Luukku 16: Paras kauhuanime

Oli kyseessä sitten amerikkalainen B-luokan kauhuleffa tai japanilainen animaatio, ei kauhuaihe ole koskaan nostanut odotuksiani korkealle. Ensinnäkin; toteutus on niissä usein surkeaa ja toiseksi; loppu on usein typerä, katastrofaalinen tai molempia. Ja jos sarja ei onnistu hätkähdyttämään tai saamaan kylmiä väreitä kulkemaan pitkin selkärankaa, on sarja useinmiten mokannut totaalisesti. Sarja joka ei pelota tai värisytä ei ole mitään kauhua. Mutta tämän päivän sarja onnistuu pitämään katsojan jännityksessä ja luomaan oikean kertomuksenkin siinä sivussa.

Arvoisat psykopaatit ja kaiken karvaiset otukset, vuoden 2015 paras kauhusarja on:

Hyytävää jännitystä ja gore-elementtejä täynnä oleva Higurashi no naku koro ni, 

tai englanninkieliseltä nimeltään Higurashi: When they cry!

Higurashi on maailman laajuisesti tunnettu ilmiö ja sillä on hyvin laaja kannattajakunta. Jokainen joka on katsonut koko sarjan, mikä käsittää kaksi tuotantokautta, tietää, että sarja on aivan loistava. Sarjan ensimmäinen kausi saatta karkoittaa osan katsojista pois, koska kieltämättä sarjan alku on sekava. Sen loistokkuus kuitenkin piilee juuri siinä, että se antaa katsojille tärkeitä tärppejä ympäri sarjan, eikä se paljasta mitään liikaa. Paljon jää katsojien oman tulkinnan varaan. Toisella kaudella sarja kuitenkin ompelee kaikki yhteen ja palaset loksahtavat kohdilleen aivan kuin itsestään. Vaikka sarja vaikuttaa aluksi pelkältä verenlento-päänheitto-mässäilyltä niin se kuitenkin on paljon enemmänkin ja varsinkin toisella kaudella, kun katsoja alkaa saada enemmän irti sarjasta, tarina alkaa syventää itseään ja tarjoilee syvemmän kertomuksen mitä aluksi luulisi. Higurashin tarinankerronta on ehdottamasti parhaimpia mitä olen koskaan nähnyt. Se pitää otteessaan koko ajan ja tarjoilee pelottaviakin hetkiä.

Sarjan hahmot eivät erotu aluksi mitenkään vaan jokaisen kuului vain teilata joku sarjassa. Hahmot kuitenkin syventyvät sarjan loppua mentäessä ja he ovat huomattavasti sympaattisempia, kuin alussa. Heidän tekemisiään ei koskaan tiedä, mikä on olennainen osa tarinan jännityksestä. ja siksi heitä jaksaa seurata kaikki 50 jaksoa.

Inhosin aluksi Higurashin hahmosuunnittelua, sillä se on ehkä liian simppeliä ja pelkistettyä. Myös hahmojen chibimäisyys ärsytti. Laatu kuitenkin parani huimasti toisella kaudella ja hahmoihin oli selvästi nähty enemmän vaivaa ja aikaa. Hahmosuunnittelu säilyttää kuitenkin yksinkertaisuutensa loppuun asti, vain paremmalla laadulla höystettynä. Jos tämä sarja jotain osaa niin se on kauheat goreilmeet. Jokainen hahmo on aivan puistattavan näköinen, kun kasvoilla kareilee psykopaattinen hymy ja pienet pupillit. Kuvakulmia ja värimaailmaa oltiin myös käytetty nerokkaasti. Musiikki on perus jännitymusiikki, mikä sopii sarjaan hyvin ja sai aikaan loistavan tunnelman.

Genrensä parhaimpana Higurashi no naku koro ni ansaitsee paikkansa vuoden 2015 joulukalenterissa!