#23: Assassination Classroom

Animea harrastaessani olen tottunut siihen, että vastaan voi tulla ihan mitä tahansa. Jopa keltainen mustekala, joka opettaa sitä surkeinta ja toivottominta luokka koko koulussa. Assassination Classroom poikkeaa monella tavalla tavallisen animen konseptista ja onnistuu tekemään hieman kliseisestä kokoonpanosta erittäin mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Tarina

Japani on hälytystilassa, sillä outo keltainen mustekala on saanut räjäytettyä puolet kuusta. Hänen omien sanojensa mukaan hän testasi voimiaan ja aikoo tuhota maapallon vuoden päästä. Otuksen tuhoaminen ei kuitenkaan osoittaudu helpoksi, sillä tämä omaa supervoimia ja kykenee lentämään jopa mach 20 nopeudella, mikä peittoaa armeijan nopeimman lentokoneen. Lisäksi häneen eivät tehoa normaalit aseet, vaan hänet täytyy voittaa soluja tuhoavilla aseille, jotka eivät tavallisiin ihmisiin tehoa. Jostakin syystä tämä mustekala haluaa olla opettaja ja ennen kaikkea haluaa opettaa Kunugigaoka nimisen koulun surkeinta ja toivottominta luokkaa. Tämä 3E-luokka, joka tunnetaan myös end-classinä, koostuu oppilaista, jotka ovat saaneet joko niin huonoja arvosanoja tai omaavat huonon asenteen koulua kohtaan, että heidät on siirretty pois pääkampukselta vuorten lähelle olevaan vanhaan koulurakennukseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos olet 3E-luokalla muut oppilaat saavat kohdella sinua kuin roskaa. He voivat käytännössä haukkua, alistaa ja kiusata sinua mielensä mukaan eikä kukaan puutu asiaan. Vasta kun olet parantanut arvosanojasi sekä asennettasi ja pääset takaisin pääkampukselle, sinua kohdellaan kuin muitakin oppilaita. Tässä tämä keltainen mustekala tulee kuvioihin, sillä hän on saanut luvan opettaa 3E-luokkaa, kunhan ei vahingoita sen oppilaita millään lailla. Tämä taas tarkoitta sitä, että end-classin oppilailla taas on annettu mahdollisuus tappaa opettajansa vuoden sisällä ja jos nämä onnistuvat siinä, saavat he kasoittain rahaa palkkioksi. Oppilaat nimeävät pian opettajansa Koro-senseiksi ja näin alkaa luokan tarina kohti parempia arvosanoja ja Koro-sensein tappamista.

Arvostelu

Assassination Classroomia ristiriitaisempaa setupia saa kyllä hakea. Katsojille kerrotaan heti, että Koro-sensein kuuluu tappaa ja, että ne tappajat ovat mitä todennäköisemmin tämän omat oppilaat. Mielenkiintoista tästä tekee se, että mitä pidemmälle sarja etenee sitä lähemmiksi oppilaat ja Koro-sensei tulevat toisilleen. Minua huolestuttikin se, että miten sarja saadaan toteutettua kunnolla ja miten se saadaan pysymään mielenkiintoisena lähes 50 jakson ajan. Mutta täytyypä sanoa, että sarja onnistui siinä todella hyvin. Sarjan idea on alusta asti hyvin simppeli, eikä se oikeastaan tuo mitään uutta pöytään. Myös sen hahmot ovat melko kliseisiä tapauksia ja suurin osa sarjan lopputuloksista katsoja pystyy arvaamaan. Mutta vaikka Assassination Classroomilla on paljon sellaisia piirteitä mitä usein välttää ja mistä usein vain valitan, niin tämä sarja onnistuu jotenkin toteuttamaan itsensä todella hyvin. Se käyttää omia kliseitään upeasti hyväkseen ja onnistuu kiertämään suurimman osan komediasarjojen sudenkuopista.

Heittipä sarja yhteen väliin Naruto-läppääkin

Mutta se missä sarja loistaa parhaiten on se, kuinka se syventää tarinaansa koko ajan. Koro-sensein murhaamisen lisäksi keskitytään enemmän opiskeluun ja sen vaikeuksiin. Monesti Koro-sensein salamurhaaminen jää taka-alalle ja koko salamurhauselementti katoaa joksikin aikaa ja keskitytään muihin tapahtumiin. Tällä sarjalla on taito tuottaa sisältöään koko ajan lisää ja tuomaan lisää uusia käänteitä sen juoneen. Sarja keskittyy moneen kertaan eri hahmojen taustoihin ja näiden tarinoihin, mutta välillä taas E-luokka joutuu kohtaamaan akatemian parhaat oppilaat. Sarjan suurin valtti on kuitenkin itse Koro-sensenin menneisyys, mistä tämä on tullut ja onko tämä loppujen lopuksi niin paha hirviö kuin väitetään. Tämä sarja tuo myös upeasti esille sen miten vaikeaa ja haastavaa koulunkäynti voi olla ja miten 3E-luokan oppilaat pääsevät niistä yli. En muista nähneeni yhtään anime-sarjaa jossa opiskelu oltaisiin otettu näin vakavasti. Usein koulun kuuluu olla sarjoissa vain se miljöö, jossa hahmot vietävät aikaa ja sen kuuluu olla ennemminkin pelkkä sitova asia hahmojen välillä kuin, että sen kuuluisi olla osa tarinaa. Assassination Classroomissa opiskelu on esitetty hauskalla tavalla ja tenttikohtauksista ollaan tehty intensiivisiä ja kiinnostavia. Myös se miten hahmojen pänttääminen tuottaa tulosta, näkyy hahmoista todella hyvin ja osa hahmoistaa saakin ahaa-elämyksiä kokeen aikana.

Assassination Classroom osaa myös tasapainotella komedian ja draaman välillä todella hyvin. Usein sarjan draamalliset kohtaukset saattavat muuttua humoristisiksi silmän räpäyksessä, mutta tämä ei silti tunnu häiritsevän balanssia ollenkaan. Tosin sarja tekee jo heti alussa selväksi, että se ei ota itseään liian vakavasti, jolloin katsojakin voi vain heittäytyä hullutteluun. Sarja tosin osaa antaa myös tilaa niille dramaattisille hetkille ja se osaa pitää huumorin minimissä aina tarvittaessa. Sarjan tarinan kulussa minua kuitenkin häiritsi yksi asia: sarjalla on liikaa filleri-jaksoja. Ne eivät edistä tarinan kulkua oikeastaan millään tavalla ja ne syövätkin tilaa sarjan muulta tärkeältä sisällöltä. Varsinkin toisella kaudella nähtävä avaruusarci olisi voitu jättää kokonaan pois ja korvata jollain millä olisi sisällöllistä merkitystä sarjalle. Haluan sanoa sarjan lopetuksesta sen verran, että se on yksiä koskettavimmista ja parhaiten toteutettuja loppuhuipennuksia mitä olen nähnyt.

Yksi sarjan parhaimpia puolia on se, miten oppilaiden ja Koro-sensein välinen suhde kehittyy. Tämä nyt tietenkin oli oletettavissa, kun sarjalla kerran nyt kuitenkin on yhteensä melkein 50 jaksoa. Mutta se miten hahmojen välinen suhde muuttuu tappaja-tapettava-asetelmasta lähes normaaliksi oppilas-opettaja-suhteeksi, oli todella upeaa katsottavaa ja se miten hahmoista tulee tärkeitä toisilleen luo sarjaan oman tunnelman. Ainoa asia mille olisin toivonut enemmän ruutuaikaa oli Karasuman ja Bitch-sensein väliseen suhteen kehittäminen.

3E-luokalla on yli 20 oppilasta ja mukaan tulee matkan varrella muutamia lisää ja lisäksi mukana on tietenkin 3E-luokan opettajat, sekä pääkampuksen väki. Tietenkin sarjassa oli vähän harmillista, ettei jopa 50 jakson aikana ehditty paneutua kaikkiin hahmoihin, mutta toisaalta se oli ihan hyväkin.  Oli myös yllättävää, miten pidettäviä kaikki sarjan hahmot loppujen lopuksi ovat, vaikka he kaikki olivatkin melko kliseisiä tapauksia. Jäin kuitenkin vähän harmittelemaan sitä, että koska tämä sarja pumppaa ulos koko ajan ulos lisää sivuhahmoja saavat nämä loppujen lopuksi melkeinpä enemmän kehitystä kuin muut päähahmot. Tosin olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, miten sarja kykeni pitämään näin laajan hahmokaartin mukana koko ajan ja luomaan edes pieniä hetkiä hahmoille, jotta nämä jäävät katsojien mieleen. Assassination Classroomin kanssa minun kävi vähän samalla tavalla kuin Shokugeki no Soman kanssa, sillä en oikeastaan löytänyt yhtäkään hahmo sarjassa josta en olisi pitänyt. Hahmojen kehitys on myös hyvää luokkaa, ainakin niiden kohdalla jotka sitä aikaa saivat. Jopa luokan öykkäri Terasaka osoittautua ihan kelpo hahmoksi eikä vain siksi kusipäiseksi lihaskimpuksi.

Vaikka sarja pyrkiikin tasapainottelemaan kaikkien hahmojen välillä, sai kaikista eniten ruutuaikaa kuitenkin Nagisa. Nagisa kehittyy sarjan hahmoista varmaan kaikista eniten, sillä aluksi hän oli niin mitään sanomaton hahmo, mutta muuttuukin juuri siksi päähahmoksi joka pitää sarjan liikkeellä. Hän sai myös hyvin paljon tarinaa ja taustatietoa osakseen ja sarjan aikana selviää moni asioita hänestä mm. se miksi hän on niin feminiininen. Ja tietenkin sarja teki tästä pilkkaa vähän väliä, mutta sekään ei oikeastaan edes haitannut. Nagisaa ei myöskään paran suututtaa, sillä hän osaa olla todella pelottava suuttuessaan.

Mainittakoon vielä Koros-sensei, joka on yksiä sarjan pidettävimmistä hahmoista. Vaikka hän niin sanotusti tässä sarjassa se pahis, niin en voinut olla pitämästä tästä hahmosta. Hän toimittaa roolinsa pahiksena sekä opettajana todella hyvin ja hänen taustansa saadaan kerrottua todella hyvin. Koro-sensein menneisyyttä ei kuitenkaan paljasteta yhdellä rymäyksellä vaan siitä annetaan vihjeitä pitkin sarjaa ja katsojalle annetaan mahdollisuus keksiä ratkaisu. Koro-sensei on myös yksiä parhaimpia opettajahahmoja mitä olen nähnyt. Hän on aina valmis auttamaan oppilaitaan ja on jopa valmis uhraamaan itsensä näiden puolesta. Parempaa opettajaa saa hakea. Muita kiinnostavia hahmoja olivat mm. Karma, joka vaikutti aluksi siltä perus skitsolta, mutta hänestä kehittyy kuitenkin yksiä sarjan moniulotteisimmista hahmoista. Ps. hän on paras mieshahmo ^^. Kaede Kayano, jonka kehitys ja oli sarjan aikana hyvää ja hänestä paljastui hyvin paljon yllättäviä asioita ja varsinkin hänen välinen yhteytensä Koro-senseihin oli aika yllättävä. Lisäksi Karasuma, Irina a.k.a Bitch-sensei sekä koulun rehtori olivat viihdyttäviä ja mielenkiintoisia hahmoja.

Oli vähän harmi ettei sarja käyttänyt Karasuman ja Bitch-sensein välistä latausta kunnolla hyödykseen.

Sarjan tuottaja studio Lerche on kunnostautunut Danganronpa-sajojen kanssa ja niiden tyyli näkyy myös Assassination Classroomissa. Pidin todella paljon studion omasta ja erikoisesta tyylistä sekä siitä, että animaatio on hyvin sarjakuvamaista. Hahmot on piirretty paksummilla viivoilla, joka luo sarjakuvavaikutelman ja leimaa sarjalle samalla oman tyylinsä. Yleensäkin koko sarjan animaatio on todella väririkasta sekä pirteää. Olin alussa huolissani siitä, miten synkemmät ja dramaattisemmat kohdat osataan tehdä, kun animaatio on näin värikästä. Sarja onnistuu kuitenkin muuttamaan sen tunnelmaa hyvinkin nopeasti muuttamalla värisävyjä tummemmiksi ja lisäämällä erikoistehosteita. Tuottajat osaavat luoda kohtauksista todella intensiivisiä ja synkkiä jo pelkän animaation avulla, jolloin värikkyys ei haittaa eikä jyrää tunnelmaa. Sarjan omintakeinen animaatiotyyli suo sille myös tietyn vapauden leikitellä hahmojen ilmeillä ja eleillä, joita käytetään humoristisissa kohtauksissa. Sarjan animaatio on myös tarkkaa ja joustavaa mikä näkyy varsinkin toimintakohtaukissa. Ne ovat erittäin hyvin toteutettuja ja varsinkin taistelukohtauksissa animaatio loisti parhaiten.

Alkutunnarit ovat kaikki pirteitä ja iloisia rallatuksia, jotka panevat katsojan väkisinkin hymyilemään. Niiden animaatio on värikästä ja ne on toteutettu hauskalla ja erikoisilla tavoilla. Jokaisessa tunnarissa kaikki sarjan hahmot esitellään erilaisilla tavoilla ja varsinkin ensimmäisen alkutunnarin avulla katsoja oppii tunnistamaan 3E-luokkalaiset. Pidin myös siitä seikasta, että tunnarit laulava bändi koostuu sarjan ääninäyttelijöistä. 3-nen E-gumi Utatan koostuu mm. Karman, Nagisan ja Kaeden ääninäyttelijöistä sekä muutamasta muusta. Tämä oli niin hauska yksityiskohta, joka nosti tietyllä tavalla tunnareiden arvoa silmissäni. Neljästä alkutunnarista lemppareikseni nousivat ensimmäinen sekä viimeinen tunnari. Ensimmäinen alkutunnari "Seishun Satsubatsu-ron" on todella hauska ja viihdytävä kipale joka vetää mukaansa. Tunnarin mukana tanssivat hahmot saavat katsojan haluamaan liittyä mukaan heidän tanssiinsa. Animaatio on myös synkattu hyvin musiikin kanssa ja siinä näkyy monia hauskoja kohtauksia. Viimeinen alkutunnari "Bye Bye Yesterday" eroaa hiukan muista tunnareista, sillä sen animaatio on hieman synkempää. Tunnari kuvastaa hyvin sarjan viimeistä osuutta, sillä vaikka meno on edelleen yhtä vallatonta kuin aiemmin on tilanne silti hieman raskaampi ja synkempi kuin alussa. Tunnarista ei kuitenkaan värikkyyttä puutu, sillä kertosäkeen kohdalla alkaa värien ilotulitus, kun hahmot juoksevat värien ympäröiminä.

Lopputunnarit taas ovat huomattavasti rauhallisempia kuin alkutunnarit ja ne olivat kaikki tietyllä tavalla melankolisia ja hempeitä biisejä. Niiden animaatiot olivat hienosti toteutettuja ja ne sopivat hyvin sarjan teemaan. Vaikka kaikki tunnarit olivat pidettäviä niin, ensimmäinen lopputunnari jäi parhaiten mieleeni. Sen rauhallinen ja herkkä musiikki on jotenkin koskettavaa ja pidin hyvin paljon moumoon helisevästä ja rauhallisesta lauluäänestä. Muutenkin sarjan musiikki oli onnistunutta. Se sisältää paljon erikoisia ja toiminnallisia biisejä, jotka erottuvat tyylillään. Assassination Classroomin OST on kuitenkin erittäin kirjava ja se sisältää monenlaisia biisejä laidasta laitaan. Mukana on sekä herkkiä kuin myös innostavia ja jopa rajumpia kappaleita. Musiikki toimii sarjassa todella hyvin ja joitakin kappleita jään kuuntelemaan vielä pidemmäksi aikaa. Muutamia lempibiisejäni ovat mm. "Haritsumeta Kuuki", "Koro-sensei Ai no Jugyou", "Asano Kakuhou", "Mach 20!" ja "Ritsu".

Tuomio

Onko Assassination Classroom katsomisen arvoinen?

Ehdottomasti on!...

...tämä sarja nousi yhdeksi lempparikseni heti kättelyssä. Se osaa kääntää kliseet ja kaikki stereotypiat omaksi edukseen niin hyvin, ettei se tarvitse mitään uniikkia ja erottuvaa konseptia. Se ei yritä olla enempää kuin se jo on, vaan se pelaa täysillä niillä panoksilla mitä sille on annettu. Assassination Classroom osaa tuottaa sisältöään koko ajan enemmän, jolloin se ei ala tuntumaan missään vaiheessa puuduttavalta tai tylsältä. Sen huumori toimii myös todella hyvin ja tämän sarjan aikana tuli naurettua useampaankin kertaan. Silti se osaa muuttaa tunnelman synkäksi ja draamalliseksi tilanteen sitä vaatiessa. Sarjakuvamainen ja tarkka animaatio tekevät oikeutta sarjalle ja sitä olikin ilo katsella alusta loppuun. Värikäs hahmokaarti tuo aina jotain uutta pöytään ja hahmot ovat stereotypioistaan huolimatta viihdyttäviä seurata. Kaikki hahmot ovat jollain tavalla pidettäviä ja tässä sarjassa harvoin kukaan tekee syyttä mitään. Assassination Classroom ei ole mikään tajunnan räjäyttävä sarja, mutta sen parissa viihtyy keskiverto sarjaa paremmin. Jos kaipaat animeesi keltaisia mustekaloja, huumoria sekä lopetuksia, joissa saat itkeä silmät päästäsi, tämä sarja on kuin sinulle tehty.

Arvosana: 9,0/10