Juoni
Tarinassa seurataan päähahmomme Tsumiki Miniwaa, joka käy lukiota ystäviensä kanssa. Tsumiki on kuitenkin pahasti ihastunut ystäväänsä Io Otonashiin, eikä ujoudeltaan ja jääräpäisyytensä takia kykene tunnustamaan tunteitaan tälle. Romanssi saa kuitenkin odottaa, kun monenkirjava poppoo keksii koko ajan uusia ideoita ajankuluksi ja viihdykkeekseen. Arjesta ei puutu hullunkurisuutta eikä toimintaa, kun Tsumiki ja Io ystävineen joutuvat jos jonkinlaisiin kohelluksiin mukaan.
Arvostelu
Huumorianimea on tullut nykyään katsottua hyvin vähän ja olenkin katsonut ainoastaan toiminnallisia sekä vakavampia sarjoja. Päätin kuitenkin tehdä irtioton ja katsoa jotain päätöntä ja päämäärätöntä viihdykettä pitkästä aikaa. Acchi Kocchin tarina ei oikeastaan anna mitään uutta, mutta se kuitenkin onnistuu olemaan oikein viihdyttävä alusta loppuun asti. Tarinan arkit ovat hyvin episodimaisia, eikä punaista lankaa, joka nitoisi kaiken yhdeksi kokonaisuudeksi ole. Jokaisen jakson alkaessa poppoo keksii vain jotain uutta, joille katsoja saa hekottaa mielensä mukaan. Jaksot on vielä jaoteltu A ja B-osioihin, mikä tarkoittaa sitä ettei yksi jaksokaan välttämättä keskity yhteen asiaan, sillä aihe saattaa vaihtua tölkin potkimisesta suklaan tekemiseen. Yllätys kyllä, sarjan episodimaisuus tai kahtia jaetut jaksot eivät häirinneet yhtään. Itse asiassa pidin siitä, sillä jaksot sai katsottua hyvin jouhevasti ja koko ajan oli jotain katsottavaa ja seurattavaa, eikä jaksot käyneet pitkäveteisiksi. Acchi Kocchia katsoessa voi vapaasti ottaa rennosti, sillä sarjan seuraamiseen ei tarvitse minkäänlaista aivotyöskentelyä.
Sarjan huumorista sen verran, että se on erittäin toimivaa sekä viihdyttävää. Itselleni, siis sellaiselle joka ei naura edes Hauskoille kotivideoille kuin hyvin harvakseltaan, oli pienoinen yllätys se, että nautin sarjan huumorista näinkin paljon.. Acchi Kocchin huumori yllättikin, sillä se osaa oikeasti olla hauskaa. Naurut saadaan revittyä mitä pienemmistäkin asioista ja osa komeadillisista osuuksista tapahtuu yllättävän sponttaanisti, mikä tekee katseluelämyksestä aina vain hauskempaa. Sitä ei olla myöskään vedetty liiän seksuaaliseksi, vaikka tisseistä puhutaankin pariin kertaan. Huumoria on korostettu animaation avulla, joko hahmojen eleillä ja ilmeillä, mikä elävöitti huumoria ja teki siitä entistä parempaa. Huumoria ei kuitenkaan ole niin paljon että sitä tursuaa silmät ja korvat täyteen vaan pienet arkiset kohtaukset tasapainottavat sitä hyvin. Tietenkin osa huumorista vaikuttaa vähän pakotetulta, mutta pääosin se on oiken hienosti toteutettu.
Acchi Kocchin hahmot ovat kaikki sympaattisia tapauksia, joihin on helppo samaistua. Hahmoja on sarjassa kohtuullisen paljon ja sarja tekeekin hienon vedon, kun se ei yritäkään tunkea uusia hahmoja väkisin mukaan.
Päähahmokastiimme kuuluvat tietenkin jo edellä mainitut Io ja Tsumiki sekä heidän lisäkseen Mayoi Katase, Sakaki Inui ja Hime Haruno.
Tarina pyörii pääasiassa Ion ja Tsumikin orastavan ihastuksen ympärillä ja sarja osaakin kertoa heidän suhteensa niin ettei sitä vedetä yli, vaan se saadaan pidettyä vilpittömänä sekä herkkänä. Ja yleensäkin se on vain tosi söpöä katsottavaa punastuminiseen ja ujouksineen. Tsumiki on pieni tsundere, joka puhuu erittäin vähän ja on hyvin ilmeetön tapaus. Hänen ajatuksia on kuitenkin helppo seurata, sillä ne näytetään ajatuskuplina Tsumikin pään yläpuolella. Pienestä koostaan huolimatta Tsumiki osaa olla äkkipikainen ja raju minkä Mayoi joutuu kokemaan useaankin otteeseen. Tsumikin toinen puolikas Io on eleiltään ja ilmeiltään samanlainen kuin Tsumiki. Mutta toisin kuin Tsumikin Ion pään sisään on vaikea nähdä. Hänen tunteistaan on välillä vaikea saada selvää. Kuitenkin vaikka Io käyttäyyy aikuismaisesti on hän silti heiman naiivi. Komeutensa ja käyttäymisensä tähden Io saa aikaiseksi useat nenäverenvuodot naishahmojen keskuudessa. Sekä Tsumiki, että Io ovat ihan kiinnostavia hahmoja, mutta kumpikaan ei oikein kehity sarjan aikana. Kumpikin ehkä oppii enemmän ilmaisemaan tunteitaan toisilleen, mutta siihen kehitys taitaa jäädäkin. Tsumiki ja Io ovat selvästi koko sarjan lempihahmoni, sillä molemmat ovat niin sympattisia hahmoja vikoineen ja oikkuineen.
Viisikon muut jäsenet tuovat myös oman tuulahduksensa sarjaan. Mayoi on aina hyvällä tuulella oleva ilopilleri, joka keksii jos jonkinlaisia ideoita ja kehittelee jos jonkilaisia pelejä ja vempeleitä. Hänellä on tapanaan kiusoitella vähän väliä Tsumikia Sakakin kanssa ja saakin usein tuntea sen nahoissaan. Mayoi käyttää aina valkoista labratakkia ja ottaa sen harvoin pois.
Sakaki on Ion lapsuudenystävä sekä luokkatoveri, joka ei tunnu ajattelevan mitään muuta kuin tyttöjä. Hänellä on hyvin paljon mielikuvitusta, vaikka ne kohdistuvatkin pervoihin asioihin. Mayoi ja Sakaki saavat aikaan suurimman osan hauskimmista kohtauksista ja näistä kahdesta ei koskaan oikeasti voinut tietää mitä he saavat seuraavaksi aikaiseksi. Yllätyksekseni Sakaki nousi yhdeksi lempihahmoistani Tsumikin ja Ion rinnalle. Pidin ensin häntä aivan turhana hahmona, mutta sarjan edetessä hänestä tuli itselle aina vain tärkeämpi hahmo.
Hime taas on viisikon arin jäsen. Hän aina pirteä, mutta hän kärsii alhaisesta itsetunnosta. Hän saa koko viisikosta kaikista vähiten huomiota ja ruutuaikaa. Himellä on myös tapana joutua viattomaksi uhriksi tai sössiä kaiken tyystin. Hän on kuitenkin kiltti ja mitä parhain ystävä, mutta mieleltään hiemän pervo ja saakin aikamoisia nenäverenvuotoja aikaiseksi.
Sarjassa on myös muutamia sivuhahmoja, jotka maustavat myös soppaa entisestään. Kukaan sarjan hahmoista ei kuitenkaan tunnu jäävän ylimääräiseksi vaan jokaisella on jokin syy olla mukana sarjassa. Kaikki hahmot ovat myös viihdyttäviä omalla tavallaan ja jokainen hahmo on helppo tunnistaa toisistaan. Huolimatta siitä ettei hahmokehitystä juuri ole kenenkään kohdalla, eivät hahmot jää tylsiksi eikä kehitystä jääkään kaipaamaan.
Acchi Kocchin on tuottanut AIC -studio, joka on tehnyt hyvää työtä sen animaation suhteen. Vaikka animaatio ei ole mitenkään erikoista, niin se on silti kaunista katsottavaa alusta loppuun. Sarjan animaatiossa on käytetty paljon pyöreitä muotoja sekä suloisia leimoja. Sarjalla on myös omanlainen tyylinsä korostaa päähahmojansa ympäristöstä sekä erottaa nämä muista massahahmoista. Ympäristö on tehty hyvin haaleilla väreillä, jolloin kirkkaimilla väreillä tehdyt hahmot erottuvat taustasta. Kaikkia taustahahmot on taas tehty pelkiksi harmaiksi silueteiksi, joillin päähahmoja ei voi seata muihin hahmoihin. Joku voisi varmaan sanoa, että kyse voi oll pelkästä laiskuudestakin, mutta itse ainakin pidin ideasta tosi paljon. Sarjan animaatio on myö erittäin elävää, sillä animaatiossa on käytetty monenlaisia kuvioita ja leimoja, joilla animaatiohon saatu sarjakuvaminen tunnelma. Hahmojen ilmeet ja eleet vaihtelevat paljon yhdenkin kohtauksen aikana ja varsinkin Tsumikia on kiva seurata, kun tämän ilmeet vaihtelevat koko ajan. Hahmomallit ovat hyvin yksinkertaiset, mutta silti omalla tavallaan toimivat ja istuvat hyvin humoristiseen ympäristöön.
Sarjan alkutunnarin animaatio oli oikein pirteä sekä hauskaa katsottavaa. Tunnarin animaatio keskittyy Tsumikiin sekä Iohon, mutta myös kaikki muut hahmot saavat osansa tunnarista. Tunnari kuitenkin johtaa hieman harhaan, sillä yhdessä kohdassa nähdään Tsumiki yksinäisenä, mutta sarjassa itsessään ei ole tietoakaan yksinäisyydestä ja surusta. Tunnarin lopussa oleva hahmopyörre kruunaa upeasti animaation ja saa hymyn kasvoille. Animaatio synkkaa myös upeasti alkutunnarin musiikkiin. Acchi⇔Kocchin laulama kappale "Acchi de Kocchi de" on oikein pirteä ja iloinen kappale, joka saa joka kerta laulamaan mukana. Kappaleen sanat ovat vähän hölmöt mutta kuitenkin hyvällä tavalla hauskat. Pidin alkutunnarista todella paljon enkä skipannut sitä kertaakaan sarjan aikana. Lopputunnri "Te wo Gyu Shite ne" on hieman melankolinen biisi, mutta silti siinä on se tietty hyväntuulisuus mukana. Tsumikin ääninäyttelijän Rumi Ookubon ääni on kirkas ja selkeä, mutta kuitenkin hyvällä tavalla hieman lapsellinen. Kappale on mukavan hellä ja suloinen, mutta se jää kuitenkin toiseksi alkutunnarille niin laulussa kuin myös animaatiossa. Tunnarin animaatio on yksinkertainen ja kaikki hahmot on esitelty siinä figuureina. Idea on mielestäni hyvä ja suloinen, ja sopi hyvin kappaleen tunnelmaan.
Muuten sarjan OST... tai sanoisiko että mikä ihmeen OST? Sarja menee niin paljon huumorin ja hahmojen voimalla eteenpäin, että OST jäi vähemmälle huomiolle. OST:n kappaleet ovat kuitenkin persoonattomia ja hieman tylsiä, jotka eivät jääneet päähän.
Tuomio
Acchi Kocchi on ehdottomasti katsomisen arvoinen jos pidät yhtään tämän tyyppisistä sarjoista. Tarina ole mitenkään syvällinen tai erikoinen muihin sarjoihin verrattuna, mutta ei sen kuulukaan olla. Sarja ei yritä liikaa vaan se pelaa niillä panoksilla mitä sille on annettu. Hölmöilyllä ja nenäverenvuodoilla varustettu huumori tekee sarjasta yllättävän viihdyttävän ja hauskan katsomiselämyksen. Huumorikin osaa näemmä välillä yllättää spontaaniudellaan.
Hahmokaarti on viihdyttävä ja jokainen hahmo maustaa keittoa omalla tavallaan. Mikään hahmo ei jää ylimääräiseksi, vaan jokaisella on oma paikkansa sarjassa. Hahmot erottuvat toisistaan luonteenpiirteidensä sekä ulkonäkönsä ansiosta. Hahmoista on saatu myös eloisan sekä kiinnostavan näköisiä.
Animaatioltaan sarja jää keskiverroksi, vaikka se onnistuukin erottumaan sen avulla massasta. Animaatiota on käytetty oivallisesti kaikissa kohtauksissa, mutta varsinkin huumorikohtauksissa. Animaatio säilyttää laatunsa alusta loppuun asti ja molempien tunnareiden animaatio oli myös hienoa katsottavaa.
Alkutunnari on pirteä ja hauska, jonka kappaleeseen on pakko yhtyä. Lopputunnarin vähän melankolinen tunnelma ja hieman hupsu sanoitus vetävät myös mukaansa. Muuten sarjan OST ei napannut. Tylsä ja mauton soundtrack ei iske mitenkään, mikä ei kuitenkaan haitannut lainkaan, koska sarja pärjäsi hyvin ilman sitäkin.
Acchi Kocchi oli mukavan pirteä anime, jota katsoi oikein mielellään. Jaksojen läpi ei tarvinnut rämpiä, vaan jaksot sai katsottua jouhevasti läpi. Ei vaadi mitään muuta kuin sen, että katsoja tuijottaa ruutua. Mukava aivot narikkaan anime, jota on mukava katsoa kun haluaa kokeilla jotain erilaista.
Arvosana: 8 / 10
English translate: Here again and after a long time anime review. Watching anime has been a bit of a back seat when school stuff are on top of the press. But here again in the comedy marks.
Acchi Kocchi is definitely worth watching if you like any of these types of shows. The story is nothing profound or peculiar compared to other series, but it does not belong to be. Series does not try too much, but it plays to the stakes to what it has been given. With slapstick humor and nosebleeds makes a series of surprisingly entertaining and fun viewing experience. I see that humor can surprise you its own spontaneity.
Guard is a character in an entertaining and each character flavored soup in its own way. None of the character does not remain as an extra, but each has its own place in the series. The characters are distinguished natures, as well as their appearance.
Animation of the series will be a medium, even if it manages to stand out from the means of mass. Animation has been used with distinction in all the scenes, but especially in the scenes of humor. Animation maintains its quality from the beginning to the end and both of animation theme song was also great to watch.
The intro is upbeat and fun, a song will be forced to join. Ontro is little melancholy atmosphere and slightly silly lyrics also draw view. Otherwise, a series of OST not caught. Dull and tasteless soundtrack does not strike any way, but that does not bother at all, because the series did well without it.
Acchi Kocchi was nice and cheery anime, which looked very happy. through periods did not have to slosh around, but got the episodes viewed through smoothly. Does not require anything other than the fact that the viewer stares at the screen. Comfortable brain in the cloakroom anime, which is nice to look at when you want to try something different.
Sarjan huumorista sen verran, että se on erittäin toimivaa sekä viihdyttävää. Itselleni, siis sellaiselle joka ei naura edes Hauskoille kotivideoille kuin hyvin harvakseltaan, oli pienoinen yllätys se, että nautin sarjan huumorista näinkin paljon.. Acchi Kocchin huumori yllättikin, sillä se osaa oikeasti olla hauskaa. Naurut saadaan revittyä mitä pienemmistäkin asioista ja osa komeadillisista osuuksista tapahtuu yllättävän sponttaanisti, mikä tekee katseluelämyksestä aina vain hauskempaa. Sitä ei olla myöskään vedetty liiän seksuaaliseksi, vaikka tisseistä puhutaankin pariin kertaan. Huumoria on korostettu animaation avulla, joko hahmojen eleillä ja ilmeillä, mikä elävöitti huumoria ja teki siitä entistä parempaa. Huumoria ei kuitenkaan ole niin paljon että sitä tursuaa silmät ja korvat täyteen vaan pienet arkiset kohtaukset tasapainottavat sitä hyvin. Tietenkin osa huumorista vaikuttaa vähän pakotetulta, mutta pääosin se on oiken hienosti toteutettu.
 |
| Tsumikille ilmestyy aina välillä kissan korvat ja saa tämän vaikuttamaan vielä tavallista enemmän kissanpojalta |
Acchi Kocchin hahmot ovat kaikki sympaattisia tapauksia, joihin on helppo samaistua. Hahmoja on sarjassa kohtuullisen paljon ja sarja tekeekin hienon vedon, kun se ei yritäkään tunkea uusia hahmoja väkisin mukaan.
Päähahmokastiimme kuuluvat tietenkin jo edellä mainitut Io ja Tsumiki sekä heidän lisäkseen Mayoi Katase, Sakaki Inui ja Hime Haruno.
Tarina pyörii pääasiassa Ion ja Tsumikin orastavan ihastuksen ympärillä ja sarja osaakin kertoa heidän suhteensa niin ettei sitä vedetä yli, vaan se saadaan pidettyä vilpittömänä sekä herkkänä. Ja yleensäkin se on vain tosi söpöä katsottavaa punastuminiseen ja ujouksineen. Tsumiki on pieni tsundere, joka puhuu erittäin vähän ja on hyvin ilmeetön tapaus. Hänen ajatuksia on kuitenkin helppo seurata, sillä ne näytetään ajatuskuplina Tsumikin pään yläpuolella. Pienestä koostaan huolimatta Tsumiki osaa olla äkkipikainen ja raju minkä Mayoi joutuu kokemaan useaankin otteeseen. Tsumikin toinen puolikas Io on eleiltään ja ilmeiltään samanlainen kuin Tsumiki. Mutta toisin kuin Tsumikin Ion pään sisään on vaikea nähdä. Hänen tunteistaan on välillä vaikea saada selvää. Kuitenkin vaikka Io käyttäyyy aikuismaisesti on hän silti heiman naiivi. Komeutensa ja käyttäymisensä tähden Io saa aikaiseksi useat nenäverenvuodot naishahmojen keskuudessa. Sekä Tsumiki, että Io ovat ihan kiinnostavia hahmoja, mutta kumpikaan ei oikein kehity sarjan aikana. Kumpikin ehkä oppii enemmän ilmaisemaan tunteitaan toisilleen, mutta siihen kehitys taitaa jäädäkin. Tsumiki ja Io ovat selvästi koko sarjan lempihahmoni, sillä molemmat ovat niin sympattisia hahmoja vikoineen ja oikkuineen.
 |
| Humoristisissa kohtauksissa värejä on käytettä todella hyvin. |
Viisikon muut jäsenet tuovat myös oman tuulahduksensa sarjaan. Mayoi on aina hyvällä tuulella oleva ilopilleri, joka keksii jos jonkinlaisia ideoita ja kehittelee jos jonkilaisia pelejä ja vempeleitä. Hänellä on tapanaan kiusoitella vähän väliä Tsumikia Sakakin kanssa ja saakin usein tuntea sen nahoissaan. Mayoi käyttää aina valkoista labratakkia ja ottaa sen harvoin pois.
Sakaki on Ion lapsuudenystävä sekä luokkatoveri, joka ei tunnu ajattelevan mitään muuta kuin tyttöjä. Hänellä on hyvin paljon mielikuvitusta, vaikka ne kohdistuvatkin pervoihin asioihin. Mayoi ja Sakaki saavat aikaan suurimman osan hauskimmista kohtauksista ja näistä kahdesta ei koskaan oikeasti voinut tietää mitä he saavat seuraavaksi aikaiseksi. Yllätyksekseni Sakaki nousi yhdeksi lempihahmoistani Tsumikin ja Ion rinnalle. Pidin ensin häntä aivan turhana hahmona, mutta sarjan edetessä hänestä tuli itselle aina vain tärkeämpi hahmo.
Hime taas on viisikon arin jäsen. Hän aina pirteä, mutta hän kärsii alhaisesta itsetunnosta. Hän saa koko viisikosta kaikista vähiten huomiota ja ruutuaikaa. Himellä on myös tapana joutua viattomaksi uhriksi tai sössiä kaiken tyystin. Hän on kuitenkin kiltti ja mitä parhain ystävä, mutta mieleltään hiemän pervo ja saakin aikamoisia nenäverenvuotoja aikaiseksi.
Sarjassa on myös muutamia sivuhahmoja, jotka maustavat myös soppaa entisestään. Kukaan sarjan hahmoista ei kuitenkaan tunnu jäävän ylimääräiseksi vaan jokaisella on jokin syy olla mukana sarjassa. Kaikki hahmot ovat myös viihdyttäviä omalla tavallaan ja jokainen hahmo on helppo tunnistaa toisistaan. Huolimatta siitä ettei hahmokehitystä juuri ole kenenkään kohdalla, eivät hahmot jää tylsiksi eikä kehitystä jääkään kaipaamaan.
 |
| Hahmojen ilmeet muuttuvat aina vähän väliä ja tilanteiden mukaan. |
Acchi Kocchin on tuottanut AIC -studio, joka on tehnyt hyvää työtä sen animaation suhteen. Vaikka animaatio ei ole mitenkään erikoista, niin se on silti kaunista katsottavaa alusta loppuun. Sarjan animaatiossa on käytetty paljon pyöreitä muotoja sekä suloisia leimoja. Sarjalla on myös omanlainen tyylinsä korostaa päähahmojansa ympäristöstä sekä erottaa nämä muista massahahmoista. Ympäristö on tehty hyvin haaleilla väreillä, jolloin kirkkaimilla väreillä tehdyt hahmot erottuvat taustasta. Kaikkia taustahahmot on taas tehty pelkiksi harmaiksi silueteiksi, joillin päähahmoja ei voi seata muihin hahmoihin. Joku voisi varmaan sanoa, että kyse voi oll pelkästä laiskuudestakin, mutta itse ainakin pidin ideasta tosi paljon. Sarjan animaatio on myö erittäin elävää, sillä animaatiossa on käytetty monenlaisia kuvioita ja leimoja, joilla animaatiohon saatu sarjakuvaminen tunnelma. Hahmojen ilmeet ja eleet vaihtelevat paljon yhdenkin kohtauksen aikana ja varsinkin Tsumikia on kiva seurata, kun tämän ilmeet vaihtelevat koko ajan. Hahmomallit ovat hyvin yksinkertaiset, mutta silti omalla tavallaan toimivat ja istuvat hyvin humoristiseen ympäristöön.
 |
| Kuvasta näkee kuinka taustaa on ns. peitettu palloilla |
Sarjan alkutunnarin animaatio oli oikein pirteä sekä hauskaa katsottavaa. Tunnarin animaatio keskittyy Tsumikiin sekä Iohon, mutta myös kaikki muut hahmot saavat osansa tunnarista. Tunnari kuitenkin johtaa hieman harhaan, sillä yhdessä kohdassa nähdään Tsumiki yksinäisenä, mutta sarjassa itsessään ei ole tietoakaan yksinäisyydestä ja surusta. Tunnarin lopussa oleva hahmopyörre kruunaa upeasti animaation ja saa hymyn kasvoille. Animaatio synkkaa myös upeasti alkutunnarin musiikkiin. Acchi⇔Kocchin laulama kappale "Acchi de Kocchi de" on oikein pirteä ja iloinen kappale, joka saa joka kerta laulamaan mukana. Kappaleen sanat ovat vähän hölmöt mutta kuitenkin hyvällä tavalla hauskat. Pidin alkutunnarista todella paljon enkä skipannut sitä kertaakaan sarjan aikana. Lopputunnri "Te wo Gyu Shite ne" on hieman melankolinen biisi, mutta silti siinä on se tietty hyväntuulisuus mukana. Tsumikin ääninäyttelijän Rumi Ookubon ääni on kirkas ja selkeä, mutta kuitenkin hyvällä tavalla hieman lapsellinen. Kappale on mukavan hellä ja suloinen, mutta se jää kuitenkin toiseksi alkutunnarille niin laulussa kuin myös animaatiossa. Tunnarin animaatio on yksinkertainen ja kaikki hahmot on esitelty siinä figuureina. Idea on mielestäni hyvä ja suloinen, ja sopi hyvin kappaleen tunnelmaan.
Muuten sarjan OST... tai sanoisiko että mikä ihmeen OST? Sarja menee niin paljon huumorin ja hahmojen voimalla eteenpäin, että OST jäi vähemmälle huomiolle. OST:n kappaleet ovat kuitenkin persoonattomia ja hieman tylsiä, jotka eivät jääneet päähän.
 |
| Koko poppoo kimpassa taas |
Tuomio
Acchi Kocchi on ehdottomasti katsomisen arvoinen jos pidät yhtään tämän tyyppisistä sarjoista. Tarina ole mitenkään syvällinen tai erikoinen muihin sarjoihin verrattuna, mutta ei sen kuulukaan olla. Sarja ei yritä liikaa vaan se pelaa niillä panoksilla mitä sille on annettu. Hölmöilyllä ja nenäverenvuodoilla varustettu huumori tekee sarjasta yllättävän viihdyttävän ja hauskan katsomiselämyksen. Huumorikin osaa näemmä välillä yllättää spontaaniudellaan.
Hahmokaarti on viihdyttävä ja jokainen hahmo maustaa keittoa omalla tavallaan. Mikään hahmo ei jää ylimääräiseksi, vaan jokaisella on oma paikkansa sarjassa. Hahmot erottuvat toisistaan luonteenpiirteidensä sekä ulkonäkönsä ansiosta. Hahmoista on saatu myös eloisan sekä kiinnostavan näköisiä.
Animaatioltaan sarja jää keskiverroksi, vaikka se onnistuukin erottumaan sen avulla massasta. Animaatiota on käytetty oivallisesti kaikissa kohtauksissa, mutta varsinkin huumorikohtauksissa. Animaatio säilyttää laatunsa alusta loppuun asti ja molempien tunnareiden animaatio oli myös hienoa katsottavaa.
Alkutunnari on pirteä ja hauska, jonka kappaleeseen on pakko yhtyä. Lopputunnarin vähän melankolinen tunnelma ja hieman hupsu sanoitus vetävät myös mukaansa. Muuten sarjan OST ei napannut. Tylsä ja mauton soundtrack ei iske mitenkään, mikä ei kuitenkaan haitannut lainkaan, koska sarja pärjäsi hyvin ilman sitäkin.
Acchi Kocchi oli mukavan pirteä anime, jota katsoi oikein mielellään. Jaksojen läpi ei tarvinnut rämpiä, vaan jaksot sai katsottua jouhevasti läpi. Ei vaadi mitään muuta kuin sen, että katsoja tuijottaa ruutua. Mukava aivot narikkaan anime, jota on mukava katsoa kun haluaa kokeilla jotain erilaista.
Arvosana: 8 / 10
English translate: Here again and after a long time anime review. Watching anime has been a bit of a back seat when school stuff are on top of the press. But here again in the comedy marks.
Acchi Kocchi is definitely worth watching if you like any of these types of shows. The story is nothing profound or peculiar compared to other series, but it does not belong to be. Series does not try too much, but it plays to the stakes to what it has been given. With slapstick humor and nosebleeds makes a series of surprisingly entertaining and fun viewing experience. I see that humor can surprise you its own spontaneity.
Guard is a character in an entertaining and each character flavored soup in its own way. None of the character does not remain as an extra, but each has its own place in the series. The characters are distinguished natures, as well as their appearance.
Animation of the series will be a medium, even if it manages to stand out from the means of mass. Animation has been used with distinction in all the scenes, but especially in the scenes of humor. Animation maintains its quality from the beginning to the end and both of animation theme song was also great to watch.
The intro is upbeat and fun, a song will be forced to join. Ontro is little melancholy atmosphere and slightly silly lyrics also draw view. Otherwise, a series of OST not caught. Dull and tasteless soundtrack does not strike any way, but that does not bother at all, because the series did well without it.
Acchi Kocchi was nice and cheery anime, which looked very happy. through periods did not have to slosh around, but got the episodes viewed through smoothly. Does not require anything other than the fact that the viewer stares at the screen. Comfortable brain in the cloakroom anime, which is nice to look at when you want to try something different.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti