Tarina
Tarinamme seuraa nuorta Yuzuru Otonashia, joka herää koulun pihalla, muistamatta mitään ja nuori tyttö ase kädessä vierellään. Tyttö, Yuri Nakamura, kertoo, että Otonasi on kuollut ja joutunut elämän ja kuoleman väliseen tilaan, missä Otonashin kaltaiset nuoret taistelevat Enkeliksi kutsuttua Jumalan apulaista vastaan. Yuri pyytää Otonashia liittymään vastarintaliikkeeseen ja auttamaan heitä taistelussa Enkeliä vastaan. Aluksi vastahakoinen Otonashi ei usko Yurin puheita niin kuolemastaan, kuin myöskään Enkelistä. Otonashi kuitenkin tulee pian Enkelin tappamaksi, mutta herää kuitenkin elossa koulun sairastuvalta, eikä Enkelin tekemästä haavasta näy jälkeäkään. Miten se voi olla mahdollista? Otonashi tutustuu pian muihin kohtalotovereihinsa ja nämä kertovatkin, etteivät he voi kuolla vaikka heidät tapettaisiinkin. He uskovat, että enkelin tappamalla voi päästä pois. Otonashi lupaa auttaa porukkaa suunnitelmassaan, mutta samalla hän epäilee, että onko jonkun tappaminen todellakin avain rauhaan. Otonashi alkaakin selvittää kuka Enkeli oikeasti on ja kuka hän itse on ja miksi hän kuoli.
Arvostelu
Heti aluksi täytyy sanoa, että odotukseni tätä sarjaa kohtaan olivat todella suuret. Varsinkin ensimmäisen jakson katsottuani olin niin myyty, sillä sarjan aloitus oli niin hieno. Se oli tehty tosi mystiseksi ja jo heti alussa katsojan pienessä mielessä herää monia kysymyksiä. Myös hahmot antavat hyvän ensivaikutelman ja katsoja haluaa vain tietää heistä enemmän. Mutta sarja ei mielestäni antanut aivan kaikkea mitä se olisi voinut.
Sarjan juoni tuntui ensin vähän turhan yksinkertaiselta ja pelkäsin, että 13 jakson adaption ajan vain seurattaisiin, kuinka Otonashi ja kumppanit saisivat Enkelin hengiltä. Juoni kuitenkin osoittautuu syvällisemmäksi ja monimutkaisemmaksi kuin aluksi voisi luulla. Sarjan aikana katsoja saattaa myös miettiä onko tämä kaikki jonkin sortin salaliitto vai ihan puhdasta sattumaa. Sarja kärsii kuitenkin huonosta tarinan kuljetuksesta. Sarjan juoni nimittäin hyppii ikävästi ja tapahtumista siirrytään toiseen sen kummemmin selittämättä. Tämä on katsojan kannalta ikävää sillä animesta on vaikea saada kaikkea irti, jos ei pysy koko ajan kärryillä. Varsinkin kun sarja on dialogipainoitteinen, mitä Angel Beats on. Se kuitenkin vastaa ihan kyvin katsojan kysymyksiin ja olin aika tyytyväinen, kun olin katsonut viimeisen jakson, vaikka loppu jättikin vähän ristiriitaiset tunteet,
Angel Beatsin teema on aika synkkä, sillä siinä käsittellään kuolemaa ja lähimmäisen menettämistä. Luulin, että sarja olisi oikein synkkä ja surumielinen. Mutta lopuksi sarja olikin hyvin humoristinen ja jopa positiivinen. Ihan hienoa, ettei sarjasta oltu tehty täysin mustaa nyyhkykertomusta, mutta mielestäni huumoria oli jopa liikaakin. Ehkä viisi ensimmäistä jaksoa, keskityttiin Enkeliin ja Otonashiin ja ne olivat itse asiassa hyvin tehty ja vakavamielisimpiä. Sitten sarja vetääkin huumori-vivusta ja sarjasta tuleekin komedia, draaman sijasta. Ei siinä mitään jos huumori olisi hyvää, mutta koska suurin osa sarjan huumorista oli täyttä kuraa niin ei se ainakaan minua jaksanut naurattaa. Sarja törmääkin juuri siihen mihin usea muukin anime, eli siihen kun huumoria tungetaan mukaan aivan väärissä paikoissa ja väärään aikaan. Ehkä tämä on vain sarjan keino keventää tunnelmaa, muttei se minusta siinä hyvin onnistu. Onnistuuhan sarja luomaan draamaakin, mutta mielestäni huumori vei liian suuren osan.
Draamasta puheenollen: sarjan pari kolme viimeistä jaksoa olivat aivan sydäntä särkeviä. Varsinkin viimeinen jakso oli niin koskettava, kun katsoja oikeasti huomaa kuinka hahmot oikeasti välittävät toisistaan. Samoin myös jakso (jonka numeroa en nyt muista) jossa Otonashin menneisyys ja kuolema selviää katsojalle oli todella tunteellinen. Jos katsojalta ei tirahada kyynel tai pari jomman kumman jakson aikana niin on kyllä kumma. Koko sarja on melkeimpä yhtä tunteiden vuoristorataa, kun katsojan tunteet heittelehtivät laidasta laitaan.
Sarjan hahmot ovat aika meh tapauksia Otonashia, Yuria ja paria muuta lukuunottamatta. Varsinkin muut vastarintalaiset ovat sieluttomia ja hyvin turhia hahmoja. Onneksi sarja tekee fiksusti eikä perehdy näiden menneisyyteen sen kummemmin. Paitsi Yuin, joka on varmaan sarjan turhin hahmo. Onhan hänelle ja Hinatalle yritetty antaa jotain rakkausintressiä, mutta sekin jää puolitiehen. Hänelle on annettu myös yksi jakso! Sarjassa olisi ollut monia muita hahmoja, joista olisi ollut kiva tietää enemmän, mutta ei kuin kerrotaan siitä hyperaktiivisimmasta ja ärsyttävimmästä hahmosta. Miksi, oi miksiiih!?
Mutta valittaminen sikseen ja puhutaan muista hahmoista kuin Yuista. Otonashi on tarinamme sankari, jonka päätöksiin on helppo samaistua. Hän luotettava kaveri, jonka apuun suurin osa hahmoista uskoo. Pidin hänen hahmostaan kovasti, sillä hän ei jää vain perus mieshahmoksi, joka lähtee nyrkit pystyssä sotaan, vaan hän oikeastaan ajattelee aivoillaan. Hän kehittyy hyvin paljon hahmon, varsinkin sen jälkeen, kun taas muistaa menneisyytensä ja mitenkä kuoli. Hänen, Yurin ja Kanaden (eli Enkelin) välille on yritetty kehittää jonkin sortin kolmiodraamaa, mikä ei kuitenkana saa tuulta siipiensä alle vaan kuihtuu kokoon nopeasti.
Yuri tai lempinimeltään Yuripe on sarjamme tsundere. Hän johtaa vastarintaliikettä ja jos hän saa jotain päähänsä hän myös tekee sen. Välillä vähän likaisin keinoin, minkä varsinkin Hideki saa tuntea nahoissaan. Yuri on ihan mielenkiintoinen hahmo, jonka päähänpistoja on kiva seurata. Hän tekee kaikkensa ystäviensä takia ja ilmeisesti se tekeekin hänestä suositun. Hänen hahmokehityksensä jää mielestäni liian vähäiseksi ja liian loppuun. Hänellä on myös vaikeuksia luottaa Kanaden ja näiden kahden suhteen etenemistä on mukava seurata.
Kanade Tachibana on nimeään myöten tavallinen hahmo. Hän hiljainen, hopeahiuksinen tyttö, joka omaa hyvin huonot sosiaaliset taidot. Aluksi hän oli hyvinkin kiinnostava, sillä hän omaa yliluonnollisa voimia ja odotin mihin suuntaan hahmo kehittyy. Valitettavasti Kanaden hahmo ei kehity melkein ollenkaan ennen viimeistä jaksoa ja silloin on vähän myöhäistä. Hän vain jämähtää paikoilleen, vaikka hänestä olisi voitu saada paljon enemmän irti. Hänen hahmonsa jää hyvin etäiseksi ja välillä hänen ja Otonashin suhde tuntuu pakotetulta ja teennäiseltä. Itse asiassa katsoja ei tiedä hänestä sen enempää lopussa kuin sen jo minkä alussa saatiin selville.
Kunniamaininta pitää kyllä antaa Ayato Naoille, joka kehittyy jopa päähahmojamme enemmän. Naoi toimittaa aluksi pahiksen virkaa, ja vaikka ei hän saavutakkaan mitään sillä saralla, on hän ehdottomasti viihdyttävin hahmo koko sarjassa. Se miten hän kehittyy sarjan aikana on mahtava katsella ja sen lisäksi hän niin moniuloitteinen. Vaikka hän on välillä koppava ja ärsyttävä on hän silti lempihahoni.
Sarjan animaatio on kaunista katsottavaa. Se on tarkkaa, tervää ja hohdokasta, kaikkea yhtä aikaa. Hahmot oli kauniisti tehty ja varsinkin niiden ilmeet ja eleet tulivat hyvin esiin. Hahmojen ulkonäöissä oli selviäkin eroavaisuuksi ja jokaisella oli jokin pieni yksityiskohta josta hahmon tunnisti. Animaation laatu kuitenki heittelehti hurjasti sarjan aikana, varsinkin huumori-kohtauksissa, joissa hahmot on tehty tosi pelkistetysti ja tylsästi. Backgroundit ovat taas aivan omaa luokkaansa, kuten myös musiikkikohtaukset. Ne on esitetty niin kauniisti, ettei niistä voi olla pitämättä. Niissä on erinomaisesti käytetty värejä ja valoja ja joitakin lisätehosteita.
Entäs sitten musiikki? Sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Se on puhdasta, tunteellista, kirkasta, säkenoivää ja kipinöivää, mikä hellii korvia. OST:stä jäi varsinkin mieleen Theme of SSS, joka on vastarintalaisten theme ja sitten on Crow song, jonka voimakas ja upea tulkenta aivan hivelee korvia. Tämä kohtaus myös esitetään upeasti. Alkutunnari on myös erinomainen kappale. My Soul, Your Beats on aivan huumaavaa kuunneltavaa. Varsinkin kappaleen piano aloitus oli aivan upea ja se vetää katsoja kuin katsojan mukaan sarjaan. Tunnarin animaatio oli kaunista, vaikken pitänyt tavasta miten hahmot esitettiin, sillä se oli mielestäni liian pelimäinen. Alkutunnarin animaatio myös muuttui aina sarjan edetessä mikä oli ihan kiva lisä. Lopputunnari oli hyvin herkkä ja siitä välittyi melankolinen tunnelma. Kappale sai melkein kyyneleet kohomaan silmiin, niin surullinen ja välitön se oli. Lopputunnarin animointi oli hyvin simppeli, sillä jokaisesta hahmosta näytettiin pysäytyskuvia, jotka ilmestyvät ruutuun yksitellen. Animaatio myös muuttuu sarjan mukaan ja hahmoja lähtee, siitä tulee lisää. Sopii hyvin tähän rauhalliseen kappaleeseen, jonka nimi on btw Brave Song.
Tuomio
Lopullinen kysymys kuuluukin: onko Angel Beats kaiken hypetyksensä ansainnut? Sanoisin, että kyllä se on. Se on erinomainen sarja joka sekoittaa draamaa, huumoria ja yliluonnollisuutta. Se painottaa hieman liikaa huumoriin ja draama jää taka-alalle. Osaa kuitenkin luoda tunnelmallisia kohtauksia ja saa katsojan jopa herkistymään. Hieman haparoiva tarinan kerronta ja lopetus saattavat kismittää jonkin aikaa, mutta kaunis animointi ja upea musiikki pelästävät koko sarjan. Suurin osa hahmoista ovat melko stereotyyppisiä ja tylsiä jotka ovat sarjan kannalta turhia. Onneksi Otonashi, Yuri ja Naoi pitävät menoa ja vauhtia yllä. Osaa hetkauttaa surullisilla kertomuksilla ja dramaattisilla kohtaloilla, varsinkin Otonashin kohdalla. Suuria tunteita riittää. Ei täydelinen pakkaus, mutta pikkuvikojen läpi katsoessa erinomainen kertomus, joka varmasti saa kyyneliin.
Arvosana: 8,3/10
Sarjan hahmot ovat aika meh tapauksia Otonashia, Yuria ja paria muuta lukuunottamatta. Varsinkin muut vastarintalaiset ovat sieluttomia ja hyvin turhia hahmoja. Onneksi sarja tekee fiksusti eikä perehdy näiden menneisyyteen sen kummemmin. Paitsi Yuin, joka on varmaan sarjan turhin hahmo. Onhan hänelle ja Hinatalle yritetty antaa jotain rakkausintressiä, mutta sekin jää puolitiehen. Hänelle on annettu myös yksi jakso! Sarjassa olisi ollut monia muita hahmoja, joista olisi ollut kiva tietää enemmän, mutta ei kuin kerrotaan siitä hyperaktiivisimmasta ja ärsyttävimmästä hahmosta. Miksi, oi miksiiih!?
Mutta valittaminen sikseen ja puhutaan muista hahmoista kuin Yuista. Otonashi on tarinamme sankari, jonka päätöksiin on helppo samaistua. Hän luotettava kaveri, jonka apuun suurin osa hahmoista uskoo. Pidin hänen hahmostaan kovasti, sillä hän ei jää vain perus mieshahmoksi, joka lähtee nyrkit pystyssä sotaan, vaan hän oikeastaan ajattelee aivoillaan. Hän kehittyy hyvin paljon hahmon, varsinkin sen jälkeen, kun taas muistaa menneisyytensä ja mitenkä kuoli. Hänen, Yurin ja Kanaden (eli Enkelin) välille on yritetty kehittää jonkin sortin kolmiodraamaa, mikä ei kuitenkana saa tuulta siipiensä alle vaan kuihtuu kokoon nopeasti.
Yuri tai lempinimeltään Yuripe on sarjamme tsundere. Hän johtaa vastarintaliikettä ja jos hän saa jotain päähänsä hän myös tekee sen. Välillä vähän likaisin keinoin, minkä varsinkin Hideki saa tuntea nahoissaan. Yuri on ihan mielenkiintoinen hahmo, jonka päähänpistoja on kiva seurata. Hän tekee kaikkensa ystäviensä takia ja ilmeisesti se tekeekin hänestä suositun. Hänen hahmokehityksensä jää mielestäni liian vähäiseksi ja liian loppuun. Hänellä on myös vaikeuksia luottaa Kanaden ja näiden kahden suhteen etenemistä on mukava seurata.
Kanade Tachibana on nimeään myöten tavallinen hahmo. Hän hiljainen, hopeahiuksinen tyttö, joka omaa hyvin huonot sosiaaliset taidot. Aluksi hän oli hyvinkin kiinnostava, sillä hän omaa yliluonnollisa voimia ja odotin mihin suuntaan hahmo kehittyy. Valitettavasti Kanaden hahmo ei kehity melkein ollenkaan ennen viimeistä jaksoa ja silloin on vähän myöhäistä. Hän vain jämähtää paikoilleen, vaikka hänestä olisi voitu saada paljon enemmän irti. Hänen hahmonsa jää hyvin etäiseksi ja välillä hänen ja Otonashin suhde tuntuu pakotetulta ja teennäiseltä. Itse asiassa katsoja ei tiedä hänestä sen enempää lopussa kuin sen jo minkä alussa saatiin selville.
Kunniamaininta pitää kyllä antaa Ayato Naoille, joka kehittyy jopa päähahmojamme enemmän. Naoi toimittaa aluksi pahiksen virkaa, ja vaikka ei hän saavutakkaan mitään sillä saralla, on hän ehdottomasti viihdyttävin hahmo koko sarjassa. Se miten hän kehittyy sarjan aikana on mahtava katsella ja sen lisäksi hän niin moniuloitteinen. Vaikka hän on välillä koppava ja ärsyttävä on hän silti lempihahoni.
Sarjan animaatio on kaunista katsottavaa. Se on tarkkaa, tervää ja hohdokasta, kaikkea yhtä aikaa. Hahmot oli kauniisti tehty ja varsinkin niiden ilmeet ja eleet tulivat hyvin esiin. Hahmojen ulkonäöissä oli selviäkin eroavaisuuksi ja jokaisella oli jokin pieni yksityiskohta josta hahmon tunnisti. Animaation laatu kuitenki heittelehti hurjasti sarjan aikana, varsinkin huumori-kohtauksissa, joissa hahmot on tehty tosi pelkistetysti ja tylsästi. Backgroundit ovat taas aivan omaa luokkaansa, kuten myös musiikkikohtaukset. Ne on esitetty niin kauniisti, ettei niistä voi olla pitämättä. Niissä on erinomaisesti käytetty värejä ja valoja ja joitakin lisätehosteita.
Entäs sitten musiikki? Sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Se on puhdasta, tunteellista, kirkasta, säkenoivää ja kipinöivää, mikä hellii korvia. OST:stä jäi varsinkin mieleen Theme of SSS, joka on vastarintalaisten theme ja sitten on Crow song, jonka voimakas ja upea tulkenta aivan hivelee korvia. Tämä kohtaus myös esitetään upeasti. Alkutunnari on myös erinomainen kappale. My Soul, Your Beats on aivan huumaavaa kuunneltavaa. Varsinkin kappaleen piano aloitus oli aivan upea ja se vetää katsoja kuin katsojan mukaan sarjaan. Tunnarin animaatio oli kaunista, vaikken pitänyt tavasta miten hahmot esitettiin, sillä se oli mielestäni liian pelimäinen. Alkutunnarin animaatio myös muuttui aina sarjan edetessä mikä oli ihan kiva lisä. Lopputunnari oli hyvin herkkä ja siitä välittyi melankolinen tunnelma. Kappale sai melkein kyyneleet kohomaan silmiin, niin surullinen ja välitön se oli. Lopputunnarin animointi oli hyvin simppeli, sillä jokaisesta hahmosta näytettiin pysäytyskuvia, jotka ilmestyvät ruutuun yksitellen. Animaatio myös muuttuu sarjan mukaan ja hahmoja lähtee, siitä tulee lisää. Sopii hyvin tähän rauhalliseen kappaleeseen, jonka nimi on btw Brave Song.
Tuomio
Lopullinen kysymys kuuluukin: onko Angel Beats kaiken hypetyksensä ansainnut? Sanoisin, että kyllä se on. Se on erinomainen sarja joka sekoittaa draamaa, huumoria ja yliluonnollisuutta. Se painottaa hieman liikaa huumoriin ja draama jää taka-alalle. Osaa kuitenkin luoda tunnelmallisia kohtauksia ja saa katsojan jopa herkistymään. Hieman haparoiva tarinan kerronta ja lopetus saattavat kismittää jonkin aikaa, mutta kaunis animointi ja upea musiikki pelästävät koko sarjan. Suurin osa hahmoista ovat melko stereotyyppisiä ja tylsiä jotka ovat sarjan kannalta turhia. Onneksi Otonashi, Yuri ja Naoi pitävät menoa ja vauhtia yllä. Osaa hetkauttaa surullisilla kertomuksilla ja dramaattisilla kohtaloilla, varsinkin Otonashin kohdalla. Suuria tunteita riittää. Ei täydelinen pakkaus, mutta pikkuvikojen läpi katsoessa erinomainen kertomus, joka varmasti saa kyyneliin.
Arvosana: 8,3/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti