#16: Durarara!!

Jotkin animet saavat paistatella suosionsa loistossa vain lyhyen aikaa jolloin niiden suosio jää hyvin matala lentoiseksi. Jotkin animet ovat taas niin suosittuja, että vielä vuosienkin päättymisensä jälkeen ne saavat jatkokausia tai elokuvia. Hyviä esimerkkejä ovat mm. Neon Genesis Evangelion, Berserk ja JoJo´s Bizarre Adventures. Vuonna 2010 päättynyt supersuosittu Durarara!! sai jatkoa viiden vuoden päättymisensä jälkeen peräti kolmen courin verran. Vaikka sarja onkin saanut nyt virallisen päätöksensä niin sen suosio ei tunnu hiipuvan. Onko sarja kaiken hypetyksensä ansainnut vai onko se vain sarja jossa on ylipaljon hahmoja? Hyvät naiset ja herrat tämä on Durarara!!

Tarina

Mikado Ryuugamine on läpeensä kyllästynyt tavalliseen maalaiselämäänsä. Jännityksen kaipuussa hän muuttaa opiskelemaan Tokion Ikebukuron kaupunginosaan ystävänsä Kida Masaomin suostuttelemana. Ikebukuro ei kuitenkaan osoittaudu aivan tavalliseksi kaupungiksi; pulloautomaatit lentävät, tummaihoinen mies myy kadulla venäläistä sushia, jengit vaeltavat kujilla ja päätön hahmo ajaa moottoripyörällä läpi kaupungin. Mikado saa kaipaamaansa jännitystä elämäänsä, sillä mikään päivä ei ole Ikebukurossa samanlainen. Pian kuitenkin tapahtumat saavat pelottavia vivahteita ja Mikado kumppaneineen joutuu mukaan kaupungin hurjaan pyöritykseen. Tervetuloa Ikebukuroon!

Arvostelu

Durarara!! on varmasti yksi mielenkiintoisemmisti animeista mitä olen elämässäni katsonut. Sarjassa on aivan valtavasti erilaisia elementtejä, joista ainakin yksi nappaa katsojan mukaan sarjaan. Siitä huolimatta, että sarjalla on paljon koukkuja vedessä siltä puuttuu animelle tyypilliset kliseet. Hieman nyhveröllä Mikadolla ei ole päähahmolle tyyppillistä fetissiä, sarjan ainoana miljöönä ei toimi koulu, haaremiasetelma puuttuu. Kaikista mieleenpainuvin asia on kuitenkin se, että hahmojen ikähaarukka on todella laaja. Kaikki hahmot eivät ole vain kouluikäisiä opiskelijoita, vaan hahmojen ikä vaihtelee kymmenvuotiaasta naperosta seitsenkymppiseen vanhukseen. Eri ikäiset hahmot luovat samaistumispintaa jopa vanhemmille katsojille ja tarjoaa samalla laajemman näkökulman asioihin.

Tämän rinnalla sarjan todellinen vahvuus on kuitenkin laaja ja mieleenpainuva hahmokaarti sekä näiden väliset suhteet. Jokaisella hahmolla on jokin erikoispiirre mistä hahmon tunnistaa helposti. Jokaisella hahmolla on myös oma paikkansa tarinassa ja Durarara!!:lla onkin koko sarjan aikana tapana avata hahmojensa taustoja pikku hiljaa. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla vähän vinksahtaneita, ja jos jotakin opin tämän sarjan aikana niin sen ettei kukaan ei ole sitä miltä näyttää. Laaja hahmokaarti kuitenkin voi vähän seata katsojaa hieman, sillä sitä mukaa kun vanhoja hahmoja jää pois niin uusia lappaa sisään. Jotkin hahmot tulevat sarjaan jakson alkupuolella, mutta jäävätkin jo pois jakson lopussa sen kummempia selittelemättä. Toisaalta tämä ei haittaa, sillä päähahmokaartimme osaa pitää niin hyvin otteessaan, ettei katsoja ehdi välttämättä huomata jonkin hahmon puuttumista. 

Sarjan tarina koostuu useista erilaisista ja melko laajoista juonkaarista, jotka yllätyksekseni nivoutuvat yllätävän hyvin toisiinsa ja kaikki liittyy toisiinsa jollain lailla. Durarara!!:n juoni ei myöskään seuraa tiettyä kaavaa, vaan palaset asettuvat kohdilleen hyvin hajanaisesti, jolloin juoni kuroutuu yhteen pikku hiljaa. Tarina ei kuitenkaan ehdi muuttua liian sekavaksi, mutta katsojan keskittymistä se vaatii. Sarja ei ole kukkaisesta ystävyysteemastaan huolimatta mikään kiltti, sillä sarjassa näytetään verisiä jengitappeluita sekä eettisesti arveluttavia asioita aina ihmiskokeista puoskarointiin ja itsemurharyhmiin. Pääasiassa sarjan tunnelma on siis vakava ja hieman karmivakin. Katsoja odottaa koko ajan kuka sarjan hahmoista pimahtaa seuraavaksi, sillä sarjan jännittynyt tunnelma pistää katsojat varpailleen. Sarja ei kuitenkaan ole mitenkaan toiminnallinen, ellei Shizuon raivokohtauksia lasketa, vaan se keskittyy enemmän psykologiseen tarinankerrontaan, jossa dialogi on pääosassa. Siitä huolimatta, että toimintaa on vähän ja dialogia paljon ei sarja ehdi käydä tylsäksi, vaan sarjan aloituksen ja loppuhuipennuksen väliin mahtuu aika paljon tapahtumia.  Tosin välillä eksytään vähän turhien asioiden pariin, varsinkin toisen kauden aikana. Tästä päästäänkin sitten vertaamaan ensimmäistä ja toista kautta keskenään. 

Ihastuin Durarara!!:an sen ensimmäisen kauden ansiosta. Ekalla kaudella tutustutaan kaikkiin hahmoihin ja katsoja pääsee sukeltamaan Ikebukuron salaperäiseen virtaan mukaan. Ja jos rehellisesti puhutaan niin ensimmäinen kausi on paljon parempi kuin toinen. Ensimmäisellä kaudella kaikki on nivottu näppärän tiukaksi paketeksi, josta on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Toinen kausi alkaa taas vähän haparoiden ja sillä tuntuu olevan aluksi kaikki asiat levällään. Siinä missä toinen kausi saa pidettyä jämäkästi otteessaan koko ajan niin toinen kausi saa katsojan vähän jo huokailemaan, että milloin tapahtuu jotain merkittävää. Tietenkin lähes kaikella on sarjassa oma tarkoituksensa, mutta mielestän kolme couria on vähän liian pitkä aika. Kuten ensimmäisella kaudella myös toisen kauden tekemisessä on ollut hieman tuotanto-ongelmia, mikä näkyy varsinkin tarinan kuljetuksessa toisella kaudella. Sarjan tapa lopettaa aina tietty couri on kuitenkin loistava. Tekijät oikein kiusallaan jättävät courien loppuun aina jonkin koukun, jonka takia sarjaa on mahdotonta jättää kesken ja katsoja oikein haluaa katsoa lisää. Myös sarjan lopetukselle täytyy antaa kunniaa, sillä se ei jäänyt vain yhden jakson mittaiseksi tyngäksi vaan sitä ihan tosissaan käsitellään useamman jakson ajan ja osaapa osa tapahtumista yllättääkin.

Kuten jo mainitsin Durarara!!:lla on hyvin suuri määrä hahmoja, joista voisi kirjoitella vaikka loputtomasti. Kuten ei itse tarinakaan myöskään sarjan hahmot eivät ole mitää ylikilttejä, sillä näiden välillä nähdään kieroutuneita ihmissuhteita sekä vinksahtaneita mieliä. Juuri nämä asiat kuitenkin tekevät hahmoista mielenkiintoisia seurata.

Mikado Ryuugamine on sarjamme päätähti, joka on muuttanut kaupunkiin muuttaakseen elämänsä ja saadakseen jännitystä siihen. Mikado on ystävyyskolmikosta varmaankin kaikista salaperäisin, sillä hänestä on vaikea saada selkoa. Hän saattaa nimittäin olla yhdessä vaiheessa kiltti ja arka opiskelija, mutta saattaa jo seuraavassa hetkessä olla lyömässä kynää kämmenen läpi. Mikado onkin hyvin mielenkiintoinen tapaus, sillä hänestä selviää aina vain uusia puolia sarjan aikan. Hän myös kehittyy todella paljon hahmona, eikä hän naiivista ulkokuorestaan huolimatta ole enää vain pelokas ja arka lapsi joka vain etsii seikkailuja. Kaikesta hienoudestaan huolimatta Mikado ei noussut omaksi lempihahmokseni. Hän jäi aran ja vähäeleisen ulkokuorensa takia hieman etäiseksi hahmoksi, toisin kuin seuraava hahmo.

Kida Masaomi on Mikadon ystävä, joka on muuttannut ennen Mikadoa Tokion Ikebukurohon. Masaomi on käytännössä Mikadon täysi vastakohta, sillä tämä on sosiaalinen, puhelias ja avoin. Masaomilla on myös tapana yrittää iskeä jokainen vastaan tuleva tyttö, huonoin tuloksin. Mutta kuten Mikadollakin myös Masaomilla on omat luurankonsa kaapissa ja eivätkä ne ole mitään pieniä. Masaomilla on oma menneisyytensä joka kaihertaa tätä, mutta josta tämä ei voi kuitenkaan kertoa Mikadolle ja Anrille. Hän on kuitenkin paljon helpommin samistuttava, sekä hänestä on helpompi pitää kuin Mikadosta. Hän tuoo selvästi ajatuksensa esille ja Masaomi jos kuka välittää läheisistään. Masaomin rooli jää kuitenkin toisella kaudella harmittavan pieneksi ja tuntui kuin hän ei saisi mitään aikaiseksi, vaikka tämä on selvästi fiksumpi ja aikaansaavampi kuin toinen kausi antaa olettaa.

Kolmikon viimeinen jäsen on orpotyttö nimeltä Anri Sonohara. Anri on hiljainen ja iso rintainen tyttö, jolla on katse aina maassa. Aina allapäin oleva Anri ei tunnu kiinnittävän ympäristöönsä mitään huomiota eikä vaikuta olevan kiinnostunut muista ihmisistä. Hän on kuitenkin pohjimmiltaan yksinäinen ja arka, eikä uskalla ottaa kontaktia muihin ihmisiin. Sarjan edetessä Anri tulee koko ajan yhä enemmän ulos kuorestaan ja hänen ja Mikadon alkaa jopa muodostua jotain ystävyyttäkin syvempää. Anri kehittyy huimasti sarjan aikana, sillä sarjan lopussa hän on valmis tekemään melkein mitä hyvänsä Mikadon ja Masaomin tähden. Ja kuten asiaan kuuluu myös Anrilla on salaisuus mikä laittaa koko pakan sekaisin.

Eikö sen nimen voisi tavata vähäeleisemmin Masaomi?

Koska en halua höpöttää Durarara!!:n hahmoista liikaa niin käsittelen kolme viimeistä tärkeää hahmoa vain pikaisesti. Heiwajima Shizuo on kaupungin rähisijä, joka leipoo turpaan ketä tahansa. Shizuo on yliluonnollisen vahva ja pystyy nostamaan jopa tölkkiautomaatin maasta. Hänellä on myös erittäin korkea kipukinnus sekä lyhyt pinna, joka palaa viidessä sekunnissa. Shizuo on yksi sarjan kantavista voimista, sillä hän pitää sarjan liikkeellä. Pelkästään hänen takiaan sarjaa jo voisi seurata, sillä kovan ulkokuoren alla sydän täyttä kultaa. Hän onkin lempihahmoni koko sarjassa. Shizuo ottaa usein yhteen Orihara Izayan kanssa. Izaya on yksi sarjan ehdottomasti kiinnostavimmista ja salaperäisemmistä hahmoista. Hänen väärällä puolella keikkuva moraalinsa tekee hahmosta erittäin niljakkaan sekä juonikkaan. Hänestä ei koskaan tiedä mitä hän aikoo seuraavaksi ja hän tuntuukin ohjailevan koko kaupunkia mielensä mukaan. Näitä kahta yhdistää tekijä ja se on Celty Sturluson. Celty ajaa aina mustalla moottoripyörällään halki Ikebukuron. Hän tekee kaikenlaisia hanttihommia aina pahisten nappaamisesta eläinten etsimiseen. Hän asuu miesystävänsä Shinran kanssa ja etsii töiden ohessa kadonnutta päätään. Celty tuo Anrin rinnalla naisenergiaa sarjaan, mutta ei kuitenkaan muistuta lainkaan tyypillistä naishahmoa. Celty on lämminsydämminen ja hellä ihminen, joka välittää läheisistään. Hän ystävystyy yllättävän helposti ihmisten kanssa. Hän on myös tulisieluinen rakastajatar joka ei pelkää laittaa miehiä aisoihin. Celtya piinaakin koko sarjan ajan kysymys, että jos hän löytää päänsä pysyykö hänen tunteensa entisellään Shinraa ja muita kohtaan.

