Tähdet laitumen yllä - rakkautta maatilalla

Varmaan monille on käynyt niin, ettet ole ajatellut ostaa mitään uutuutta sieltä mangahyllystä, mutta sitten jotenkin päädyt silti tekemään jonkinlaisen heräteostoksen. Minulle näin käy joskus, myönnän sen. Mutta joskus se mielenjohteesta ostettu manga voi kuitenkin olla erittäin mielenkiintoinen tapaus. Tällä kertaa Sangatsu Mangan julkaisema yksiosainen rakkauskomedia sijoittuu kuitenkin erikoisempaan ympäristöön, nimittäin talviselle maatilalle. Nuori ex-malli Sosuke Mozu lähetetään hänen työsopimuksen loputtua maatilalle töihin, mikä ei oikein miellytä hieman hienoa kaupunkilaista. Maatilan tytär Yukito laittaa Sosuken kunnolla töihin, eikä riitelyltäkään vältytä. Pian kuitenkin kaksikon välille alkaa muodostua tunteita, vaikkei sitä ole aina helppo myöntää.

Tähdet laitumen yllä ei oikeastaan yllätä lukijaansa millään lailla, eikä se tarjoa genrelleen mitään uutta. Kuitenkin tarina on toteuttettu hyvin tasokkaasti ja sitä on kiva seurata loppuun asti. Sosuken ja Yukiton riiteleminen on todella hauskaa seurattavaa ja heidän välilleen muodostuva rakkausintressi tuntuu luonnolliselta jatkumolta tarinalle. Toisaalta tarinankerronta antaa tilaa muillekin tapahtumakaarille, vaikka kaikella onkin lopuksi vain tarkoitus edistää Yukiton ja Sosuken suhdetta. Helliä hetkiä ja punastelua löytyy, mutta myös hieman kolmiodraamaa, kun viimeisessä luvussa Sosuken mallituttava astuu kuvioihin. Sarja ei heittäydy myöskään liian vakavaksi vaan sitä on höystettu mukavalla annoksella huumoria. Tähdet laitumen yllä onnistuukin toteuttamaan huumorinsa erittäin hyvin ja tasapainottelemaan sen ja draaman välillä. Huumori on oikeasti toimivaa sekä hauskaa ja pokkaria lukiessa naurekeli väkisinkin mm. Sosukesta mustasukkaiselle Rudolf-ponille tai maataloustöistä tietämättömälle Sosukelle.

Romantiikan sekä huumorin nälkäiselle pokkari on aivan loistava ostos. Tähdet laitumen yllä olisi voinut hyvinkin olla useammankin pokkarin pituinen rakkaustarina, sillä Sosuken ja Yukiton kommelluksista olisi voiunut saada enemmänkin irti. Yksiosaiseksi tarinaksi se kuitenkin toteuttaa itsensä yllättävän hyvin. Pokkarin lopussa oleva lisätarina Minä, sinä ja pyörivä maailma oli aivan eri tunnelmainen kuin nimikkötarina, mutta se käsittelee Japanissa ajankohtaista asiaa hieman yliluonnisella vivahteella. Se ei kuitenkaan riko kokonaisuutta mitenkään vaan toimii ihan hyvin.

Yu Tomofuji on tuntematon nimi varmaan lähes kaikille lukijoille. Suomessa hänet taidetaankin tuntea niin ikään yksiosaisesta Wolfull Moon-mangastaan. Yun kädenjälki on kuitenkin ammattimaista ja vakaata. Selkeää ja tarkkaa piirrostyyliä on helppo seurata. Yu on myös kunnostautunut aistikkaassa piirrostyylissä, sillä hän piirtää hahmojensa kasvoille aina jonkin ilmeen, jolloin ne jäävät harvoin seisoksimaan ilmeettöminä paikoilleen. Hänen tarinankuljetuksensa on myös erittäin ilmavaa ja hän vaihtelee piirrostyyliä hyvinkin vauhdikkaasti. Tämä kuitenkin elävöittää tarinaa mukavasti ja lukemisestä jää tosi hyvä fiilis päälle. Yu osaa myös piirtää komeita poikia sekä söpöjä tyttöjä, vaikkakin eläinhahmot jäävätkin hiemän jäykiksi. Sangatsu Mangan painolaatu on sitä taattua laatua ilman värisivuja. Varjostuksetkin ovat onnistuneet hyvin eikä mustekkaan jää tällä kertaa sormiin. Antti Valkaman toimivasta ja luonnollisesta käännöksestäkään ei voi valittaa

Teos: 2,5/3

Julkaisu: 2,5/3