Hopeasokerimestari ja musta keiju - suolaista ja makeaa

Kummituskokelaan jälkeen lehtipisteisiin on ehtinyt ilmestyä toinenkin kaksiosainen shoujo-sarja, nimittäin Hopeasokerimestari ja musta keiju. Sarja on sovitus Miri Mikawan ranobesarjasta, joka kertoo nuoresta sokerityöläisestä nimeltä Ann, sekä tämän soturikeijusta Scharista. Äitinsä kuoleman jälkeen Ann päättää matkustaa vuotuiseen kilpailuun tullakseen hopeasokerimestariksi. Matka ei kuitenkaan sovi yksinäiselle tytölle ja Ann päättyy ostamaan suojelijakseen Schar nimisen keijun. Nykyisin nimittäin ihmiset orjuuttavat keijuja ja käyttävät heitä aina leikkikaluista palvelijoihin. Ann ei kuitenkaan halua olla pelkkä omistaja Scharille vaan ystävä. Tosin kyynistä Scharia ei voisi vähempää kiinnostaa ystävystyä ihmisen kanssa.

Hopeasokerimestari ja mustan keijun kaltaisia konsepteja on nähty ennenkin; ns. korkeampaan arvoon tai rotuun kuuluva henkilö haluaa olla alemman luokan olentojen kanssa ystävä ja parantaa näiden oloja. Sarjan taustalla kuitenkin piilee se, että keijut ovat ennen orjuuttaneet ihmisiä, mikä tekee ihmisten käytöksen muka oikeutetuksia. Kun kuitenkin ensimmäisen kerran näkee, kuinka pientä keijua poljetaan maahan, niin kaikki se myötätunto ihmisrotua kohtaan katoaa oitis. Sarja ei kuitenkaan sinänsä yritä olla mikään maailman parantaja, vaan se keskittyy vain puhtaasti Annan ja Scharin väliseen suhteeseen. Tietenkin Ann potee syyllisyydentunteita keijujen kohtelua kohtaan ja yrittää itse kohdella keijuja paremmin, mutta sarja ei kuitenkaan pyri hänen avullaan muuttamaan maailmaa vaan uskoo ennemminkin siihen, että pienet teot voivat kasvaa suuriksi. Sarja siis kuitenkin keskittyy enemmän Annan ja Scharin suhteeseen sekä hopeasokerimestariksi tulemiseen. Tämä ei ole mielestäni huono valinta, sillä kaltoinkohdellun Scharin ja yksinäisen Annan välisen suhteen kehittyminen on ihan mukavaa seurattavaa.

Sarja ei kuitenkaan ole yltiön sokerisen sliipattua, vaan se sisältää melko raakojakin hetkiä mm. silloin kun Schar joutuu suojelemaan seuruetta. Ensimmäisessä pokkarissa ei olla päästy kuitenkaan edes vielä pääkaupunkiin asti, joten se tuleeko Annasta hopeasokermestari jää toiseen osaan. Muuten sarja on perus kamaa shoujo-höysteellä, joka ei oikestaan tarjoa mitään uutta auringon alla. Jos kuitenkin kaipaat keijuja ja hieman romantiikan poikasta niin sarja on kuin sinulle tehty.

Alto Yukimuran taide ei ole mitenkään erikoista, vaan se on hyvin tyypillisen näköistä shoujo-sarjoissa. Yksityiskohtaiset piirrokset, varsinkin vaatteet, sekä tehoste-efektit ovat kuitenkin nättejä ja niitä on mukava katsella. Yukimuran hahmodesingit ovat melko perustasoa nättipoika Scharista lähtien. Hänen piirrosjälkensä on myös ehkä hieman jäykkää, joka näkyy varsinkin hahmojen liikkeissä. Pokkarin kuitenkin saa luettua ihan kivasti läpi ilman mitään tuskia, vaikka hieman jäykät liikkeet jäävätkin kummittelemaan. Sangatsu Mangan laadukas painolaatu tekee mukavasti oikeutta sarjan taiteelle. Varsinkin herkät kukkaefektit erottuvat hyvin taustasta eivätkä jää liian haaleiksi. Antti Valkaman käännöstä on myös hauska lukea, sillä hahmojen puhe on mukavan lennokasta ja jotkin sanavalinnat ovat hauskoja.

Teos: 2/3

Julkaisu: 3/3