Animaatioltaan Durarara!! ei yllä aivan kärkikastiin. Sarjasta vastaa studio Brain´s Base, eikä sen tuottamaa jälkeä voi sanoa kehnoksi, muttei se ole loistavaakaan. Animaatio on nopeatempoista ja suoraviivaista, eikä siinä ole sitä animelle tyypillistä siloittelua. Animaation jälki onkin hyvin karkeaa, mikä tekeekin sarjasta halvan ja nopeasti tehdyn näköisen. Sarjasta huomaa, että sen tuottamisessa on ollut ongelmia. Suoraviivainen animaatio kuitenkin pukee sarjaa hyvin, eikä se tee siitä liian sliipatun näköistä. Animaatiojälki tekee myös hahmosta elävän näköisiä sekä omaperäisiä. Hahmot onkin helppo erottaa toisistaan ja jokaisella hahmolla onkin jokin tunnistettava luonteenpiirre tai ulkonäkö. Mitä pidempään sarjaa katsoin sitä enemmän aloinkin pitämään sarjan animaatiosta. Alkutunnareiden animaatio oli samankaltainen jokaisen tunnarin kohdalla. Hahmot vilahtavat toisensa jälkeen ruudun ohi ja jokaisen nimi tulee hahmon rinnalle. Tunnarit ovat oikein näppäriä, kun muistettavia hahmoja on niin paljon mutta ne muuttuvat nopeasti tylsiksi. Alkutunnarit muuttuvat sarjan edetessä koko ajan synkemmiksi, mikä kuvastaa tiettyä epätoivoa päähahmojemme kohdalla sekä lähestyvää loppua. Lopputunnareiden animaatio on vielä yksinkertaisempaa. Tälläkin kertaan jokainen hahmo liikutetaan ruudun ohi, mutta hahmot kulkevat kuin liukuhihnalla ylös- tai alaspäin tai vasemmalta oikealle. Yksinkertainen ja näppärä animaatio, joka kuitenkin tylsistyttää nopeasti. 

I gonna kill you bastard!

Musiikiltaan Durarara!! on myös keskitasoa. Kyllähän sarjan OST ajaa asiansa, mutta ei sieltä oikein bongannut mitään mieleenpainuvaa kappaletta. Ainoa joksenkin kiinnostava ja mieleenjäävä biisi oli "Voiceless Scream", joka saa aina kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Sarjan alku- ja lopputunnareiden biisit olivat puolestaan parempia kuin sarjan muu OST. Varsinkin ensimmäinen sekä viimeinen alkutunnari jäivät mieleen. Theatre Brookin esittämä ensimmäinen alkutunnari "Uragiri no Yuuyake" on todella mukaansatempaava kappale, joka on synkattu hyvin tunnarin animaatioon. Kappaleen tempo vaihtelee nopeasta todella nopeaan hyvin sulavasti ja pidän varsinkin kertosäkeistön nopeudesta ja energisyydestä. Myös viimeinen alkutunnari "Steppin Out" on aivan upea biisi ja oikeastaan peittoaa ensimmäisen niukasti. FLOW on tehnyt musiikkia muihinkin animeihin kuten Code:Geassiin ja tällä kaudella esitettävään Tales of Xestiria the X:n, ja kukaan animea katsonut ei voi olla nykyään törmäämättä tähän nimeen. "Steppin Out" on todella energinen ja vetävä biisi, joka laittaa tanssijalan vipattamaan. Kappaleen kertosäkeistöön on myös aina pakko yhtyä, sillä se tempaa mukaansa rytmillään. Kappaleen animaatio erottuu myös edukseen, sillä alussa osa hahmoista tuijottaa aurinkoon ja heiluttaa kättään sitä kohti. Valitettavasti teen näin joka kerta kun kuulen kyseisen biisin. Iloisuudestaan ja pirteydestään huolimatta kappaleessa on pientä melankoollisuutta, joka luo kontrastia muuten pirteään sävelmään.

Lopputunnarit olivat alkutunnareihin verrattuna melko mitäänsanomattomia. Muutama kappale, kuten kolmas lopputunnari "Never say Never", neljäs tunnari "Exit" sekä viimeinen lopputunnari "Joker ni Yoroshiku"  erottuivat joukosta, mutta muuten pian löysinkin itseni skippaamasta lopputunnareita.

Vielä täytyy antaa kunniaa sarjan ääninäyttelylle. Seiyuut ovat osanneet hommansa ja varsinkin Shizuon, Masaomin, Mikadon, Celtyn ja Izayan ääninäyttelijät ansaitsevat kiitosta. Masaomin ääninäyttelijä, Mamoru Miyano, on muuten sama joka on antanut äänensä Death Noten Lightille. 

Tuomio

Durarara!! on mielestäni ansainnut paikkansa animen historiassa, sillä se käsittelee vakavia asioista uniikilla tavallaan ja on täynnä mielenkiintoisia ideoita. Sarja voi kuitenkin olla hyvin raskasta katsottavaa dialogin ja aiheidensa takia, joten suosittelen että sitä katsoisi vain muutaman jakson kerrallaan. Mysteerien, erikoisten hahmotarinoiden ja eri elementtien täyttämästä sarjasta löytyy varmasti jokiselle jotakin. Jos kuitenkin kaipaat animeltasi toimintaa sekä ainaista tapahtumien kulkua, niin Durarara!! ei välttämättä ole etsimäsi sarja. Katsojiltaan se vaatii paljon keskittymistä, mutta se kuitenkin tarjoaa uuden elämyksen, hieman hitaasta temmostaan huolimatta.

Arvosana: 8,5/10

PS: Olkaa tarkkana sillä ensimmäisellä kaudella vierailee hahmoja Baccanosta!