maanantai 30. huhtikuuta 2018

Manga-maanantai: Land of the Lustrous (väliaika)

Heippa vaan kaikille ja tervetuloa uuden sekä aivan ensimmäisen sarjani pariin. Pari pientä seikkaa ennen kuin pääsette lukemaan varsinaista asiakirjoitusta. Olin pitkään miettinyt jonkin sarjan aloittamista ja muutamia ideoita pyörittelin päässäni hyvän tovin. Päätin kuitenkin aloittaa helpoimmalta pohjalta, eli kirjoittamalla manga-sarjoista. Mutta enkö ole jo kirjoittanut erilaisista manga-sarjoista täällä blogissa? Kyllä olen, mutta Manga-maanantait tulevat olemaan hieman erilaisia sisällöltään. Tavallisesti olen kirjoitellut vain Suomessa julkaistavista uutuuksista, joita saan useinmiten kustantajalta, mutta Manga-maanantain sarjat tulevat olemaan sekä englanniksi, että suomeksi käännettyjä sarjoja. Tarkoitus olisi kirjoitella sekä vanhemmista, jo päättyneistä sarjoista, kuin myös polttavimmista uutuuksista. Ja koska tarkoitukseni on käsitellä myös vielä kesken olevia sarjoja niin lisään niiden kohdilla otsikkoon Väliaika-tekstin. Nimensä mukaisesti julkasen sarjaa maanantaisin aina kun ehdin niitä kirjoitella. Sisällöltään tekstit hieman poikkeavat tavallaisista manga-arvioista, sillä yleensäkin koska käsittelyssä on lähes tulkoon koko sarja niin sisältöäkin on enemmän. Höpäjän ainakin sarjan tarinasta ja hahmoista sekä niiden kehityksestä, visuaalisesta ilmeestä sekä mahdolliisesti mangan ja animen vertailua, sen mukaan olenko animenkin katsonut. Mutta pidemmittä puheitta siirrytään itse asiaan.

Nimi: Land of the Lustrous/ Houseki no Kuni
Tekijä: Haruko Ichikawa
Kustantaja: Kodancha Comics
Julkaisuaika: 2012 -
Osia luettu: 8/9+
Mistä: MangaAOn-sovellus
Tuomio : Kutkuttava ja läpitunkeva sarja, jota on vaikea sivuuttaa. Outoudestaan huolimatta hallitsee mielenkiintoisen tarinankerronnan ja tarjoaa kiinnostavia henkilöhahmoja. Jos kaipaa mangaltaan jotain uutta ja tuoretta tähän sarjaan kannattaa tutustua.

Saatuani Land of the Lustrousin animesovituksen päätökseen sarja jäi vielä sen jälkeen kaivelemaan mieltäni. Vaikka sarja ei ollut noussut miksikään suursuosikikseni, niin sarja on silti oudon koukuttava. Ja mitä teinkään tässä tilanteessa? No, tietenkin tartuin manga-sarjaan. Lopulta manga osoittautui jopa koukuttavammaksi kuin itse anime ja huomasinkin pian lukeneeni kaikki tähän asti ilmestyneet luvut kännykkäsovelluksesta.

Land of the Lustrousin tarinaa tuskin tarvitsee ruveta selittelemään, käsittelin sen nimittäin läpi jo anime-arviossani. Manga kulkee samoilla raiteilla kuin animekin, jolloin samat kohtaukset sekä tapahtumat käydään läpi mangassakin. Mutta kuten olettaa saattaa, niin manga on ehtinyt jo paljon pidemmälle mitä anime ehti sovittaa. Ja mitä enemmän sarja etenee sitä mielenkiintoisemmaksi ja kutkuttavammaksi se muuttuu. Jotenkin sarjalla on outo stamina, sillä se saa mut haluamaan inhoamaan sitä. Sarja saakin itsessäni aikaan ristiriitaisia tunteita, sillä samalla rakastan ja inhoan sitä. Tunnetta on vaikea selittää. Rakastan kuitenkin tämän sarjan luomaa tunnelmaa, joka on vielä vahvempi kuin itse animessa.

Hahmojen päänsisälle päästään paljon enemmän ja jotenkin mangassa tulee paljon kovemmin ilmi ahdistus, sekä pelko ystävien tai itsensä menettämisestä Kuukansalle. Tämä näkyy varsinkin sarjan hahmojen mielentilassa, sillä nämä tuntuvat olevan koko ajan ratkeamispisteessä. Ja vaikka kaikki sarjan hahmot ovat menettäneet jonkun näille tärkeän toverin, niin nämä eivät kuitenkaan keskenään puhu tai pura tuntojaan toisilleen, vaan pitävät sen sisällään. Tästä johtuen taas osa kykenee käsittelemään asiat toisia paremmin. Mangassa hahmot ovat todella rikki ja se näkyy varsinkin Phosin hahmossa. Valitettavasti Phosin hahmon kehitys on kaikista eniten kiinni juuri menetyksissä ja muissa vaikeasti käsiteltävissä asioissa. Ja jos luulit, että hän saa kärsiä tarpeeksi animessa, niin luulit väärin. Tämä sarja nimittäin heittelee Phosin hahmoa aina vain uudestaan ja uudestaan pohjalle. Lisäksi varsinkin uusimpien lukujen aikana Phosin henkisen puolen rakoileminen ja mahdollinen mielenterveyden pettäminen on tullut todella paljon ilmi.

Mangan visuaalisesta ilmeestä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta itse olen oppinut ylä- ja alamäkien kautta rakastamaan sitä. Haruko Ichikawa on todella kunnianhimoinen taiteensa suhteen, eikä välillä uskoisi Land of the Lustrousin olevan hänen debyyttisarjansa. Mangaa on aina hauskaa lukea, sillä Ichikawa hallitsee selvästi ruutujen sommittelun sekä maksimaalisen tunnelman sähköistämisen. Hän käyttää runsaasti mustaa ja valkoista korostamaan toisiaan. Hän osaa myös taitavastai leikitellä varjostuksilla, sillä jokaisessa kohtauksessa on selvä valonlähde ja sitä vasten muodostuvat varjot. Valitettavasti Ichikawan kokemattomuuskin tulee varsin hyvin ilmi, sillä hänen visuaalinen kunnianhimonsa jyrää välilillä selkeän tarinankerronnan. Joitakin ruutuja saa tuijottaa kauan ja osaa kohtauksista joutuu lukemaan uudestaan ennen kuin tajuaa mistä kohtauksessa on kysymys. Ichikawa on onneksi päässyt jo hieman irti liiallisuudestaan ja uusimpien lukujen lukemisessa ei ole enää ongelmaa.

Sarja on saavuttanut nyt sen pisteen, että se alkaa valmistella loppuahuipennustaan. Kovin montaa pokkaria tämä sarja tuskin enää kerää, mutta loppua saamme kuitenkin todennäköisesto odottaa vielä hyvän aikaa. Haluaisin kovasti jo päästä jatkamaan sarjaa, mutta koska lukuja ei enää ole niin uusia on pakko odottaa. En uskonut koskaan pitäväni tästä sarjasta näin paljon, mutta jotenkin vain jäin siihen koukkuun. Land of the Lustrous ei jää pelkäksi nätiksi ulkokuoreksi, sillä sillä on erittäin mehukas sisältö. Manga on ehdottomasti kokemussarja, sillä sen täytyy kokea itse, jotta sen kauneuden tajuaa. Odotan innolla mihin Ichikawa hahmonsa johdattavat ja kuinka suuri käänteitä vielä odottaa nurkan takana. Vahva veikkaus, että tämä sarja ei tule päättymään kovin hyvin.

2 kommenttia: