#13: Kantai Collection

Harrastukseni aikana olen katsonut monia animeita, joita on tuotettu videopelien pohjalta. Kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö, sillä tällaisa adaptioita on tehty jo maailman sivu. Joskus tällaisten animeiden tarina saattaa olla hieman erikoinen ja joskus sitä kohottaa kulmakarvansa hiusrajaan asti. Hyvät naiset ja herrat, tämä on Kantai Collection tai tuttavallisemmin KanColle!

Tarina

Tarinamme alkaa, kun päähahmomme Fubuki saapuu laivastotukikohtaan. Tukikohdan jokainen tyttö ja nainen kantaa sisällään jonkin sotalaivan sielua ja tukikohdassa heidän on valmistauduttava taisteluun mereltä hyökkäävää vihollista vastaan. Fubukin saapuessa kaikki ei mene aivan suunnitellusti, eikä ensimmäinen taistelukaan nosta Fubukin pisteitä. Ollessaa jo luovuttamassa pelin ja miettiessään miksi hänet tuotiin tukikohtaan, Fubuki törmää salaperäiseen Komentajaan. Tämän ansioista Fubuki päättää yrittää vielä ja kehittyä ja koulia itsestään suuren sotalaivan, jotta voi suojella läheisiään sekä uusia ystäviään.

Arvostelu

Kantai Collection... sarjan konsepti kuulosti aluksi meikäläisen korvaan hyvin mielenkiintoiselta sekä uniikilta. En ole koskaan pelannut kyseistä alkuperäistä teosta, mutta ilman peliinkin tutustumista sarjan ideaan pääsee nopeasti käsiksi. Tarina sotalaivatytöistä on hyvin erikoinen aihe ja mietin aluksi voiko tätä ottaa vakavasti? Ei oikeastaan voi. Sarjassa on useita hyviä elementtejä, jotka saivat mielenkiinnon heräämään, sekä sarjan vihollinen vaikutti kiinnostavalta ja vahvalta. Sarjan ensimmäinen jakso oli oikein hyvin onnistunut, eikä edes kurja 3D-animaatio häirinnyt minua. Mutta mihin tämä sarja oikein hukkaa sen kaiken potentiaalin mitä sillä oli?

Sarjan edetessä taistelut jäävät taka-alalle ja tarina keskittyy enemmän hahmoihin, sekä näiden välisiin suhteisiin. Sarja onnistuu ihan hyvin tuomaan eri hahmojen väliset suhdekoukerot esille, mutta se tuntuu kadottavan itse pääpointin.  Tietenkin aina välllä lähdetään merille tuhoamaan jokin pahis, mutta nämä taistelutkin ovat ohi aika nopeasti ja niitä käytetäänkin enemmän vain tuomaan jokin ongelma hahmossa tai ihmissuhteissa esille, jota sitten setvitään loppuaika jaksosta. Tietyllä tavalla idea on toimiva, mutta eikö tällainen ole jo aika nähty? Konsepti saattaa olla eri, mutta päätarkoitus ei. Hahmot jäävät siis mieluummin kahvilaan syömään huippu hyvännäköisiä jäätelöannoksia kuin taistelevat maailmaa uhkaavaa vihollista vastaan. Uskottavuutta potkitaan päähän ja pahasti tämän sarjan aikana. Hahmojen väliset suhteet ovat myös vähän tulkinnanvaraisia. Useankin tytön välillä on ystävyyssuhteita, mutta joidenkin kohdalla tämä vaikuttaa jopa olevan enemmän kuin pelkkää ystävyyttä. Katsoja saa tulkita suhteet kuitenkin aivan itse, joko todella syväksi ystävyydeksi tai puhtaaksi ihastumiseksi/rakkaudeksi.

Ja mainitsinko jo, että tässä sarjassa on yksi fillerijakso? Curryn kokkaamiseen keskittyvä filleri ei edistä tarinaa mitenkään ja siinä keskitytään vain hävittäjänelosten kasvamiseen, sekä sisarussuhteen syventämiseen. Myös sarjan vihollinen jää hyvin pimentoon koko sarjan ajaksi, eikä katsoja lopulta oikein enää tiedä, että minkä vuoksi tässä loppujen lopuksi taistellaan. Pääpahis astuu näyttämölle vasta ihan viime metreillä ja sen lyöminen käy aivan liian helposti. Itseä jäi harmittamaan se ettei kyseisestä pahiksesta oltu mainittu kertaakaan ja tunsin itseni vähän petetyksi lopputaistelun kohdalla. Muuten lopetus oli ihan kelvollinen, vaikkakin se jätti ilmaan paljon kysymyksiä, eikä sarja tuntunut saavuttavan loppuviimein mitään. Sarjasta on kuitenkin tulossa toinen kausi jossain välissä, joten voin antaa tämän anteeksi.

