#22: Shokugeki no Soma

No joo, tämäkin tuli jo katsottua viime vuonna, mutta en malttanut olla tekemätä arvostelua. Animet, joissa ruoka on hyvin suuressa osassa, ei ole tullut katsottua kovinkaan paljon. Kyseessä ei tietenkään ole mikään uusi idea, sillä ruokaiheisia sarjoja ovat mm. Koufuko Graffiti sekä omalta osaltaan Shining and Lightining. Shokugeki no Soma vetää kuitenkin ruuan osuuden sarjassa aivan uusiin ulottuvuuksiin ja tekee siitä jopa mielenkiintoisen katsomiselämyksen.

Tarina

15 vuotias Yukihira Soma on ikäisekseen taitava kokki ja työskenteliikin koulun ohella isänsä omistamassa ravintolassa. Soman isä päättää kuitenkin yllättäen sulkea puljunsa joksikin aikaa ja laittaa Soman kokkikouluun. Soma ei voisi enempää näreissään ravintolan kiinni laittamisesta, eikä oikein kiinnostusta uutta koulu kohtaan löydy. Mutta kun hänelle selviää ettei hänen koulunsa olekaan mikä tahansa opinahjo vaan erittäin arvostettu Tootsukin kulinaarinen akatemia, joka karsii heikot opiskelijat listoiltaan raa'asti. Tässä akatemiassa vain vahvimmat ja parhaimmat pärjäävät. Reputtaminen jossain aineessa tarkoittaa lähes vääjäämättä koulusta ulosheittämistä. Lisäksi koulussa käytävissä "ruokataisteluissa", joita kutsutaan Shokugekiksi, selviteään kuka todella on se parempi kokki.  Pian Soman kiinnostus tätä koulua kohtaan herää ja hän päättääkin ottaa siitä kaiken ilon sekä hyödyn irti tullakseen parhaaksi kokiksi ja voittaakseen isänsä.

Arvostelu

Okei, täytyy sanoa ettei minulla ollut tätä sarjaan kohtaan kovin suuria odotuksia. Pidin sitä aluksi vain yliarvostettuna ruokapornosarjana, joka ei tarjoile mitään uutta. Shokugeki no Soman tarina onkin jo aika nähty, sillä sen lähtöasetelmat eivät ole kovinkaan erikoiset. Sarjan hahmot aloittavat käytännössä pohjalta ja sarjan edetessä yritetään päästä sinne huipulle asti. Mutta se miten tämä sarja toteuttaa itsensä tekee siitä hyvän ja katsomisen arvoisen. Ruuanlaittokohtauksista ja varsinkin ruokataisteluista on tehty todella intensiivisiä ja jännittäviä, jotka vetävät katsojat mukanaan. Vaikka kyseessä on pelkkää ruuanlaittoa sarjaa katsoessa tuntuu silti siltä, että hahmot ovat koko ajan nyrkkitappelussa. Tunnelma on aina katossa ja hahmot vetävät aina täysillä, oli sitten kyseessä leirillä oleva tehtävän suorittaminen tai sitten vakavissaan otettavat Shokugekit. En ole varmaan jännittänyt näin paljon hahmojen puolesta moneen vuoteen. Kuitenkin Shokugeki no Somassa joka ikisessä kohtauksessa, jossa vaakalaudalla on hahmojen jatkaminen koulussa, tai taistelu jotakin kusipäistä vastustajaa vastaan, sain puristaa tuolia ja jännittää miten hahmoille mahtaa käydä. Sarjassa myös äänillä on suuri vaikutus tunnelmaan ja siihen, että sarja tuntuu todelta. Pienimmilläkin äänillä on oma tarkoituksensa, vaikka nämä vaikuttaisivat aluksi ihan normaaleilta eikä niitä huomio. Tämä saattaa kuulostaakin tyhmältä, mutta kun kuulet sarjassa jonkun ryystävän nuudeleita tai pureskelevan jotain rapeaa se tekee kohtauksesta vielä eeppisemmän ja intensiivisemmän.

Sarjan hahmot jaksavat myös selittää joka kerta miten he ovat annoksensa valmistaneet ja mitä raaka-aineita he ovat käyttäneet. Tekijät ovat selvästi lukeneet läksynsä, sillä sarjaan on selvästi haettu taustatietoa ruuista ja niiden valmistuksesta. Vaivannäkö on kannattanut, sillä katsoja luulee itse olevansa paikan päällä katsomassa kokkausta. Sarjan tasapainottelu huumorin ja draaman välillä on myös todella hyvää luokkaa. Shokugeki no Soma osaa ottaa tarpeentullen vakavan puolen itsestään käyttöön ja varsinkin kuumottavat ruokataistelut ovat pääasiassa vakavia mittelöitä, jotka tarvitsevat vastapainoksi jotain kevyempää. Sarjan pääasiallinen tunnelma on kuitenkin lämmin ja valoisa. Hahmot heittävät läppää vähän väliä ja varsinkin Soman hölmöydestä saadaan kunnon naurut aikaan aina välillä. Huumori tekeekin sarjasta keveän katsella ja kaksi kautta menee heittämällä läpi.

Se että sarja ei ota itseään turhan vakavasti onkin ihan hyvä juttu, sillä ruuanmaistelukohtaukset ovat aika mielikuvituksellisia. Sarjan hauska ja sopivan eeppinen tapa esittää niin sanotut ruokaorgasmit tekevät sarjasta persoonallisen ja hauskan seurattavan. Shokugeki no Soman ruoka on nimittäin niin hyvää, että jopa vaatteet repeytyvät päältä. Sarjan ensimmäin jakso tosin on sen heikoin lenkki, sillä sen huumori menee pikkupervoilun piikkiin. En ihmettele, vaikka jotkut ovatkin dropanneet sarjan ekan jakson perusteella. Sarjan edetessä sen huumori kuitenkin paranee ja ruokaorgasmien esittämiseen ollaan keksittyy hauskempia ja mielikuvituksellisimpia tapoja. Myös jos ruoka on erityisen pahaa, joutuvat hahmot esim. suuren mustekalan kynsiin. Tätä sarjaa täytyy katsoakin  niiden vaaleanpunaisten animelasien läpi. Sarjan päätös on myös realistinen ja tyydyttävä, eikä se pääty inhottavaan cliffhangeriin. Tarinaa ei olla kuitenkaan saatu lähellekkään purkkiin, joten toivotaan kolmatta kautta. Tosin alkuperäiseen mangaankaan tarttuminen ei ole huono vaihtoehto.

Kun kyseessä on kouluunsijoittuva kilpailua/shounenanime niin tietenkin sillä on melko suuri hahmokaarti. Shokugeki no Soma ei ole poikkeus. Kahden päähahmon Soman ja Megumin lisäksi sarjassa on mukana näiden kahden ystävät sekä tietenkin muut kilpailevat kokit ja ruokien tuomaristo. Isosta hahmokaartista huolimatta sarja ei tunnu yhtää täyteen tungetulta, sillä jokaiselle vähänkin tärkeälle hahmolle uhrataan ruutuaikaa eivätkä sivuhahmotkaan tuntuneet turhalta täytteeltä. Sarjalla on kuitenkin huono tapa esitellä tärkeältä tuntuva hahmo, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan niin tärkeä ja unohdettiin jo seuraavassa jaksossa. Se kuinka sarja kuitenkin keskittyy välillä muihinkin kuin päähahmoihin on todella ilahduttavaa. Aina ei pyöritä Soman ja Megumin ympärillä vaan muutkin hahmot saavat ruutuaikaa ja näihin ehditään tutustua. Tämä saa hahmot tuntumaan tärkeiltä ja olevan osaa tarinaa. Hahmot ovatkin sarjan kiinnostavinta antia, sillä ilman heitä ei sarja olisi jaksanut kiinnostaa.

Soma Yukihira on siis huipputason kokki, joka unelmoi ravintolan pitämisestä isänsä kanssa. Soma on itsevarma taidoistaan, mutta on silti ystävällinen eikä ylimielinen niin kuin monet muut sarjassa nähtävät kokit. Somaa on kritisoitu päähahmona todella paljon sen takia, koska tämä tuntuu onnistuvan kaikessa mitä hän tekee eikä koe samanlaisia tappioita kuin muut hahmot. Itse olen kuitenkin sitä mieletä, että kaikki sarjan hahmot ottavat eri asiat tappioina ja käsittelevät ne eri tavalla. Suurin osa hahmoista kokevat sarjassa sen perus nöyryyttävän rökäke tappion, mutta mielestäni Soman tappiot on kuvattu hienovaraisemmin henkisellä puolella. Somassa ei yleensä myöskään näy pettymys päällepäin kuten muissa hahmoissa. Mielestäni tässä on kuitenkin kyse siitä, että Soma on oppinut jatkuvasta häviämisestä isälleen sen, ettei tappio ole loppu ja että niistä voi oppia. Oikeastaan Soma tuntuu ottavan useamminkin takkiin kuin monet muut hahmot. Itse pidin Soman hahmosta kovinkin. Hän ei tosin aluksi vakuuttanut minua, sillä hän vain vaikutti ylemieliseltä, sillä hänen ruokaegonsa on melko suuri. Hänen hahmokehityksensä on kuitenkin sarjan aikana upeaa,  eikä ota isänsä voittamistakaan enää niin vakavasti. Soman hahmosta tekee sympaattisen myös se, että hän on aina kannustamassa ja neuvomassa toisia, vaikka kyseessä olisikin vastassa oleva kokki. Soma on myös erittäin välitön ja hänen oma höpsöytensä tekee hänestä pidettävän hahmon. Tosin Soman ärsyttävä stereotyyppinen piirre on se, että suurin osa naishahmoista tuntuvat ihastuvan hänen kokkaustaitoihinsa ja kiltteyteen. Toivottavasti sarja ei vain etene enempää haaremin suuntaan.

Toinen päähahmo Megumi on Soman melkein täydellinen vastakohta. Hän on se perus maalaistyttö, jonka itsetunto on lähmpänä negatiivista kuin positiivista. Tämä piirre kuitenkin erottaa Megumin muista itsevarmoista hahmoista ja tekee tilaa hahmokehtykselle. Megumin kautta opitaan myös, että jännittäminen on ihan ookoo ja siitä voi päästä yli. Megumin kehitys on myös tosi hienoa katsottavaa, sillä hänen taitonsa karttuvat ja itsevarmuutensa kasvaa sarjan aikana. Sarjassa näytettiin myös pieniä viittauksi Megumin rakkausintresseistä, mutta Soma on valitettavasti niin hölmö ettei todennäköisesti sitä itse tule tajuamaan. Mielestäni sarja ei tosin kaipaa mitään rakkaushömppää, sillä se toimii hyvin ilman sitäkin.

Yllätyin oikeiastaan kuinka tärkeiksi suurin osa sarjan hahmoista nousi minulle. Shokugeki no Somassa ei tainnut olla oikeastaan yhtäkään hahmoa josta en olisi pitänyt, Tetsujia ei lasketa. En oikeastaan edes inhonnut Soman vastustajia, sillä jokaiselle on sarjassa omat syynsä tavoitella voittoa ja harvoin kukaan on tarkoituksellisesti paha tai ilke. Soman lisäksi lempihahmojani olivat Aldinin veljekset, Akira Hayama, Gin Doujima, Ryou Kurokiba, Alice Nakiri ja Kojirou Shinomiya. Olisin kuitenkin toivonut, että sarjassa oltaisiin tutustuttu enemmän koulun kuningattareen Erina Nakiriin.

Guys what are you looking at?

Mitenkäs sarjan animaatio sitten? Shokugeki no Soman animaatio on puhdasta silmän ruokaa. Animaatio on todella tarkkaa sekä erittäin kaunista katsottavaa. Laatukin säilyy korkeana loppuun astia ja varsinkin ruuanlaittoon on ladattu todella paljon paukkuja. Ruuanlaittokohtauksiin on selvästi uhrattu aikaa, sillä yhden annoksen tekemisenn saattaa menne lähes kokonainen jakso. Lähes poikkeuksetta ruuanlaitot kuvataan hyvin tarkasti alusta loppuun ja hahmot selittävät koko ajan mitä tekevät. Vastaavasti myös sarjassa nähdyt annokset saavat veden nousemaan kielelle. Annokset ovat todella herkullisen näköisiä ja täytyy sanoa, että tätä sarjaa katsoessa useampaan kertaan iski nälkä. Ei koskaan uskoisi kuinka kauniilta ruoka voi näyttää animessa.

Sarjan muutakin animaatioita on mukavaa katsella. Sillä on hauska tapa esittää ruokaorgasmi kohtaukset ja varsinkin sarjan edetessä niiden tyyli muuttuu huimasti. Sarjassa käytetään paljon erikoistehosteita ja voimakkaita värejä tehostamaan ruuan aikaan saamaa reaktiota syöjissä, mikä tekee kohtauksista erittäin eeppisiä ja hauskoja. Värien käyttä onkin Shokugeki no Soman vahvuuksia, sillä vaikka niitä käytetään paljon niin ei väriskaala muutu liian laajaksi ja animaatio liian värikkääksi. Erilaisialla kikoilla ollaan myös kuvattu luovasti esim. ruuan voimakasta ja herkullista hajua tai mehevyyttä. Sarjalla on myös hauska tapa kuvata komediallisia ja hauskoja kohtauksia. Se muutta hahmojen silmät valkoisiksi mustareunaisiksi kananmuniksi sekä hahmot saattavat muuttua chibeiksi. Näistä piirteistä katsoja myös tietää, että kohtaus ei ole niin vakavasti otettava. Samoja kananmuna silmiä käytetään myös usein silloin, jos joku on paniikissa. Megumilla tämä varsinkin on yleistä.

Musiikki taas on sarjan ehkä keskitasoisin suoritus. Sarjassa on monia ihan kivoja biisejä, joita ei kuitenkaan kauheasti enää muista sarjan jälkeen. Sarja käyttää kuitenkin itämaalaisia biisejä, jotka loivat lisää tunnelmaa ja maustoivat sarjaa enemmän. Tästä plussaa sarjalle. OST kuitenkin toimitti asiansa hyvin, vaikkei se kauhean mieleenpainuvaa ollut.

Shokugeki no Soman alkutunnarit olivat kuitenkin paljon parempia kuin sarjan muu OST. Kaikki alkutunnarit toimivat hyvin ja niiden animaatiot sopivat erinomaisesti sarjan henkeen. Jos alkutunnareista kuuntelisi vain musiikin voisi hyvin luulla, että tunnarit ovat peräisin jostain tappelusarjasta. Tämä teki alkutunnareista hyvin kiinnostavia ja hämääviä, sillä kyse nyt on kuitenkin ruokasarjasta; jossa taistellaan laittamalla ruokaa. Ensimmäinen alkutunnari "Kibou no Uta" oli aluksi kappale mistä en niinkään välittänyt. Se nappasi kuitenkin mukaansa pikku hiljaa ja täytyy sanoa, että tunnarin animaatio täydentää sitä loistavasti. Kolmesta alkutunnarista kaikista paras on kuitenkin toinen alkutunnari. "Rising Rainbow" on aivan upea biisi ja rakastuin siihen heti ensimmäisellä kuuntelu kerralla. Misokkasun voimakas ja kumpuava ääni tekee tunnarista voimakkaan, joka takertuu sisuskaluihin eikä päästä irti. Tätä alkutunnaria voisi luulla tappelusarjan tunnariksi, sillä se saa adrenaliinin virtaamaan. Kolmas alkutunnari oli myös ihan jees ja sen aloitus on todella upea ja musiikki voimakas. Se ei kuitenkaan napannut samalla lailla mukaansa kuin kaksi ensimmäistä, vaikka se tekikin asiansa hyvin.

Lopputunnarit olivat myös ihan hyviä, vaikkakaan ne eivät yltäneet lähellekään alkutunnareita. Lopputunnareista lempparikseni nousi ensimmäinen tunnari kappaleella "Spice". Kappale on ihanan hyvän tuulinen ja rauhallinen ja sen sanoitus on hauska. Tokyo Karankoron lauluääni on rauhoittava ja pehmeä ja sitä kuunteleekin mielellään. Muut kaksi lopputunnaria olivat myös ihan ookoo kuunneltavaa, mutta ne eivät ole kauhean muistettavia. Toisen lopputunnarin musiikki oli ihan mukiin menevää, mutta en pitänyt laulajan äänestä lainkaan. Kolmas lopputunnari oli animaatioltaan taas aivan upea ja siinä kukkaniityllä makaava hahmo vaihtuu joka jaksossa. En kuitenkaan ole koskaan välittänyt nano.RIPEn biiseistä, eikä heidän esittämänsä "Snow Drop"-kappale iskenyt minuun.

Tuomio

Shokugeki no Soma oli positiivinen yllätys. Sen parissa viihtyy pitkään ja melko pitkästä kestostaan huolimatta olisin halunnut katsoa sitä vielä lisää. Se vie ruuanlaiton aivan uudelle tasolle ja tarjoilee katsojille monia uniikkeja sekä unohtumattomia hetkiä. Tunnelma on aina katossa, oli sitten kyse varsinaisita ruokataisteluista tai vain leiritehtävästä. Vahva tunnelma tekee sarjasta intiimin ja sitä katsoessa luulisi itse olevansa paikalla katselemassa. Sarja keskittyy myös pieniin yksityiskohtiin, kuten pieniin ääniin ja väreihin, jotka saavat sarjan tuntumaan vielä puoleensavetävältä ja todentuntuiselta. Tarinaltaan sarja ei ole uusinta uutta, mutta Shokugeki no Soma pelaa korttinsa niin hyvin ettei jo nähty tarina haittaa. Sen lisäksi, että sarja viihdyttää hyvin se myös näyttää upealta. Kaikki ruuanlaittokohtaukset sekä itse ruoka näyttävät mahtavilta ja ne saavat veden nousemaan kielelle. Musiikki on sarjassa ihan ookoo ja toimittaa tehtävänsä hyvin, vaikka soundtrack ei muuten muistettavaa olekaan. Shokugeki no Soma on selvästi ruoka-animen uusi tuleminen ja sen uranuurtaja. Sarjaa eritoteen ehdoton niille, jotka kaipaavat vaihtelua tavalliseen shounenmättöön. Myös muille sarja on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Arvosana: 9,3/10