Synttäripostaus: TOP 10 parhaat sarjat

On jotenkin outoa ajatella, että olen pitänyt AnimeGarden-blogia jo kaksi vuotta. Viime vuonna yksivuotissynttäreitä en muistanut tai tajunnut juhlistaa ollenkaan, vaan se lipui niine hyvineen ohitse. Nytkin vuosipäivä tuli vähän puun takaa, kun aloin selaamaan blogini historiaa. Kun perustin blogiani ajatus oli se, että tämä tulee olemaan vain pikainen päähänpisto. Uusi juttu mitä täytyi päästä kokeilemaan. Kaksi vuotta sitten nimittäin blogeilla oli paljon suurempi näkyvyys kuin nykyään, ja blogin kirjoittaminen oli jopa muodikasta. Niin vain aika on suurimmasta blogisuosiosta ajanut ohi, mutta itselle harrastus vain jäi. Aloitin blogin kirjoittamisen ihan harrastuksen pohjalta ja sinä se on pysynyt tähän päivään saakka.

Aluksihan postasin kerran viikossa, mutta nykyään kirjoittelen melkeimpä silloin, kun on sellainen fiilis. Blogini on siis ollut enemmän tai vähemmän aktiivinen näiden kahden vuoden aikana, mutta toisaalta itseni kohdalla ilo kirjoittaa ja jakaa omia mietteitään kirjoitusten kautta ei ole kadonnut mihinkään. Blogitaipaleeni on siis ollut pääasiaas positiivinen eikä blogin lopettaminen olekaan käynyt mielessäni. Olen omalla tavallaan ylpeä itsestäni, että olen jaksanut näin kauan puuhastella yhden asian kanssa. Kyllästyn nimittäin uutuuksiin melko nopeasti. 

Mutta nyt blogin synttäreiden kunniaksi päätin tehdä hieman erilaisen postauksen, nimittäin kertoa kymmenen suosikki animesarjaani. Päähäni ei tullut mitään syvällisempää tai uniikimpaan ideaa, mutta kuten kaveri sanoi twitterissä "koosteet ja listat on aina kivoja". Tykkään itsekin niistä, joten mennän varmoilla vesillä. Ehkä ensi vuodeksi keksin jotain erikoisempaa.

Hommahan toimii siis hyvin yksinkertaisesti. Listaan kymmenen sarjaa, jotka ovat tämänhetkisiä suosikkejani. Kerron myös lyhyesti miksi sarja on yksiä lemppareitani ja mikä siinä on erityisen onnistunutta. Sarjat eivät ole missään parhuusjärjestyksessä, sillä en vain kykene asettamaan näitä sarjoja siihen. Älkää ottako kirjoituksiani myöskään turhan vakavasti, sillä ne eivät ole tavalliseen tapaani yhtä asiallisia vaan melko rentoja. Mutta jaaritukset sikseen ja mennään asiaan. Enjoy!

Assassination Classroom

Juu, jos joku ei vielä tiennyt niin olen aivan koukussa Assassination Classroomiin. Tämä sarja onnistuu vain niin monessa asiassa keksimättä pyörää uudelleen. Huumori, animaatio, musiikki, draama, kaikki tässä sarjassa tuntuu toimivan. Onhan sarjalla heikotkin hetkensä, kuten turhat fillerijaksot, mutta mun silmissä ne eivät edes laske sarjan arvoa. Sarjan lopetus kuitenkin nostattaa sen sortin tunnemyrskyn, että se oli kuin viimeinen naula arkkuun. Olen syvässä suossa, tiedän...

Noragami

Noragami on toinen sarja, minkä varmaan jo moni tietää sen kuuluvan mun suosikkeihin. Tästä sarjasta ei vain voi ollaa tykkäämättä, sillä se onnistuu kaikessa. Jopa turhat fillerijakost on unohdettu jonnekin. Erityisesti pidin sarjan hahmoista ja heidän välisistään suhteistaan. Tykkäsin nimittäin melkein kaikista tämän sarjan hahmoista, sillä nämä ovat mielenkiintoisia, monitasoisia ja empaattisia. Varsinkin Yato ja Yukine iskivät suoraan sydämeeni. Odotan vain edelleen sitä kolmatta kautta.

Princess Tutu

En olisi uskonut, että tämäkin sarja päätyisi aikanaan suosikkilistalleni. Princess Tutu on suhteellisen tuore edustaja suosikeissani, sillä katsoin sarjan vasta pari kuukautta sitten. Mulla oli myös tiettyjä ennakkokäsityksiä  sen suhteen, enkä oikein aluksi pitänyt sitä minään. Mutta vau, minkälaiseksi sarjaksi tämä osoittautuikaan. Sarjalla on paljon yllätyksiä takataskussaan, eikä kaikki mene aina kuin luulisi. Pidin myös baletti-teemasta sekä satumaisesta tunnelmasta. Lisäksi Fakir on aivan ihana poeke. Hän ansaitsee kaiken rakkauden D´x

Shokugeki no Soma

Ruokapornokin on päässyt suosikkeihini. Tällä sarjalla on melko tavallinen setuppi, mutta se toteuttaa itsensä todella hyvin. Sarja lataa kaikki paukkunsa ruuanlaittokohtauksiin ja niitä katsellessa tuntui oikeasti, että hahmot ovat nyrkkitappelussa eivätkä liesien äärellä. Shokugeki no Soman tunnelma on aina katossa ja se tarjoilee monia herkullisia hetkiä. Sarja ei kuitenkaan käy tylsäksi kokkauksien välilläkään, vaan niihin on ladattu mukavasti hyväntuulista ja energistä menoa. Sarja ei käy tylsäksi ja hahmokaartistakin löytyy jokaiselle lempihahmo, vaikka päähahmo ei kiinnostaisikaan. Lisäksi sarja näyttää aivan julmetun hyvältä. Sarjan ruokia katsoessa tulee aina väistämättä nälkä. Mitä se kertoo meikäläisestä, kun odotin ruokaporno-animen kolmatta kautta kuin kuuta nousevaa?

Code;Geass

Ensimmäinen mecha-anime, mikä sai mut todella kiinnostumaan kyseisestä genrestä. Tämä sarja on vaan niin loistava. Code:Geassissa kaikki liittyy kaikkeen ja kaikella on jokin tarkoitus, jotta päästään sarjan lopputulokseen. Sarjan paras puoli onkin sen yllätyksellisyys sekä monitahoisuus. Se ei ole vain pelkkää mecha-mättöä, vaan sarja kuljettaa useita juonielementtejä mukanaan koko ajan. Tarinaa on kerrostettu monella tavalla, eikä tässä(kään) sarjassa mikään ole itsestään selvää. Tämä sarja jos mikä osaa lyödä vasten kasvoja ja yllättää uudestaan kerta toisensa jälkee. En ole varmaan koskaan itkenyt yhtä sarjaa katsoessani näin paljon. Lisäksi sarja tekee hahmojen vastakkainasettelusta todella mielenkiintoista katsella ja kokea, kun kummankaan osapuolen taakse ei voi asettua suoraan. 

AnoHana

Olen edelleen sitä mieltä, että AnoHana kuuluu draamallisten slice-of-life sarjojen kultakastiin. Sarjahan ei periaatteessa keksi mitään uutta, vaan se pelaa samoilla aineksilla kuin moni muukin saman henkinen sarja. AnoHanan taika piilee kuitenkin siinä, miten se onnistuu olemaan keskiverto animea sykähdyttävämpi ja koskettavampi. Tykkäsin eritoteen tämän sarjan hahmojen välisistä ristiriidoista ja tunnelman arkisuudesta. Elämä ja ystävyys ei todellakaan ole koko ajan karkkia ja yksisarvisten pieremiä sateenkaaria, vaan niillä on nurjatkin puolensa. Harva sarja käsittelee näin aikuismaisesti hahmojen välisiä riitoja sekä eroja ja vielä onnistuen siinä. Saanen vielä sanoa, että sarjan lopetus on yksiä katkeran suloisemmista mitä tiedän.

Death Note

Death Noten paikka suosikeissani ei tule varmaan myöskään kenellekkään yllätyksenä. Synkät, dramaattiset ja pelkäämättömät sarjat nyt ovat aina olleet mieleeni, ja ne usein keikkuvatkin suosikkilistallani paljon pidempään kuin muunlaiset sarjat. Death Note onkin ikisuosikkini ja on ollut listalla monet monet vuodet. Sarjassa mua viehätyttää eniten sen tunnelma sekä sen psykoottisuus. Sarjan ja sen hahmot (varsinkin Light) ovat niin kieroutuneita, että se on jo aivan loistavaa. Lisäksi sarjan tarinankuljetus ja jännityksen ylläpitäminen tekevät sarjasta mieluisan seurata. Eikä pidä unohtaa sarjan hahmoja, varsinkaan Lightia ja L:ää. Light on varmaan yksiä parhaimpia antagonisteja joita tiedän, ja L:n omaleimaisuus ja muistettavuus tekee hahmosta uniikin. Nämä kaksi ovatkin parhaimpia parivaljakoita joita tiedän.

Fullmetal Alchemist: Brotherhood

Tarvitseeko mun edes kertoa miksi tämä sarja on tällä listalla? Hahmot, tarina, pääpahis, musiikki, animaatio. Kaikki toimii ja se siitä.

Sakamoto desu ga?

Mietin varmaan puolituntia, että kumman sarjan laitan tähän Sakamoto desu ga?:n vai One Punch-manin. Päädyin lopulta Sakamotoon, sillä koin saavani siitä enemmän irti kuin Yhden iskun miehestä. One Punch-man on loistavaa komediaa ja sen animaatio on aivan täyttä kultaa, jolla voisi ostaa puoli Suomea, mutta se herättänyt yhtä paljon tunteita. Älkää käsittäkö väärin, sillä mielestäni se on aivan loistava anime, joka olisi varmasti ansainnut paikkansa listallani. Sakamoto desu ga? on monessa asiassa samalla viivalla kuin One Punch-man.  Mutta se miksi se on yksi suosikeistani, eikä One Punch-man, on sen lopetus. Vaikka sarja on pirteä ja hauska loppuun asti, onnistuin silti kiintymään sen hahmoihin. Tämähän takoittaa siis sitä, että itkin silmät lähes päästäni sarjan lopussa. Sarjan aiheuttama tunnelataus oli niin yllättävä ja voimakas, että se ansaitsee paikkansa tällä listalla.

Love Stage!

Love Stage on varmaan ihanin ja suloisin homosarja minkä olen nähnyt. Sarjan katsomisesta on useampi vuosi, mutta jaksan silti muistella sarjaa lämmöllä. Sarjaa katoessa tunsin itseni pitkästä aikaa yläasteikäiseksi, sillä se sai mut innostumaan nuorekkaalla ja ehkä hieman lapsellisella tavalla. Sarjaa katsoessa oli ihana kihertää poikien toilailluille ja huokailla syvään söpöille punastumisille. Love Stagen lämminhenkisyys sekä hyväntuulisuus jaksavat aina pisristää ja sarjan pariin on aina mukava palata uudelleen. Lisäksi sarja on aivan tajuttoman nätti. Izumikin saa ärsyttävyytensä anteeksi, koska Ryouma on niin söötti ja herttainen. Aivan yhtä ihana kuin Yuri!!! on Icen Victor. Älkää pliis tuomitko mua! Saahan sitä vanha ihminen joskus nauttia.

Siinä olivat mun TOP 10 parhaat animesarjat. Tätä kirjoittaessani huomasin kuinka vaikeaa on valita kymmenen parasta sarjaa, sillä olisin halunnut mainita vaikka kuinka monta hyvää sarjaa lisää. Nämä sarjat kiilasivat kuitenkin muiden edelle.  Kertokaa mielipiteenne kommenteissa tästä postauksesta. Tykkäsitkö? Saisiko tämän tyyppisiä postauksia olla useamminkin?

PS. joulukuun alussa alkaa muuten animen katsomishaaste, joten pysykää kuulolla. Siitä lisää tuonnempana.

PPS. alkaa uskoko MyAnimeListin suosikkilistaani, sillä en ole jaksanut päivittää sitä ajantasalle :D.

#23: Assassination Classroom

Animea harrastaessani olen tottunut siihen, että vastaan voi tulla ihan mitä tahansa. Jopa keltainen mustekala, joka opettaa sitä surkeinta ja toivottominta luokka koko koulussa. Assassination Classroom poikkeaa monella tavalla tavallisen animen konseptista ja onnistuu tekemään hieman kliseisestä kokoonpanosta erittäin mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Tarina

Japani on hälytystilassa, sillä outo keltainen mustekala on saanut räjäytettyä puolet kuusta. Hänen omien sanojensa mukaan hän testasi voimiaan ja aikoo tuhota maapallon vuoden päästä. Otuksen tuhoaminen ei kuitenkaan osoittaudu helpoksi, sillä tämä omaa supervoimia ja kykenee lentämään jopa mach 20 nopeudella, mikä peittoaa armeijan nopeimman lentokoneen. Lisäksi häneen eivät tehoa normaalit aseet, vaan hänet täytyy voittaa soluja tuhoavilla aseille, jotka eivät tavallisiin ihmisiin tehoa. Jostakin syystä tämä mustekala haluaa olla opettaja ja ennen kaikkea haluaa opettaa Kunugigaoka nimisen koulun surkeinta ja toivottominta luokkaa. Tämä 3E-luokka, joka tunnetaan myös end-classinä, koostuu oppilaista, jotka ovat saaneet joko niin huonoja arvosanoja tai omaavat huonon asenteen koulua kohtaan, että heidät on siirretty pois pääkampukselta vuorten lähelle olevaan vanhaan koulurakennukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos olet 3E-luokalla muut oppilaat saavat kohdella sinua kuin roskaa. He voivat käytännössä haukkua, alistaa ja kiusata sinua mielensä mukaan eikä kukaan puutu asiaan. Vasta kun olet parantanut arvosanojasi sekä asennettasi ja pääset takaisin pääkampukselle, sinua kohdellaan kuin muitakin oppilaita. Tässä tämä keltainen mustekala tulee kuvioihin, sillä hän on saanut luvan opettaa 3E-luokkaa, kunhan ei vahingoita sen oppilaita millään lailla. Tämä taas tarkoitta sitä, että end-classin oppilailla taas on annettu mahdollisuus tappaa opettajansa vuoden sisällä ja jos nämä onnistuvat siinä, saavat he kasoittain rahaa palkkioksi. Oppilaat nimeävät pian opettajansa Koro-senseiksi ja näin alkaa luokan tarina kohti parempia arvosanoja ja Koro-sensein tappamista.

