10 vuotta sitten...

Hohhoijaa, huomenta arvon lukijat... ei kun hetkinen mitä kello on?! Joo jäi vähän pääsiäisloma päälle ja tämä postaus vain lykkääntyi lykkääntymistään. Ja koska se ei riitä niin aika on ollut vähän kortilla tämän viikon, eikä kaikkeen mitä pitäisi tehdä tai mitä haluaisi tehdä ei ole yksinkertaisesti riittänyt aika... Anteeksi siis vähän myöhästyneestä postauksesta! Mutta asiaan; oma anime/manga-harrastus on tullut siihen pisteeseen, että sitä on takana jo 10 vuotta. Ja näissä kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua kaikenlaista tämän harrastuksen kanssa. Siis ajattelin tehdä postauksen, jossa muistelen mieleen jääneitä muistoja jotka liittyvät jotenkin otakun uraani. Tätä postausta olen suunnitellut jo pitkään, jo viime vuodesta asti jolloin tämä kyseinen kymppi tuli varsinaisesti täyteen. Nautin kovasti tämän tekstin kirjoittamista, sillä oli hauska pitkästä aikaa kelata aikaa taaksepäin ja yrittää muistella niitä kaikkia asioita mitä on tapahtunut ja miten harrastukseni on kehittynyt.


Vuosi 2005

Okei, tämä on erittäin tärkeä vuosi elämässäni, sillä tuolloin pääsin käsiksi ensimmäiseen mangaani, joka siis oli Inuyashan toinen osa. Olin tuolloin 9 vuotias, kirkas silmäinen nappula. Jostakin syystä tuo vuosi ja tuo päivä on jäänyt mieleeni hyvin selvästi, vaikka olen tosi huono muistamaan asioita. En tiedä mikä sai minut tuolloin kiinnostumaan tuosta kyseisestä pokkarista siellä pokkarihyllyllä Aku Ankkojen ja Tex Willereitten seassa. Jostain syystä nappasin sen sieltä hyllyltä, selasin sitä vähän aikaa ja pyysin isää ostamaan sen. Kaikki kiitos kuuluu kaiketi isälle, sillä jos hän ei olisi suostunut ostamaan tuota pokkaria tuolloin niin en tiedä olisinko koskaan tutustunut mangaan ja animeen. Tämä harrastus sai siis oikeastaan alkunsa ihan vahingossa :D. Minulla ei nimittäin ollut tuolloin, kun nappasin sen Inuyashan pokkarin käteeni, minkäänlaista hajua mangasta ja mikä se oikeastaan on. Voisi varmaan sanoa, että kohtalolla on ollut tuolloin sormensa pelissä.

Tästä kaiki alkoi... putosin kaivoon joka vei minut toiseen maailmaan

Vuodet 2006 - 2009

Lopun ala-asteen ajan harrastukseni vietti hiljaiseloa, sillä ei ollut niitä kavereita joidenka kanssa olisi voinut jakaa harrastuksen. Olin muutenkin eristäytynyt muusta porukasta, sillä minua ei hyväksytty joukkoon. Toiseksi koko ala-asteen ajan luin vain ja ainoastaan Inuyashaa, sillä pidin sitä ainoana hyvänä mangana. Tai no, en kyllä varmaan kauheasti tuolloin tiennyt muista sarjoista. Kuljin siis aika lailla läpät silmilläni enkä kiinnittänyt huomiota muuhun tarjontaan. Toisaalta tuolloin mangabisnes Suomessa oli vielä lasten kengissä, eikä tarjontaa kuitenkaan ollut aivan ylimäärin. Tuohon aikaan kuuluivat mm. Naruto, Dragonball, Azumanga Daioh, Death Note, Emma ja FMA. Egmont Kustannus oli myös hyvissä voimissaan ja julkaisi Punista ja Sangatsua enemmän mangaa. Suurin osa 2005- 2010 vuosien manga-tarjonnasta tulikin lehtipisteisiin juuri Egmontin kautta.
Mutta tosiaan; ala-asteen viimeiset vuodet olivat melkoista hiljaiseloa. Tuolloin olin kuin kävelevä Inuyasha-tietopankki, sillä jos joku sattui kysymään jotain sarjaan liittyen, niin meikä poika kyllä tiesi vastauksen. Voi niitä aikoja...

Vuosi 2010

Ylä-asteen aloitus toi taas uutta puhtia harrastukseen. Ylä-asteelta löytyi ystäviä jotka jakoivat myös saman harrastuksen ja intohimon. Tuo ystävyys on jatkunut muutaman kanssa tähän päivään saakka. Ja jos tätä nyt intohimoksi voi kutsua. Tulin paljon avoimemmaksi asiasta ja asiasta puhuminen oli jo helpompaan. Uudet kaverit tutustuttivat minut myös muihin sarjoihin, kuten Salapoliisi Conaniin, Fushigi Yuugiin sekä Narutoon. Noihin aikoihin myös isoveli alkoi kiinnostumaan mangasta ja pikkusisko luki jo Inuyashaa meikäläisen hyllystä.

Mm. nämä sarjat ovat nousseet suosikeikseni vuosien varrella

Vuodet 2011 - 2012

Rippikoulu vuonnani löysin tieni englannin kielisen mangan pariin. Tuohon asti olin vieroksunut vieraskielisiä opuksia, sillä enkun taitoni eivät olleet kovin kehuttavat. Tarjonta oli kuitenkin laajempaa, vaikka suurin osa enkku-pokkareista tuli lainattua kirjastosta, sillä netti ei ollut vielä löytänyt tietään pieneen mieleeni. En tosin muista oliko tuolloin jo mahdollista lukea mangaa netistä käsin... Innostus animeen kasvoi myös tuolloi ja aloitinkin katsomaan Inuyashan animeversiota Youtuben kautta. Tuolloin en osannut edes ajatella, että animea ja videoita voisi katsoa muualtakin kuin Youtubesta. Muistan edelleen kuinka vaikeaa se oli löytää jaksot ei-enkku-dubeilla. Tosin taisin katsoa ensimmäiset 50 jaksoa joko espanjaksi (johon minulla ei ollut minkäänlaista kielitaitoa) tai japaniksi ilman minkäänlaista tekstitystä. Nykyään olenkin ihmetellyt miten olen pysynyt sarjan menossa mukana ja tapahtumissa kärryillä, kun ei ole osannut kumpaakaan edellä mainituista kielistä. Kai meikäläisestä on vaan niin mukavuuden haluinen tai vanha. 2012 oli vähän hiljaisempi vuosi, mutta yläasteen aikana moni muukin sarja oli löytänyt tiensä mun mangahyllyyn Inyashan rinnalle Keväällä 2012 päätin muuten myös ylä-asteen.


Vuosi 2013

Vuoden 2012 lopussa innostus animeen taas hiipui vähäksi aikaa, sillä koulun vaihdettua ammattikouluun alkoivat uudet kujeet ja uudet kaverit astui kehiin. Tosin manga-innostus taisi olla huipussaan tuolloin. Lähes kaikki manga mitä julkaistiin päätyi vääjäämättä meikäläisen hyllyyn ja kaikki mikä liittyi Japaniin, kiinnosti aivan suunnattomasti. Kriitikon silmää ei ollut lainkaan ja sen takia tuli ostettua vähän turhiakin opuksia. Anime-innostus nosti uudelleen päätään myöhemmin vuonna 2013 ja taisin katsoa tuolloin oikein 25 sarjaa vuoden aikana. lol. Ja löysyin vihdoin sen kaivatun asian netin syövereistä, nimittäin nettisivuja joidenka kautta pystyi katsomaan animea maksutta enkkuteksteillä. Joo, oon tullut jo tuolloin kaikessa jäljessä, mutta minkäs teet :).

Vuosi 2014

Tuona vuonna harrastukseni saavutti aivan uuden tason. Täytettyäni 18 päätin hyödyntää "aikuisuuttani" ja lähteä ensimmäiseen coniini. Olen siis aika untuvikko vielä cosplayn parissa. Vanhemmat eivät olleet aikaisempina vuosina luvanneet lähteä kuskaamaan, joka harmitti toden teolla, kun Yoshihiro Takahashin vierailu jäi kokonaan välistä -_-. Mutta tosiaan isoveljen kanssa lähdettiin Tampereelle Traconiin yhdeksi päiväksi. Olin aivan kuin lapsi karkkikaupassi, sillä näkemistä, kuulemista ja hiplaamista oli vaikka millä mitalla. Muistan edelleen kuinka ihailin muiden cossaajien pukuja ja tuijotin cosplay-kisaa. Ja sitä rahaa paloi... voi herran jestas sitä meni paljon. Suurin osa taisi mennä mangoihin. Hups. Meikäläinen olisi viettänyt siellä vaikka koko päivän, mutta isoveljellä alkoi aika käydä tylsäksi, joten päädyttiin lähtemään jo 7 aikaan kohti kotia. Mutta conit olivat tulleet jäädäkseen. 2014 vuonna minulle alkoi tulla myös aikuisempi ote harrastukseen, sillä en kelpuuttanut kaikkea mitä oli saatavilla ja järki tuli mukaan.

Vuosi 2015

Viime vuosi oli, sanoisinko parhaimpia anima/manga-vuosia elämässäni. Hyvää mangaa suomennettiin ja Japanista tuli aivan uusia ja hienoja hittejä, tosin enkkupokkarien muodossa. Tuona vuonna lähes 2/3 lukemastani mangasta oli englannin kielisiä ja jopa kielitaitoni oli parantunut huomattavasti ylä-asteen ajoista. Myös katsomieni animeiden määrä oli huimassa nousussa, sillä määrä oli kasvanut 20 sarjasta vuodessa lähes 60 sarjaan vuodessa. Putki oli päällä ja meikäläinen tykkäsi siitä ;). Isoveli alkoi myös tuolloin innostumaan toden teolla mangasta ja alkoikin lukemaan sitä meikäläisen hyllyistä ja ostamaan joitakin sarjoja jopa itse (niitä mitä meikä ei kelpuuttanut :D). Conit eivät jääneet välistä, sillä osallistuin tuona vuonna sekä Traconiin, että Desuconiin. Conit olivat tuoneet jotain uutta elämään, sillä niissä oli mahdollista tutustua muihin harrastajiin ympäri Suomea. Muihin ihmisiin tutustuessa on löytynyt myös niitä sydänystäviä. Into sen kuin vain yltyi ja valitettavasti sain kokea tämän harrastuksen nurjan puolen; nimittäin burn-outin. Ei niinkään mangan suhteen vaan animen. Animen katsominen ei enää innostanut ja välillä sen katsominen tuntui työltä sekä raastavalta. En kuitenkaan halunnut joutua siihen pisteeseen, että animen katselu loppuisi meikäläisen kohdalla kokonaan. niin päätin pitää lomaa animesta. Jätettyäni animen katsomisen 3:ksi kuukaudeksi alkoi into taas palautua. Vasta tämän vuoden alussa alkoi sama roihu taas kipinöidä. Mangaa kylläkin luin samaan tahtiin kuin aina yleensäkin.

Vuosi 2016 (nykyhetki)

Ammatikorkeakoulussa aloitettuani opinnot harrastukseni on kokenut taas uuden vaiheen. Kai sitä voi aikuisuudeksikin kutsua, mutta tietty aikuismainen kritiikki sekä mangan että animen suhteen on ottanut enemmän valtaa. Eikä se ole huono juttu lainkaan. Kriittisessä mielessä kaikkia täytyy katsoa aivan uudelta kantilta ja se jos mikä tuo uutta syvyyttä harrastukseen. Monta kertaa olen miettinyt kuinka paljon lähti liikkelle siitä yhdestä pokkarista siellä Minimanin hyllyllä. Jotenkin itsekin on vaikea hahmottaa oman harrastuksen kehitystä, sillä enää en ole vain se pikku nassikka joka luki vain Inuyashaa tai osti jokaisen mangan minkä käsiinsä sai. Minusta on tullut (kai) aikuinen harrastaja, jolla on ollut pitkä matka kuljettavanaan tähän pisteeseen. Aikoinaan pelkäsin muiden suhtautumista harrastukseeni ja luulin heidän tuomitsevan minut sen takia. Olen positiivisesti yllättynyt kuinka helposti tuttava- ja ystäväpiirini ovat hyväksyneet harrastukseni. Tämä on yllätävää sillä kyse on kuitenkin suomalaisista :). Matkan varrella myös Suomen mangateollisuus on muuttunut ja kasvanut huimasti. Toivottavasti se jatkaa kasvuaan vastedeskin. Tämän harrastuksen kanssa on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta sen kanssa ei kuitenkaan tule tylsää ja se jaksaa aina yllättää uudestaan. Animeteollisuus on muuttunut myös huimasti viimeisen 10 vuoden aikana, eikä vanhempia sarjoja voi enää verrata nykyisiin. 10 vuodessa on ehtynyt kokea yhtä ja toista ja oma tietoisuus animesta, mangasta ja itsestään on kasvanut rutkasti.

Tällainen oli minun matkani harrastukseni parissa. Aika pääpiirteisesti kirjoitin sillä kaikkea ei vain voi muistaa. Heh! En tiedä moniko luki loppuun asti, mutta meillä jokaisella on piste mistä ollaan lähdetty. Ja jos mitä olen oppinut tänä aikan: Älä häpeä harrastusta! :D

Jos innostus riittä niin kommentoi ihmessä monta vuotta olet itse harrastanut ;). Ja muistakaa: me olemme nörttejä ja ylpeitä siitä!!

English translate: My anime and manga hobby has come to the point that it is now ten years behind. My hobby has developed into a number of laws over the years and I was progressed with it. I don´t know where and who I would be now I would not have found this hobby. The world of anime and manga has chance a lot and I am glad that I can be a part of it. My adventure start in year 2005 when I was 9 years old. My first manga was Inuyasha volume 2 and my dad bought it for me. Thanks dad that you bought me that book!! My first touch for anime was when I was in junior high school. The enthusiasm has continued and even grown even if ups and downs has been. I visited my first con 2014 when I turned 18. In cons I've met new people and made new friends with whom I can share my passion. Thanks for all people; my friends, my kins and everyone whose have accepted my hobby and even me. Remember all that you don´t to be ashamed for your hobby. Be brave and be what you are. We are in some way geeks and proud of it!!
Comment and tell me how many years have you had the anime and manga!!