Akame - ninjakoirien historiaa

Ouun armeijan sotureista älykkäimpiä ja arvokkaimpia on taistelutaitojen mestari ja Igan muinaisten shinobikoirien jälkeläinen, Akame. Nyt lukija pääsee tutustumaan tämän taidokkaan ja viekkaan uroon menneisyyteen sekä suvun historiaan, kun tarina vie lukijan kauas menneisyyteen, sisällissotien riivaamaan Japaniin. Ninjakoirien sukuun on syntynyt uusi sukupolvi. Yhdestä pentueen pennusta on kasvava mahtava soturi, jonka tarina tunnetaan vielä aikojenkin päästä.

Jälleen kerran Takahashi sekä Hopeanuoli -faneja hemmotellaan uunituoreella sarjalla, joka tällä kertaa pohjautuu Akamen suvun historiaan. Kirjan nimi Akame osuukin juuri oikeaan, vaikkakaan kyseistä koiraa ei näykkään ensimmäisessä pokkarissa muuta kuin alkusanoissa. Pitkästä aikaa innostuin uudesta Hopeanuoli-sarjasta, sillä koirasoturin suvusta ja historiasta tiedetään ylipäänsä hyvin vähän, vaikka se on kulkenut mukana alusta asti. On siis mukavaa päästä vilkaisemaan Akamen historiaan.

Yhden pokkarin perusteella on hyvin vaikea sanoa oikein mitään, sillä tarina potkiasee itsensä kunnolla käyntiin kahdessa viimeisessä luvussa. Lukijalle ammenetaan roimasti tietoa ja välillä runsaan tekstin lukeminen alkoi olla jo puuduttavaa. Hahmojakin lauotaan jatkuvalla syötöllä lisää, vaikka suurin osa tuskin tulee olemaan sarjan kannalta tärkeitä. Pelkään myös, että sarja käy tylsäksi ja pitkäveteiseksi, sillä se on perus Yoshihiro Takahashia, eikä se tarinallisesti tarjoa mitään uutta niille, jotka ovat Takahashin muuta tuotantoa lukeneet. Niille, joille Ginga-saaga on tuntemattomampi, sarja on aivan loistava, sillä siinä ei painoteta liikaa Akameen vaan se on itsenäinen tarina. Mutta toisin kuin muissa julkaistuissa Takahashin sarjoissa, Akamessa oli kuitenkin sitä jotain joka sai herätettyä kiinnostukseni. Jokin siinä on erilaista kuin muissa sarjoissa ja todella toivon, että se antaa jotain muutakin kuin peruskauraa. Ensimmäisen pokkarin perusteella sarja ei ole huono, muttei mikään huippukaan. Mielestäni se kuitenkin jemmaa parhaat palansa tulevaa varten ja sen neuvon annan ettei sarjaa kannata teilata aivan heti.

Taide on tietenkin taattua Takahashia. Hänen oma piirrosjälkensä on tunnistettavaa, eikä sitä kyllästy seuraamaan. Tarkka mutta karkea tyyli on muodostunut Takahashin leimaksi jo kauan aikaa sitten ja siitähän mangaka tunnetaankin. Piirrosten jälki on jopa mielestäni parempaa kuin muissa sivutarinoissa, eikä niissä ole hätäilyn merkkejä. Pokkarissa on jopa muutamia piirroksia, jotka tarkkuudellaan hipovat jopa taivaita. Hieman hennon ja nopean viivan takia osa viivoista on jäänyt hieman himmeiksi ja katkonaisiksi. En tiedä johtuuko painosta vai onko alkuperäinenkin ollut samanlainen. Näitä on kuitenkin hyvin harvakseltaan, eikä vaikuta lukukokemukseen oikeastaan mitenkään, joten sen voi antaa anteeksi.

Kuvasta näkee, että osa musteesta on mennyt täpliksi mikä on Punikselta hyvin poikkeuksellista.

Punaisen jättiläisen leima komeilee kannessa, kuten kaikissa muissakin suomeksi julkaistuissa Takahashin pokkareissa. Painolaatu on laadukasta ja kiitosta siitä, että jopa värisivuja on pokkarissa. Tästä ISO plussa. Värit ovat tosin hieman sekoittuneet toisiinsa, eikä valkoinen ole mielstäni aivan täysin valkoista. Myös joissakin kuvissa käytetty rasterointi häiritsi silmää. Sarjan ensimmäisen pokkarin kannelle täytyy antaa kunniaa. Se on huomattavasti pikkutarkempi, kuin muissa julkaisuissa ja pidän siitä todella paljon. Pelkästään kansi onnistuu saamaan ostajia. Painatus on myös onnistunut hyvin. Juha Myllärin käännös on taattua laatua ja se sopii erinomaisesti hahmojen suuhun. Erilaisten hahmojen puhetyyli tulee hyvin ilmi, mikä mielestäni ansaitsee maininnan.

Sarja: 2/3

Julkaisu: 2/3

English translate: Once again, Takahashi and the Silver Arrow fans will be spoiled at the brand new series, which this time is based on the history of Akamen family. About a single paperback is very difficult to really say anything, because the story itself has a good start in the last two chapters. The reader is given information and tumbled from a rich reading of the text was already numbing. Characters stuffed into continuous feed more, although most of the unlikely there will be a series of important terms. I am also afraid that the series is going to be boring and tedious, because it is based on Yoshihiro Takahashi, is narrative and does not offer anything new to those who have read the other products of Takahashi. For those who Ginga-saga is less known, the series is absolutely fantastic.

Printing quality is of high quality and praised the fact that even the color pages is a paperback. Inks are a little intermingled with each other, not white not think that is just completely white. Also used in some halftone images disrupted the eye. the first paperback series deck must give glory. Juha Mylläri's translation is of guaranteed quality, and it is perfect for the characters in the mouth.