Arvostelu

Assassination Classroomia ristiriitaisempaa setupia saa kyllä hakea. Katsojille kerrotaan heti, että Koro-sensein kuuluu tappaa ja, että ne tappajat ovat mitä todennäköisemmin tämän omat oppilaat. Mielenkiintoista tästä tekee se, että mitä pidemmälle sarja etenee sitä lähemmiksi oppilaat ja Koro-sensei tulevat toisilleen. Minua huolestuttikin se, että miten sarja saadaan toteutettua kunnolla ja miten se saadaan pysymään mielenkiintoisena lähes 50 jakson ajan. Mutta täytyypä sanoa, että sarja onnistui siinä todella hyvin. Sarjan idea on alusta asti hyvin simppeli, eikä se oikeastaan tuo mitään uutta pöytään. Myös sen hahmot ovat melko kliseisiä tapauksia ja suurin osa sarjan lopputuloksista katsoja pystyy arvaamaan. Mutta vaikka Assassination Classroomilla on paljon sellaisia piirteitä mitä usein välttää ja mistä usein vain valitan, niin tämä sarja onnistuu jotenkin toteuttamaan itsensä todella hyvin. Se käyttää omia kliseitään upeasti hyväkseen ja onnistuu kiertämään suurimman osan komediasarjojen sudenkuopista.

Heittipä sarja yhteen väliin Naruto-läppääkin

Mutta se missä sarja loistaa parhaiten on se, kuinka se syventää tarinaansa koko ajan. Koro-sensein murhaamisen lisäksi keskitytään enemmän opiskeluun ja sen vaikeuksiin. Monesti Koro-sensein salamurhaaminen jää taka-alalle ja koko salamurhauselementti katoaa joksikin aikaa ja keskitytään muihin tapahtumiin. Tällä sarjalla on taito tuottaa sisältöään koko ajan lisää ja tuomaan lisää uusia käänteitä sen juoneen. Sarja keskittyy moneen kertaan eri hahmojen taustoihin ja näiden tarinoihin, mutta välillä taas E-luokka joutuu kohtaamaan akatemian parhaat oppilaat. Sarjan suurin valtti on kuitenkin itse Koro-sensenin menneisyys, mistä tämä on tullut ja onko tämä loppujen lopuksi niin paha hirviö kuin väitetään. Tämä sarja tuo myös upeasti esille sen miten vaikeaa ja haastavaa koulunkäynti voi olla ja miten 3E-luokan oppilaat pääsevät niistä yli. En muista nähneeni yhtään anime-sarjaa jossa opiskelu oltaisiin otettu näin vakavasti. Usein koulun kuuluu olla sarjoissa vain se miljöö, jossa hahmot vietävät aikaa ja sen kuuluu olla ennemminkin pelkkä sitova asia hahmojen välillä kuin, että sen kuuluisi olla osa tarinaa. Assassination Classroomissa opiskelu on esitetty hauskalla tavalla ja tenttikohtauksista ollaan tehty intensiivisiä ja kiinnostavia. Myös se miten hahmojen pänttääminen tuottaa tulosta, näkyy hahmoista todella hyvin ja osa hahmoistaa saakin ahaa-elämyksiä kokeen aikana.

Assassination Classroom osaa myös tasapainotella komedian ja draaman välillä todella hyvin. Usein sarjan draamalliset kohtaukset saattavat muuttua humoristisiksi silmän räpäyksessä, mutta tämä ei silti tunnu häiritsevän balanssia ollenkaan. Tosin sarja tekee jo heti alussa selväksi, että se ei ota itseään liian vakavasti, jolloin katsojakin voi vain heittäytyä hullutteluun. Sarja tosin osaa antaa myös tilaa niille dramaattisille hetkille ja se osaa pitää huumorin minimissä aina tarvittaessa. Sarjan tarinan kulussa minua kuitenkin häiritsi yksi asia: sarjalla on liikaa filleri-jaksoja. Ne eivät edistä tarinan kulkua oikeastaan millään tavalla ja ne syövätkin tilaa sarjan muulta tärkeältä sisällöltä. Varsinkin toisella kaudella nähtävä avaruusarci olisi voitu jättää kokonaan pois ja korvata jollain millä olisi sisällöllistä merkitystä sarjalle. Haluan sanoa sarjan lopetuksesta sen verran, että se on yksiä koskettavimmista ja parhaiten toteutettuja loppuhuipennuksia mitä olen nähnyt.

Yksi sarjan parhaimpia puolia on se, miten oppilaiden ja Koro-sensein välinen suhde kehittyy. Tämä nyt tietenkin oli oletettavissa, kun sarjalla kerran nyt kuitenkin on yhteensä melkein 50 jaksoa. Mutta se miten hahmojen välinen suhde muuttuu tappaja-tapettava-asetelmasta lähes normaaliksi oppilas-opettaja-suhteeksi, oli todella upeaa katsottavaa ja se miten hahmoista tulee tärkeitä toisilleen luo sarjaan oman tunnelman. Ainoa asia mille olisin toivonut enemmän ruutuaikaa oli Karasuman ja Bitch-sensein väliseen suhteen kehittäminen.

3E-luokalla on yli 20 oppilasta ja mukaan tulee matkan varrella muutamia lisää ja lisäksi mukana on tietenkin 3E-luokan opettajat, sekä pääkampuksen väki. Tietenkin sarjassa oli vähän harmillista, ettei jopa 50 jakson aikana ehditty paneutua kaikkiin hahmoihin, mutta toisaalta se oli ihan hyväkin.  Oli myös yllättävää, miten pidettäviä kaikki sarjan hahmot loppujen lopuksi ovat, vaikka he kaikki olivatkin melko kliseisiä tapauksia. Jäin kuitenkin vähän harmittelemaan sitä, että koska tämä sarja pumppaa ulos koko ajan ulos lisää sivuhahmoja saavat nämä loppujen lopuksi melkeinpä enemmän kehitystä kuin muut päähahmot. Tosin olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, miten sarja kykeni pitämään näin laajan hahmokaartin mukana koko ajan ja luomaan edes pieniä hetkiä hahmoille, jotta nämä jäävät katsojien mieleen. Assassination Classroomin kanssa minun kävi vähän samalla tavalla kuin Shokugeki no Soman kanssa, sillä en oikeastaan löytänyt yhtäkään hahmo sarjassa josta en olisi pitänyt. Hahmojen kehitys on myös hyvää luokkaa, ainakin niiden kohdalla jotka sitä aikaa saivat. Jopa luokan öykkäri Terasaka osoittautua ihan kelpo hahmoksi eikä vain siksi kusipäiseksi lihaskimpuksi.

Vaikka sarja pyrkiikin tasapainottelemaan kaikkien hahmojen välillä, sai kaikista eniten ruutuaikaa kuitenkin Nagisa. Nagisa kehittyy sarjan hahmoista varmaan kaikista eniten, sillä aluksi hän oli niin mitään sanomaton hahmo, mutta muuttuukin juuri siksi päähahmoksi joka pitää sarjan liikkeellä. Hän sai myös hyvin paljon tarinaa ja taustatietoa osakseen ja sarjan aikana selviää moni asioita hänestä mm. se miksi hän on niin feminiininen. Ja tietenkin sarja teki tästä pilkkaa vähän väliä, mutta sekään ei oikeastaan edes haitannut. Nagisaa ei myöskään paran suututtaa, sillä hän osaa olla todella pelottava suuttuessaan.

Mainittakoon vielä Koros-sensei, joka on yksiä sarjan pidettävimmistä hahmoista. Vaikka hän niin sanotusti tässä sarjassa se pahis, niin en voinut olla pitämästä tästä hahmosta. Hän toimittaa roolinsa pahiksena sekä opettajana todella hyvin ja hänen taustansa saadaan kerrottua todella hyvin. Koro-sensein menneisyyttä ei kuitenkaan paljasteta yhdellä rymäyksellä vaan siitä annetaan vihjeitä pitkin sarjaa ja katsojalle annetaan mahdollisuus keksiä ratkaisu. Koro-sensei on myös yksiä parhaimpia opettajahahmoja mitä olen nähnyt. Hän on aina valmis auttamaan oppilaitaan ja on jopa valmis uhraamaan itsensä näiden puolesta. Parempaa opettajaa saa hakea. Muita kiinnostavia hahmoja olivat mm. Karma, joka vaikutti aluksi siltä perus skitsolta, mutta hänestä kehittyy kuitenkin yksiä sarjan moniulotteisimmista hahmoista. Ps. hän on paras mieshahmo ^^. Kaede Kayano, jonka kehitys ja oli sarjan aikana hyvää ja hänestä paljastui hyvin paljon yllättäviä asioita ja varsinkin hänen välinen yhteytensä Koro-senseihin oli aika yllättävä. Lisäksi Karasuma, Irina a.k.a Bitch-sensei sekä koulun rehtori olivat viihdyttäviä ja mielenkiintoisia hahmoja.

Oli vähän harmi ettei sarja käyttänyt Karasuman ja Bitch-sensein välistä latausta kunnolla hyödykseen.

Sarjan tuottaja studio Lerche on kunnostautunut Danganronpa-sajojen kanssa ja niiden tyyli näkyy myös Assassination Classroomissa. Pidin todella paljon studion omasta ja erikoisesta tyylistä sekä siitä, että animaatio on hyvin sarjakuvamaista. Hahmot on piirretty paksummilla viivoilla, joka luo sarjakuvavaikutelman ja leimaa sarjalle samalla oman tyylinsä. Yleensäkin koko sarjan animaatio on todella väririkasta sekä pirteää. Olin alussa huolissani siitä, miten synkemmät ja dramaattisemmat kohdat osataan tehdä, kun animaatio on näin värikästä. Sarja onnistuu kuitenkin muuttamaan sen tunnelmaa hyvinkin nopeasti muuttamalla värisävyjä tummemmiksi ja lisäämällä erikoistehosteita. Tuottajat osaavat luoda kohtauksista todella intensiivisiä ja synkkiä jo pelkän animaation avulla, jolloin värikkyys ei haittaa eikä jyrää tunnelmaa. Sarjan omintakeinen animaatiotyyli suo sille myös tietyn vapauden leikitellä hahmojen ilmeillä ja eleillä, joita käytetään humoristisissa kohtauksissa. Sarjan animaatio on myös tarkkaa ja joustavaa mikä näkyy varsinkin toimintakohtaukissa. Ne ovat erittäin hyvin toteutettuja ja varsinkin taistelukohtauksissa animaatio loisti parhaiten.

Alkutunnarit ovat kaikki pirteitä ja iloisia rallatuksia, jotka panevat katsojan väkisinkin hymyilemään. Niiden animaatio on värikästä ja ne on toteutettu hauskalla ja erikoisilla tavoilla. Jokaisessa tunnarissa kaikki sarjan hahmot esitellään erilaisilla tavoilla ja varsinkin ensimmäisen alkutunnarin avulla katsoja oppii tunnistamaan 3E-luokkalaiset. Pidin myös siitä seikasta, että tunnarit laulava bändi koostuu sarjan ääninäyttelijöistä. 3-nen E-gumi Utatan koostuu mm. Karman, Nagisan ja Kaeden ääninäyttelijöistä sekä muutamasta muusta. Tämä oli niin hauska yksityiskohta, joka nosti tietyllä tavalla tunnareiden arvoa silmissäni. Neljästä alkutunnarista lemppareikseni nousivat ensimmäinen sekä viimeinen tunnari. Ensimmäinen alkutunnari "Seishun Satsubatsu-ron" on todella hauska ja viihdytävä kipale joka vetää mukaansa. Tunnarin mukana tanssivat hahmot saavat katsojan haluamaan liittyä mukaan heidän tanssiinsa. Animaatio on myös synkattu hyvin musiikin kanssa ja siinä näkyy monia hauskoja kohtauksia. Viimeinen alkutunnari "Bye Bye Yesterday" eroaa hiukan muista tunnareista, sillä sen animaatio on hieman synkempää. Tunnari kuvastaa hyvin sarjan viimeistä osuutta, sillä vaikka meno on edelleen yhtä vallatonta kuin aiemmin on tilanne silti hieman raskaampi ja synkempi kuin alussa. Tunnarista ei kuitenkaan värikkyyttä puutu, sillä kertosäkeen kohdalla alkaa värien ilotulitus, kun hahmot juoksevat värien ympäröiminä.

Lopputunnarit taas ovat huomattavasti rauhallisempia kuin alkutunnarit ja ne olivat kaikki tietyllä tavalla melankolisia ja hempeitä biisejä. Niiden animaatiot olivat hienosti toteutettuja ja ne sopivat hyvin sarjan teemaan. Vaikka kaikki tunnarit olivat pidettäviä niin, ensimmäinen lopputunnari jäi parhaiten mieleeni. Sen rauhallinen ja herkkä musiikki on jotenkin koskettavaa ja pidin hyvin paljon moumoon helisevästä ja rauhallisesta lauluäänestä. Muutenkin sarjan musiikki oli onnistunutta. Se sisältää paljon erikoisia ja toiminnallisia biisejä, jotka erottuvat tyylillään. Assassination Classroomin OST on kuitenkin erittäin kirjava ja se sisältää monenlaisia biisejä laidasta laitaan. Mukana on sekä herkkiä kuin myös innostavia ja jopa rajumpia kappaleita. Musiikki toimii sarjassa todella hyvin ja joitakin kappleita jään kuuntelemaan vielä pidemmäksi aikaa. Muutamia lempibiisejäni ovat mm. "Haritsumeta Kuuki", "Koro-sensei Ai no Jugyou", "Asano Kakuhou", "Mach 20!" ja "Ritsu".

Tuomio

Onko Assassination Classroom katsomisen arvoinen?

Ehdottomasti on!...

...tämä sarja nousi yhdeksi lempparikseni heti kättelyssä. Se osaa kääntää kliseet ja kaikki stereotypiat omaksi edukseen niin hyvin, ettei se tarvitse mitään uniikkia ja erottuvaa konseptia. Se ei yritä olla enempää kuin se jo on, vaan se pelaa täysillä niillä panoksilla mitä sille on annettu. Assassination Classroom osaa tuottaa sisältöään koko ajan enemmän, jolloin se ei ala tuntumaan missään vaiheessa puuduttavalta tai tylsältä. Sen huumori toimii myös todella hyvin ja tämän sarjan aikana tuli naurettua useampaankin kertaan. Silti se osaa muuttaa tunnelman synkäksi ja draamalliseksi tilanteen sitä vaatiessa. Sarjakuvamainen ja tarkka animaatio tekevät oikeutta sarjalle ja sitä olikin ilo katsella alusta loppuun. Värikäs hahmokaarti tuo aina jotain uutta pöytään ja hahmot ovat stereotypioistaan huolimatta viihdyttäviä seurata. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla pidettäviä ja tässä sarjassa harvoin kukaan tekee syyttä mitään. Assassination Classroom ei ole mikään tajunnan räjäyttävä sarja, mutta sen parissa viihtyy keskiverto sarjaa paremmin. Jos kaipaat animeesi keltaisia mustekaloja, huumoria sekä lopetuksia, joissa saat itkeä silmät päästäsi, tämä sarja on kuin sinulle tehty.

Arvosana: 9,0/10

Back to the year 2016

Tammikuun aikana blogeissa ollaan muisteltu viime vuotta jollakin tavalla. Itsekin siis ajattelin vielä palata vuoteen 2016 animetunnareiden muodossa. Viime vuonna ei kerran tapahtunut mitään suurta eikä ollut mitenkään itseni kohdalla kovin tapahtumarikas, joten en saisi kunnon kirjoitusta aikaiseksi kertaamalla mitä tein viime vuonna. Siis päätin lähestyä tätä aihetta hieman eri kantilta ja listata tunnareita, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen ja ovat jääneet mieleeni. Pääasiassa listalta löytyy alkutunnareita, mutta on mukaan eksynyt pari lopputunnariakin. Animeiden, joista tunnarit ovat peräisin, on kuulunut alkaa vuonna 2016 eli en siis voi laittaa listalle esim. One-Punch Manin alkutunnaria, vaikka kuinka haluaisin. Tunnarit eivät myöskään ole missään paremmuusjärjestyksessä, sillä kaikki ovat omalla tavallaan hyviä ja haluan vain esitellä muutamia omasta mielestäni maininnanarvoisia tunnareita.

"Re:Re!" by Asian Kun-Fu Generetion ~ Boku dake ga Inai Machi /ERASED

Sarjan tunnari osaa yhdistellä tyylejä hyvin keskenään. Animaatio myös muuttuu pikkutarkemmaksi ja siinä käytetään sitä enemmän erikoistehosteita mitä enemmän tunnari etenee. Tunnari on mysteerinen ja näyttää pieniä vinkkejä tulevasta. Kiinnostavaan konseptiin vielä mukaan Re:Re-biisi, niin kokemus on lähes täydellinen.

"The Day" by Porno Graffitti ~ Boku no Hero Academia

Kun ensimmäistä kertaa kuulin tämän tunnarin olin myyty. Sen räjähtävä energia ja värikäs animaatio toimivat todella hyvin ja sen oma uniikki tyyli vetosi minuun. Tunnarin biisin melodia vaihtuu mukavasti melankolisesta voimakkaan pirteäksi, jolloin kertosäkeen kohdalla musiikki ja animaatio iskevät vasten kasvoja. Tunnaria ei olla kuitenkaan vedetty liian synkäksi tai pirteäksi vaan niiden tasapaino on juuri oikea.

"Usurai Shinjuu" by Megumi Hayashibara ~ Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu

Genronkun alkutunnarin animaatio ja musiikki ovat uniikkeja erittäin mielenkiintoisella ja hyvällä tavalla. Vaikka biisi on rauhallinen ja sen tempo on sama melkein koko ajan, on tunnariin silti saatu toimiva ja elävä kokonaisuus jota lumoutuu katsomaan. Tunnari on niin kaunis, että se on melkein outo. Mutta juuri siitä outoudesta pidän tässä tunnarissa.

"Joker ni Yoroshiku" by PENGUIN RESEARCH ~ Durarara!!x2: Ketsu

Tässä tunnarissa on jotain upeaa. Vaikka sen animaatio on hyvin simppeliä ja yksinkertaista sitä täydentää täydellisesti voimakas ja menevä biisi, joka on aivan upeaa kuunneltavaa. Tunnarin alun animaatio on myös synkattu hienosti musiikkiin ja voisi kuvitella, että hahmot hyppäävät kohta silmille musiikin soidessa. Musiikissa on myös tiettyä salaperäisyyttä ja voimaa, jotka jo itsessään kuvaavat tätä sarjaa loistavasti.

"Bye Bye Yesterday" by 3-nen E-gumi Utatan ~ Assassination Classroom 2nd Season

Olenko jo kertonut kuinka paljon rakastan tätä sarjaa? Sarjan viimeinen alkutunnari tekee täyskäännöksen tyylissään, sillä se on muita synkempi ja vähäeleisempi. Tämä kuitenkin sopii loistavasti sarjan viimeiselle puoliskolle ja tunnarista katsoja voi päätellä, että meno on nyt hieman aiempaa vakavampaa. Tunnari ei kuitenkaan muutu liian masentavaksi vaan ihanan pirteä kappalevalinta sekä värikäs animaatio tuovat tunnariin sarjan omaa värikästä henkeä. Tämä on myös itselleni yksiä tunteita herättävimpiä tunnareita.

"Seisuu 3 no Nijiou" by Kanako Itou ~ Occultic;Nine

Tunnareilla on usein tapana vetää katsojansa mukaan sarjaan, eikä tämä tunnari ole poikkeus. Sen mysteerinen animaatio saa katsojan pohtimaan mitä tämä sarja pitää sisällään ja herättää samalla kiinnostuksen sitä kohtaan. Tässä tunnarissa pelittää kaikki. Animaatio on upeaa katsottavaa ja musiikki nappaa mukaansa. Tavallaan tunnari on hieman karmiva mutta samalla niin mielenkiintoinen. Lisäksi tällä tunnarilla on kunnon Steins:Gate-fibat. Ei liene sattumaa, että laulaja on sama kuin Steins:Gaten alkutunnarissa.

"Steppin' out" by FLOW ~ Durarara!!x2: Ketsu

En voi olla kehumatta tätä tunnaria. Tunnari ei animaatioltaan kauheasti eroa sarjan muista tunnareista, mutta musiikki on puhdasta kultaa. Kappale vetää mukaansa ja saa tanssijalan vipattamaan varmasti. En muistakaan kuinka monta kertaa olen hoilannut biisin mukana ja heilutellut kättäni hahmojen mukana.

"STYX HELIX" by MYTH & ROID ~ Re:Zero kara Hajimeru Isekai Seikatsu

Jos jokin tunnari saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää niin se tämä. Sen kaunis ja surullinen tunnelma saa katsojan hiljentymään ja kuuntelemaan sitä. Tunnari on niin herkkä ja lumoava, että on vaikea löytää vastaavaa. Pidin myös siitä, että animaatio oli hienovaraista ja isot lumihiutaleet tekivät tunnarista vielä uniikimman. Yksinkertaisesti kaunis lopputunnari, joka vangitsee mielen.

"Kaze no Uta" by FLOW ~ Tales of Zesteria the X

Nyt täytyy sanoa, että tämän tunnarin animaatio on aivan upeaa katsottavaa. En voinut olla pitämättä tämän sarjan animaatiotyylistä sekä nopeatempoisesta biisistä. Tunnari on mukavan toiminnallinen ja siinä tapahtuu lähes koko ajan jotain. Myös musiikki toimii tunnarissa hyvin ja sen kertosäe saa vedettyä mukaan. FLOW on palannut ja tykittää täysillä.

"Kami-iro Awase" by Binaria ~ Danganronpa 3: The End of Kibougamine Gakuen - Zetsubou-hen

Joku voisi sanoa, että tämä alkutunnari on tylsä ja melko mitäänsanomaton. Sitä se ei kuitenkaan ole, sillä se kertoo aika paljon niille jotka ovat sarjan katsoneet. Huolimatta värikkäästä ja positiivisesta animaatiosta katsojalle tunnari saattaa tuntua jopa masentavalta ja ahdistavalta. Tunnarin idea on viime vuoden parhaimpia ja pidin siitä, että tunnarin värimaailma muuttuu sarjan edetessä. Tunnarin rauhallinen ja surullinen musiikki vielä tekee siitä vielä karmivamman.

"white forces" by fripSide ~ Schwarzesmarken

frpSiden musiikki toimii joka kerta. Tämä kappale osaa yhdistää herkän melodian sekä voimakkaan tulkinnan täydellisesti. En voi sille mitään, että tämä tunnari vain yksinkertaisesti toimii. Tosin vähän tuntuu, että tämä tunnari on musiikiltaan liian hyvä tälle sarjalle. Sen synkkä ja dramaattinen tunnelma kuitenkin on niin upeaa, että annan sen anteeksi.

"History Maker" by Dean Fujioka ~ Yuri!!! on Ice

¨

No eihän tätä tunnaria voinut jättää mainitsematta. Ihan kuin jo en muuten tästä sarjasta pitäisi. Biisivalinta on todella herttainen eikä se olisi voinut olla sarjaan osuvampi. Tunnarin taidokas animaatio on myös kaunista katsottavaa ja sen tyyli käyttää vesiväriteemaa on uniikki ja kaunis. Pojat näyttävät myös hyvältä luistellessaan.

"Rin! Rin! Hi! Hi!" by Hashiguchikanaderiya hugs The Super Ball ~ Nanbaka

Tässä vaiheessa voisi kai kysyä, että mitä mä oikein kuuntelen. Nanbakan tunnari on ihanan pirteä ja sen värikäs animaatio saa aina hymyilemään. Sitä ei myöskään tarvitse ottaa niin vakavasti, vaan sen mukana voi vaan fiilistellä. Tunnari myös esittelee sarjan hahmoja hienolla tavalla ja humoristinen meno on saatu myös tunnariin.

"Kimi dake no Boku de Iru kara" by GACKT ~ Trickster

Jostakin syystä Tricksterin alkutunnari on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka sen musiikki varsinkin on mahtavaa kuunneltavaa. Myönnettäköön, että tunnarin animaatio on vähän tylsää mutta musiikki korjaa sen puutteen. Biisi on aivan upea ja sen synkkä mutta samalla päättäväinen tunnelma saa minulta pisteet. Tämä on tunnari joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota.

"Checkmate!?" by MICHI ~ Dagashi Kashi

Tähän biisiin on osattu liittää hienosti karkkiteema. Tunnari on melkeinpä fantasiamainen, sillä hahmot näytetään ties missä ympäristössä seikkailemassa ja taistelevan outoja pahiksia vastaan. Tunnari on mukavan humoristinen ja pirteä biisi kruunaa kaiken. Sarjan teemaa on tuotu myös mukavasti esille ja hahmojakin esitellään vaivihkaa. Tunnari ei ole kuitenkaan ylenpalttisen makea ja hempeä, vaan sen tempo on mukavan menevä ja makeutta on  käyetty kohtuudella. Ähky ei ehdi iskeä tunnarin aikan.

Biisejä tuli valittua aika monta ja moni muukin tunnari olisi ansainnut tulla mainituksi, mutta halusin pitää listan kuitenkin kohtuullisuuden rajoissa joten tyydyin 15 tunnariin. Onko sinulle jäänyt kuluvalta vuodelta mieleen jokin tunnari? Mitä itse olet mieltä listan tunnareista?