Arvoisa yleisö, vuoden 2015 tunteita herättävin hahmo on:
Seiji Noumi omahyväinen pahiksemme!
En olisi koskaan uskonut, että sanon näin Seijistä, mutta rakastin hänen hahmoansa. Hän on se kusipää, joka luulee maailman polvistuvan jalkoihinsa. Ja voi että sitä vitutuksen määrää, kun hän astui ensimmäistä kertaa kehiin Accel World sarjassa. Vihasin hahmoa niin sydämmeni kyllyydestä, että olisin halunnut itse hypätä sarjaan mukaan ja tirvaista häntä turpaan. Varsinkin, koska päähahmomme Haru on vellihousu joka ei saa pistettyä kampoihin Seijille (Seijiä enemmän kyllä vihasin saamatonta Harua -_-). Seijin kurjasta luonteesta ja maailman vittumaisestä hymystä huolimatta hän ei ole tyhjäpää. Hän on erittäin laskelmoiva ja pystyy ajattelemaan siirtojaan hyvin pitkällä tähtäimellä ja vaikka hän on osan koulumenestyksestään ansainut vilpillisin keinoin, on hän oikeasti hyvin fiksu ja hänen ÄÖ:nsä on selvästi keskivertoa korkeampi. Hänestä on tarkoituksella tehty hyvin haastava vastus ja hän ei jää vain nuolemaan näppejään, vaan hän oikeasti saavuttaa sarjassa jotain. Seiji omaa selviä psykopaatin piirteitä, sillä hän nauttii toisten satuttamisesta ja alistamisesta, mutta hänen mielensä kuitenkin järkkyy herkästi, esim. jos kaikki ei menekkään juuri niin kuin hän suunnittelee. Hänen luonnettansa selittää kuitenkin paljon hänen karu menneisyytensä ja varsinkin hänen suhteensa veljeensä. Hänen karua luonnettaan kuvataan sarjassa hyvin tarkasti, eikä hän tosiaankaan arkaile käyttää likaisia keinoja.
Mutta miksi Seiji on ansainnut paikkansa Joulukalenterissa? Noh, vaikka hän on hyvin inhottava ja kerrassaan luotaantyöntävä hahmo, hän kuitenkin kokee sarjan lopussa lopussa, joka muuttaa hahmon täysin. Harun voittaessa hänet en voinut ollatuntematta empatiaa ja surua Seijiä kohtaan. Kaikessa tuskassaan ja inhossaan hän kuitenkin oli vain yksinäinen poika, joka ei nähnyt muuta tarkoitusta itselleen. Melkein itkin hänen kohtalolleen. Hänen hahmonsa muuttuu aivan uskomattomasti toisesta ääripäästä toiseen, joka pistää miettimään omaa näkemäänsä. Jälkeenpäin hahmo on herättänyt minussa surua, vihaa, inhoa, empatiaa, rakkautta ja iloakin. Ai, että märakastan hahmoja jotka tekee näin!
Seijin ilmeisiin ja eleisiin on selvästi laitettu aimo annos häiriintyneisyyttä. Hänen ulkonäkönsä on täysin ristiriidassa hänen luonteensa kanssa, sillä häntä erehtyy äkkiä pitämään kilttinä ja tunnollisena opiskelijana. Ei voisi pahemmin ulkokuori pettää. Häneen ilmeensä ovat varsinkin taisteluissa hyvin häiriintyneen näköisiä ja hänen hymynsä vasta on karmiva (ja ärsyttävä). Hänen hahmosuunnittelunsa on aivan täydellistä ja se hämää hyvin katsojaa aluksi. Accel Worldin tarkka animaatio ja terävä jälki tuo hahmoon eloa, niin ilmeissä kuin eleissä. Vielä pitää suoda kiitos Seijin ääninäyttelijälle Sanae Kobayashille, joka hoiti Seijin rooin kiitettävästi. Hänen selkeä äänensä vaihtuu sujuvasti kirkkaasta pojan äänestä matalaan ja uhkaavaan miehen ääneksi. Sanae on osannut selvästi tuoda Seijin rooliin sitä häiriintyneisyyttä ja oma leimaisuutta.
Ristiriidoistaan huolimatta tämä hahmo herättää katsojassa monenlaisten tunteiden kirjon. Seiji Noumi on paikkansa ansainnut vuoden 2015 Joulukalenterissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti