Joulukalenteri - 1. luukku

Hyvää alkavaa joulunodotusta kaikille ja niin vaan taas kerran kävi niin, että se joulukuun ensimmäinen päivä koitti näinkin pian. Se kurja... Tämähän tarkoittaa siis sitä, että joulukalenteri starttaa tänään.

Kertaan vielä pikaisesti mistä tämän vuoden joulukalenterissa on kyse: kalenterin aihe on tämän vuoden parhaat katsotut animet (sarjat ja elokuvat). Listassa tulee siis olemaan sarjoja jotka olen katsonut vuonna 2016. Joulukalenterin ensimmäisestä luukusta paljastuu vuoden "huonoin" tai ei-niin-vaikuttavin anime ja jouluaattona taas saamme tietää, mikä sarja on mielestäni ollut kaikkein paras. Pisteitä olen antanut kuudesta kategoriasta, jotka ovat kokonaisuus, hahmot, toteutus, tarina, animaatio sekä musiikki. Jokaisesta kategoriasta on mahdollista saada 10 pistettä eli näin ollen lopullinen maksimipistemäärä on 60. Näin siis lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tänä vuonna olen katsonut yhteensä 27 animea, joten kolme animea jää heti kättelyssä joulukalenterin ulkopuolelle. Lupasin kuitenkin joulukalenterin esittelyssä, että mainitsen nämä kolme sarjaa ja niin aion myös tehdä:

Kantai Collection ~ KanColle

Kokonaisuus: 6

Hahmot: 6,5

Toteutus: 6

Tarina: 8

Animaatio: 6

Musiikki: 6

Yhteensä: 38,5

KanColle vaikutti aluksi hyvältä tapaukselta, mutta se lässähtää totaalisesti loppua kohden. Se ei saa mitään olennaista aikaan, vaan se tuntuu vain jankkaavan paikallaan. Harmillista tässä on se, että KanCollella on niin kiinnostava pahis. Sarja olisi saanut paljon enemmän irti itsestään, jos se olisi keskittynyt enemmän vakavampaan teemaan. Tytöt ovat ihan kivoja, mutta järjestäen kliseisiä ja unohdettavia. 3D-animaatio on aika kuraa ja musiikkikin jää aika pliisuksi.

Neon Genesis Evangelion

Kokonaisuus: 6
Hahmot: 5
Toteutus: 5
Tarina: 8
Animaatio: 7,5
Musiikki: 7
Yhteensä: 38,5

Neon Genesis Evangelion sai yhtä paljon pisteitä kuin KanColle. NGE oli itselle pienoinen pettymys, sillä se kompuroi hirveästi tarinansa ja toteutuksensa kanssa. Varsinkin sarjan loppuhuipennus on melko hämmentävä. Sarjan hahmotkin passasivat enemmän ärsyttämään kuin herättämään sympatiaa, varsinkin Shinji sai hermot kiristymään. Plussaa kuitenkin sarjan kohtuu hyvästä musiikista sekä animaatiosta joka on kestänyt aikaa.

Highschool of the Dead

Kokonaisuus: 6
Hahmot: 6
Toteutus: 6
Tarina: 8
Animaatio: 6
Musiikki: 8
Yhteensä: 40

Highschool of the Deadia eeppisempää tis... eikun siis selviytymissarjaa saa kyllä hakea. Sarja onnistuu viihdyttämään eeppisyydellään sekä tavattoman tasokkaalla musiikillaan, mutta siihen se jääkin. Touhu vedetään välillä niin naurettavaksi, ettei sarjaa voi edes ottaa tosissaan. Loppu on yhtä suurta cliffhangeria mikä jättää vähän pahan maun suuhun. Animaatio on ihan kelvollista, mutta tissien liikkeet ovat aika legendaariset.

Osasin oikeastaan odottaa, että juuri nämä kolme sarjaa tippuvat kalenterista, sillä ne kompuroivat niin monissa asioissa. Mutta se niistä maininnoista. Nyt päästään asiaan eli on aika paljastaa anime, mikä siellä ensimmäisen luukun takana jo odottaa. Vuoden 2016 24. paras anime on:

Akame ga Kill

Kokonaisuus: 7
Hahmot: 7
Toteutus: 6
Tarina: 8
Animaatio: 6,5
Musiikki: 7
Yhteensä: 41,5

Akame ga Killin tarina oli todella koukuttava heti alusta asti ja pidin sarjan nopeasta menosta ja taistelukohtauksista todella paljon. Sarjan ote alkaa kuitenkin lipsua puolenvälin jälkeen ja loppuun onkin isketty kaikki loput ideat mitä löytyy ja niin paljon asioita jää selittämättä. Mutta vaikka sarjan loppu nyt oli mitä oli niin, Akame ga Kill osasi omalla tavallaan olla sympaattinen ja surullinen tarina. Sen viihdytysaste on melko korkea ja ihme kyllä tykkäsin melkein kaikista sarjan hahmoista (jotka nyt vain tuppaavat kuolemaan sarjan aikan :´(). Sarja keskittyy liikaa turhiin asioihin ja olennainen asia jää kokonaan unholaan. Sarjan musiikki on melko keskivertoa, mutta ihan mukiin menevää ja ajaa asiansa. Mainittakoon animaatiosta sen verran, että se onnistuu aina välillä yllättämään, mutta välillä se on taas melko kehnoa. Akame ga Kill oli sarja miltä odotin ehkä enemmän, mutta se on kuitenkin sarja mikä tekee loppuun sen mitä se on aikonutkin. Tuskin sarjan pariin enää palailen, mutta jotkut saattavat tykätä sarjasta enemmän kuin minä, sillä sillä on omat hetkensä. Tää sarja rikkoo sut...

Luukku 1. Mieshahmojen aatelia

Niin vaan on taas päässyt käymään, että joulukuu on täällä taas. Marraskuu meni kuin siivillä ja nyt odotetaan vain 24. päivää ja joulupukkia. Tänään onkin ollut onnea matkassa, kun saatiin täksi päiväksi lunta! Se nyt tuskin pysyy kovin kauan maassa, mutta nautitaan siitä mitä on.

Joulukalenteri 2015 avautuu ja ensimmäisessä luukussa pohdimme, kuka on vuoden 2015 paras mieshahmo. Minulla oli todella suuri vaikeus valita ensimmäiselle luukulle teemaa, tai oikeastaan yleensäkin koko kalenterin suunnittelu oli tuskaa. Sain kuin sainkin sen valmiiksi ja yritän olla muuttamatta tai miettimättä asiaa kauhean vakavasti. Mutta tosiaan, asiaan.

Vaikeinta oli valita paras mieshahmo, sillä olen vuoden 2015 aikana katsonut paljon sarjoja, joissa olisi ollut varteenotettavia kilpailijoita. Mielipiteen vaihtui yhtä usein kuin sydän lyö ja olin tosi lähellä luovuttamista. Sain kuitenkin päätöksen aikaiseksi. Hyvät naiset ja herrat (rummun päristyksiä), vuoden 2015 paras mieshahmo ooooooooooooonnnnn:

Oma hullu tiedemiehemme Hououin Kyoma tai siviilinimeltään Rintaro Okabe.

Parasta mieshahmoa miettiessäni yritin keskittyä ja miettiä asiaa hyvin laajalta kantilta. Ensin meinasin mennä vain sillä, että mikä nyt tuntuu parhaimmalta. Tajusin kuitenkin hyvin nopeasti, että ettei siitä tulisi mitään. Mielessäni oli tusina muita mieshahmoja, kuten Code;Geassin Lelouch ja Death Paraden Decim. Sitten kun aloin katsomaan hahmoja kokonaisuutena, niin ei voinut olla muuta vaihtoehtoa kuin Okabe. 

Okabe on sarjan (ja jos joku ei tiedä missä sarjassa kyseinen hahmo esiintyy, niin se on Steins;Gate) alussa hyvin lapsellinen ja kärsii jonkin sortin chuunibyou-syndroomasta, sillä hän kuvittelee olevansa hullu tiedemies Hououin Kyoma, jota salaperäinen organisaatio vainoaa. Hän usein myös puhuu kännykkäänsä yksikseen, omien sanojensa mukaan tehdäkseen muistiota organisaatiota vastaan. Hän pukeutuu aina valkoiseen labratakkiin ja pitää hiuksiansa aina kampaamattomina ja kurittomina. Okabe on hyvin mielivaltainen eikä usein kuuntele poikkipuoleista sanaa muilta, jos hän kokee asian välttämättömäksi. Tämän takia hän joutuu usein sanaharkkaan ryhmän neron Kurisu Makisen kanssa. 

Okabea ei kuitenkaan säästellä sarjan aikana vaan hänet laitetaan erittäin koville. Hän on jopa menettää järkensä yrittäessään selvittää aikakoneen salat. Hän joutuu kokemaan oman kyvyttömyytensä ja rajansa. Okabe kasvaa sarjan aikana aivan huimasti ja on huomattavasti aikuisempi ja kypsempi sarjan lopussa. Nyt varmaan luulette, että hän on itse täydellisyys, mutta sitä hän ei ole. Hän epäonnistuu useasti sarjan aikana ja hän on luovuttaa useaan otteeseen. Hahmo tuntuu aidolta ja oikealta, eikä Okaben vikoja edes pyritä peittämään. Koska hän ei ole täydellinen häneen on helppo samaistua. Kiinnostavana ja innostavana hahmona häntä jaksaa seurata koko sarjan ajan. Ja vaikka muuta luulisi on hän tosi lempeä ja höpsö :3

Vaikka pidin Okabesta ja nautin hänen hullusta naurustaan, en sentään valinnut häntä luonteen perusteella. Hänen hahmosuunnittelunsa on aivan loistavaa ja se kertoo jo paljon hänen luonteestaan. Hänen ulkonäkönsä myös huijaa, koska häntä voisi luulla ajattelemattomaksi ja sottaiseksi nörtiksi, mitä hän ei kuitenkaan ole. Myös kliseinen labratakki tuo hänen imagolleen oman laatuisen ja vinksahtavan säväyksen. Hänen ääninäyttelijänsä Mamoru Miyano teki aivan mahtavaa työtä Okaben hahmon kanssa. Miyano on selvästi heittäytynyt hahmonsa vietäväksi, sillä Okaben äänen laatu ja paino vaihtelee tosi paljon. Miyanon matala mutta lempeä ääni tuo hahmolle syvyyttä ja varsinkin Okaben hullu-tiedemies-nauru oli aivan aidon kuuloinen.

Okabe on ansaitusti saanut paikkansa parhaimpana mieshahmon vuonna 2015!