Chouyaku Hyakuninisshu: Uta Koi - silloin kun runoiltiin

Arvostelu numero kaksi. Saatuani Mirai Nikkin ja Higurashin päätökseen, halusin synkempien sarjojen katsomisen jälkeen tuijotella jotakin "ei niin vakavaa". En kuitenkaan muista miksi päätin katsoa juuri Utakoin. Se vain taisi osua oikeaan aikaan.

Tarina

Utakoi kertoo liberaalin tulkinnan Hyukuninisshun kokoomateoksesta, joka sisältää 100 eri runoa Heian kauden sadalta eri runoilijalta. Tarinamme seuraa monia eri rakastavaisia jotka vaikeana aikana painivat rakkauden ja velvollisuuden välillä.

Arvostelu

Kun aloin katsomaan Utakoita oikeastaan en tiennyt ollenkaan millainen tämä anime olisi. Minulla ei siis ollut harmainta aavistustakaan, että tarina sisältäisi runoutta. Laitettuani ensimmäisen jakson pyörimään ensi reaktioni oli: "Siis oikeesti! Tehdäänkö nykyään runouden pohjalta animea!?". Ei siinä mitään. Itse asiassa Utakoi kertoo ihan kelvollisen tarinan. Tai oikeastaan tarinassa ei ole selkeää juonta ollenkaan, vaan se hyppii rakastavaisista toiseen ja kertoo näiden romansseista ja välillä lausutaan jokin rakkausruno. Aina muutama jakson välein hahmot vaihtuvat ja aletaan selvittää heidän tarinaansa. Välitettavasti tämä johtaa siihen, että tarina alkaa toistaa nopeasti itseään. Vaikka hahmot vaihtuvat tiheään tahtiin, ei kiinnostusta jaksa pitää yllä, koska katsoja jo suurin piirtein tietää miten homma menee. Suurin osaan suhteista on kuitenkin saatu sitä oikeaa lämpöä ja rakkauden tunnetta, mikä kiinnittää katsojan TV:n ääreen.

Kuitenkin sarjan päätekijä, eli runous jää valitettavasti taka-alalle varsinkin sarjan alkupuolellla ja välillä se unohtuu kokonaan. Kaikkia sataa runoahan sarjassa ei ehdittäisi muutenkaan käsitellä ja onneksi sarja kuitenkin ottaa runoutta enemmän mukaan sen loppu puoliskolla. Itse en ole mikään runouden ystävä, mutta minuun ainakin sarjan runot vetosivat. Oikeastaan niin paljon, että lainasin kirjastosta kyseisen teoksen. Myös kohdat, kun joku hahmoista lausuu runon oli tehty hienosti. Runon lausuessaan ruutuun ilmestyy jokin kaunis tausta, johon sitten lausuttava runo kirjautuu. Tosi hienosti tehty!

Sarjan rakkaustarinat eivät kuitenkaan kaikki pääty onnellisesti. Se voisi helposti valita helpon reitin ja päättää kaikkien parien suhteet onnellisesti, jolloin kaikki eläisivät elämänsä loppuun asti. Mutta näin ei onneksi ole, vaan tarinassa on sitä draamallisuutta, kun rakastavaiset eivät tavalla tai toisella voi vierttää elämäänsä yhdessä. Hyvin usein tulee velvollisuudet tielle ja joskus toinen osapuoli saattaa kuolla. Jotkin tällaiset ero hetket saivat kyyneleet silmiin.

Ja jotta sarja ei menisi liian vakavaksi on sinne tänne ripoteltu huumoria. Mielestäni se onkin hyvin onnistunutta eikä se tunnu pakotetulta. eikä kuten monilla muilla sarjoilla, Utakoi ei iske typerää huumoria tunteellisiin kohtauksiin, vaan sillä on oikea aikansa ja paikkansa.

Minusta hienoin veto koko sarjalta oli se, kuinka siinä esiintyi hahmoja jotka oikeasti ovat olleet olemassa. Jos edes yhtään tuntee runoutta tai japanilaista historiaa tai kirjallisuutta, sarjasta bongasi hyvin äkkiä hyvinkin tunnettuja henkilöitä, esim. Fujiwara no Takaiko, joka oli aikanaan Japanin hallitsija. Toisaalta tämä on hyvin merkityksetön asia jos ei tunne yhtään japanilaista historiikkia.

Sarjan heikoin lenkki on kuitenkin hahmot. Suurin osa niistä on hyvin tylsiä ja sieluttomia, vaikkakin löytyy sieltä muutama ihan semi-hahmo. Vaikka kaikille hahmoille on yritetty antaa taustatarinaa, niin ei näistä saa lopulta irti paljon mitään. Petyin kuitenkin erityisesti naishahmohin. Ne olivat kaikki samanlaisia niin luonteeltaan, kuin myös ulkonäöltään. Mitään suuria eroja niissä ei voinut huomata. Varsinkin ulkonäöllisesti hahmot muistuttavat paljon toisiaan. Jokaisella hahmolla on samanlaiset kasvon piirteet ja hiukset. Naishahmoja on myös hyvin vaikea erottaa toisistaan koska kaikillä näistä on pitkät hiukset eri väreillä. Tietenkin se kuuluu sarjan ulkoasuun, koska sarjahan sijoittuu Heian kaudelle, jolloin kaikilla naisilla oli järjestänsä pitkät hiukset. On kuitenkin hyvä, ettei kaikille naisille oltu laitettu vain mustia hiuksia. Propsit kuitenkin siitä, että naishahmoista ei oltu tehty itkeviä surkimuksia, vaan jokainen oli päättäväinen, itsenäinen hahmo. Mieshahmojen ulkonäöissä oli vähän enemmän eroja, vaikkakin ne omasivat samanlaisia hiustyylejä ja silmiä eri väreillä varustettuna.

Hahmoja on sarjassa niin paljon, eikä läheskään kaikkiin pääse sisälle, kun nämä näyttäytyvät vain muutaman jakson ajan, ettei niistä keski oiken mitään sanottavaa. Yksi hahmo on kuitenkin sellainen mistä pystyy sanomaan jotain ja joka oli itse asiassa lempihahmoni koko sarjassa. Nimittäin Fujiwara no Teika. Teika toimii sarjan kertojana ja hän aloittaakin lähes joka jakson hölisemällä jotain. Hän on hyvin humoristinen hahmo, joka heittää usein hetulaa. Hän aina pirteä ja iloinen, eikä hän tunnu masentuvan mistään. Ensin pidin Teikaa turhana hahmona, joka on vain lätkäisty mukaan, mutta aloin kuitenkin pitämään hänestä aina vain enemmän. Hänestä myös paljastuu uusia puolia sarjan loppua kohden ja hän loppujen lopuksi tärkeimpiä hahmoja sarjassa. Hänen ainainen hyväntuulisuutensa myös sai aina hymyn kasvoille.

Utakoin musiikki on mielestäni parhaimpi mitä olen kuullut. Itse kyllä pidän tosi paljon koton soitosta ja muustakin japanilaisesta perinnemusiikista. Sarjan OST on hyvin rauhallista ja hempeää ja välillä jopa haikean surullista. Sarjan alkutunnari, Love letter no Nanika?, on aivan liian hyvää kuultavaa. Se toimii hyvin sarjaan henkeen ja se sekoittaa vanhaa ja uutta musiikkityyliä keskenään. Alkutunnarin kaunis animointi on myös tosi hyvin synkattu musiikin kanssa ja sitä jotenkin aina odotti, kun aloitti katsomaan seuraavan jakson. Lopputunnari Singin´ my Lu,  taas ei mielestäni ollut yhtä hyvä kuin alkutunnari, mutta kyllä sitä nyt kuunteli. Lopputunnarin animointi on mielestäni vähän pettymys, sillä se oli vaikutti niin puolivalmiilta ja nopeasti tehdyltä.

Mitä sarjan animointiin tulee, se oli kaunista katsottavaa. TYO Animation oli käyttänyt sarjassa runsaasti värejä ja mielestäni se oli oikein hieno heitto, ja se teki mielestäni sarjasta eloisan ja pirteän. Toisaalta sarja osasi muuttaa tunnelman synkäksi ja surullisemmaksi tai tunteellisemmaksi vain muuttamalla värien sävyjä. Taustat ovat aivan hämmästyttävän kauniita. Ne ovat kuin maalauksia, joita voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Sarjalla on myös kiinnostava tapa esittää esim. vesisateen, sillä se... tai noh... aaargh, en osaa selittää. Mene ihmeessä itse katsomaan sarja niin ymmärrät mistä puhun. Hahmojen liikkuvuus oli oikein sulavaa ja huolimatta siitä, että hahmot, varsinkin naiset, oli kiedottu runsaisiin kimonoihin ja yukatoihin pitkineen hiuksineen, eivät ne näyttäneet tai vaikuttaneet kömpelöiltä tai tönkköisiltä. Hahmojen ympärille jätetyt mustat rajaukset tekivät niistä sarjakuvamaisia, mikä oli mielestäni hieno idea ja erottaa hahmot paremmin taustasta. Tunteellisena sarjana hahmojen ilmeisiin ja eleisiin oli paneuduttu ja jokainen ilo, kipu, hämmennys ja suru näkyi hahmojen kasvoilla selkeästi ja aidosti. Hyvää työtä animoinnin kanssa.

Tuomio

Erinomainen historiallinen sarja, joka johdattaa katsoja runouteen ja rakkauteen. Tarina valitettavasti toistaa itseänsä, mutta rakastavaisten suhteiden seuraaminen pitää kuitenkin kiinni sarjassa. Ei sorru joka tarinan kohdalla Happy Endiin, vaan antaa muitakin vaihtoehtoja. Osaa välillä olla hyvin surullinen ja dramaattinen, mutta välillä taas ottaa vähän outoja ratkaisuja. Hoitaa hommansa kuitenkin kunnialla ja osoittaa runouden kiinnostavalla tavalla. Hahmot eivät ole alansa parhaimmistoa, mutta osaavat ne välillä herättää katsojassa myötätuntoa ja surua. Ulkonäöllisesti hahmoja on vaikea erottaa toisistaan, vaikkakin kaunis animaatio paikkaa tämän kauneusvirheen. Kaunis ja hienosti suunniteltu värimaailma tuo syvyyttä tarinaan. Musiikki on liian hyvää kuunneltavaa. Varsinkin alkutunnari on loistava, enkä missään nimessä skippaisi sitä.
Sarja varmasti jakaa mielipiteitä, sillä runous ei iske kaikkiin. Suosittelen kuiten katsomaan, sillä se on paljon enemmän kuin antaa ensin ymmärtää ja on ehdottomasti suuri yllättäjä genressään. Vaikka Utakoi ei ole täydellinen, niin mielestäni se ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta ja se kaipaisi enemmän huomiota.

Arvosana:  7,6/10

(Youtubesta ei löytynyt sarjan tunnareita, 

mutta tässä on nyt koko versiot, niin pääsette vähän tunnelmaan ;))