Vajaa kolme viikkoa jouluun ja lunta sataa valtoimenaan. Aika menee nopeasti ja joulukalenteri neljäs luukku aukeaa. Edellisestä luukusta paljastui Schwarzesmarken pistein 43,5. Hyppäämekin näin ollen seuraavan sarjan pariin.
Katanagatari
Kokonaisuus: 7
Hahmot: 6
Toteutus: 8
Tarina: 7
Animaatio: 10
Musiikki: 6
Yhteensä: 44
Rakastuin Katanagatarin animaatioon ensisilmäyksellä. Se on erilaista, värikästä ja tavattoman kaunista katsottavaa. Tykkäsin myös hahmodesingista todella paljon sekä hahmojen vaatetuksesta. Muuten sitten lämpesinkin sarjalle tosi hitaasti. Pidin aluksi sarjan ideasta eli lähdetään etsimään kaikki mystiset miekat, mutta se miten sarja toteuttaa itseänsä oli mielestäni vähän kehno. Tarinan vahva alku veti mukaansa ja olin todella innoissani mihin sarja etenee. Sarjan jaksot olivat kuitenkin pitkälti sellaisia, että niissä keskityttiin yhteen miekkaan. Tietenkin kun jaksoja on vain 12, niin sitä aikaa ei vain ole ylen määrin. Sarjan lopussa (mikä oli btw hyvin riipaiseva, again) näillä miekoilla ei kuitenkaan vain tunnu loppujen lopuksi olevan mitään virkaa tarinassa, vaan ne toimivat pikemminkin ainoastaan hahmojen liikkeellepanijana. Tämä tuntui itsestä vähän tökeröltä, sillä miekkojen osuutta painotetaan hyvin paljon. Tietenkin Katanagatarilla ei ole pienintäkään aikomusta ryhtyä miksikään tappelusarjaksi, vaan taistelut ovat ohitse alta 2 minuutin ja loppu onkin pelkkää dialogia. Toisaalta ne harvat taistelukohtaukset näyttivät hyviltä. Ehkä se etten sarjasta niin kauheasti välittänyt, johtui siitä että odotin sarjalta jotain muuta.
Toinen asia mikä minua häiritsi, oli sarjan hahmot. Togame vaikutti ihan jees-hahmolta, mutta vihasin hänen käytöstään Shichikaa kohtaan. Minua harmitti etenkin se, ettei hän edes tunnu huomaavan sitä, kuinka tökerösti hän Shichikaa kohtelee. Ja hän oli aivan helkutin ärsyttävä! Shichika taas oli huomattavan parempi hahmo, mutta näiden kahden välinen suhde tuntui väkinäiseltä. Sarjassa on kuitenkin koko ajan lämmin ja mukava fiilis, vaikka hirveä dialogin määrä alkoi jo loppua kohden puuduttaa. Tämä sarja vaatii nimittäin aivan hirveästi katsojaltaan keskittymistä. Katanagatarin alituiseen vaihtuva miljöö piti kuitenkin mukavasti hereillä ja edelleen hehkutan tämän sarjan animaation puolesta.
Minulla on hyvin samanlaisia tunteita Katanagatarista. Visuaalinen tyyli oli minullekin se siistein juttu Katanagatarissa. Hahmodesignit ovat tosi omaleimaisia ja tuovat hahmoihin persoonaa. Muuten sitten sarja jätti vähän kylmäksi etenkin sen loputtoman Nisioisin-dialogin takia. Tuntui siltä, että tunnin mittaiset jaksot menivät ihan hukkaan, kun sisältöä ei kuitenkaan ollut kuin perusanimejakson verran ja loppuosa jäi pelkäksi tyhjäksi höpötykseksi, joka ei oikein tuonut mitään jaksoihin, vaan teki katsomisen vain raskaaksi. Togame rasitti myös, kun tuntui siltä, ettei hänestä ollut lopulta muuhun kuin ulisemaan ja esittämään fiksumpaa ja neuvokkaampaa kuin onkaan.
VastaaPoistaIhanaa kun on joku muukin joka on samaa mieltä Katanagatarista, sillä tuntuu siltä, että ihmiset pitävät siitä todella paljon. Luulisi sarjalla kuitenkin olevan enemmän sisältöä, kun jaksojen pituudetkin ovat sentään vähintään 40 minuutin mittaisia. Katanagatarilla on omat hyvätkin hetkensä, kuten Shichikan ja tämän siskon yhteenotto, joka oli melkein kaikista parasta katsottavaa koko sarjassa. Myös se jumalaton dialogin määrä tuntui vähän turhalta eikä siitä jäänyt mitään käteen, kun keskittyminen ei riitä. Kuvauksesi Togamesta osui aivan nappiin. Togamestakin olisi voitu saada enemmän irti, varsinkin kun tällä on niin raskas menneisyys, mutta tekijöillä ei siihen näköjään ole riittänyt kiinnostus. Muutenkin osa miekkojen haltijoista jäävät vähän könkäisiksi ja yhden kohtaaminen hypätään jopa kokonaan yli.
Poista