Anime arvostelu numbero uuno. Mirai Nikki on varmaan suurimmalle osalle suomalaisista, ja miksei muillekkin, tuttu sarja joko animen tai mangan kautta. Tämä suosittu mangakin saatiin Suomessakin päätökseen hiljan. Sen pohjalta aloinkin katsomaan anime-versiota. Mutta piteimmittä puheitta tämä on Sakae Esunon Mirai Nikki!
Tarina
Yukiteru Amano on yläastelainen nuori, joka viihtyy omissa oloissaan. Hän viettää aikansa kirjoittamalla kännykkäänsä päiväkirjaa ja/tai juttelemalla mielikuvitusystävänsä, Ajan ja Tilan Jumalan, Deus Ex Machinen ja tämän palvelijan Murmurin kanssa. Yukiterun tulevaisuus kuitenkin muuttuu, kun Deus antaa hänelle päiväkirjan, jolla pystyy näkemään 90 päivän päähän mitä tuleman pitää. Käytettyään päiväkirjaa jonkin aikaa omaksi ilokseen, huomaa Yukiteru ettei päiväkirjan omistaminen olekkaan kuin saduista. Deusin annettua Yukiterulle päiväkirjan, joutui hän mukaan peliin, missä panoksena on oma henki. Säilyttääkseen oma henkikultansa on hänen taisteltava ja tapettava muut kilpakumppaninsa ja tultava Deusin seuraajaksi eli Ajan ja Tilan Jumalaksi. Homman tekee hankalaksi se, että muillakin 12:sta kilpailijasta on omat päiväkirjansa, eivätkä nämä pelkää käyttää karmeitakaan keinoja tavoitellessaan Jumalan paikkaa. Yukiteru liittoutuukin erinäisten sattumusten kautta Toisen eli Yuno Gasain kanssa, joka käyttäytyy kaikkea muuta kuin normaali koulutyttö. Näiden kahden on nyt selvitettävä tiensä Jumalan valtaistuimelle, mutta miten mahtaa kaksikon käydä, kun matkalta löytyy useampikin luuranko kaapista?
Arvostelu
Heti aluksi täytyy sanoa, että olen tämän sarjan iso fani. En kuitenkaan aio tehdä tästä arvostelusta mitään hypetys-fanitusta, vaan koetan tasavertaisesti arvioida sen hyvät ja huonot puolet.
Tarinaltaan sarja on hyvin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava. Se jaksaa pitää jännityksen koko ajan yllä, sillä sarjassa ei voi olla koskaan varma kuka kuolee seuraavaksi tai kuka puukottaa selkään. Myös se kuinka tarina käynnistyy heti ensimmäisessä jaksossa kunnolla, eikä matele eteenpäin erottaa sarjan akanoista. Se ei myöskään jää paikalleen polkemaan, vaan lähes jokaisessa jaksossa on jokin action-kohtaus tai jokin yllättävä juonenkäänne. Tämä sarja on oiva esimerkki siitä kun koko sarja mennään sillä meiningillä että "Kaikki tai ei mitään".
Ainoa miinus juonessa on sen yksinkertaisuus. Sarjan idea kaikessa yksinkertaisuudessaan on koko ajan vain se kuinka saataisiin seuraava päiväkirjan haltija teurastettua mahdollisimmän näyttävästi ja kuinka Yukiteru ja Yuno selviävät kinkkisistä tilanteista. Vasta sarjan loppu puolella tarina alkaa syvällistää itseään enemmän, kun muidenkin kilpailijoiden tunteet otetaan huomioon. Mutta koska kyseessä on toiminnallinen, psykopaattinen trilleri niin turha rakkaus hössötys olisi vain sotkenut kuvioita enemmän. Toisaalta sarja osaa suhteellisen hyvin tasapainotella draaman ja niiden minimaalisten hempeily kohtausten välillä. Se ei yritä olla enempää kuin se on, vaan se jatkaa omalla tarmollaan loppuun asti. Pidin myös siitä, kuinka anime on tehty hyvin paljon mangan mukaan. Animessa hyvin pieniä kohtauksia oli muuteltu ja mielestäni se on hyvä, että tarinaan ei oltu lisätty mitään ylimääräistä. Mielestäni kuitenkin animessa pääsi hahmojen sisälle paremmin ja siinä keskityttiinkin useamman päiväkirjan haltijan menneisyyteen tarkemmin.
Yksinkertaisen juonen lisäksi sarja kärsii epäuskottavuudesta, sillä sarjassa ammutaan totaalisesti yli ja ympäri. Uskottavuus saa useamman kertaan turpaansa, kun terroristi asettaa koulun täyteen pommeja hetkessä ja pikku muksuilla on kädet ja koko talon täydeltä myrkyllistä kaasua. Jos ei ajattele liikaa, niin näihin asioihin ei edes kiinnitä huomiota. Mutta sarja ei toisaalta missään vaiheessa pyrikkään uskottavuuteen.
Sarjan onnistuneimpia ja mielenkiintoisinta antia oli kyllä Yunon ja Yukiterun välinen suhde. Se on jotenkin niin vinksahtunutta, eikä se missään vaiheessa tunnu oikealta vaan pikemminkin kierolta ja vääristyneeltä. Toisaalta sarja ei missään vaiheessa yritäkkään uskotella, että heidän rakkautensa olisi tervettä. Se tekeekin heidän suhteestaan kiinnostavan seurata.
Sarjassa on kaiken kaikkiaan 26 jaksoa plus OVA joihin on tosi hyvin sisällytetty koko tarina. Sarjan loppu on ihan kelpuutettava ilman OVA:kin, mutta mielestäni se jätti vähän "mitä nytkö se loppu!-fiiliksen. Onneksi OVA:ssa avataan tarkemmin loppua ja sen katsottuani olin oikein tyytyväinen sarjan päätöseen.
Sarjassa on suhteellisen suuri määrä hahmoja, sillä 12:sta päiväkirjan käyttäjän lisäksi mukaan tungetaan perheen jäsenet, poliisit, koulukaverit ja -kiusaajat ja jopa kulttilaiset. Päähahmot kuitenkin muistaa aika hyvin jopa nimeltä ja sivuhahmoja nyt pomppii kuvioihin ja niistä pois silloin tällöin, kun niitä tarvitaan. Hahmolla ei myöskään ole ylitsepääsemättömän vaikeita nimiä, kuten Basiliskissa joka toisella oli yltiön pitkä vaikea nimi, esim. Hyouma, Yakushiji ja Yashamaru. Sarjassa kuitenkin hyvin paljon puhutaan hahmoista vain heidän numeroillaan, esim. Yukiteru / Ensimmäinen, Yuno /Toinen. Tämä tuo oman vivahteen sarjaan, vaikkakin numeroita käytettäessä hahmojen oikeat nimet saattavat unohtua, kuten meikäläisellekkin kävi. Kaikkien hahmojen oikeaa nimeä ei kyllä välttämättä edes kerrota, joten numerot ovat oikea hyvä keino erottaa hahmot. Hahmot myös eroavat toisistaan huomattavasti ulkonäön perusteella, kuten myös luonteiltaan. Pidin myös siitä kuinka jokaiselle hahmolle oli annettu oma kykynsä eli miten he pystyvät käyttämään päiväkirjojansa ja siitä kuinka erilaisia päiväkirjoja on. Ei oltu vain tyydytty siihen, että kaikilla olisi vain puhelimessa päiväkirja. Näitä oli selvästi mietitty tarkemmin.
Mutta kuten jo sanoin sarjassa on aika paljon hahmoja, joten en todellakaan ala käydä heitä kaikkia läpi. Kerron muutamasta sarjan kannalta keskeisestä hahmosta ja myös suosikeistani.
Yukiteru Amano tai lyhyemmin Yukki, on yläastelainen syrjäänvetäytyjä jolla ei ole yhden yhtä kaveria Deusin lisäksi. Hän on "Sivustakatsojapäiväkirjan" haltija ja numeroltaan Ensimmäinen. Sanon tämän heti: Yukiteru EI ole TODELLAKAAN lempihahmoistani! Itse asiassa vihasin hahmoa. Oikeastaan en vihannut häntä hahmona, mutta en voinut sietää häntä. Hän on melko lapsellinen ja naivi, eikä halua tehdä kellekkään pahaa. Hän on oikea pelkuri, joka ei saa mitään aikaiseksi, vaan käpertyy yleensä vollottamaan johonkin nurkkaan ja antaa Yunon hoitaa homman kotiin. Hän saa vielä kaikki päiväkirjan haltijat heti kerralla peräänsä, kun onnistui välttämään DEAD ENDin. DEAD ENDin saanut kisaaja siis kuolee hyvin suurella todennäköisyydellä ja sen pystyy harvoin välttämään. Inhosin kuitenkin Yukiterussa eniten sitä kuinka hän aina tuomitsee Yunon tämän teoista, vaikka ei itse kykene mihinkään ja yleensä itse aiheuttaa nämä kaikki kamaluudet. Hän myös syyttää kaikesta aina Yunoa. Mielestäni pelissä jossa tapetaan ihmisiä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: tapa tai tule tapetuksi. Ei ole mitään mahdollisuuksia säästää toisen henkeä jos tämä on saanut DEAD ENDin ja on päiväkirjan haltija. Yukiteru on myös hyvin ailahteleva, sillä ei oikeastaan voi tietää mitä hän tekee seuraavaksi. Yhdessä vaiheessa hän saattaa itkeä kohtaloaan ja toisessa hän jo onkin lähettämässä ihmisiä haudan lepoon.
Toisaalta Yukiterun hahmo kehittyy sarjan aikana kaikista eniten. Hän saa jotenkin kasvatettua itselleen pallit jossain vaiheessa ja käyttäytyy sarjan lopussa hyvinkin rohkeasti ja aikusmaisesti. Hän on kuitenkin silti ärsyttävä... -_-
Toinen eli Yuno Gasai on Yukiterun luokkatoveri ja rakastaa tätä yli kaiken. Hän on myös "Yukki päiväkirjan" haltija, jolla hän pystyy näkemään kaikki Yukiterun liikkeet 10 minuutin välein.Yunon hahmo on oikein mahtava, sillä hän ei ole niitä perus koulutyttöjä jotka hihittelevät ja vollottvat. Hänen rakkauden tunteensa Yukiterua kohtaan ovat hyvin vääristyneitä ja hän osoittaakin tunteensa hyvin erikoisilla tavoilla. Siis sen lisäksi kun hän hokee rakastavansa Yukiterua, hän huitoo kirveen kanssa ympäriinsä ja lahtaa ihmisiä hymyssä suin. Tämä tekee Yunon hahmosta niin onnistuneneen ja kiinnostavan seurata. Ei koskaan voi tietää mitä hän tekee seuraavaksi. Hän tekeekin kaikkensa Yukiterun eteen ja näkee lähes kaikki muut Yukiterua lähestyvät vihollisinaan. Mikä hieno parisuhde. Toisaalta nämä komplikaatiot tekevät heidän suhteestaan kiinnostavan ja erikoisen. Sarjan aikana Yunon kaapista paljastuu luuranko jos toinenkin ja hänestä paljastuu hyvin mielenkiintoisia puolia. Paha vaan, että Yunon kehitys jää melko vähäiseksi. Hän nimittäin jämähtää paikalleen hahmona, vaikkakin jaksaa viihdyttää loppuun asti. Myös Yunon ääninäyttelijä ansaitsee kiitosta, sillä hän suoriutuu erinomaisesti tämän roolista.
Sivuhahmoja on sarjassa hyvin paljon ja haluaisin kirjoittaa niin monista jotain. Valitsin kuitenkin Aru Akisen. Akise on Yukiterun sekä Yunon luokkatoveri, jota tosin hyvin harvoin näkyy koulussa. Hän on nimittäin erittäin terävä ja fiksu nuorisosalapoliisi ja toimiikin usein kaupungin poliisin apuna. Hän väittää olevansa rakastunut Yukiteruun, joten ilmassa on boyslovea :3. Omassa kategoriassani Akise menee jopa Yuno edelle. Vaikka hän on olemukseltaan hyvin vakava ja salaperäinen, eikä hänestä oikeastaan tiedetä paljoakaan, niin on hän hyvin kiinnostava ja sellainen hahmo joka vetää puoleensa. Hän tuntuu olevan sarjassa ainoa, joka näkee Yunon lävitse ja joka tajuaa mistä murhapelissä on kyse. Akisessa vain jäi harmittamaan, se kuinka vähän hän on loppujen lopuksi esillä sarjassa. Häntä olisi mielellään jaksanut seurata enemmänkin, sillä hän on hyvin vakaa hahmo verrattuna Yukiteruun ja Yunoon. Hän on kuitenkin suosikkihahmoni koko sarjassa. Plus hän on hyvän näköinen.
Mirai Nikkin animaatio on tosi kaunista katsottavaa. Sarjan alkuperäisteokseen verrattuna sitä oli siistitty huomattavasti, mikä on hyvä sillä mangan piirrosjälki on välillä hyvin hapuilevaa. Sarjassa oleva verikin näyttää oikein hyvältä, varsinkin niissä kohtauksissa missä sitä lentää. Myös tappelukohtaukset oli hyvin tehty. Mitä hahmoihin tulee, ne kaikki oli taidolla ja autaumuksella tehty. Niiden desingissa näkyi selvästi pientä karkeutta, joka toi niihin lisää syvyyttä. Pidin myös siitä, kuinka kaikki tunteet näkyvät selvästi jokaisen hahmon kasvoilla. Varsinkin Yunon ilmeisiin oli lisätty aimo annos lisää häiriintyneisyyttä. Aivan mahtavaa.
Mielestäni sarjan musiikki oli ihan hyvää. Sarjan musiikki oli suurilta osin elektromusaa, mutta se oli samalla hyvin karmivaa ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Toisaalta en kuitenkaan taaskaan bongannut mitään erikoista. Ainoa mikä jäi korvan taakse oli The Song of a Certain Truth-biisi, mikä on myös Akisen theme. Kannattaa käydä kuuntelemassa. Itse asiassa pidin Mirai Nikkin ekasta alkutunnarista. Se saa aikaan hullun fiiliksen pääkopassa ja laulun tempo vaihtelee hienosti kappaleen aikana. Toisesta alkutunnarista en niin välittänyt, vaikka englanninkieliset sanat sopivat hyvin sarjan henkeen. Sarjan lopputunnarit...:9... ovat vasta sitä jotain. Omasta mielestäni ne lyövät alkutunnarit yksi nolla. Ensimmäinen lopputunnari Blood Teller ja toinen lopputunnari Filement, ovat molemmat erinomaisia biisejä, joita jaksaa kuunnella. En kuitenkaan skipannut kumpiakkaan alku- enkä lopputunnareita, vaan kaikki ajoivat asiansa hyvin. Näiden kappaleiden päälle kaunis animointi , niin on silmän ja korvan ruoka taattu. Jokaiseen tunnarin animointiin oli nähty vaivaa ja niihin oli sisällytetty aina jonkinlaista sanomaa katsojalle,
Tuomio
Mirai Nikki on erinomainen katsomiselämys jonka jokaisen kannattaisi kokea. Tarina on erittäin kutkuttava ja se haastaa katsojaa aina vain katsomaan lisää. Ei petä jännityksenkään puolesta, vaan osaa luoda painostaviakin kohtauksia. Joillekin sarja ehkä juoneltaan liian yksinkertainen, mutta osaa se joskus yllättääkin. Sopivan psykopaattiinen ja sarjan vinksahtaneisuus puree. Ei yritä olla enempää kuin on. Sarjan hahmot ovat miellyttävää katseltavaa ja jokainen katsoja löytää varmasti oman suosikkinsa. Hahmot ovat mukavan monipuolisia ja ne erottaa toisistaan hyvin. Hahmot ovat ihanan vinksahtaneita ja näiden luonteet tulevat hyvin esiin. Animaatioon on laitettu parasta ja sekä hahmojen ilmeet ja eleet on tehty erinomaisesti. Sarjan OST on keskitasoa, mutta varsinkin lopputunnarit ovat mainiota. Alkutunnarit ovat hyviä, vaikkakin eivät yhtä hyviä kuin lopputunnarit. Mirai Nikki varmaan jakaa ihmisiä puolesta ja vastaan, mutta sillä on kannattajansa. Se ei tosiaankaan sovi kaikille, mutta suosittelen ehdottamasti jokaiselle.
Arvosana: 8,7/10
Sarjassa on kaiken kaikkiaan 26 jaksoa plus OVA joihin on tosi hyvin sisällytetty koko tarina. Sarjan loppu on ihan kelpuutettava ilman OVA:kin, mutta mielestäni se jätti vähän "mitä nytkö se loppu!-fiiliksen. Onneksi OVA:ssa avataan tarkemmin loppua ja sen katsottuani olin oikein tyytyväinen sarjan päätöseen.
Mutta kuten jo sanoin sarjassa on aika paljon hahmoja, joten en todellakaan ala käydä heitä kaikkia läpi. Kerron muutamasta sarjan kannalta keskeisestä hahmosta ja myös suosikeistani.
Yukiteru Amano tai lyhyemmin Yukki, on yläastelainen syrjäänvetäytyjä jolla ei ole yhden yhtä kaveria Deusin lisäksi. Hän on "Sivustakatsojapäiväkirjan" haltija ja numeroltaan Ensimmäinen. Sanon tämän heti: Yukiteru EI ole TODELLAKAAN lempihahmoistani! Itse asiassa vihasin hahmoa. Oikeastaan en vihannut häntä hahmona, mutta en voinut sietää häntä. Hän on melko lapsellinen ja naivi, eikä halua tehdä kellekkään pahaa. Hän on oikea pelkuri, joka ei saa mitään aikaiseksi, vaan käpertyy yleensä vollottamaan johonkin nurkkaan ja antaa Yunon hoitaa homman kotiin. Hän saa vielä kaikki päiväkirjan haltijat heti kerralla peräänsä, kun onnistui välttämään DEAD ENDin. DEAD ENDin saanut kisaaja siis kuolee hyvin suurella todennäköisyydellä ja sen pystyy harvoin välttämään. Inhosin kuitenkin Yukiterussa eniten sitä kuinka hän aina tuomitsee Yunon tämän teoista, vaikka ei itse kykene mihinkään ja yleensä itse aiheuttaa nämä kaikki kamaluudet. Hän myös syyttää kaikesta aina Yunoa. Mielestäni pelissä jossa tapetaan ihmisiä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: tapa tai tule tapetuksi. Ei ole mitään mahdollisuuksia säästää toisen henkeä jos tämä on saanut DEAD ENDin ja on päiväkirjan haltija. Yukiteru on myös hyvin ailahteleva, sillä ei oikeastaan voi tietää mitä hän tekee seuraavaksi. Yhdessä vaiheessa hän saattaa itkeä kohtaloaan ja toisessa hän jo onkin lähettämässä ihmisiä haudan lepoon.
Toisaalta Yukiterun hahmo kehittyy sarjan aikana kaikista eniten. Hän saa jotenkin kasvatettua itselleen pallit jossain vaiheessa ja käyttäytyy sarjan lopussa hyvinkin rohkeasti ja aikusmaisesti. Hän on kuitenkin silti ärsyttävä... -_-
 |
| Miten tästä vollottajasta tuli päähahmo? |
Sivuhahmoja on sarjassa hyvin paljon ja haluaisin kirjoittaa niin monista jotain. Valitsin kuitenkin Aru Akisen. Akise on Yukiterun sekä Yunon luokkatoveri, jota tosin hyvin harvoin näkyy koulussa. Hän on nimittäin erittäin terävä ja fiksu nuorisosalapoliisi ja toimiikin usein kaupungin poliisin apuna. Hän väittää olevansa rakastunut Yukiteruun, joten ilmassa on boyslovea :3. Omassa kategoriassani Akise menee jopa Yuno edelle. Vaikka hän on olemukseltaan hyvin vakava ja salaperäinen, eikä hänestä oikeastaan tiedetä paljoakaan, niin on hän hyvin kiinnostava ja sellainen hahmo joka vetää puoleensa. Hän tuntuu olevan sarjassa ainoa, joka näkee Yunon lävitse ja joka tajuaa mistä murhapelissä on kyse. Akisessa vain jäi harmittamaan, se kuinka vähän hän on loppujen lopuksi esillä sarjassa. Häntä olisi mielellään jaksanut seurata enemmänkin, sillä hän on hyvin vakaa hahmo verrattuna Yukiteruun ja Yunoon. Hän on kuitenkin suosikkihahmoni koko sarjassa. Plus hän on hyvän näköinen.
Mirai Nikkin animaatio on tosi kaunista katsottavaa. Sarjan alkuperäisteokseen verrattuna sitä oli siistitty huomattavasti, mikä on hyvä sillä mangan piirrosjälki on välillä hyvin hapuilevaa. Sarjassa oleva verikin näyttää oikein hyvältä, varsinkin niissä kohtauksissa missä sitä lentää. Myös tappelukohtaukset oli hyvin tehty. Mitä hahmoihin tulee, ne kaikki oli taidolla ja autaumuksella tehty. Niiden desingissa näkyi selvästi pientä karkeutta, joka toi niihin lisää syvyyttä. Pidin myös siitä, kuinka kaikki tunteet näkyvät selvästi jokaisen hahmon kasvoilla. Varsinkin Yunon ilmeisiin oli lisätty aimo annos lisää häiriintyneisyyttä. Aivan mahtavaa.
Mielestäni sarjan musiikki oli ihan hyvää. Sarjan musiikki oli suurilta osin elektromusaa, mutta se oli samalla hyvin karmivaa ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Toisaalta en kuitenkaan taaskaan bongannut mitään erikoista. Ainoa mikä jäi korvan taakse oli The Song of a Certain Truth-biisi, mikä on myös Akisen theme. Kannattaa käydä kuuntelemassa. Itse asiassa pidin Mirai Nikkin ekasta alkutunnarista. Se saa aikaan hullun fiiliksen pääkopassa ja laulun tempo vaihtelee hienosti kappaleen aikana. Toisesta alkutunnarista en niin välittänyt, vaikka englanninkieliset sanat sopivat hyvin sarjan henkeen. Sarjan lopputunnarit...:9... ovat vasta sitä jotain. Omasta mielestäni ne lyövät alkutunnarit yksi nolla. Ensimmäinen lopputunnari Blood Teller ja toinen lopputunnari Filement, ovat molemmat erinomaisia biisejä, joita jaksaa kuunnella. En kuitenkaan skipannut kumpiakkaan alku- enkä lopputunnareita, vaan kaikki ajoivat asiansa hyvin. Näiden kappaleiden päälle kaunis animointi , niin on silmän ja korvan ruoka taattu. Jokaiseen tunnarin animointiin oli nähty vaivaa ja niihin oli sisällytetty aina jonkinlaista sanomaa katsojalle,
 |
| Minene on paras naishahmo!! |
Tuomio
Mirai Nikki on erinomainen katsomiselämys jonka jokaisen kannattaisi kokea. Tarina on erittäin kutkuttava ja se haastaa katsojaa aina vain katsomaan lisää. Ei petä jännityksenkään puolesta, vaan osaa luoda painostaviakin kohtauksia. Joillekin sarja ehkä juoneltaan liian yksinkertainen, mutta osaa se joskus yllättääkin. Sopivan psykopaattiinen ja sarjan vinksahtaneisuus puree. Ei yritä olla enempää kuin on. Sarjan hahmot ovat miellyttävää katseltavaa ja jokainen katsoja löytää varmasti oman suosikkinsa. Hahmot ovat mukavan monipuolisia ja ne erottaa toisistaan hyvin. Hahmot ovat ihanan vinksahtaneita ja näiden luonteet tulevat hyvin esiin. Animaatioon on laitettu parasta ja sekä hahmojen ilmeet ja eleet on tehty erinomaisesti. Sarjan OST on keskitasoa, mutta varsinkin lopputunnarit ovat mainiota. Alkutunnarit ovat hyviä, vaikkakin eivät yhtä hyviä kuin lopputunnarit. Mirai Nikki varmaan jakaa ihmisiä puolesta ja vastaan, mutta sillä on kannattajansa. Se ei tosiaankaan sovi kaikille, mutta suosittelen ehdottamasti jokaiselle.
Arvosana: 8,7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti