Velhon morsian on ehtinyt kiitää jo neljänteen osaan asti, mutta sarja ei tunnu silti menettävän teräänsä. Päinvastoin sarja jaksaa yllättää ja tuntuu tuoreelta neljännenkin osan jälkeen. Neljäs osa avaakin lukioilleen hieman enemmän päähahmojen taustoja ja tutustuttaa nämä myös velhosauvojen kiehtovaan maailmaan. Eliaksen menneisyyttä varsinkin avataan huomattavasti ja pokkarissa selviää miten tämä aikoinaan tutustui Lindeliin. Lindelinkin taustatarinaa päästään syventämään, mikä ei ole lainkaan huono juttu. Chisen menneisyyttä ei ehditä ruotimaan niin syvästi kuin Eliaksen tai Lindelin, mutta voin vaikka vannoa, että tämän menneisyys pulpahtaa aivan kohta puoliin esiin. Kaikkea mahdollista on jo vihjattu, mutta kaikelle ei olla saatu selvää vahvistusta.
Vaikka neljännessä osassa saadaan hyvin paljon asioita eteenpäin ja koko ajan tapahtuu jotain, säilyttää sarja silti rauhallisen ja melko hitaan temponsa. Sarjalla ei tunnu olevan kiire mihinkään, mikä tekeekin siitä hyvän. Kiinnostavia asioita tapahtuu koko ajan, muttei kuitenkaan niin nopealla temmolla ettei lukija pysyisi perässä. Kore Yamazaki ei myöskään unohda vanhojakaan hahmojaan, mutta tuo aina jotain uutta pöytään, mikä tekee taas sarjasta aina vain maistuvamman. Velhon morsian on ehdottomasti tällä hetkellä yksiä lempisarjojani, eikä edes hidas julkaisutempo haittaa. Tällaista sarjaa jaksaa odottaa pidemmänkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti