenka kautta nähdään kauniisti valaistettu puu. Alkutunnarin animaatio on taas melko tavallista, eikä siinä juuri käytetä mitään erikoistehosteita. Tosin koko alkutunnari on täynnä juonipaljastuksia sarjan tärkeimmistä tapahtumista. Voisi jopa sanoa, että se on koko sarjan tarina typistettynä puoleentoista minuuttiin.
Masamune-kunin musiikki taasen jatkaa samalla, tasapaksulla linjalla, minkä takia se onkin yllätyksetöntä ja unohdettavaa. Ainoa sarjan muistettava kappale on sarjan alkutunnari "Mirror Heart", joka on kivan pirteä rallatus. Sekin tosin unohtuu nopeasti sarjan katsomisen jälkeen.
Yhteen mennään ja yhdessä tullaan
Masamune-kun no Revenge ei ollut mikään huikea kastomiskokemus, mutta sarja oli ihan kivaa katsottavaa. Mielestäni animen ei tarvitse olla niinkään mitään tajunnan räjäyttävää, kunhan sen parissa viihtyy. Masamunen kostolla oli tietenkin omat ongelmansa, joista päällimmäisenä sarjan typerä, keskenjäävä lopetus. Mutta sarja oli mukava välipala, joka toisaalta tekikin mitä siltä odotti ja onnistui joissakin asioissa. Sääli sinänsä että sarja on näinkin massaan sulautuva, sillä sarjalla on hetkensä. Sarja ansaitseekin ehkä juuri ja juuri Katsottava-leiman arvoinen.Jos kaipaa perjantai-iltoihinsa jotain helppoa ja sulavasti pureskeltavaa sarjaa, niin Masamune-kun no Revengeen kannattaa tutustua. Jos kuitenkin sarjaltaan kaipaa syvempiä hahmokemioita ja -kehitystä niin tämä sarja ei ehkä ole sinulle. Kunhan sarjalta ei odota mitään ihmeellistä niin se on oikein passeli sarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti