Synttäripostaus: TOP 10 parhaat sarjat

On jotenkin outoa ajatella, että olen pitänyt AnimeGarden-blogia jo kaksi vuotta. Viime vuonna yksivuotissynttäreitä en muistanut tai tajunnut juhlistaa ollenkaan, vaan se lipui niine hyvineen ohitse. Nytkin vuosipäivä tuli vähän puun takaa, kun aloin selaamaan blogini historiaa. Kun perustin blogiani ajatus oli se, että tämä tulee olemaan vain pikainen päähänpisto. Uusi juttu mitä täytyi päästä kokeilemaan. Kaksi vuotta sitten nimittäin blogeilla oli paljon suurempi näkyvyys kuin nykyään, ja blogin kirjoittaminen oli jopa muodikasta. Niin vain aika on suurimmasta blogisuosiosta ajanut ohi, mutta itselle harrastus vain jäi. Aloitin blogin kirjoittamisen ihan harrastuksen pohjalta ja sinä se on pysynyt tähän päivään saakka.

Aluksihan postasin kerran viikossa, mutta nykyään kirjoittelen melkeimpä silloin, kun on sellainen fiilis. Blogini on siis ollut enemmän tai vähemmän aktiivinen näiden kahden vuoden aikana, mutta toisaalta itseni kohdalla ilo kirjoittaa ja jakaa omia mietteitään kirjoitusten kautta ei ole kadonnut mihinkään. Blogitaipaleeni on siis ollut pääasiaas positiivinen eikä blogin lopettaminen olekaan käynyt mielessäni. Olen omalla tavallaan ylpeä itsestäni, että olen jaksanut näin kauan puuhastella yhden asian kanssa. Kyllästyn nimittäin uutuuksiin melko nopeasti. 

Mutta nyt blogin synttäreiden kunniaksi päätin tehdä hieman erilaisen postauksen, nimittäin kertoa kymmenen suosikki animesarjaani. Päähäni ei tullut mitään syvällisempää tai uniikimpaan ideaa, mutta kuten kaveri sanoi twitterissä "koosteet ja listat on aina kivoja". Tykkään itsekin niistä, joten mennän varmoilla vesillä. Ehkä ensi vuodeksi keksin jotain erikoisempaa.

Hommahan toimii siis hyvin yksinkertaisesti. Listaan kymmenen sarjaa, jotka ovat tämänhetkisiä suosikkejani. Kerron myös lyhyesti miksi sarja on yksiä lemppareitani ja mikä siinä on erityisen onnistunutta. Sarjat eivät ole missään parhuusjärjestyksessä, sillä en vain kykene asettamaan näitä sarjoja siihen. Älkää ottako kirjoituksiani myöskään turhan vakavasti, sillä ne eivät ole tavalliseen tapaani yhtä asiallisia vaan melko rentoja. Mutta jaaritukset sikseen ja mennään asiaan. Enjoy!

Assassination Classroom

Juu, jos joku ei vielä tiennyt niin olen aivan koukussa Assassination Classroomiin. Tämä sarja onnistuu vain niin monessa asiassa keksimättä pyörää uudelleen. Huumori, animaatio, musiikki, draama, kaikki tässä sarjassa tuntuu toimivan. Onhan sarjalla heikotkin hetkensä, kuten turhat fillerijaksot, mutta mun silmissä ne eivät edes laske sarjan arvoa. Sarjan lopetus kuitenkin nostattaa sen sortin tunnemyrskyn, että se oli kuin viimeinen naula arkkuun. Olen syvässä suossa, tiedän...

Noragami

Noragami on toinen sarja, minkä varmaan jo moni tietää sen kuuluvan mun suosikkeihin. Tästä sarjasta ei vain voi ollaa tykkäämättä, sillä se onnistuu kaikessa. Jopa turhat fillerijakost on unohdettu jonnekin. Erityisesti pidin sarjan hahmoista ja heidän välisistään suhteistaan. Tykkäsin nimittäin melkein kaikista tämän sarjan hahmoista, sillä nämä ovat mielenkiintoisia, monitasoisia ja empaattisia. Varsinkin Yato ja Yukine iskivät suoraan sydämeeni. Odotan vain edelleen sitä kolmatta kautta.

