Luukku 14: Paras mysteeri-/psykologinen anime

Monet sarjat saattavat olla hyvin psykoottisia ja mysteerisijä. Ne pitävät usein katsojan ruudussa kiinni aivan viime hetkille asti ja usein niiden valtti onkin salamyhkäisyys. Asioita usein paljastetaan pala palalta ja kokonaiskuva pysyy usein loppumetreille asti pimennossa. Tällaisten sarjonen loppu saattaa tosin olla suurikin pettymys jos se ei ole ollut odotusten arvoinen tai jos katsoja on jo sarjan aikana ehtinyt tajuamaan, että miten tulee loppujen lopuksi käymään. Luukun 14 sarja onnistuu sarjan lopetuksessa ja monessa muussakin asiassa erittäin hyvin.

Arvoisat elävät ja kuolleet, luukun 14 takaa paljastuva sarja on:

Baarimikko Decimin ja kumppanien tähdittämä Death Parade!

 

Death Parade oli alusta alkaen kovan hypetyksen kohteena ja itse oiken odotin, että pääsen tähän sarjaan käsiksi. Sarjassa kuolleiden ihmisten sielut joutuvat Decimin pitämään uhkapelibaariin, missä nämä sitten pelaavat oman henkensä uhalla moninaisia pelejä, aina tikanheitosta korttien peluuseen. Ja näiden pelien ideahan on auttaa Decimiä päättämään kuuluvatko näiden ihmisraukkojen 
sielut kadotukseen vai uudestisyntymiseen. Sarjan konsepti on aivan loistava ja kutkuttavan mielenkiintoinen. Death Paradessa on se tietty jännitys mukana alusta loppuun asti ja itse ainakin jämähdin TV:n äärelle. Tarinakin kulkee mukavaa tahtia eteenpäin, eikä se jää edes tylsäksi tai yksinkertaiseksi, sillä se muuttuu sitä syvällisemmäksi mitä enemmän jaksoja katsoo. Tiettyjen hahmojen kohtalot olivat vähän ärsyttäviä ja äkkiä tehtyjä, mutta muuten sarja piti itsensä kasassa hyvin. Sarjan lopetus oli rauhallinen ja oikein hyvin mietitty. 

Sarjan päähahmot ovat oikein mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia. Heihin saatiin sarjan aikan syvyyttä, mutta sivuhahmoihin olisin toivonut lisää taustatarinaa.

Sarjan animaatiota on kaunista katsella. Se on täynnä synkkijä sävyjä, mutta silti siinä on tarpeeksi valoa tuomaan tunnelmaa. Mikää ei katoa taustaan mustaksi mössöksi vaan kaikki erottuu. Taustat ovat myös uskomattoman yksityiskohtaisia. Hahmosuunnittelu on kaunista ja terävää, eivätkä hahmot ole mitään mulkosilmäisiä montereita. Musiikki taas henkii oikein mustaa huumoria. Varsinkin alkutunnari oli loistava veto. Musiikki on oikein kuunneltavaa ja sopii sarjaan loistavasti.

Pienistä virheistään ja vähän hapuilevista sivuhahmoistaan huolimatta sarja on loistava teos ja se on paikkansa ansainnut vuoden 2015 joulukalenterissa!