#12: Kimagure Orange Road

Nykyään kaikki animeharrastajat katsovat vain anime-sarjoja jotka ovat ilmestyneet melkein poikkeuksetta neljän tai viiden vuoden sisällä. Useimmat katsovat vain sarjoja jotka ovat uunituoreita tai ovat ilmestyneet samana vuonna. Tämä on mielestäni sääli sillä hyviä, vanhempiakin animeja on tarjolla. Kimagure Orange Road on vuoden -87 tarjontaa ja se hoitaa asiansa monella tavalla paremmin kuin uudet romanssianimet. Hyvät naiset ja herrat, tämä on Kimagure Orange Road!

Tarina

Kyosuke Kasuga on 15 vuotias nuorukainen, joka on vasta muuttanut perheensä, kahden pikkusiskonsa ja isänsä kanssa uuteen kaupunkiin. Kasuga ei ole kuitenkaan tavallinen nuori sillä hänellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän pystyy teleporttaamaan, käyttämään levitaatiota tai jopa juoksemaan yliluonnollisen nopeasti. Hän pyrkii kaikin tavoin piilottamaan kykynsä, sillä seitsemän muuton jälkeen muuttaminen ei enää houkuta. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, nimittäin Kasuga törmää mysteeriseen Madokaan, joka saa Kyosugen pään sekaisin. Madokalla tuntuu olevan kuitenkin kaksi puolta, sillä koulussa tämä ei ole enää tuntenivaan Kasugaa. Pian soppaa tulee hämmentämään Madokan lapsuudenystävä Hikaru, joka rakastuu Kyosugeen nähtyään vahingossa tämän käyttävän voimiaan. Miten Kasuga pystyy selviämään kahden voimakastahtoisen naisen ristitulessa ja ilmaisemaan tunteensa Madokalle? Ikuinen rakkauden oravanpyörä on valmis, eikä vauhtia ja hullun kurisia käänteitä puutu.

Juoni

Joillekin suomalaisille Kimagure Orange Road on varmaan tuttu sen suomen kielisellä nimellä, joka on Superperhe. Omaxi nimittäin julkaisi vuonna -89 sarjan alkua suomidubeilla VHS:nä. Itseltä sattumoisin löytyy edellen tuo ensimmäinen VHS ja sen avulla alun alkaen innostuin sarjasta. Monet saattavat kammoksua Kimagurea, koska se on niin vanha sarja. Mielestäni se on kuitenkin aivan turhaa, sillä tämä sarja hoitaa tonttinsa aika hyvin.

Kimaguren tarina ei ole mitenkään erikoinen ja voisi varmaan sanoa, että se humoristisen slice-of-lifen edelläkävijä. Sarjan tärkeät elementit ovat varmaan monelle jo tuttuja nykyisten sarjojen kautta, mutta Kimagure osaa kuitenkin pitää kiinnostuksen yllä ja osaa tarjota vähän erilaisemman katsomiskokemuksen. Sarjan juoni pyörii koko ajan samaa rataa, jossa Kasuga yrittää parhaansa mukaan käsitellä kahta tyttöä ja oikoa jos jonkinlaisia väärinkäsityksia Madokan kanssa. Sarjalla on kuitenki 48 jaksoa ja tällainen juoni saattaa muuttua hieman itseään toistavaksi. Mutta jotenkin näiden kolmen päähahmon jokapäiväinen elämä on niin hauskaa seurattavaa, että sitä jaksaa melko tuskattomasti katsoa läpi sarjan. Myös Kasugan yliluonnolliset voimat tuovat jotain uutta sarjaan, eikä sarja asetu liikaa tyypilliseen koulu-slice of-life-muottiin. Myös Kasugan epätoivoiset, mutta välillä hyvin toimivat yritykset kätkeä voimansa ovat huvittavaa katseltavaa. Sarjan huumori onkin hyvin toimivaa ja onnistuu naurattamaan erittäin hyvin. Hauskimmat hetket tajosivat ehdottomasti Kasuga sekä tämän kaksi pervokaveria Hatta ja Komatsu, sekä umpirakastunut pari Ushiko ja Uamao. Sarja onnistuu pitämään tunnelman hilpeänä, kevyenä ja ehkä hieman lapsellisena koko ajan, vaikka se osaa ottaa välillä vakavammankin otteen.
Olin positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin sarja piti mukana yliluonnisen elementtinsä ja se pysyi osana tarinaa koko ajan. Pelkäsin nimittäin, että sarja unohtaa Kasugan voimat kokonaan jossain välissä ja lopulta käsiin jäisi vain perinteinen rakkauskomedia. Näin ei kuitenkaan käynyt josta olin hyvin tyytyväinen. Supervoima-elementistä huolimatta sarjan tapahtumat pysyvät lähellä arkea, eivätkä hahmot tee typeriä päätöksiä vain saadakseen tarinan liikkeelle.

Jos sarjalle pitää antaa risuja, niin niitä ovat kieltämättä sen pituus sekä juonen yksinkertaisuus. Joillekin 48 jaksoa varmasti tuottaa vaikeuksia, sillä jaksojen ratkaisu on jo arvattavissa ja juoni on melko toistavaa. Joillekin tämä sarja ei varmasti sovi, mutta itse pidin siitä kovasti. Juonen yksinkertaisuus varmasti häiritsee joitakin, sillä onhan se nähty jo useampaan kertaan. Mutta kuten jo sanoin aiemmin, niin sarjalla on niitä omia tvistejä, jotka saavat katsojan mielenkiinnon yhä uudelleen ja uudelleen heräämään, ja saamaan katsomaan miten Kasugalle loppujen lopuksi käy. Sarjan lopetus tuo aivan uuden käänteen sarjaan ja se antaa sarjalle aivan uuden näkökulman ja syventää tarinaa entisestään. Sarjan viimeinen jakso jakaa kuitenkin varmasti mielipiteitä, sillä se jätti joitakin kysymyksiä ilmaan. Toisaalta se ajoi asiansa ja tarinan tarkoitus saatin täytettyä, mutta tietyt asiat jäivät häiritsemää. Loppu oli kuitenkin hyvin tyypillinen tällaiselle romanttiselle komedialla ja täytyy sanoa, että olisi se pahempikin voinut olla.

Sarjalla on kohtuullisen suuri hahmokaarti, joka osaa viihdyttää alusta loppuun. Hahmot ovatkin se asia mikä pitää sarjan menossa ja katsojan mielenkiinnon hereillä.
Kyosuke Kasuga on supervoimia omaava nuorukainen, joka asuu kahden siskonsa Manamin ja Kurumin sekä isänsä ja kissansa Jingoron kanssa. Kasuga oli alusta asti hyvin huvittava ja viihdyttävä hahmo, johon samaistui joissain määrin.  Hän on hyvin suojeleva isoveli sekä erittäin luotettava ja hyväsydämminen. Hän on kuitenkin hieman pervo ja kiinnostunut siitä mitä Madokan ja Hikarun paidan alla on. Kasugan pervoutta ei oltu kuitenkaan viety liian pitkälle, vaan sen on annettu jäädä normaalin murrosikäisen pojan ajatustasolle. Siitä puheen ollen, Kasugan pään sisään on helppo nähdä, sillä sarja toteutuu hänen näkökulmastaan katsottuna. Katsoja näkee ja kuulee kaiken mitä Kasuga ajattelee ja miten hän regoi tilanteisiin. Useiden väärinkäsitysten takia hän joutuukin koko ajan pelastamassa mainettaan ja selittelemässä asioitaan joko Madokalle tai Hikarulle. Hän on alusta asti tossun alla Madokan ja Hikarun suhteen, mikä oli välillä huvittavaa mutta taas välillä erittäin ärsyttävää. Vaikka hän usein tekee lupaamansa asiat, silti hänen ainainen sönkötys alkoi jo pikku hiljaa turhauttamaan. Kastojalle on nimittäin alusta asti selvää, että Kasuga on lääpällään Madokaan, mutta tämä ei kuitenkaa pysty kertomaan tälle tunteitaan eikä pysty torjumaan Hikarun lemmenyrityksi. Toisaalta Kasugan kiltteys sekä huomaavaisuus toisia kohtaan on söpöä ja suloista katsottavaa. Kasugassa jäi myös harmittamaan se ettei hän oikein kehity sarjan aikana. Hän pysyy samanlaisena alusta loppuun asti ja olisin toivonutkin edes hieman kehitystä hänen suunnaltaan.

Madoka Ayukawa on tummahiuksinen tyttö, joka on Kasugan luokkatoveri. Madoka on kova tappelemaan ja liikkuikin aikanaan jengissä ja poltti tupakkaa. Hän on sarjan tsundere, vaikka tätä piirettä ei oltu viety tyypillisen yliampuvaksi. Hän on hyvin ilmeetyn ja toisin kuin Kasugan, Madokan pään sisään on vaikea nähdä ja hänen tekojaan on haastava ennakoida ja hänen motiivinsa ovat piilossa. Hän onkin katsojalle mysteeri hyvin pitkän aikaa. Pikku hiljaa sarjan edetessä hän avautuu herkemmin ja hänen ajatuksen juoksusta saa jo kiinni. Madokan kovasta ja kylmästä kuoresta huolimatta on tämä lämmin ja huolehtiva isosisko hahmo, joka on luotettava ystävä. Hänen ja Kasugan välinen suhde on yhtä vuoristorataa alusta melkein loppuun asti, sillä Madoka tekee herkästi omia johtopäätöksiään ja vetäytyy usein kuorensa sisään. Omista tunteistaan huolimatta hän aina ajattelee ensiksi muita, mm. Hikarua joka on pahasti pihkassa Kasugaan. Vaikka Kasuga ja Madoka eivät näytä tulevan lainkaan toimeen alussa, ystävästyvät nämä kaksi nopeasti ja Kasugan vaikutus Madokaan on suuri. Kasuga vaikutuksesta hän nimittäin muuttuu ihmisenä todella paljon ja lopettaa jopa tupakin polton Kasugan ansiosta. Pidin Madokan hahmosta todella paljon, sillä hän on erittäin voimakastahtoinen ja tietää mitä haluaa. Tämä rooli kuitenkin heikkeni aina välillä sarjassa, sillä hänet näytetään välillä hyvin avuttomana tyttönä, joka ei osaa laittaa vastaan. Toisaalta tämä toi hahmoon inhimmillisyyttä, mutta Madokan uskottavuus mureni kuitenkin aina sitä mukaa. Hän kehittyy hahmona huomattavasti enemmän kuin Kasuga, sillä hän tuo ajatuksensa paremmin ilmi sarjan loppu puolella.

Madoka ei pelkää laittaa kampoihin ronskeimmillekaan miehille

Pääkolmikon viimeinen jäsen on Hikaru Hiyama, joka on tuntenut Madokan lapsuudesta asti. Näillä kahdella onkin hyvin läheinen suhde ja molemmat puolustavat toista jos tarve vaatii. Hän kulki aikanaan Madokan lailla jengissä, mutta on nyt parantanut tapansa. Hikaru on kuin Duracell-pupu sillä hän on aina täynnä energiaa ja puhumassa koko ajan. Hän on vakavasti rakastunut Kasugaan ja taas väärinkäsitysten kautta Hikaru luulee, että tämä on rakastunut myös häneen. Hikaru on vähän lapsellinen ja yksinkertainen luonne, joka kuitenkin muuttuu suuttuessaan erittäin pelottavaksi. Hänen lapsellisuutensa tulee hyvin ilmi varsinkin kohtauksissa, kun hän on innostunut tai jännittynyt jostain. Hikaru on niitä hahmoja jotka eivät anna minkään muun kuin rakkaus asioiden painaa mieltään. Tyttömäisestä kikatuksesta huolimatta, hän saattaa olla välillä erittäin nokkava ja periksiantamaton, varsinkin toista lapsuudenystäväänsä Yuusakua kohtaan. Joka muuten on btw rakastunut Hikaruun. Pelkäsin aluksi sitä, että kuinka ärsyttäväksi ja raivostuttavaksi hahmoksi Hikaru osoittautuu. Yltiöllisestä energisyydestään sekä koppavaisuudestaan huolimatta hän oli kuitenkin kiinnostava hahmo, josta tuli ainakin itselle hyvin tärkeä sarjan myötä. Kasugan lailla hänellä ei kuitenkaan minkäänlaista hahmokehitystä vaan jämähtää kaavoihinsa äkkiä. Hän muistuttaa aika paljon Kill la Killin Makoa, sillä molemmat ovat yksinkertaisia, mutta luotettavia ystäviä.

Sarjan sivuhahmot olivat hyvää luokkaa. Varsinki, kun jokaisen hahmon taustaan syvennytään tarkemmin ja jokainen vähänkin tärkeä hahmo saa omat hetkensä. Mm. Kasugan pikkusiskot Kurumi ja Manami saivat omaa aikaansa kuin myös jo edellä mainittu Yuusaku. Jopa Kasugan perheen kissa Jingoro saa omat tähtihetkensä.

Kuten jo sanoin aikaisemmin; tämä sarja on vanha. Siis animaatiokin on sitten sitä luokkaa. Studio Pierrotin animaatio on hyvin tyypillistä 90-luvun alussa ja 80-luvun lopussa. Isot päät, hohtavat ja pitkillä ripsillä varustetut silmät, sekä hyvin arkinen miljöö henkivät tuota aikaa. Pidin kuitenkin siitä, että sarjan mukana pääsi ajassa taaksepäin takaisin 80-luvulle. Kaikki hahmojen vaatteista aina tuon ajan trendeihin tulivat oikein elävästi esille ja oli oikein mukava piristys. Hahmojen vaatetus vaihtui myös useasti, eikä sarjassa tyydytty esittämään hahmoja vain koulupuvuissa. Vaatteiden vaihto virkisti sarjaa mukavasti ja toi siihen iloa sekä arkisuutta. Sarjan miljöö on myös hyvin laaja eikä rajoitu ainoastaan koulun seinien sisäpuolelle. Keskeisiksi miljöiksi nouseekin koulun ohella ABCB-kahvila, kaupungin puisto, sekä Kasugan koti. Ympäristön vaihto piti sarjan animaation pirteänä ja liikkuvan, eikä se ehtinyt käydä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.
Sarjan animaatio ei loista oikeastaan missään vaiheessa, silläs se on oikeastaan vain keskinkertaista jopa parhaimpina hetkinään. Välillä taas animaation laatu lipsuu vähän huonompaan suuntaani, sillä joissakin jaksoissa hahmojen ilmeet näyttivät hyvin hutaistuilta ja typeriltä. Varsinkin huumorikohtauksissa oltiin selvästi otettu rennompi tyyli animaatiossa. En tiedä oliko tämä vain sarjan oma leima tuoda huumori paremmin esiin, mutta itse en kauheasti siitä tykännyt kun hahmojen kasvot näyttivät oudoilta ja vääristyneiltä. Huolimatta näistä lipsahduksista oli Kimaguren animaatio ihan jees katsottavaa.

Sarjan musiikki on animaation lailla hyvin 80-luvun henkistä. Siinä on pieni jazzahtava tunnelma, joka oli synkattu hyvin sen ajan trendimusiikkiin. Sarjan ensimmäinen alkutunnari "Night of the summer side" on todella menevä biisi, jota olen kuunnellut jo ennen kuin aloin sarjaa katsomaan. Laulaja Masanori Ikedan pehmeä mutta syvä ääni saa aina meikäläisen tanssijalan vipattamaan. Kappaleessa on myös se tietty kesäisyys ja siitä tulee aina rantafiilis päälle. Alkutunnarin animaatio myös sopi hyvin kappaleen tempoon, vaikka sitä katsellessa saatta silmiin alkaa sattua. Ei epileptikoille. Toinen alkutunnari "Orange Mystery" oli mielestäni myös tosi hyvä biisi. Kappaleeseen pääsee varsinkin tosi hyvin mukaan tunnarin animaation tähden. Mustavalkoinen animaatio sopii hyvin kappaleen yksinkertaisiin sanoihin ja pidin sitä, että Kasuga oltiin laitettu huulisynkkaamaan osa sanoista. Hideyuki Nagashiman lauluääni tuo kappaleeseen hieman melankolisen tunnelman seka kaipuun tunteen. Kolmas alkutunnari oli taas mielestäni heikoin lenkki. Vaikka se kulki samoilla poluilla kuin kaksi ekaa, niin se ei kuitenkaan napannut samalla tavalla kuin ensimmäiset. Kimaguren lopputunnarit olivat ihan hyvää luokkaa. Ensimmäinen ja kolmas alkutunnari olivat ihan jees kuunneltavaa, mutta eivät olleet mitään tajunnanräjäyttäjiä, eivätkä ne yltäneet mitenkään alkutunnareiden tasolle. Niiden animointikin oli myös melko yksinkertaista ja sulavaa. Mutta Kanako Wadan laulama toinen alkutunnari "Sad heart burning" oli todella upeaa kuunneltavaa. Hieman surullinen ja salamyhkäinen kappale saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Sen animaatio oli myös kaunista, sillä se oli kuin hiekkataidetta, kun kuvat piirtyivät violettiin usvaan. Sarjan muu OST oli myös ihan hyvää kuunneltavaa. Jotkin biisit kuten "Ai wa Hitomi no Naka ni", "Akai Mugiwara Boushi" sekä "Gimonfu wa Naisho" olivat todella hyvää kuunneltavaa ja mukaansa tempaavia. Muu OST oli hyvin jazz-tyyppistä saksofonin soittoa tai menevämpää rumpujen päristelyä. Kuitenkin musiikin osalta Kimagure onnistui erittäin hyvin.

Tuomio
Noh, kannattaako siis Kimagure Orange Road katsoa? Kyllä minun mielestäni. Vaikka sen juoni on hyvin simppeli ja useampaan kertaan nähty, sen tunnelma sekä mielenkiintoiset ihmissuhteet jaksavat pitää kiinnostuksen yllä. Sarja saattaa välillä käydä puuduttavaksi, mutta jotenkin sarja saa lisättyä kiinnostusta aina vain uudestaan. Vaikka sarja ei ole tarinaltaan mikään tajunnanräjäyttäjä onnistuu se kuitenkin hyvin monissa asioissa, missä muut saman tyyppiset sarjat ovat epäonnistuneet. Sarjaa ei kannata karttaa vain sen pituuden takia, sillä sen jaksaa katsoa hyvin tuskattomasti alusta loppuun saakka. Sarjan lopetus ajoi asiansa ja sai sarjan tarkoituksen täytettyä, mutta jätti inhottavasti kysymykisä ilmaanJos et sarjan tarinasta pitänyt, niin tulet kyllä tykästymään sarjan hahmoihin. Vaikka kellään hahmolla ei kovin suurta kehitystä ole, ovat hahmot erittäin viihdyttäviä sekä samaistuttavia. Jokaiseen hahmoon ehtii kiintyä ja syventyä sarjan aikana ja heistä tulee katsojalle todella tärkeitä. Myös sivuhahmot saavat kunnolla huomiota eivätkä nämä jää vain täytehahmoiksi päähahmokaartin rinnalle.Vanhaksi sarjaksi sarjan animaatioa oli hyvää katsottavaa, Vaikka se ei ollut mitenkään erikoista missään vaiheessa, se oli kuitenkin sulavaa ja tarkkaa. Tietyt kohdat kuitenkin tappoivat tunnelmaa, sillä laiska animaatio sai hahmojen kasvot näyttämään välillä oudoilta. Sarjan animaatiossa kuitenkin välittyy 80-luvun henkisyys ja se oli kuin aikahyppy menneisyyteenMusiikki on oikeaa herkkua korville. Se on pääosin rauhallista ja jazzahtavaa musiikkia, mikä saa kuitenkin aina hyvälle mielelle. Sarjan kaksi ensimmäistä alkutunnaria olivat upeaa kuunneltavaa, mutta kolmas jätti vähän kylmäksi. Lopputunnarit olivat ihan mukiin meneviä, mutteivat yllättäneet millään tasolla. Paitsi toinen lopputunnari, jonka surullinen ja synkkä tunnelma saa aina kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää.Vaikka Kimagure Orange Road jää vain keskiverto animen tasolle on se silti viihdyttävä katsomiskokemus, jonka pariin voisi palata toistekin.

Arvosana: 7,4/10

English translate: Well, it is worth Kimagure Orange Road to watch? Yes, in my opinion. Although the plot is very simpel and more than once seen, its atmosphere and interesting relationships manage to keep interest above. Series may visit the numbness, but somehow series gets added interest over and over again to set. Although the series is not any blaster consciousness is narrative to be successful, however, it is in very many cases where similar series have failed. The series is not worth to look out only because of its length, because it painlessly be able to look at the very beginning until the end. Ending a series drove to his case and received a series of purpose-filled, but left imbued with questions in the air.
If you have a series of story, so you'll come to like a series of characters. Although no one character is not very great development exists, the characters are still very entertaining and interesting. Each character has time to become attached and to immerse in the series, and they will be really important for the viewer. All so be minor characters get proper attention and these will only be filled reality figures, alongside the main character of the Guard.
The animation of this series was good to look at, though it was by no means unusual at any time, however, it was smooth and accurate. However, certain points of killed the mood, it got lazy animation characters' faces look like the odd. However, a series of animation is transmitted to the 80's spirituality and it was like a time warp into the pastThe animation of this series was good to look at, though it was by no means unusual at any time, however, it was smooth and accurate. However, certain points of killed the mood, it got lazy animation characters' faces look like the odd. However, a series of animation is transmitted to the 80's spirituality and it was like a time warp into the past
The animation of this series was good to look at, though it was by no means unusual at any time, however, it was smooth and accurate. However, certain points of killed the mood, it got lazy animation characters' faces look like the odd. However, a series of animation is transmitted to the 80's spirituality and it was like a time warp into the past
The animation of this series was good to look at, though it was by no means unusual at any time, however, it was smooth and accurate. However, certain points of killed the mood, it got lazy animation characters' faces look like the odd. However, a series of animation is transmitted to the 80's spirituality and it was like a time warp into the pastMusic is a right treat for the ears. It is mainly a peaceful and jazzy music, however, which is always good for the mind. The first two series of the beginning of the intro was wonderful to listen to, but the third left a little cold. End intros were just reaching a mug, but won´t surprised at any level. Addition, the other end of the intro, a sad and gloomy atmosphere always get a cold shiver run down your back.Although Kimagure Orange Road anime leaving only the average level is still an entertaining viewing experience that a couple could come back again.