Luukku 7: Paras slice-of-life-anime

Yksittäisistä henkilöistä ja pimahtaneista pariskunnista päästäänkin sitten kokonaisiin sarjoihin. Aivan  perusteellisia syväanalyysejä en ala näistä värkkäämään, mutta yritän kuitenkin saada aikaseksi mahdollisimman hyvät perustelut.

Slice-of-life henkisiä sarja pukataan Japanissa pihalle jatkuvalla syötöllä. Osa menestyy paremmin kuin toiset ja osasta ei edes puhuta. Mutta koska loppu viimein tämän genren animeita on niin paljon, että niistä on vaikea valita sellaista, joka erottuisi joukosta. Kaikki sarjat mukailevat aina tietynlaista kuviota, jonka mukaan sitten sarja etenee. Luukun 7 sarja ei ole mitenkään idealtaan erikoinen, mutta se onnistuu silti tekemään tarinastaan ja hahmoistaan mielenkiintoisia ja jännittäviä.

Arvoisa yleisö, vuoden 2015 paras slice-of-life-anime on:

Rakkautta ja tunteita täynnä oleva Sukitte ii na yo 

tai englannin kieliseltä nimeltää Say I love you.

Sukin tarina on hyvin yksinkertainen; kun sosiaalisesti eristäytynyt tyttö tapaa tosi sosiaalisen pojan, näiden väille kehittyy romanssi ja koko sarja onkin punastelua ja väärinkäsityksiä. Tai niin sitä luulisi. Sukin taika piilee siinä, että se osaa tavallisten tapahtumien lisäksiä kertoa ehjän kasvutarinan pienellä huumorilla höystettynä. Sarja käsittelee rakkauden ja teinien identiteettiongelmien lisäksi vakavampiakin aiheita, kuten syömishäiriötä ja kiusaamista. Siinä puhutaan myös melko avoimesti seksistä, mikä jo paljon kertoo katsoja ryhmästä, keille tämä sarja on alunperin suunnattu. Kahden kauden aikana Suki kertoo loistavan tarinan kahdesta päähahmostamme ja se ehtii vielä keskittyä muihinkin sivuhahmoihin. Okei, sarja ehkä pelaa liikaa huumorin varassa välillä, mutta tämä ei kuitenkaan haittaa laisinkaan, sillä sarjan huumori on yksiä parhaimpia mistä olen ssaanut nauttia. Se ei tunnu yhtään pakotetulta ja se tulee kuin itsestään.

Suki osaa kuljettaa juonen lisäksi ihmisuhteita koko ajan oikeaan suuntaan. Kaikkien hahmojen välille on osattu tehdä oikean tuntuinen suhde, mutta varsinkin päähahmojemme Mein ja Yamaton välille on saatu kunnon kemiat aikaan. Vaikka se ei aluksi vaikutakkaan siltä. Kun nyt tuli kerran puheeksi Mei ja Yamato, niin jatketaan hahmoista. Kaikki sarjan hahmot ovat aivan upeita, sillä jokainen heistä voisi olle oikeasti olemassa ja jokainen heistä kamppailee jonkin ongelman kanssa, mitkä ovat myös nykymaailman nuorisolle tuttua. Hahmot ovat kiinnostavia ja heistä kaikista haluaa aina vain tietää lisää. Jokainen hahmo kasvaa sarjan aikana ja hahmokehitys on todella loistavaa. Hahmot ovat myös erittäin samaistuttavia ja empaattisia ja lyön vaikka vetoa, että jokainen löytää oman lempihahmonsa, jonka vaikeuksiin voi itse samaistua. 

Animaatiosta sanon sen verran, että vaikka se on tehty suhteellisen realistisesti ja melko simppelisti, niin on hahmot silti tehty melko laihoiksi ja aneemisen näköisiksi, mikä henkii sarjan karkeutta ja nuoruuden raakutta. Vaikka tämä piirtojälki ei näy yhtä hyvin kuin alkuperäisessä mangassa, on siitä sen verran jäljellä, että sarjassa on se oma karkeutensa ja karuutensa.

Sukitte ii na yo nostaa itsensä massasarjojen yläpuolelle ja luo oman tarinansa hahmoineen ja käänteineenn. Se on ansainnut paikkansa vuoden 2015 Joulukalenterin parhaimpana slice-of-life animena.