Princess Tutu

En olisi uskonut, että tämäkin sarja päätyisi aikanaan suosikkilistalleni. Princess Tutu on suhteellisen tuore edustaja suosikeissani, sillä katsoin sarjan vasta pari kuukautta sitten. Mulla oli myös tiettyjä ennakkokäsityksiä  sen suhteen, enkä oikein aluksi pitänyt sitä minään. Mutta vau, minkälaiseksi sarjaksi tämä osoittautuikaan. Sarjalla on paljon yllätyksiä takataskussaan, eikä kaikki mene aina kuin luulisi. Pidin myös baletti-teemasta sekä satumaisesta tunnelmasta. Lisäksi Fakir on aivan ihana poeke. Hän ansaitsee kaiken rakkauden D´x

Shokugeki no Soma

Ruokapornokin on päässyt suosikkeihini. Tällä sarjalla on melko tavallinen setuppi, mutta se toteuttaa itsensä todella hyvin. Sarja lataa kaikki paukkunsa ruuanlaittokohtauksiin ja niitä katsellessa tuntui oikeasti, että hahmot ovat nyrkkitappelussa eivätkä liesien äärellä. Shokugeki no Soman tunnelma on aina katossa ja se tarjoilee monia herkullisia hetkiä. Sarja ei kuitenkaan käy tylsäksi kokkauksien välilläkään, vaan niihin on ladattu mukavasti hyväntuulista ja energistä menoa. Sarja ei käy tylsäksi ja hahmokaartistakin löytyy jokaiselle lempihahmo, vaikka päähahmo ei kiinnostaisikaan. Lisäksi sarja näyttää aivan julmetun hyvältä. Sarjan ruokia katsoessa tulee aina väistämättä nälkä. Mitä se kertoo meikäläisestä, kun odotin ruokaporno-animen kolmatta kautta kuin kuuta nousevaa?

Code;Geass

Ensimmäinen mecha-anime, mikä sai mut todella kiinnostumaan kyseisestä genrestä. Tämä sarja on vaan niin loistava. Code:Geassissa kaikki liittyy kaikkeen ja kaikella on jokin tarkoitus, jotta päästään sarjan lopputulokseen. Sarjan paras puoli onkin sen yllätyksellisyys sekä monitahoisuus. Se ei ole vain pelkkää mecha-mättöä, vaan sarja kuljettaa useita juonielementtejä mukanaan koko ajan. Tarinaa on kerrostettu monella tavalla, eikä tässä(kään) sarjassa mikään ole itsestään selvää. Tämä sarja jos mikä osaa lyödä vasten kasvoja ja yllättää uudestaan kerta toisensa jälkee. En ole varmaan koskaan itkenyt yhtä sarjaa katsoessani näin paljon. Lisäksi sarja tekee hahmojen vastakkainasettelusta todella mielenkiintoista katsella ja kokea, kun kummankaan osapuolen taakse ei voi asettua suoraan. 

AnoHana

Olen edelleen sitä mieltä, että AnoHana kuuluu draamallisten slice-of-life sarjojen kultakastiin. Sarjahan ei periaatteessa keksi mitään uutta, vaan se pelaa samoilla aineksilla kuin moni muukin saman henkinen sarja. AnoHanan taika piilee kuitenkin siinä, miten se onnistuu olemaan keskiverto animea sykähdyttävämpi ja koskettavampi. Tykkäsin eritoteen tämän sarjan hahmojen välisistä ristiriidoista ja tunnelman arkisuudesta. Elämä ja ystävyys ei todellakaan ole koko ajan karkkia ja yksisarvisten pieremiä sateenkaaria, vaan niillä on nurjatkin puolensa. Harva sarja käsittelee näin aikuismaisesti hahmojen välisiä riitoja sekä eroja ja vielä onnistuen siinä. Saanen vielä sanoa, että sarjan lopetus on yksiä katkeran suloisemmista mitä tiedän.

Death Note

Death Noten paikka suosikeissani ei tule varmaan myöskään kenellekkään yllätyksenä. Synkät, dramaattiset ja pelkäämättömät sarjat nyt ovat aina olleet mieleeni, ja ne usein keikkuvatkin suosikkilistallani paljon pidempään kuin muunlaiset sarjat. Death Note onkin ikisuosikkini ja on ollut listalla monet monet vuodet. Sarjassa mua viehätyttää eniten sen tunnelma sekä sen psykoottisuus. Sarjan ja sen hahmot (varsinkin Light) ovat niin kieroutuneita, että se on jo aivan loistavaa. Lisäksi sarjan tarinankuljetus ja jännityksen ylläpitäminen tekevät sarjasta mieluisan seurata. Eikä pidä unohtaa sarjan hahmoja, varsinkaan Lightia ja L:ää. Light on varmaan yksiä parhaimpia antagonisteja joita tiedän, ja L:n omaleimaisuus ja muistettavuus tekee hahmosta uniikin. Nämä kaksi ovatkin parhaimpia parivaljakoita joita tiedän.

Fullmetal Alchemist: Brotherhood

Tarvitseeko mun edes kertoa miksi tämä sarja on tällä listalla? Hahmot, tarina, pääpahis, musiikki, animaatio. Kaikki toimii ja se siitä.

Sakamoto desu ga?

Mietin varmaan puolituntia, että kumman sarjan laitan tähän Sakamoto desu ga?:n vai One Punch-manin. Päädyin lopulta Sakamotoon, sillä koin saavani siitä enemmän irti kuin Yhden iskun miehestä. One Punch-man on loistavaa komediaa ja sen animaatio on aivan täyttä kultaa, jolla voisi ostaa puoli Suomea, mutta se herättänyt yhtä paljon tunteita. Älkää käsittäkö väärin, sillä mielestäni se on aivan loistava anime, joka olisi varmasti ansainnut paikkansa listallani. Sakamoto desu ga? on monessa asiassa samalla viivalla kuin One Punch-man.  Mutta se miksi se on yksi suosikeistani, eikä One Punch-man, on sen lopetus. Vaikka sarja on pirteä ja hauska loppuun asti, onnistuin silti kiintymään sen hahmoihin. Tämähän takoittaa siis sitä, että itkin silmät lähes päästäni sarjan lopussa. Sarjan aiheuttama tunnelataus oli niin yllättävä ja voimakas, että se ansaitsee paikkansa tällä listalla.

Love Stage!

Love Stage on varmaan ihanin ja suloisin homosarja minkä olen nähnyt. Sarjan katsomisesta on useampi vuosi, mutta jaksan silti muistella sarjaa lämmöllä. Sarjaa katoessa tunsin itseni pitkästä aikaa yläasteikäiseksi, sillä se sai mut innostumaan nuorekkaalla ja ehkä hieman lapsellisella tavalla. Sarjaa katsoessa oli ihana kihertää poikien toilailluille ja huokailla syvään söpöille punastumisille. Love Stagen lämminhenkisyys sekä hyväntuulisuus jaksavat aina pisristää ja sarjan pariin on aina mukava palata uudelleen. Lisäksi sarja on aivan tajuttoman nätti. Izumikin saa ärsyttävyytensä anteeksi, koska Ryouma on niin söötti ja herttainen. Aivan yhtä ihana kuin Yuri!!! on Icen Victor. Älkää pliis tuomitko mua! Saahan sitä vanha ihminen joskus nauttia.

Siinä olivat mun TOP 10 parhaat animesarjat. Tätä kirjoittaessani huomasin kuinka vaikeaa on valita kymmenen parasta sarjaa, sillä olisin halunnut mainita vaikka kuinka monta hyvää sarjaa lisää. Nämä sarjat kiilasivat kuitenkin muiden edelle.  Kertokaa mielipiteenne kommenteissa tästä postauksesta. Tykkäsitkö? Saisiko tämän tyyppisiä postauksia olla useamminkin?

PS. joulukuun alussa alkaa muuten animen katsomishaaste, joten pysykää kuulolla. Siitä lisää tuonnempana.

PPS. alkaa uskoko MyAnimeListin suosikkilistaani, sillä en ole jaksanut päivittää sitä ajantasalle :D.

Luukku 19: Paras salapoliisianime

Japanilaiset tykkäävät leikitellä asioilla. Salapoliisisarjoja on tehty paljon ja hyvin erilaisilla metodeilla. Osa on ollut söpöä kouluhömppää ja osa on ollut vakavampaa draamaa. Jokainen varmaan tuntee Gosho Aoyaman luoman Salapoliisi Conan. Se olikin ehdolle vuoden parhaaksi salapoliisianimeksi, mutta... se on aivan tajuttoman piiiiiitkääääääääääääääääh! Conan juoni kierrättää koko ajan samaa ideoita ja se käy hyvin, hyvin toistavaksi ja tylsäksi, kun tappisankarimme ei etene tavoitteessaan mitenkään. Onneksi tämä sarja, jonka olen valinnut tälle päivälle, on eri luokkaa. Se ei käy toistavaksi ja se on ihan varmasti Conanin lailla jokaiselle tuttu.

Hyvät gangsterit ja kunnon kansalaiset, vuoden 2015 paras salapoliisianime on:

Nerojen kaksin taistoa, Death Note!

Luulenpa, että kyseinen sarja on jokaiselle edes nimenä tuttu. Kaksi maailman nerokkainta ihmistä ovat joutuneet toisiaan vastatusten, koska toinen tapaa rikollisia sydänkohtauksiin ja toinen ei voi hyväksyä tätä ja eksetera eksetera. Death Noten tarinassa seurataan loistavasti kahden päähenkilömme elämää ja tarinaa seurataankin molempien kuvakulmista. Kumpaankin ehtii tutustumaan kunnolla sarjan aikana. Tämä sarja myös tekee sen mitä useammat muut sarjat eivät tee; se pakottaa katsojan valitsemaan puolen. Normaalisti sarjoissa on selvästi se pahatyyppi ja hyvätyyppi, mutta Death Notessa kumpaakaan osapuolta ei voi pitää täysin pahana. Mitä tarinan kuljetukseen tulee, se on aivan loistavaa. Vaikka se seuraa tapahtumia kahdesta näkökulmasta se osaa tauottaa kaiken tarkalleen oikein ja juoni pysyy selkeänä ja sujuvana koko sarjan ajan. Sarja on myös juonenkäänteitä täynnä eikä koskaan voi olla varma kumpi puoli onkaan niskanpäällä. Kissa ja hiiri - leikkiä parhaimmillaan. Myös sarjan tunnelmaan tulee, se on oikein onnistunutta ja synkkää. Sitä täydentää vielä upea miljöö ja siihen sopiva värimaailma. Death Noten kahdesta päähahmosta ehdinkin jo mainita sen verran, että heihin pääsee käsiksi nopeasti ja hyvin. Sen lisäksi he ovat loistavia hahmoja joidenka takia sarjaa jo pelkästään seuraa. Sivuhahmot ovat oikein onnistuneita ja jokaisella on loppujen lopuksi se oma tarkoitus ja paikkansa sarjassa.

Sarjan animaatio on täydellistä. Vaikka se ei aiheuttakaan mitään "VAU"-reaktiota on se silti tarkkaan, terävää ja kaunista. Sitä jaksaa katsoa ja ennen kaikkea sitä haluaa katsoa. Hahmot ovat selvä linjaisia ja tarkkoja. Niissä on suuriakin eroavaisuuksia ja ne on helppo erottaa toisistaan. Sarja on ehdottomasti kunnostautunut hahmojen ilmeissä ja eleissä. Ne ovat upeasti tehty ja jokaisen hahmon tunne tulee upeasti esiin. Myös sarjan alkutunnarille täytyy antaa kunniaa. Animaation lisäksi sarjan musiikki on upeaa. Se on mahtipontista ja voimakasti ja sopii oikein hyvin sarjaan. Tätä sarjaa katsoessasi pistä sitä volyymiä isommalle!

Oikeutetusti upeimpana genrensä edustajan Death Note ansaitsee paikkansa vuoden 2015 Joulukalenterissa!

Luukku 5; Pahiksista pahin

Koska vuoden sankarikin nyt tuli nimettyä, niin täytyyhän vuodelle olla myös paras pahis. Pahiksen valinta vain oli toivottoman tuskaista, sillä minkään sarjan pahis ei tuntunut mainitsemisen arvoista. Kaikki olivat joko tylsiä, persoonattomia, aikaan saamattomia, typeriä tai kaikkia näitä. Toisaalta se timantti oli helppo erottaa akanoista.

Hyvät taivaan, tämän maan ja tuonpuoleisen asukit, vuoden 2015 paras pahis on:

Lukiolaisnero ja shinigamien ystävä Light Yagami!

Code Geassin Lelouchin tavoin Lightin voisi rinnastaa ennemmin antisankariksi. Mutta hän on kuitenkin niin kiero ja pahan suopa, ettei häntä voi sanoa sankariksi. Vaikka hänen tavoitteensa ovat ja kuulostavat hienoilta ja euphoriamaisilta, ovat ne kuitenkin sanahelinää maailmasta jossa Light jakaisi oman käden oikeutta. Mutta palataan Yagamiin. Light on erittäin terävä päästään ja sarjassa kerrotaankin, että hänen koetuloksensa ovat Japanin kärkiluokkaa (välillä kyllä tuntuu, että kaikki lempihahmoni ovat jotain neropatteja -_-. Anteeksi siitä!). Älykyytensä takia hän erittäin pitkästynyt päiviinsä, kunnes hän löytää shinigamin lehtiön, nimeltään Death Note. Tämän avulla hänellä on valta tappaa ihmisiä, kunhan Light vain tietää kohteen nimen ja kasvot. Eipä aikaakaan, kun Lightin päivät piristyvät, kun koko Japanin poliisi alkaa etsiä häntä. Luulisi olevan parempiakin tapoja kuluttaa aikaansa tai keksiä ajanvietettä...

Pidin Lightista tosi paljon ja sen lisäksi että hän on äärettömän älykäs, on hän myös umpikiero. Hänestä ei olla alettu muovailemaan mitään valoista päivän pelastajaa, vaan hän käyttää Death Notea omiin tarkoituksiinsa. Hän niittaa surutta kaikki vihollisikseen pitämiään armotta ja ilmekkään värähtämättä, jopa omat perheen jäsenet ja ystävät. Light saa pidettyä myös todellisen identiteettinsä piilossa uskomattoman hyvin, vaikka hän asuu saman katon alla poliisin kanssa. Ja toisin kuin Code Geassin Lelouch ei Lightilla ole minkäänlaista tunnesidettä kehenkään eikä välitä kestään tippaakaan. Hänessä ilmenee myös psykopaattisia piirteitä, eikä hän voi sietää häviämistä. Hänen rumia ja hirveitä puoliaan on uskallettu tuoda esille, mikä tekee hahmosta oikean tuntuisen ja ei-niin-täydellisen. Häntä kohtaan kuitenkin tuntee väistämättä empatiaa ja hirveistä teoistaan huolimatta, sitä vain haluaisi kannattaa hänen toimiaan ja olla hänen puolellaan. Rakastan ristiriitaisia hahmoja! Vaikka Light onkin läpeensä paha ja kieroutunut on hänen hahmonsa nerokas ja persoonalinen, joka lyö laudalta kaikki muut. Hänen hahmonsa pysyy erittäin vahvana alusta loppuun, eikä se lätsähdä kasaan. Häntä jaksaa tuijottaa vaikka aamusta iltaa.

Yagmin hahmosuunnittelu ei ole mitenkään erikoista, mutta sopii hahmolle kuin nenä päähän. Hänen ulkonäkönsä kuitenkin hämää paljon, sillä pinnan alta löytyy paljon muutaki kuin ahkera opiskelija. Myös se, että  Lightista on tehty komean näköinen, saa katsojan pitämään hänestä väistämättä. Lightin ilmeisiin ja eleisiin on laitettu tunnetta mukaan ja osa on tehty niin loistavan häiriintyneen näköiseksi, ettei voi kun ihmetellä. Mamoru Miyano teki myös mahtavaa työtä Lightin äänenä. Mamorun on nimittäin täytynyt osata näytellä sekä kilttiä koulupoikaa, että psykopaattista nuorukaista, mutta myös hänen on täytynyt pitää ääni vahvana ja nuorekkaana.

Älyllään, kieroudellaan, häpeilemmättömyydellään, sekä kylmäpäisyydellään Light Yagami teilaa kaikki muut pahikset mennen tullen ja on näin ollen ansainnut paikkansa vuoden 2015 Joulukalenterissa.