Tokyo Ghoul - ihmisliha on herkullista

Ihmisten keskuudessä kulkee verenhimoisia Ghouleiksi kutsuttuja olentoja, jotka tappavat ja syövät ihmisiä. Ne kulkevat ihmisten joukossa paljastumatta, koska ne näyttävät ihmisiltä, minkä takia niiden tunnistaminen on mahdotonta.
Ken Kaneki on 1.vuoden yliopisto-opiskelija, joka rakastaa lukemista ja kirjallisuutta. Hän on pahasti ihastunut nuoreen naiseen nimeltä Rize. Kaneki päättää jäädä ihailemaan Rizeä vain kaukaa, koska uskoo, että hän ja Rize eivät kuulu samaan sarjaan. Sattumusten kautta Kaneki pääsee kuitenkin treffeille Rizen kanssa, mutta treffit eivät osoittaudukaan sellaisiksi miksi luulisi. Kaneki herää sairaalassa suuri haava vatsassa. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mutta pian Kaneki kokee outoja asioita, mitä ihmisen ei pitäisi kokea. Ruoka maistuu tuhkalta ja lannalta, Kaneki voi olla syömättä pitkään joutumatta kokemaan nälkää ja ainoa asia mitä Kaneki tuntuu pystyvän syömään on kahvi. Järkyttävin asia on kuitenkin se, että Kaneki tuntee himoa ja nälkää ihmislihaa kohtaan. Pian karu ja synkkä totuus paljastuu Kanekille ja pistää Kanekin maailman sekaisin.

Punaisen Jättiläisen uutuussarja Tokyo Ghoul on varmaan jokaiselle tuttu sarja edes jollain tasolla. Se on kyntänyt mainetta jo jonkin aikaan harrastajien keskuudessa ja itse ainakin olen yksi niistä, joka odotti tätä sarjaa kuin kuuta nousevaa. Sarja on nimittän tosi hyvä. Tarina lähtee käyntiin jo ensimmäisessä luvussa, eikä vitkastele kaartaen pitkään ja hartaasti asioiden vierestä. Yhden pokkarin aikana ehtiikin tapahtua aika paljon, eikä lukija ehdi missään vaiheessa kyllästyä tapahtumien kulkuun. Tarina onkin sarjan ydin, sillä se on todella kiinnostava ja kutkuttava ja lukija haluaa vain tietää enemmän näistä ihmisiä syövistä olennoista. Kiinnostavin tvisti sarjassa on kuitenkin, että miten Kaneki sopeutuu uuteen elämäänsä ja siihen ettei mikään ole enää niin kuin ennen. Ja koska Ghoulit joutuvat kärhämöimään sekä toistensa kanssa, että pakenemaan Ghoul-tutkijoita ei sarjasta jännistystä puutu, vaan pitää mukavasti otteessaan pienen jännityksen kutittaessa niskassa. Päähahmo Kaneki osui ainakin itsellä ensin ärsytyshermoon, sillä ainainen itku sekä itsensä nostaminen Ghoulien yläpuolelle alkoi nyppimään inhottavasti. En kuitenkaan usko, että tekijällä on ollut pienintäkään aikomusta tehdä Kanekista sympaattista hahmoa. Kanekista paljastuu kuitenkin jo pokkarin loppupuolelle kiinnostavia asioita, eikä hahmo vaikutakaan enää ärsyttävältä vaan jopa mielenkiintoiselta. Myös muut hahmot vaikuttavat jänniltä ja kiinnostavilta. En malta odottaa, että saan tietää heistä enemmän, sillä vaistoan ja suuren tragedian menneisyydestä.

Sui Ishidan taide saattaa vieraannuttaa osaa lukijoista, sillä se on hyvin karkeaa ja nopeatempoista. Yllätyin kuitenkin itse positiivisesti, kuin laadukasta se loppujen lopuksi on. Tokyo Ghoul on todella synkkä sarja, jonka piirrosjälki on hyvin tummaa. Tummuudestaan huolimatta kuvitus on pääosin selkeää ja tapahtumien kärryillä on helppo pysyä. Jotkin toimintakohtaukset tosin vaikuttivat hiemän sekavilta ja sotkuisilta ja niitä joutui hieman tihrustamaan. Ishida on kuitenkin loistava tekemään hahmoilleen ilmeitä, sillä kaikki ilmeet tulevat loistavasti esille, eikä Ishida pelkää käyttää voimakkaita irvistyksiä tai vinoja hymyjä. Hahmot ovat myös taiteen lailla uniikin näköisiä ja ne on helppo erottaa toisistaan.

Pokkarin laatu on taattua Punaista Jättiläistä. Tummuudestaan huolimatta painolaatu on tarkkaa ja laadukasta, eikä valkoiset osat ole tahriintuneet musteesta harmaiksi. Mustat kohdat ovat myös mustia, eikä mitään tummaa harmaata. Sormetkaan eivät tahriintuneet musteeseen pokkaria lukiessa. Punis on myös kääntänyt suurimman osan äänitehosteista ja ne on sijoiteltu nätisti, joko alkuperäisen tehosteen viereen tai se on korvattu kokonaan. Värisivuja ei ole, mutta se ei lukukokemusta haittaa. Plussaa myös siitä, että alkuperäisiä kansia on käytetty. Suvi Mäkelän käännös on mukavan vaihtelevaa ja sopii hyvin hahmojen suuhun. En oikeastaan keksi käännöksestä mitään poikkipuoleista sanaa. Hyvää työtä Punis!

No, voinko suositella tätä sarjaa ja kelle? Kyllä voin. Sarjan tarina on mielenkiintoinen ja se tempaisee katsojan heti mukaansa nopealla toiminnalla, sekä kiinnostavalla idealla. Raakuudensa, sekä hieman ällöttävän toimintansa takia sarja ei varmasti sovi aivan herkimmille tai jos kammoat verta ja ihmissyöntiä. Päähahmo Kaneki on vähän kaksipiippuinen hahmo, sillä hänestä joko pitää tai ei. Muut hahmot vaikuttivat myös kiinnostavilta ja uskon, että heistä kaikista löytyy paljon jännittäviä asioita sarjan edetessä. Punaisen Jättiläisen käännös, sekä painolaatu ovat ensiluokkaisia sekä selkeitä. Sarja on jo ensimmäisen pokkarin mukaan hyvin potentiaalinen ja uskon, että toimintaa ja juonenkäänteitä tulee paljon. Ensimmäinen pokkari ilmestyy kauppoihin tiistaina, joten kaikki heti ostamaan tuolloin se! Se on nimittäin jokaisen sentin väärti.

Sarja: 3/3

Julkaisu: 3/3

(Anteeksi, kuvat ovat enkkujulkaisusta, sillä en edelleenkään osaa käyttää skanneria :P)

Well, can I recommend this series and to whom? Yes I can. The series story is interesting  and it immediately grabs the viewer's view,  for rapid action, as well as an interesting idea. Because of the brutality and a little queasy subjects this series is certainly not fit completely on the most vulnerable, or if you scare blood and cannibalism. The main character Kaneki is a bit of a double-barreled character, because you either likes him or not. Other characters also affected by certain interest and I believe that all of them can be found in a lot of exciting things in the series progressed. Punainen Jättiläinen's translation, as well as print quality are first class and also clear. The series the first paperback is already very potential and I believe that the action and plot twists will be a lot. The first paperback will be in stores on Tuesday, so all of you guys go buy it! It is in fact every inch of host-guest.