Kesäyön tarinat - kauhua ja ei-niinkään

Kauhumangan rantautuminen Suomeen jatkuu edelleen hieman erilaisessa muodossa kuin tähän asti. Kesäyön tarinat tai Byakuyazoushi- nimellä tunnettu opus sisältää neljä itsenäistä tarinaa plus yksi lisätarina, sekä piirtäjän terveiset "Kuinka manga valmistuu". Siinä missä Saksinainen oli kertaallen luettu, mutta ihan viihdyttävä ja Vaarallinen sivusto oikeasti selkäpiitä karmiva, niin Kesäyön tarinat jätti vähän kylmäksi.

Neljä ensimmäistä tarinaa olivat kaikki saman tyyppisiä kerronaltaan ja juoneltaan. Tarinoiden otsikot kyllä herättivät mielenkiinnon, mutta ne eivät oikein vakuuttaneet sisllöltään. Tarina tuntui jäävän niissä vähän puolitiehen ja vaikka ne ovatkin lyhyitä ontuu kerronta aika pahasti. Ainoastaan Hautaus - nimisessä tarinassa tuntuu olevan jotain ideaa. Nämä tarinat tuntuvat olevankin enemmän niitä iltanuotiolla kerrottavia muka pelottavia kertomuksia, jotka nyt korkeintaan saavat haukotuksen osakseen. Sivutarina taas tuntuu poikkeavan aika paljon neljästä ensimmäisestä tarinasta, sillä se ei ole kyllä kauhua nähnytkään. Se myös tuntuu liian pitkältä pelkäksi sivutarinaksi, ja itselle ainakin jäi sellainen maku suuhun, että piirtäjä oli suunnitellut sen nykyistä pidemmäksi. Sen juoni on täynnä aukkoja sekä epäolennaisuuksia ja loppukin tuntuu hoputetulta. Asiat saatiin kerrottua kyllä ihan hyvin pois alta, mutta silti jokin oleellinen jäi tarinasta puuttumaan. Tylsistä tarinoistaan huolimatta pokkari ei ole kuitenkaan ole umpisurkea, vaan menee ihan kelpo lukemisena vaikka reissussa.

Tooko Miyagin taide on ihan nättiä katsottavaa ja seurattavaa koko pokkarin ajan. Neljän ensimmäisen tarinan piirrostyyli muistuttaa hieman Matsuri Hinon käden jälkeä ja osa hahmoista muistuttaa jopa Vampire Knightin hahmoja. Ensimmäisten tarinoiden taide kuitenkin tuntui jämähtäneen vain luonnostasolle. Viimeistely tuntuu unohtuneen joissakin kohdissa ja viiva näyttää aika karkealta. Miyagin vahva kädenjälki on viimeistelystä huolimatta kuitenkin selkeää ja tarinaa on helppo seurata. Hän osaa selvästi piirtää yksityiskohtaisia kohtauksia, vaikka tarinankerronta vähän ontuukin. Sivutarinan taide on taas huomattavasti erilaisempaa kuin ensimmäisten. Jälki on huomattavasti selkemäpää ja viimeistellympää, mutta se näyttää aivan jonkun toisen ihmisen tekemältä. Avatessani ensimmäisiä sivuja tarinasta mieleeni ei tullut Hino vaan pikemminkin Arina Tanemura. Varsinkin päänaishahmomme muistuttaa suurine silmineen ja vaatteineen Tanemuran ensimmäisiä töitä. En tiedä huomasiko kukaan muu tätä yhdennäköisyyttä, mutta itse ainakin kiinnitin siihen huomiota. Tästä huolimatta taide oli kaunista katsottavaa, eikä siitä niinkään mitään pahaa sanottavaa ole.

Yksityikohtainen ja tarkka taide vaatii onnistuakseen hyvän painolaadun. Ja sitähän Sangatsu Mangalta löytyy. Pokkarin painolaatu on aivan ensiluokkaista, eikä se jää missään toiseksi Punaisen Jättiläiselle. Kaikki pienetkin yksityiskohdat erottuvat hienosti ja musta sekä valkoinen näyttävät siltä miltä niiden kuuluukin. Äänitehosteet on käännetty tavalliseen tapaan alkuperäisten viereen. Myöskään värisivuja ei ole, joita jäin vähän haikailemaan, sillä Miyagin taidetta olisi ollut hienoa nähdä myös värimuodossa. Kim Sariolan käännös on virheetöntä ja selkeää, eikä siitä oikeastaan löydy yhtään mitään nokan koputtamista. Käännös toimii oikein hyvin kaikissa tilanteissa ja eri hahmojen puhetyyli välittyy tekstistä hyvin.

Kesäyön tarinat ei ole mikään maata mullistava opus ja jää keskiverto tekeleeksi. Tarinat eivät ole edes pelottavia ja osa niistä jäi vähän vajavaisiksi. Pokkari on kuitenkin harmiton lukea, vaikkei siitä mitään uutta irti saa. Taide on kaunista ja ykityiskohtaista, vaikkakin hieman karkeaa ja viimeistelemätöntä. Sivutarinan taide eroaa myös huomattavasti muiden tarinoiden taiteesta.
Painolaadusta ei löydy mitään valitettavaa kuten ei myöskään käännöksestä. Sangatsu Manga on tehnyt taas laadukasta työtä sen kanssa.

Tarina: 1,5/3

Julkaisu: 2,5/3

English translate: A Byakuyazoushi is not an earth-shaking book and will average a fabrication. The stories are not even scary, and some of them get a bit incomplete. However, it is harmless to read, even if it gets out of nothing new. Art is beautiful and detailed, albeit a little rough and unfinished. The art of the page story differs from other stories noticeably art very much and it seems like it was made by another person.
I don´t wound any regret about to print quality and the translation. Sangatsu Manga is done while high-quality work with it.