Vahtikoirat - koiramaista rakkautta

Aina, kun jokin kustantamoista ilmoittaa julkaisevansa jonkin sarjan, muodostuu sarjasta väistämättä ennakkokäsityksiä. Ne voivat olla joko positiivisiä ja negatiivia riippuen ihmisestä. Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, että mitä tuntemattomampi sarja on, sitä suuremmat ennakkoluulonikin ovat. Huomasin kuitenkin taas ettei kannata antaa ennakkoluuloille valtaa, sillä jokin sarja saattaa tarjota enemmän kuin ulkopuolelta luulisi. Arvoisa yleisö; tämä on Vahtikoirat tai alkuperäisnimeltään Wannin!

Kaksi nuorta koirayookaita harjoittelee tullakseen vahtininjoiksi. Heidän tehtävänään on suojella ihmisisäntäänsä, jonka kartano kuhisee pahanilkisiä demoneja. Vahtikoirien on oltava valppaana alvariinsa, eikä todellisen ulkomuodon piillottaminenkaan ole helppoa. Karaistumattomien vahtikoirien on kuitenkin muitettava myös eräs tiukka sääntö: ihmisolentoon ei saa kiintyä liikaa - eikä varsinkaan rakastua!

Jup, jup, mistäs sitä aloittaisi. Vahtikoirien suhteen... minulla ei ollut kauhean suuria odotuksia. Oikeastaan kiinnostukseni koko sarjaan kohtaan oli pyöreä nolla. Minulla ei sitten ollut minkäänlaista mielenkiintoa lukea sarjaa. Postilaatikkoon kuitenkin ilmestyi sarjan ensimmäinen osa, ja sitä alkaessani lukea fiilikseni olivat kutakuinkin tyyliä: "Taas yksi turhake sarja. No, eipä lukeminen haavaa tee". Tarinan enimmäiset sivut eivät saaneet minua vielä innostumaan sarjasta, mutta kun tarina eteni olin pokkrain lopussa aivan koukussa sarjaan. Sarja ei edelleenkään tarjoa mitään uutta, sillä Edo-kaudelle sijoittuvia ninja-/yookai -tarinoita ei ole mikään tuttu aihe, josta oivana esimerkkinä on vaikka Inuyasha. Jotenkin kummallisesti sarja sai kuitenkin tällaisen parikymppisenkin hihertämään ja innostumaan kuin 13 kesäisen teinin konsanaan. Sarja vain herättää enemmän tunteita kuin muut sarjat ja hahmokemiat ovat oikein hyvin toteutettuja. Ylipäätään sarja on erittäin hahmovetoinen. Sarja ei saa täysin itseään käyntiin ensimmäisen osan aikana, mutta olen silti innoissani sen jatkosta, sillä sarja on heittänyt mukaan monenlaisia aineksia joista voi saada aikaiseksi tosi hyvän rakkaustarinan. Draamaa ja kolmiodraamaa on selvästi näköpiirissä. Täytynee kiittää Antti-setää joka pisti minulle tulemaan kyseisen pokkrain, sillä jos en nyt olisi sitä postissa saanut niin en olisi siihen todennäköisesti kaupassa tarttunut. Sanon siis, että käykää ostamassa Vahtikoirien ensimmäinen opus, se on joka sentin arvoinen.

Sarjan taide ei ole mitenkään silmiinpistävää, mutta sitä on kuitenkin mukava katsella. Sora Hoonokin kädenjälki on selkeää, sekä erittäin jouhevaa. Tarinankuljetus onnistuu hyvin ruutujen välillä, vaikka välillä yllättävä paikasta toiseen hyppääminen vähän häiritsi. Hoonoki osaa selvästi piirtää ihmisiä ja hieman koiriakin. Huolimatta siitä, että koirahahmot olivat aika pelkistettyjä pidin niistä todella paljon, sillä niissä on jotain humoristista eikä niiden tarkoitus varmaankaan ole olla vakavasti otettavia. Hoonoki ilmeisesti myös nauttii punastuskohtausten piirtämisestä, sillä niitä nähdään sarjassa aika hyvinkin. Hahmojen ilmeet ja tunteet on myös piirretty tarkasti ja piirtäjä on osannut käyttää tarkempaa piirrostyyliä oikeissa kohdissa.

 Taas kerran julkaisu on taattua Sangatsu Mangaa. Kim Sariolan käännöksestä ei löydy virheitä ja sopii hyvin sarjan tyyliin. Painatuslaadussakaan ei ole mitään nokan koputtamista. Sarjan yksinkertainen kannen kuvituskin toimii oikein hyvin. Värisivujakin on saatu mukaan mistä todella iso plussa. Ei tästä vaan keksi mitään mukisemista.

Sarja: 2,5/3

Julkaisu: 3/3

Muistakaa kakkososa!

English translate: Each time a new series of publication, consists of a series inevitably preconceived ideas. In my case, I have found that what is less known series, the greater are my prejudices. However, I realized again that there is no point in giving the power of prejudices, as one of the series may provide more than one would think from the outside.
I don´t have any expectations about Wannin. Actually interest in the series was a zero. But when I start to read this series my interest woke up and in the end I was completely addicted to it. Even if the series don´t offer anything special it got me excited as a teenage. I have to say that have wrong expectations of this series. Everyone should have read it.
A series of art is not in any way striking, but it is nice to watch. Sora Hoonokin touch is clear, and very smooth. Characters' facial expressions and emotions is also drawn accurately and artist has been able to use more precise drawing style at the appropriate points.
Once again, the release is guaranteed Sangatsu Manga. Kim Sariola translation is not found errors, and is well suited for a series of style. In terms of quality printing, there is no mention knocking cam. A series of simple cover illustration works very well. Not invented here, but nothing to complain about.