Vielä mainittakoon sarjan tunnelman. KanCollen tunnelma on rauhallinen, huoleton ja hyvin arkinen, mikä on mielestäni hieman ristiriidassa sen kanssa, että joku voi hyökätä tukikohtaan aivan koska vain. Jäin kaipaamaan sellaista pientä jännitystä ja sähköisyyttä, mikä olisi kertonut aina läsnäolevasta vaarasta. Ellei huomioda sitä, että Kagan ja Zuikakun välinen kisma luo aimo annoksen jännitettä.

KanColle pitää sisällään hyvin suuren määrän hahmoja, joihin ei ehdi tutustumaan kunnolla. Sarjan päähahmokaarti on hyvin sterotyyppinen, mikä sai hahmot tuntumaan tylsiltä ja jo nähdyiltä. Sivuhahmot ovat jo mielenkiintoisempia tapauksia, mutta näihin ei taas tutustuta oikein mitenkään sarjan aikan.
Fubuki on uusi tulokas laivastotukikohdassa ja kantaa sisällään hävittäjän sielua. Sarjan alussa hänestä annetaan sellainen kuva, että hän on erikoinen ja voimakas hävittäjä. Hän osoittautuu kuitenkin kömpelöksi ja täysi amatööriksi taistelussa. Vastoinkäymisistä huolimatta hän päättä kehittyä paremmaksi sotalaivaksi. Fubukin päättäväisyys teki suuren vaikutuksen, sillä tämän päättäväisyys ja sinnikkyys on ihailtavaa katseltavaa. Mutta siihen Fubukin hyvät puolet loppuvatkin. Vaikka hän on synnynnäinen johtaja ja erittäin periksiantamaton, hän on silti kaikkein yksinkertaisin hahmo koko kaartissa. Hän käy jopa ärsyttäväksi ja pitkäveteiseksi hahmoksi ja hänen jääräpäisyytensäkin alkaa nyppimään välillä. Hän on vain niin tylsä hahmo, joka unohtuu heti, kun olet katsonut sarjan. Luulin myös, että hän kehittyisi hahmona oikein kunnolla, mutta valitettavasti se jää paljon vähäisemmäksi kuin aluksi kuvittelin. Tapahtuuhan sitä kehitystä, mutta mielestäni silti aivan liian vähän.

Tietenkin päähahmollamme on kaksi ystävää rinnallaan; Mutsuki sekä Yudachi. Mutsuki taitaa näistä kolmesta olla kaikista stereotyyppisin. Hän on se kimeä ääninen, isosiskohahmo, joka katsoo aina kaikkien perään. Hän on hävittäjä Fubukin ja Yudachin lailla. Aluksi luulin, että Mutsukilla olisi suurempi rooli sarjassa, sillä hän joutuu kokemaan kaikista karvaimman ja suurimman menetyksen. Mutta mitä enemmän sarja etenee sitä enemmän Mutsuki hiipuu taka-alalle. Hänen roolikseen jääkin vain murehtia toisten perään ja itkeä ilosta lopuksi.
Yudachi on kolmikosta kaikkein kiinnostavin, sekä persoonallisin hahmo. Yudachi on hyvin suorasukainen ja saattaa loukkaantua helposti, jos tämä jätetään ulkopuoliseksi. Harmillisesti hän jää kuitenkin Mutsukin lailla sivuun, vaikka heidät onkin nimetty päähahmoiksi. Mutta toisin kuin Mutsuki, on Yudachi enemmän toiminnassa mukana ja hän on paljon aktiivisempi hahmo kuin Mutsuki. Yuidachin hahmosta olisi saanut varmaan enemmänkin irti, sillä hän oli jo nyt hyvin viihdyttävä hahmo. Myös hänen poi-hokemansa oli oikein hauska.

Osa sarjan sivuhahmoista oli jopa kiinnostavampia kuin päähahmomme Fubuki, joka jää liian mustavalkoiseksi hahmoksi. Mm. hävittäjäpari Yayoi ja Mochizuki, taistelulaivat Kongo, Yamato ja Nagato sekä hävittäjä Shirakaze olivat hyvin kiinnostavia hahmoja, joista olisi halunnut tietää enemmänkin. Suurin osa sivuhahmoista ei kuitenkaan jaa minkäänlaista tarkoitusta olla mukana sarjassa, sillä he vain ovat. Osa vilahtaa aina välillä ruudussa, mutta sarjan aikana he eivät esim. osallistu taisteluihin, vaan heidän kuuluu olla vain täytehahmoja päähahmokaartin rinnalla. Tämä oli harmillista, sillä osa hahmoista vaikutti erittäin mielenkiintoisilta tapauksilta.

Jos jokin minussa herätti heti epäilyksiä niin se oli sarjan animaatio. Varsinkin kun tiesin, että suurin osa taistelukohtauksista oli animoitu 3D-tekniikallä niin heräsi minussa aikamoisia spekulaatioita. Mutta täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti. 3D-animaatio on nimittäin ihan kivaa katseltavaa ja jotkin kohtaukset jopa näyttivät vaikuttavilta. Osissa kohtauksista näkyi kuitenkin se tietty hutilointi ja laiskuus, sillä hahmojen kasvot näyttivät oudoilta ja hiukset lepattivat tuulessa oudosti. Mutta annettakoon sen kuitenkin anteeksi, koska muuten animaatio oli ihan hyvää luokkaa. 2D-animaatio oli myös hienoa katsottavaa, vaikkakaan animaatio ei loistanut sarjassa oikein missään kohtaa. Tietenkin maisemat ja auringolaskut näyttivät upeilta, mutta muu animaatio oli perusluokkaa. Hahmomallit eivät myöskään olleet mittän tajunnanräjäyttäjiä, mutta täytyy antaa propsit siitä, kuinka erilaiset varustukset eri sotalaivaryhmillä oli. Jopa tällainen harjaantumaton maalikko osasi erottaa hävittäjän taistelualuksesta ja lentotukialukset risteilijöistä ihan pelkän varustuksen avulla. Hahmojen liikkuvuus oli myös keveän ja vaivattoman näköistä, vaikka hahmoill olisikin ollut täysvarustus päällä. Myös hahmot oli helppo erottaa toisistaan, enkä joutunut arvailemaan kuka nyt taas olikaan kuka. Sarjan intron sekä ontron animaatio olivat hieno katsottavaa. Intron animaatiossa oltiin käytetty muutamia erikoistehosteita ja täytyy myöntää, että pidin siitä miten sarjan logo isketään kuvaan. Animaatiossa esiteään myös hyvin kaikki sarjan hahmot, mikä sai intron tuntumaan ehkä hieman liian täyteen pukatulta. Ontron animaatio taas on paljon yksinkertaisempaa kuin intron. Simppelistä ja vähäeleisestä animaatiosta huolimatta, ontroa oli mukava katsella.

Mitä sarjan musiikista voi sanoa? Se on yhtä väritöntä ja tylsää kuin muukin sarja. KanCollen OST on hyvin tavallista, eikä mikään sarjassa soitettavista biiseistä herättänyt kiinnostusta. OST on hyvin vaihtelevaa, sillä välillä se on hyvin voimakasta ja raskasta taistelumusiikkia, kun taas välillä se on hyvin rauhallista ja vähän surumielistäkin. Musiikki ajoi kuitenkin asiansa, eikä siitä mitään valittamistakaan ole. Sarjan intro "Miiro" on ihan peruskamaa. Se on kuitenkin hyvin mukaansatempaava ja sen tempo vaihtelee hyvin rauhallisesta todella nopeaan. Kappale ilmaisee todella hyvin erilaisia tunnetiloja, sillä kappaleesta kuultaa mm. surullisuus, päättäväisyys, rohkeus sekä ilo. Intro on selvasti sarjan parhaimpia puolia, vaikka jää vain keskikastilaiseksi. Shiena Nishizawan esittämä ontro "Fubuki" on mieletäni jopa parempi kappale kuin intro. Nishizawan voimaks tulkinta, sekä kappaleen mukaansavetävä tempo saavat kenet tahansa pitämään kappaleesta. Biisin hieman haikea, mutta samalla toiveikas tunnelma sopi hyvin sarjaan ja kappale kruunasi joka jakson.

Kongo on paras hahmo!

Tuomio

No entäs kannattaako KanColle katsoa? Nooooh... eiköhän. Sarjan erilainen asetelma, sekä idea saavat sarjan tuntumaan ja kuulostamaan erilaiselta. Sarjan pääpointti kuitenkin unohtuu nopeasti ja sarja keskittyykin enemmän hahmoihin sekä näiden välisiin suhteisiin. Taistelut jäävät taka-alalle ja ne taistelut joita käydään ovat ohi muutamassa minuutissa. Ihmissuhteiden osalta sarja kuitenkin onnistuu, vaikka naishahmojen suhteet ovatkin kyseenalaisia. Sarjan pahis tuntuu unohtuvan kokonaan ja itse pääpahis tulee esiin vasta lopputaistelussa. Sekin on kuitenkin nopeasti ohi ja saa katsojan ajattelemaan, etttä sekö nyt oli siinä. Tunnelma ei vastaa sarjan tilannetta, sillä tunnelma on liian rauhallinen ja arkinen. Välitöntä uhan tuntua ei ole missään vaiheessa ja kaikki taistelu tuntuu vähän turhalta. Sarja loppu on kelpuutettava, mutta jätti paljon kysymyksiä auki. Toivotaan, että toinen kausi avaa kysymyksiä paremmin.
Sarjan hahmot ovat stereotyyppisiä, eivätkä erotu edukseen sarjassa. Fubuki on kovasta sinnikkyydestään, sekä jaksamisestaan huolimatta hyvin tylsä hahmo, joka käy välillä jopa ärsyttäväksi. Hän jääkin melko perushahmoksi, joita animet ovat täynnä. Hänen kehitys on myös melko heikkoa ja olisinkin toivonut, että hahmo kehittyisi enemmän.
Muut hahmot ovat Fubukia kiinnostavampia, mutta nämä eivät saa kuitenkaan tarpeeksi ruutuaikaa. Jotkin hahmoista eivät tunnu edes tärkeiltä, vaan heidän kuuluu vain olla mukana sarjassa.
Sarjan animaatio tai musiikki eivät myöskään tuo mitään uutta pöytään. Animaatio on sulavaa ja jopa 3D-animaatio näytti hyvältä. Se kuitenkin jäi vain perustasolle, eikä loistanut oikein missään vaiheessa. Ainoa poikkeus on intron aloitus, kun sarjan logo isketään näyttöön. Ontron animaatio on hyvin yksinkertaista, mutta sopii kuitenkin sarjaan, sekä kappaleeseen.
Musiiikki ei myöskään hetkauta suuntaan tai toiseen. Vaikka intro sekä ontron kappaleet olivat hyviä, niin muu OST oli tavallista ja jo nähtyä.
 Sarja ei ole huono, mutta se ei ole hyväkään. Se vain jätti tyhjän olon ja saakin katsojan kysymään itseltään, että mitä tästä sarjasta sai lopulta irti. Toivotaan, että toinen kausi olisi parempi ja täyttäisi ensimmäisen jättämän aukon. Suosittelen HYVIN  suurella varauksella.

Arvosana: 6,6/10

English translate: Well, is KanColle worth a look? Weeeeellll ... yes it is. The different arrangement of the series, and the idea to receive a series of feel and sound different. However, a series of main point is forgotten quickly and the series will focus more on the characters and the relationships between them. Battles take a back seat and the battles that take place are within a few minutes. However, human relationships, the series is successful, even though the female characters' relationships are questionable. Series villain seem to forget entirely self-main enemy, and it will be the final battle. However, even that is quickly over and gets the viewer to think that whether it is now in. The atmosphere is not responsible for the situation of the series, because the atmosphere is too quiet and casual. An immediate threat to seem like no time and all seems a bit pointless battle. Series final to be qualified, but left many questions open. Let's hope that the second season opens more questions.
The characters are stereotyped, and do not stand out for his advantage in the series. Fubuki is hard perseverance, and work management in spite of a very boring character who is sometimes even annoying. Fubuki remains pretty basic figure in that animes are full. His development is also relatively weak, and I would have liked to see the character evolve more.
Other characters are more interesting than Fubuki is, but these do not get enough screen time. Some characters do not seem to even be important, but they belongs only to be involved in the series.
A series of animation or music do not bring anything new to the table. The animation is smooth and even 3D animation looked good. However, it was only the base level, and no conspicuous correctly at any time. The only exception is the initial intro,  after a series of striking logo on the screen. Ontros animation is very simple, but suitable for series, as well as track.
For music does not sway one way or another. Although the intro and Ontros songs were good, so was the other OST usual and already seen.
 This kit is not bad, but it's not good either. It just left an empty feeling and weather too the viewer to ask themselves, that's what this series finally got out of it. Let's hope that the second season would be better, and fill the gap left by the first.