perjantai 11. marraskuuta 2016

Lindbergh - minne siivet kantavat

Lindberg ei ole itselle aiemmin tuttu sarja, mutta sillä tuntuu silti olevan oma kannattajakuntansa. Lindberg kertoo nuoresta Knit pojasta, joka unelmoi lentämisestä. Maan tyrannimainen kuningas on kuitenkin kieltänyt jyrkästi lentämisen ja siihen vähänkin viittaavat asiat. Knit uskoo, että hän tulee kuolemaan kaupungissa isoisiensä lailla, mutta hänen maailmansa kuitenkin muuttuu, kun kaupunkiin saapuu pelottava mies hirviön selässä. Mies kertoo kaupungin ulkopuolella olevasta maailmasta ja saa Knitin seikkailuhalun leimahtamaan. Shark myös kertoo, että Knitin uskollinen ystävä Plamo on Lindberg, olento joka pystyy lentämään. Tästä alkaa huimapäinen seikkailu, jossa liskot lentävät ja unelmista voi tulla totta.


Lindbergistä minulle tuli ensimmäiseksi mieleen Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä sekä Laputa - linna taivaalla. Sarjassa on nimittäin hyvin samankaltainen tunnelma ja miljöö, sekä sarjan tarina pyörivät lentämisen ympärillä. Lindbergissä on jonkinlaista omaa taikaa, sillä se tarjoaa erilaisen sekä ainutlaatuisen lukukokemuksen. Ensimmäisen pokkarin ahmii yhdeltä istumalta nopeasti, sillä tarina ei päästä otteestaan ennen kuin pokkari on luettu loppuun. Lindbergin tarina on kutkuttava ja kiinnostava ja sen mukaan on helppo hypätä niin nuoremman kuin vanhemmankin lukijan. Ensimmäinen osa vasta kuitenkin aloittaa lennokkaan seikkailun ja se saa lukijan kaipaamaan lisää. Tarinan lisäksi sarjan loistokkuus johtuu sarjan hahmoista. Knit on mukava hahmo, näinkin pieneksi pojaksi ja Shark on varmaan yksi vuoden kiinnostavimmista tapauksista. On myös kiinnostavaa nähdä mihin suuntaan näiden kahden suhde kehittyy. En ihmettele, vaikka sarjalla omat kannattajansa onkin, sillä itse ainakin jään innolla odottamaan jatkoa.


Pidin oikein paljon sarjan taiteesta. Ahndongshikin taidokas sekä uniikki jälki luo sarjaan oman tunnelmansa ja luo sille oman hengen. Vaikka piirustusjälki on hieman jopa raakaa, niin sarjaa on kuitenkin erittäin helppo seurata ja kuvakerronta on oikein lennokasta. Taide on jopa melko nostalgista seurattavaa, sillä itselleni siitä ainakin tuli mieleen vanhemmat mangat. Ahndongshik uskaltaa myös leikkiä hahmomalleilla, joka näkyy varsinkin kuninkaan ja tämän pojan ulkonäöissä, sillä heistä on tehty oikein lurjusten näköisiä. Tähän vielä oikein ruma luonne niin en voi kuin vihata näitä kahta. Laadukas Sangatsu Mangan käännös sekä painojälki ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Tällä kertaa pokkari sisältää myös muutaman värisivun, jotka olivat itselle positiivinen yllätys. Jos jostakin pitää marista niin minua häiritsi äänitehosteiden käännösten fontti. Se tuntuu hieman kökköiseltä eikä oikein istu ruutuihin. Muuten olen oikein tyytyväinen.

"Oletko koskaan haaveillut, että osaisit lentää?"

Teos: 3/3

Julkaisu: 2,5/3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti