lauantai 17. helmikuuta 2018

#33. Made in Abyss

Made in Abyss kietoutuu yhden ison mysteern ympärille. Nimittäin suuren ja mittaamattoman syvän kuilun, jota myös Abyssiksi kutsutaan. Kukaan ei kuitenkaan tiedä miten Abyss on syntynyt, kuinka syvä sen ja mitä sen pohjalta löytyy. Abyss ei ole myöskään mikä tahansa kuoppa, sillä se sisältää kirouksen. Kyseenalaistettavaa on hieman se, että kenen nerokas mielleyhtymä on ollut rakentaa kokonaisen kaupunkin kuilun reunalla ja täten samalla altistua Abyssin kiroukselle. Kirous nimittäin ajaa ihmiset hulluuteen hitaasti mutta varmasti ja se onkin läsnä ihmisten jokapäiväisessä arjessa. Abyssiin mentäessä kirouksen aikaansaamat oireet pahenevat mitä syvemmälle uskaltautuu. Tässä olisi tietenkin helppo ratkaisu olla menemättä sinne, kun ottaa huomioon mitä hirviöitä sen sisällä lymyille. Mutta Abyssistä kuitenkin löytyy harvinaisia ja rahan arvoisia reliikkejä, joista on tullut osa tämä kaupungin taloutta. Näin ollen osa ihmisistä uskaltautuvat Abyssiin ja heitä kutsutaan Cave Raideriksi, joilla on jopa oma arvojärjestys. Aloittelijat ovat punaisia pillejä ja syvimmälle tasoille uskaltautuvat konkarit ovat taas valkoisia pillejä. Päähahmomme Riko haluaa selvittää Abyssin salat ja tulla äitinsä kaltaiseksi arvostetuksi valkoiseksi pilliksi. Hänen äitinsä Lysa on kuitenkin kadonnut viimeisimmällä retkellään eikä kukaan ole kuullut tästä sen jälkeen. Mutta eräänä päivänä Riko saa viestin, joka on todennäköisesti hänen äidiltään, Abyssin pohjalta. Näin Riko ja tämän robottiystävä Reg, päättävät matkata Abyssin syövereihin ja etsiä Lysan.



Kun Made in Abyss alkoi vuonna 2017, en ollut järin kiinnostunut sarjasta. En olisi odottanutkaan, että katsoisin sarjan näin pian sen ilmestymisen jälkeen. Ihmiset jaksoivat kuitenkin puhua siitä ja moni kaverikin oli jo mulle sitä ehtinyt suositella. Eli Made in Abyss kuuluu ihanaan sarjaamme, sarjat-joita-mun-ei-pitänyt-koskaan-katsoa. Välillä mietin, että olenko mä vähän liikaa vaikutuksille altis xD.

Okei heti ensimmäisenä mua häiritsi tämän tarinan setuppi. Ensinnäkin se, että 12 vuotias lapsi päättää lähteä vaaralliselle matkalle Abyssin pohjalle, mistä hyvin harva konkarikaan on palannut takaisin, ja joka on täynnä toinen toistaan karmaisempia ja vaarallisempia hirviöitä. Ja motivaationa tähän kaikkeen on paperilappu, jonka alkuperää eikä kirjoittajaa voida edes vahvistaa. Täytyy sanoa, että nämä lapset heivataan aika liian heppoisin perustein vaaralliselle matkalle, varsinkin kun Rikon pitäisi periaatteessa kyllä tietää kuinka vaarallinen Abyss voi olla. Myös se, että kuinka helposti Riko ja Reg päättävät lähteä kohti Abyssin pohjaa ilman sen kummemaa suunnitelmaa tai varustusta. Huomioikaa heillä ei ole edes mitään aseita mukana. Tähän vielä päälle joidenkin aikuisten outo suhtautuminen koko lasten seikkailuun ja miten he katsovat koko touhun läpi sormiensa.

Mutta jahka sarja pääsee irti kankeasta ja kiireisestä aloituksestaan niin lähtee se etenemään todella mielenkiintoiseen suuntaan. Koska heti sarjan alussa oli tiedossa mitä Abyss mahdollisesti pitää sisällään ja koko ajan on pelko takapuolessa, koska Abyssin kirous voi iskeä, niin tämä sarja muuttuu jännittäväksi heti kaksikon laskeuduttua ensimmäiselle Abyssin tasolle. Tällä sarjalla oli sellainen tietty lataus ja jännitysmomentti mukana, mikä piti mielenkiinnonkin yllä. Eikä Made in Abyss paljon lupauksiaan riko, sillä mitä enemmän Riko ja Reg etenevät kohti Abyssin pohjaan, sitä karmivammaksi tämä homma muuttuu.


Made in Abyss osaa myös hyvin esitellä sen maailmaa ja tutkia sitä. Se on täynnä erilaista tietoa aina Abyssin sisällä lymyävistä hirviöistä sen eri kerrosten upeisiin ympäristöihin. Sarjassa on oiken tutkimusmatkailun fiilis ja siitä tulee mieleen seikkailupelit, joissa edetessäsi kartoitat sinua ympäröivää maailmaa. Silti tämä sarja ei ole mikään huviretki. Vaikka se rakentaa todella kaunista ja ihmeellistä maailman kuvaa, niin samalla päähahmomme ovat koko ajan hengenvaarassa. Kontrasti kauniin ja vaarallisen välillä on todella huima ja se saa rauhallisinakin hetkinä niskakarvat irsottamaan. Made in Abyss tavallaan huijaa katsojaansa uskomaan rentoon ja hyvänmieliseen seikkailuun, kunnes taas hetken päästä se iskee jotakin kamaluuksia päähahmojemme tielle. Raaka todellisuuden tunne on kokoa ajan sarjassa mukan eikä se katoa missään vaiheessa.

Kaiken päälle se, että Abyss muuttuu sitä epäystävällisemmaksi ja vaarallisemmaksi mitä syvemmälle pääsemme. Eivätkä tätä ole ainoastaan hirviöt tai ympäristöt, vaan myös jotkin Abyssissa kohtaamat ihmiset. Ihmisiä kohdatessa Abyssissa ei voi olla milloinkaan varma miten he kohtelevat päähahmojamme ja kuinka vihamielisesti nämä suhtautuvat kahteen uhkarohkeaan lapsoseen. Ja tämä sarja tuntuu muuttuvan aina vain synkemmäksi mitä enemmän se etenee. Se paljastaa sen loppupuolella todella pimeitä ja ahdistavia asioita sekä surullisia hahmokohtaloita. En olisi aluksi uskonut kuinka henkisesti rikki tämä sarja sai mut. Sen lopetus on niin surullinen ja lopullinen, että se sai mut tirauttamaan pari kyyneltäkin.

Nanachi on varmaan sarjan söpöin ja karismaattisin hahmo

Sitten päästäänkin kahteen päähahmoomme, ja voi pojat, että kun mulla on puhuttavaa Rikosta. Aloitetaan nyt kuitenkin ensin Registä. Reg on robotti, jonka Riko löysi Abyssin syövereistä ja joka lähtee tämän mukaan myös takaisinkin sinne. Reg on kahdesta päähahmostamme paljon pidettävämpi ja samaistuttavampi. Hän reagoi kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen juuri niin kuin hänen ikäisen lapsen kuuluisikin. Ja kiinnostavinta on, että hän tuntuu kaikista inhimillisimmältä hahmolta. Mikä on tietenkin vähän jännä, kun Reginhän pitäisi olla robottii. No mulle on omat epäilyksensi tästä asiasta. Reg on tosi herttainen ja huomaavainen hahmo, joka on aina valmis puolustamaan ystäviään. Onkin vähän sääli, että hän ei tunnu saavan sitä ansatsemaansa kunnioitusta. Pidin Regin hahmosta todella paljon , kuten myös sarjan lopetuksesta, koska Regillä oli siinä suurempi osa. Eikä eräällä toisella...

Mistä pääsemmekin sitten toiseen päähahmoomme Rikoon. Siinä missä Reg on lapsenomaisen, terveen kiinnostunut kaikesta ja on varustettu maalaisjärjella - jossain suhteessa - niin Riko on taas aivan toista maata. Sillä Riko tuntuu innostuvan asioista joista normaalisti sen ikäiset lapset eivät kovinkaan pitäisi. Esimerkiksi, jos tämä sattuu löytämään irtonaisen jalan, niin tämän reaktio olisi tyyliin "hei mä löysin jalan, vähänks hienoo!". Häneltä tuntui myös puuttuvan se tietty maalaisjärki, sillä vaikka hän tietää Abyssin kauheuksista ja vaarallisuudesta niin tämä ei tunnu tajuavan sitä. Hän tuntuu vain paahtavan täysillä eteenpäin eikä ajattele nenäänsä pidemmälle. Ja juuri tämän aseenteen takia Reg joutuukin pelastamaan hänet useammankin kerran. Toisaalta ymmärrän miksi Riko on niin innokas pääsemaan tutkimaan Abyssia, mutta hän ei tunnu silti ymmärtävän kuinka vaarassa hän ja Reg koko ajan ovat. En oikein osaa sanoa pidinkö Rikon hahmosta, sillä suurimmaksi osaksi hän tuntui vain ärsyttävältä, eikä näe koko kuvaa Abyssistä. En myöskään pitänyt siitä miten hän kohtelee Regiä välillä hyvin tylysti ja esiinneellistää tätä koko ajan. En tiedä onko Riko muuten vain sekaisin vai onko hän elänyt liian kauan Abyssin lähellä.

Kyllä mäkin kyseenalaistaisin Rikon toimia

Kaksikon välinen suhde on pääosin todella synmpaattista katsottavaa ja se on juuri sellainen hellyttävä ja viaton. Sarjan edetessä tulee kuitenkin selväksi, että Regillä voisi olla joitain isompia tunteita pelissä. Minun kävikin vähän sääliksi Regiä, sillä tämä tuntuu aidosti välittävän Rikosta, kun taas Riko tuntuu vain ajattelevan Regiä mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Välillä kysyinkin vain itseltäni, että mitä Reg loppujen lopuksi näkee Rikossa.

Kun katsoin Made in Abyssin ensimmäisen jakson niin olin myyty. Sen animaatio on nimittäin jotain lumoavan kaunista. Vaikka hahmojen ulkonäkö on yksinkertainen ja lapsenomainen, niin sarjan taustat ovat taas todella tarkkoja sekä yksityskohataisia. Yksinkertaiset hahmomallit ja yksityiskohtaiset taustat peilaavat hyvin toisiinsa ja korostavat toisiaan todella hyvin. Melkein hävettää myöntää, etten aikonut katsoa tätä sarjaa pelkästään sen hahmomallien takia. Sarjassa myös Abyssin eri kerrokset oltiin animoitus tosi hyvin, sillä kaikki ne eroavat toisistaan, mutta eivät kuitenkaan niin paljon, että kerrosten välinen yhteys katkeaisi. Pidin myös siitä miten sarjan tunnelma muuttuu koko ajan synkemmäksi ja tummemaksi mitä syvemmälle Abyssiin mennään. Sarja osaa luoda sen tunnelman todella hyvin ja se saa aikaan todella painostavia sekä ahdistavia hetkiä animaationsa avulla. Myös kaikki hirviöt mitä sarjassa nähdään oltiin tehty todella hyvin ja sarja onkin täynnä mitä kummallisempi elukoita. En olisi uskonut että Kimea Citrus onnistuu tuottamaan näin upeaa jälkeä.


Myös Made in Abyssin alkutunnarin animaatio on todella nättiä katsottavaa. Se on todella värikäs ja pirteä ja siitä puskee läpi tietty seikkuilun tuoksu. Tunnarin merkitys kuitenkin muuttuu koko ajan sarjan edetessä, eikä sitä katso enää viimeisen jakson jälkeen samalla lailla kuin ensimmäisen aikana. Myös alkutunnarin musiikki oli hyvää kuultavaa. "Deep in Abyss" niminen biisi on todella kaunista kuultavaa ja pidin varsinkin tunnarin aloituksesta, sillä se saa todella innostumaan tästä sarjasta. Olisin ehkä muuten toivonut vähän energisempää biisä mutta pidin kappaleen temmosta ja rytmistä näinkin.

Lopputunnari oli taas puolestaan paljon rauhallisempi ja siinä on tietty happy-go-lucky fiilis. Tunnari on pirteä ja iloinen, mikä eroaa huomattavasti sarjan todellisesta luonteesta. Pidin myös tunnarin pelimäisestä animaatiosta sekä sen yksinkertaisuudesta. Musiikiltaan tunnari ei kuitenkaan pärjää alkutunnarille.

Aluksi luulisi, että Made in Abyssin ost olisi täynnä iloisia ja hyvän tuulisia biisejä, jotka innostavat katsojaa ja nostavat mieltä. Miettikääpä uudelleen, sillä suurin osa sarjan ost:n kappaleista ovat synkkiä ja surumielisiä, jotka saavat katsojan mielen laskemaan kuin uppoavan laivan. Mutta se on silti todella kaunista kuultavaa. Musiikki on hyvin piano-painotteistä ja siinä on tiettyä herkkyyttää sekä melankolisuutta mukana. Osa kappaleista ovat myös todella mielekiintoisia ja omalla tavallaan karmaisevia, sillä niissä on yhdistetty sekä herkkää melodiaa että karmivia äänitehosteita. Hyvänä esimerkkinä tästä on esimerkiksi karmivan kaunis "Depths of the Abyss" sekä "Air", jotka nostattavat vilun väreet varpaista asti. Mutta upeimmat kappaleet, mitkä jäävät takuulla katsojan mieleen ja joista Made in Abyssin muistaa, ovat "Underground River", sekä ehdoton suosikkini Takeshi Saiton säestämä "Hanezeve Caradhina". Tämä biisi saa mieleni aina haikeaksi ja se jotenkin kuvastaa hyvin Made in Abyssin surullisuutta. Myös Saiton hempeä ja herkkä ääni saa vain kuuntelemaan musiikkia ja uppoamaan sen laineille. Sarjan musiikki lumoaa ja muita hyviä biisejä sarjasta ovat mm. "New World Shiro Fue no Yobigoe ", "Nanachi in the Dark", "Saber tooth", "The First Layer", "Tomorrow" sekä "Pathway".


Summa summarum

Okei, tässä vaiheessa mulla on vaan yksi kysymys: koska tulee toinen kausi? Mulla oli tietyt epäilykset sarjaa aloittaessa enkä todellakaan uskonut pitäväni siitä näin paljon. Eihän sarja ole täydellinen, sillä sen alku on vähän hutaistu ja pitkäveteinen, eikä sen toinen päähahmo vedä kovinkaan puoleensa. Mutta kun sarjan loppupuolella alkoi ilmetä pimeitä ja ennenkuulumattomia asioita, niin en voi sanoa ettenkö olisi jäänyt sarjaan koukkuun. Kuten olettaa saattaa, niin Made in Abyss jää pahasti kesken. Riko ja Reg eivät ole pääseet vielä puoleenkaan väliin Abyssia, joten kuilun pohjalle on vielä pitkä matka. Haluiaisn vain saada tietää enemmän Abyssista, sen hirvöistä ja siitä, mitä tämän kaiken takana lopulta on. Mutta onneksi toinen kausi on jo julkistettu, joten nyt vain odottamaan sen alkamista. Vaikka sarjassa oli paljon asioita joista en niin pitänyt, niin kyllä Made in Abyss on silti Suositeltavan arvoinen. Antakaa tälle sarjalle mahdollisuus, sillä se muuttuu koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja syvällisemmäksi mitä aluksi luulisi.



2 kommenttia: