Tarina
Yasuri Shichika on nuorukainen, joka asuu autiolla saarella kahdestaan siskonsa Nanamin kanssa. Shichika kuuluu legendaariseen Kyotouryuu sukuun, jonka jäsenet ovat taitavia miekkamiehiä. He eivät kuitenkaan ole tavllisia miekkamiehiä, sillä heidän niin sanottu synnyinlahjansa on se etteivät he pysty käyttämään miekkaa. He ovat itse se miekka,
Eräänä päivänä Shichika kohtaa nuoren naisen nimeltään Togame, joka on tullut saarelle pyytämään Shichikalta apua. Togame kertoo Shicikalla, että kauan sitten taidokas miekkaseppä Shikizaki Kiki takoi 12 miekkaa, joilla on suuria jopa pelottavia voimia. Togamen on etsittävä ja kerättävä nämä miekat ja siihen hän tarvitsee Shichikan apua. Ensin kieltäydyttyään, Shichika muuttaa kuitenkin mieltään ja päättää kerätä miekat Togamen kanssa ja ryhtyä tämän miekaksi.
Arvostelu
Katanagatari on taas yksi sarja joka oli keikkunut katsomislistallani melkein yläasteen alusta saakka. Olin kuullut sarjasta paljon hyvää ja olin oikeastaan innoissani tämän sarjan suhteen ja odotin siltä aika paljon. Mutta se ei aivan yltänyt odotuksiini. Sarja ei ole varsinaisesti umpihuono, muttei kuitenkaan parhaimpiakaan. Se mikä minua kiinnosti eniten Katanagatarissa oli sen samuraihenkisyys sekä nämä 12 kirottua miekkaa. Myös Edo-kauden miljöö herätti kiinnostusta. Sarja toteuttaa samurai-/miekkamies-teeman vähän eri tavalla kuin muut animet. Pääsankari ei ole jumalattoman isoa miekkaa heiluttava köriläs, vaan sankari itse on se miekka jotta käyttää taistelussa. Ensin minua vähän askarutti koko idea, mutta se oli kuitenkin toteutettu ihan hyvin. Mitä näihin 12 miekkaan tulee; noh, minua oikein suututti kuinka vähän aikaa jokaiseen miekkaan loppujen lopuksi käytettiin. Jokaisen miekan nimi sekä voima kerrottiin kyllä, mutta selitykset tuntuivat äkkiä keksityiltä ja hutaistuilta. Vaikka miekkojen kuuluisi olla keskeinen osa sarjaa ne jäävät silti vähän valjuiksi. Varsinkin lopputaistelussa, jossa kaikki miekat olivat esillä tuntui typerältä, sillä katsoja oli jo tässä vaiheessa ehtinyt unohtaa miekkojen nimet sekä niiden kyvyt. Sarjalla on 12 jaksoa ja jokainen varmaan tajuaa, että jokaisessa jaksossa käsitellään yksi miekka. Idea on ihan hyvä, mutta huolimatta siitä, että jokaisella kapistuksella on oma jakso, toisiin miekkoihin perehdyttiin silti enemmän kuin toisiin. Tämä sai oloni tuntumaan erittäin tyhjältä. Minua häiritsi myöskin se, etteivät miekat olleet edes välttämättä miekkoja. Aseet olivat jos jonkinmoisia hömpötyksiä, mikä mielestäni söi sarjan uskottavuutta.
Aluksi luulin, että Katanagatarissa olisi kunnolla tappeluita, verta, hikeä ja miehekkäitä lausahduksia. Heh he hee... eipä ollutkaan. Toisin kuin esim. Kill la Killissä jossa turha teoreettinen selitys sivuutetaan ja lyödään pahiksia turpaan sen kun ehditää, Katanagatarissa dialogi on hyvin suuressa osassa. Jos odotit sarjalta pitkiä ja upeita taisteluita, niin voin sanoa että tulet takuulla pettymään. Kaikki sarjan taistelut nimittäin kestävät korkeintaan 5 minuuttia ja loppuvat ennen kuin ne ovat ehtineet edes alkaa. Itse koin tämän vähän typeräksi sillä, kun taistelut olivat ohi nopeasti ei fiilikseen ehtinyt päästä mukaan eikä sankaria ehtinyt edes kannustaa. Dialogista puheen ollen vielä; sarjassa on sitä paljon. Ei siinä mitään jos se olisi ollut kiinnostavaa ja hauskaa seurattavaa, mutta koska suurin osa oli hyvin pitkäveteistä ja raskasta, ei sitä jaksanut seurata. Sarja käy pikku hiljaa puuduttavaksi, sillä dialogi vie liian suuren osan toiminnalta. Sarja onkin toiminnan sijaan Edo-kaudelle sijoittuvat slice-of-life-sarja jossa suurin asia on Togamen ja Shichikan suhde ja sen kehittyminen. Jokaisella jaksolla on kuitenkin esitysaikaa 45-50 minuuttia, joten olisi draaman ja toiminnan välille ihan varmasti saatu parempikin tasapaino.
Mitä tulee naiskertojaan, joka selosti aina jakson alun ja lopun, se sai ainakin minun nuppini kiehumaan. Ensinnäkin pidin kertojaa aivan turhana heti ensimmäisestä jaksosta lähtien ja toiseksi vihasin kertojan ääntä ja puhetyyliä.
Sarjan lopetuksesta sanon sen verran, että vaikka sen kuului olla sydäntä särkevän surullinen, oli se minulle pettymys. Ja tämä pettymys johtuu siitä, että en päässyt koskaan kunnolla sarjan enkä sen hahmojen sisälle. Vaikka yritin pitää loppua hyvänä ja surullisena, en silti saanut itseä pitämään siitä. Se kuitenkin opetti sen ettei lopun tarvitse aina olla onnellinen. Loppukohtaus ja sen ratkaisu oli taas mielestäni epäloogisin ja typerin mitä sarjassa oli tapahtunut.
Sarjalla on suhteellisen suuri määrä hahmoja, joihin ei valitettavasti pääse käsiksi. Vaikka sarjalla on antaa mielenkiintoisia pää- sekä sivuhahmoja, ei mihinkään hahmoon pääse oikein sisälle ja näin ollen myöskään samaistumaan. Osa hahmoista kuvataan ensin tärkeinä tarinan kannalta, mutta eivät sitä olekaan loppujen lopuksi. Mm. Maniwa ninjajoukko oli yksi tällainen. Heistä annetaan todella mielenkiintoinen kuva heti alussa ja luulin, että he olisivat tärkeimpiä pahiksi. Minua kuitenkin suretti aivan hirveästi kuinka huonosti sarja kohteli heitä, sillä heidät vain nakataan surutta pois sarjasta eivätkä he ehdi oikeastaan tehdä mitään sarjan aikana. Heidän roolinsa olikin lopuksi vain kulkea mukana tapettavana. Tämä on harmi sillä heistä olisi saanut niin paljon irti. Myös miekkojen haltijat jäivät vain tyhjiksi kuoriksi, joidenka tuli olla mukana yhden jakson verran ja sitten joko delata tai jäädä vain yhtäkkiä pois. Myös se, että yhden miekan haltijan ja Shichikan taistelua ei näytetty lainkaan oli mielestäni kova floppi. Varsinkin kun sarjan lopussa kukistettuja hahmoja esiteltiin niin tämä kyseine hahmo häiritsi aivan suunnattomasti, sillä hänen lyömistään ei oltu näytetty. Kyseinen hahmo vaikutti myös tärkeimmältä miekan haltijalta koko sarjassa.
 |
| Shichika tykkää leikkiä Togamen hiuksilla. |
Mutta esittelen nyt kuitenkin myös tarinan kaksi tärkeintä päähahmoa. Yasuri Shichika on noin 18 vuotias nuorukainen, joka liittoutuu Togamen kanssa ja alkaa toimia tämän miekkana. Shichika on rauhallinen ja aina tyyni, joka hoitaa aina hommansa, kun Togame käskee. Hän on koko ikänsä asunut kaksistaan siskonsa kanssa saarella joten hän ei aina tiedä miten kuuluu olla toisten ihmisten kanssa tai kuinka reagoida heihin. Hän on vähän hölmö ja hän on oiva esimerkki pullossa kasvatetusta lapsesta, joka ei tiedä mitää ulkomaailmasta. Aluksi en pitänyt Shichikasta lainkaan, sillä hän aluksi hyvin kylmä ja jäätävä hahmo, jonka ilme ei värähdäkkään, kun hän joutuu tappamaan jonkun henkilön. Hänen kivikasvoisuutensa ja robottimaisuutensa alkoi jo ärsyttää, mutta onneksi hän alkaa kehittyä hahmona paljon inhimmillisemmäksi ja tunteekkaammaksi. Sarjan lopuksi hän ilmaisee jo selvemmin tunteitaan Togamelle. Hän alkaa myös kokea omaatuntoa, mikä tekee hänestä enemmän pidettävämmän. En kuitenkaan pitänyt siitä kuinka Togamen talutushihnassa hän on. Hän ei koskaan sano tälle vastaan ja tekee mukisemmatta kaiken mitä Togame käskee. Hän ei kyseenalaista mitään ja olisi ollut mukavampaa jos hän olisi edes kerran sanonut tälle vastaan.
Togame on nuori strategikko, jolle on annettu tehtäväksi kerätä kaikki 12 miekkaseppä Kikin miekkateosta. Hän on hyvin energinen ja pirteä neitokainen, joka tarttuu velvollisuuteensa kynsin hampain kiinni. Hän on hieman omahyväinen ja nokkavakin ja aina kun mahdollista, hän yrittää saada Shichikan hemmottelemaan itseään. Togamen hahmon kanssa minulla oli eniten ongelmia. Vaikka pidän itsevarmoista ja voimakastahtoisista naishahmoista niin en silti oikein välittänyt tai tykännyt Togamen hahmosta. Minusta hän oli enneminkin ärsyttävä hahmo, joka nokittelee koko ajan Shichikaa ja joka käyttäytyy lapsellisesti aina välillä. En myöskään pitänyt siitä kuinka hän lähes koko sarjan ajan esineellisti Shichikaa ja kohteli tätä pelkkänä miekkana eikä lainkaan ihmisenä. Välillä hän tuntui kehittyvän tässä suhteessa parempaan suuntaan, mutta otti kuitenkin sitten taas takapakkia asian suhteen. Togamen ja Shichikan välinen suhde tuntui taas hyvin teennäiseltä, vaikka sitä yritettiin syventää ja tuoda siihen inhimmilisä puolia, kuten mustasukkaisuutta sarjan aikana. Togamessa pidin kuitenkin siitä, että kun hän päättää jotain hän myös tekee sen. Hänen hahmokehityksensä oli sarjan aikana hyvin olematonta. Togamen kohtalo on sarjassa hyvin surullinen, mutta se jäi harmitamaan ettei se liikuttanut minua suuntaan eikä toiseen. Mutta koska en päässyt koskaan kunnolla sinuiksi hänen hahmonsa kanssa ei loppu ollut niin musertava kuin sen olisi pitänyt olla.
Jos jostakin sarjassa pidän, niin se animaatio. Studio White Foxin animaatio on hyvin omaleimaista ja samalla hyvin tyylikästä. Hahmomallit olivat erilaisia kuin sarjoissa yleensä ja pidin varsinkin hahmojen silmistä tosi paljon. Myös hahmojen vaatteet sekä asusteet olivat upeaa katsottavaa ja jokaisella hahmolla oli oma tyylinsä, mistä hahmot tunnisti samoista kasvojen piirteistä huolimatta. Maniwa-ninjojen eläinteemaiset puvut olivat vähän kyseenalaisia, sillä osa niistä olivat mauttomia eivätkä sopineet sarjaan. Myös joidenkin hahmojen hiustyylit olivat vähän meh. Sarjan taustat olivat kauniita jokseenkaan kuitenkin kauhean erikoisia. Ilmeiden tuottaminen tuntuu olevan vaativaa hahmoille. Varsinkin jos hahmo on tuskissaan tai kuolemaisillaan, ilmeet eivät elä lainkaan mukana ja on vaikea päätellä sattuuko hahmoa. Ne taistelukohtaukset mitä sarjassa oli, olivat upeasti ja sulavasti animoituja ja kaunista katsottavaa. Myös alkutunnareiden animaatioille täytyy antaa propsit. Ne ovat hyvin yksityiskohtaisia ja niitä jaksoi katsoa, sillä niistä löytyy joka kerta aina jotain uutta. Myös kaikki kuviot sekä värit istuivat sarjaan hyvin. Lopputunnareiden animaatio oli huomattavasti yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa. Pidin kuitenkin siitä, että kivellä istuvat Shichika ja Togame vaihtavat joka kerta asentoa ja joka kerralla heidän ympärillään on erilaisia kukkia.
Sarjan musiikki vetää lyhyemmän korren. Sarjan OST on ihan ok kuunneltavaa, mutta kappaleissa ei kuitenkaan ollut mitään erikoista. Osa musiikista oli tyypillistä japanilaista perinnemusiikkia, joka istui sarjaan hyvin, mutta osa taas oli epäonnituneempaa eikä oikein sopinut sarjan henkeen. Alkutunnarit olivat molemmat hyvää kuunneltavaa. Ensimmäinen tunnari Meiya Kadenrou oli upean kuuloinen biisi, jonka kertosäe vetää mukaansa. Alkutunnari saa innostuksen heräämään katsojassa sarjaa kohtaan. Toinen alkutunnari ei taas mielestäni sopinut joukkoon. Vaikka pidän Ali Projectin musiikkityylistä, ei heidän kappaleensa Katana to Saya oikein sopinut sarjan tyyliin. Kappale ei myöskään synkannut kovin hyvin animaation kanssa. Lopputunnarit vaihtuvat jokaisen jakson kohdalla ja ne ovatkin mielestäni enemmän tai vähemmän saman tyylisiä. Vaikka kappaleita on kaikkiaan 12:sta en bongannut mitään erikoista biisiä.
 |
| Yksi kauneimpia kohtauksia |
Tuomio
Katanagatari on ihan jees-katsottavaa, jonka pariin kuitenkin tuskin eksyy toiste. Vaikka sarjassa on mielenkiintoisia elementtejä ja potenttiaalia hyväksi animeksi, se jää kuitenkin pahasti jalkoihin toteutuksen uupuessa ja kerronnan takkuillessa.
Sarjan juoni on yksinkertainen eikä se siitä oikeastaan syvenny. Kaikki elementit jäävät vähän vajaiksi jolloin sarjasta on vaikea saada irti mitään. Miekat jäävät toissijaiseksi asiaksi ja sarja muuttuukin äkkiä slice-of-lifeksi, jossa miekkoja kerräillään siinä sivussa. Toiminta jäi toiseksi dialogille, mikä oli välillä melko raskasta. Lopetus on varmaan joidenkin mieleen, mutta itseeni se iskenyt.
Hahmot eivät ole mitään tajunnan räjäyttäjiä ja ovatkin enemmän kertakäyttöisiä ja unohdettavia kuoria. Varsinkin sivuhahmoista olisi voinut saada enemmän irti ja olisin halunnutkin tietää heistä enemmän. Päähahmoista Shichika herättää empatiaa ja kehittyy eniten. Togame taas jää etäiseksi ja vaikeasti samaistuttavaksi, jonka kohtalo ei oikein jaksa liikuttaa.
Animaatio oli kaunista katseltavaa. Varsinkin hahmosuunnittelu oli erilaista ja kiinnostavaa. Hahmojen tunteet välittyivät silti melko huonosti näiden kasvoilta. Alkutunnareiden sekä lopputunnareiden animaatio oli kaunista katsottavaa. Alkutunnareiden värikäs ja energinen meno, sekä lopputunnareiden rauhallisempi tunnelma sopivat hyvin sarjaan ja tasapainottivat toisiaan.
Musiikki oli mitä oli. Se ei ollut huonoa muttei kuitenkaan hyvääkää. OST olikin enemmän keskinkertaista. Alkutunnareiden kappaleet olivat kaunista kuultavaa vaikkei toinen tunnari sopinutkaan sarjaan yhtä hyvin kuin eka.
Katanagatari ei ole huono sarja, mutta ei se ainakaan lempisarjakseni yllä. Kerran katsottava eikä muuta.
Arvosana: 6,7/10
English translate: Katanagatari is quite ok-watch, a pair of, however, is unlikely to get lost again. Although the series has some interesting elements and potential will in favor of a series, it will, however, remain badly trampled breakdown, implementation and tangled narration.
The series plot is simple and does not really go into it. All the elements are a bit frustrated when a series is difficult to get out of anything. Swords are a secondary matter suddenly turns into a series of slice-of-life, with swords picked the side. Action was the second dialogue, which was the rather heavy. Closing is probably some of the mind, but it hit the self.
Characters do not have any Blasters consciousness and have more disposable and forgettable shells. Especially the orcs would have been able to get more out of it and I had wanted to know more heistö. The main character from Shichika arouse empathy and develops the most. Togame again remains distant and elusive same sitting, and she's fate is not really too tired to move.
The animation was beautiful to watch. Especially the character design was different and interesting. Characters' emotions were transmitted still quite poorly of the face. Initial intros intros and final animation was beautiful to watch. Initial intros colorful and energetic expenditure, as well as the final intros calmer atmosphere are well suited for series and balanced each other.
Music was what it was. It was not bad, but not hyvääkää. OST was more moderate. Initial intros the songs were beautiful to listen to the theme song even though sitoinen agreed on all series as well as my first.
Katanagatari is not a bad series, but it's certainly not my favorite series of the above. Once regarded as no other.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti