Olin hyvin innoisani tästä sarjasta. Harvoin sitä nyt tehdään mangaa joka kertoo suomalaisesta sotasankarista. Itse en Simo Häyhän historiaan ja urotekoihin ole sen kummemmin perehtynyt, mutta veljeni on. Hän saikin minut innostumaan tästä sarjasta. Se mikä tekee tästä sarjasta mielenkiintoisen on se, kuinka japsit ovat keksineet tehdä kaikista miespuolisista henkilöistä naispuolisia hahmoja. Joten kaikki hahmot luutnantti Juutilaista myöten ovat naisia. Mieten vain ennen, kun aloin sarjaa lukemaan, että miten se toteuttaa tämä sukupuolivaihdoksen. Tekeekö se täydellisen alisuorituksen vai iskeekö se ällikällä? Itse asiassa voin sanoa, että se onnistuu paremmin kuin odotin
Itse tarina ei ole mitenkään yllättävä. Sen aikana vain seurataan tarkka-ampujaamme ja miten tämä suoriutuu sodassa. Vaikka tarina ei itsessään ole mitenkään syvällinen, on siinä sellaisia jippoja jotka pitävät lukijan kiinnostuneena. Tarinaan on upotettu pieniä yksityiskohtia, jotka tarkkaavainen lukija bongaa. Siihen on myös osattu sisällyttää oikeita tapahtumia sekä lausahduksia. Sarjan suurin heikkous on kuitenkin sen pituus. Valkoinen noitahan jatkuu vielä Jatkosota-osiolla, mutta itse Talvisota osiokin olisi voinut olla vaikka pokkarin pidempi. Juonen kuljetus tuntuu vähän hapuilevalta, eikä hahmoihin pääse oikein käsiksi. Ja koska tarina pitää mahduttaa yhteen pokkariin on juonen nopeus aika rivakasta. Vaikka sarja suoriutuu kunnialla ja se vastaa tärkeimpiin kysymyksiin, olisin toivonut hieman lisää tietoa hahmoista. Pokkarin loppuun olisi voitu vaikka lisätä hahmo-infoa tärkeimmistä hahmoista, kuten Juutilasta ja Häyhästä. Suurin osa lukijoista tuskin tietää, että Juutila oli Häyhän komppanian luutnantti, joka tunnettiin kovasta kurista. Itse kyllä googletin Juutilan, koska sarja sai mielenkiintoni sen verran heräämään, mutta kaikki muut lukijat eivät välttämättä innostu. Myös lukijan kannalta olisi ollut hyödyllistä tietää ketkä hahmot ovat olleet todellisuudessa olemassa. Itse vastapuolen Punainen noita Grazia oli sen verran kiinnostava tapaus, että olisin halunnut tietää perustuuko hänen hahmonsa todelliseen henkilöön.
Mangan taide ei ole mitään päätä huimaavaa. Vaikka Pairan osaa piirtää selkeitä ja nättejä kuvia ja upeita ilmeita, niin ei hänen kädenjälkensä kauhean erikoista ole. Se on jopa vähän tylsä ja sitä voisi verrata Etsiväkoira Sherdockin piirtäjän Yuuki Saton kädenjälkeen. Joidenkin hahmojen kohdalla oli kuitenkin tehty kummallisia ratkaisua desingin suhtee. Esim. luutnantti Juutilaisen hahmon desing oli aika yllättävä, enkä oikein tiedä istuuko se sarjaan. Tietenkin hahmosta on pitänyt saada näyttävän näköinen, mutta kun sarjan hahmot ovat kerran "suomlaisia", niin eikö hahmot voisi myös näyttää enemmän sellaisilta. Ja sitä paitsi erehdyin luulemaan Juutilaista mieheksi -_-. Toinen asia mihin kiinnitin huomiota olivat taustat. Ne olivat hyvin minimalistisia tai niitä ei ollut lainkaan. Ruudut oli täytetty kokonaan hahmoilla tai silloin, kun olisi ollut tilaa taustoille, ne rajoittuivat vain muutamaan kuuseen ja lumikinokseen. Toisaaltan tämä ei häirinnyt mitenkään tarinan seuraamista ja taide kuitenkin ajaa asiansa. Mangaa on helppo ja vaivaton lukea ja ruuduista toiseen on helppo siirtyä. Ruudut ei liian täyteen tumpattu, vaan se jättä ilmavaran.
Mangan painolaatu on taattua Punaiselta Jättiläiseltä. Muste on laadukasta eikä se tartu sormiin. Muste ei ole myöskään tuhriintunut tai sotkenut pokkarin sivuja, vaan on pysynyt kauniina ja selkeänä. Harmaa on harmaata, musta mustaa ja valkoinen valkoista. Myös värisivuja on saatu mikä on tietenkin ain kotia päin. Antti Kokkosen käännös on sujuvaa, vaikka osa tekstin kieliasusta tuntuu oudolta eikä sovi hahmon suuhun tai kyseiseen tilanteeseen. Muuten käännös selkeää. Äänitehosteet on käännetty melkein joka kohdassa mikä on ihan hyvä. Minua kuitenkin häiritsi kuinka osa äänitehosteista oli peitetty kokonaan suomenlielisellä käännöksellä. Ja olisihan ne voitu sijoittaa ruutuihin vähän paremmin. Tämän kuitenkin vain pieni kauneusvirhe, mikä ei vaikeuta lukunautintoa.
Kokonaisuudessaan oikein kelpoinen lukukokemus ja katsaus sotasankarimme menneisyyteen, josta jäi ihan hyvä maku suuhun. Ei kuitenkaan kannata ottaa vakavasti, sillä tarina ei seuraa tarkasti tositapahtumia. Vaikka ei yllätä millään saralla, on se mukaansa tempaava ja viihdyttävä. Sopii luettavaksi vaikka autoreissulle tai iltalukemiseksi. Hahmot ovat ihan jees kamaa, vaikkeikaan heistä jää paljon mitään käteen.
Sarjan taide on yksinkertaista ja toimivaa, vaikkakin hahmodesingeissa on tehty outoja päätöksiä ja taustat ovat tylsiä. Punaisen jättiläisen painolaatu ja käännös ovat erinomaisia, vaikkakin kärsii pienistä kauneusvirheistä. Jos olet vähääkän kiinnostunut Suomen historiasta ja kaipaat jotain muuta historiankirjan lukemisen tilalle niin kannattaa lukaista.
Teos:
Julkaisu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti