keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

#15: Noragami

Pitkästä aikaa kirjoittelen animearvostelun merkeissä. Viimeisimmästä arvostelustani, Acchi Kocchista, on vierähtänyt aikaa jo lähemmäs kaksi kuukautta, joten on jo hyvä aika palata taas animen pariin. Usein mietin, että mikä tekee animesta hyvän ja katsomisen arvoisen. Nykyään harva anime yltää sille tasolle, että se hipoo jo täydellisyyttä ja saa pidettyä katsojan kiinnostuksen pidettyä hereillä koko ajan. Yllätyksekseni tällaisia sarjoja näköjään on ja tämä sarja onkin kerännyt ympärilleen jo laajan fanikatraan (minut mukaan lukien). Arvoisa yleisö, tämä on Noragami!


Juoni

Hiyori Iki on 16 vuotias pirteä nuori tyttö, joka näyttää viettävän tuiki tavallista elämää käymällä koulua ja viettäen aikaa ystäviensä kanssa. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hän pelastaa nuorukaisen jäämästä rekan alle, mutta jää kuitenkin itse. Hiyorin pelastama nuorukainen ei olekaan mikä tahansa poika, vaan jumala nimeltä Yato. Yato on temppelitön jumala, joka tekee hanttihommia viidestä jenistä aina vessan siivoamisesta julmien ayakashien metsästämiseen. Yato onnistuu pelastamaan Hiyorin hengen, mutta tämä alkaa kokea mystisiä ruumiista irtautumisia. Hiyori haluaa Yaton palauttavan itsensä entislleen ja rupeaa kulkemaan tämän kanssa. Pian seuraan liittyy nuori poika Yukine, joka on jäänyt henkenä maan päälle kuoltuaan. Kolmikon yhteiselo ei ole saumatonta, sillä sekä Yukinella, että Yatolla näyttää olevan luurankoja kaapissa. Kolmikon arkea sekoittaa myös voimakas sodan jumala Bishamon, joka tuntuu kantavan kaunaa Yatolle.

Arvostelu

Aloittaessani katsoa Noragamia olin hyvin tietoinen sen saamasta hypetyksestä sekä fanituksesta. Useampi ystäväni oli myös kehunut sitä tosi upeasti toteutetuksi sekä tasapainoiseksi. Minua pyydettiin myös kirjoittamaan arvostelu kyseisestä sarjasta. Päätin sitten itsekin liittyä Noragamin katsoneiden joukkoon ja täytyy sanoa, että sarja yllätti monella tavalla. Omaksi yllätyksekseni minun täytyy tunnustaa, että Noragami on aivan loistosarja. Sarja nappaa mukaansa jo ensimmäisessä jaksossa ja useita mielenkiintoisia elementtejä heitetään katsojan mutusteltavaksi. Sarjan tarinan kuljetus on myös huippuluokkaa ja katsoja pidetään kiinnostuneena tiputtelemalla hahmoista tietoa vähän kerrallaan sarjan aikana. Tietoa ei paljasteta liian paljon yhtä aikaa ja usein sitä pihdataan viime hetkille asti, jolloin katsoja hikoilee kotisohvalla miettien seuraavaa juonenkäännettä. Noragamin tarina on kuitenkin ennen kaikkea todella väkevä ja koskettava, sillä juonenkäänteisiin mahtuu paljon draamaa ja surullisia hahmokohtaloita. Emotionaalisesti jotkin juonenkäänteet ovat todella raskasta ja jopa ikävää katsottavaa. Tästä huolimatta sarjan katsottua siitä jäi todella hyvä fiilis päälle. Tarina on kahden kauden aikana todella ehjä ja kaikkia tapahtumia pohjustetaan hyvin ja nivotaan lopulta yhteen selkeäksi kokonaisuudeksi. Ensimmäisellä kaudella auki jääneet asiat ratkotaan toisella kaudella, mikä jättää oikein hyvän maun suuhun. Toisen kauden lopetus tosin jätti myös lankoja avonaisiksi josta voi olettaa, että kolmattakin kautta ollaan suunnittelemassa.


Noragamin suurimpia vahvuuksia on myös sen balanssi komedian ja draaman välillä. Vaikka Noragami onkin pääasiassa vakavan puoleinen joukkoon mahtuu myös hykerryttävää huumoria. Kumpikaan elementti ei jää toisensa varjoon, vaan niille on aivan omat hetkensä. Monissa sarjoissa koskettava ja draamallinen kohtaus pilataan usein komediallisella pläjäyksellä ja olinkin tosi iloinen ettei tätä tapahtunut Noragamissa. Mitä sarjan huumoriin tulee, niin se on erittäin onnistunutta ja viihdyttävää. Puujalka vitsejä viljellään hyvin harvoin ja huumori on hyvin uniikkia ja toimivaa.

Etten pääse vielä hehkuttamasta sarjaa niin mainittakoon vielä, että sarjan kenties suurin etu on se kuinka paljon se käyttää aikaa hahmoihinsa. Kaikkiin hahmoihin ehditään tutustumaan sarjan aikana kunolla ja jopa sivuhahmot saavat osansa. Motiivit paljastuvat kunkin hahmon osalta eikä asioita jätetä selittämättä. Myös sarjassa tapahtuvat hahmojen menetykset tuntuvat katsojastakin raskailta - mitä ei tapahtuisi sympaatittomien hahmojen kohdalla. Tosin sarja ei myöskään pelkää esittää pidettäviä hahmojaan negatiivisessa valossa, mikä saaa hahmot vaikuttamaan enemmän inhimmillisiltä ja heissä on enemmän kosketuspinta-alaa. Sarjan keskiössä ovat tietysti kolme päähahmoamme Yato, Yukine ja Hiyori. Näiden kolmen välinen suhde kehittyy koko sarjan ajan aikana ja sarja osaa loistavasti esittää sen ylä- ja alamäet. Muiksi tärkeiksi hahmoiksi nousee sarjan edetessä myös Bishamon sekä tämän Regalia Kazuma. Ylipäänsä sarja on täynnä kiinnostavia hahmoja, jotka pitävät sarjan menossa.


Yato on pirteä ja melko komediallinen hahmo, joka haaveilee omasta temppelistä. Yato ottaa minkä tahansa tarjotun työn vastaan, ja olkoonkin työ mikä hyvänsä hän pyytää vaivanpalkaksi aina viisi jeniä. Yato pukeutuu aina verkkariasuun sekä valkoiseen huiviin, mistä hän saakin kuulla usein. Yaton huonon rahatilanteen takia hän usein yöpyy Kofukun luona ja sen takia hänen aikaisempi Regaliansa sanoi itsensä irti. Yato on hyvin vaikea lukuinen, sillä hän on pääasiassa huoleton ja iloinen, mutta välillä taas surullinen ja hieman pelokaskin. Sarjan alussa hän ei tunnu välittävän muiden tunteista vaan tekee kyselemmättä asiat oman päänsä mukaan. Huolimatta kuitenkin Yaton huelottomasta asenteesta ja hänen komediallisuudesta, on hänellä synkempi puoli mitä hän ei anna kenenkään nähdä. Yato ylipäätään on varmaan sarjan mielenkiintoisempia hahmoja, sillä hänestä tiedetään ylipäätään hyvin vähän. Hänen menneisyyttään kuitenkin avataan vähän kerrallaan sarjan aikana. mikä antaa oivan tilaisuuden hahmokehitykselle. Yato kehittyykin sarjan aikana huomattavasti paremmaksi hahmoksi, joka säilyttää kiinnostuksen loppuun asti. Vaikka pidin kaikista kolmesta päähahmosta Yato nousi kuitenkin suureksi suosikikseni.

Onkohan tää kohtaus saanu vaikutteita Kaunasta?

Yaton käyttämä Regalia eli jumalallinen ase on nuorukainen nimeltä Yukine. Regaliat ovat kuolleiden ihmisten hengistä muodostuneita aseita, jonka kanssa jumala on tehnyt sopimuksen. Yukine kuoli nuorella ikää ja on jostakin syystä jäänyt kuoltuaan maan päälle. Yukine on luonteeltaan angstinen teini-ikäinen, joka piikkittelee Yatoa usein asiasta kuin asiasta. Kyynisestä asenteestaan huolimatta Yukine paljastuu kuitenkin välittäväksi persoonaksi. Yukine  vaikuttaisi aluksi myös olevan ihastunut Hiyoriin, mutta sarjan myötä he vaikuttaisivat olevan ennemminkin kuin isosisko ja pikkuveli. Yukinen hahmoon panostetaan paljon aikaa ja vaivaa ja myös yksi juonikaarista keskittyy Yukineen. Yukinen menneisyyden sekä tämän tunteiden selvittely on välillä hyvin haastavaa ja raskasta katsottavaa, mutta se hahmokehitys mitä Yukine saa on aivan uskomatonta. Hän kehittyykin Yaton rinnalla eniten sarjan aikana, eikä hän ole enää toisella kaudella yhtä angstinen ja vihainen. Yukinesta pidin aivan alusta asti, sillä hän toi mieleeni omat teinivuoteni. Hänen pienoinen ihastus Hiyoriin oli myös suloista katsottavaa.


Hiyori taas on voimakastahtoinen sankarittaremme. Hiyori usein pistääkin usein Yaton kuriin jos tämä tekee jotain typerää. Hiyorin pelastettu Yaton, tämä alkoi kulkea kissahäntäisenä sieluna ympäriinsä tämän kanssa. Hiyori on luonteeltaan pirteä ja iloinen, mutta myös erittäin lojaali ystävä Yatoa ja Yukinea kohtaan. Sarjan myötä hänelle alkaa kehityä tunteita Yatoa kohtaan, kuten myös Yatolla Hiyoria kohtaan. Näiden kahden suhde onkin mukavaa seurattavaa, sillä katsoja huomaa jo aikaisessa vaiheessa näiden kahden tunteet, mutta nämä eivät niitä tunnu huomaavan. Näiden kahden suhteesta tekee myös mielenkiintoista se, että Yato on kuolematon jumala ja Hiyori kuolevainen ihminen. Kakkos kausi jätti näiden kahden suhteen kehityksen vähän puolitiehen mutta toivon, että kolmas kausi keskittyy enemmän sitten siihen. Pidin Hiyorin hahmosta yllättävän paljon, sillä hän vaikutti aluksi kolmikon tylsimmältä hahmolta. Siitä huolimatta ettei hänen hahmokehityksensä ei ole yhtä huimaa kuin Yukinen ja Yaton, hän on paljastuu yllättävän monitahoiseksi hahmoksi. Hiyori ei myöskään jää vain pelastettavaksi neitokaiseksi vaan hän on yleensä itse valmis suojelemaan ystäviään, eikä pelkää vihollisiaan.


Sen lisäksi, että sarja on kirjoitettu hyvin se myös näyttää todella hyvältä. Studio Bones on selvästi kunnostautunut erilaisten tyylien käytössä, sillä Noragami sisältää niitä todella paljon. Tyyli vaihtuu hyvin nopeasti kohtauksista toiseen. Se ottaakin kaiken ilon irti animaatiostaan. Komediallisissa kohatuksissa tyyli muuttuu hieman pelkistetyksi ja animaatiolla onkin leikitty paljon. Hahmojen liikkuvuus on aivan loistavan sujuvaa ja varsinkin kaikki taistelukohtaukset ovat erittäin ansioikkaita ja hyvin toteutettuja. Kohatukset jossa ayakashit tuhotaan ja paikalle ilmestyy tuhoamissymboli ovat aivan upeita. Myös Yaton lausuessa loitsua alkaessaan taistella tosissaan Yukinen kanssa on aivan puhdasta silmäruokaa. Kun Yukine ja muut Regaliat ovat asemuodossa he ovat kuin toisessa tilassa, jossa leijailee lasinsirpaleita. Idea on uniikki eikä se siltikään sekoita sarjan kulkua mitenkään. Myös kaikki taustat ovat upeita ja miljöön vaihtuessa laatu pysyy kaiken aikaa korkeana. Sarjan värimaailma on aivan henkeäsalpaavaa, sillä sarjassa osataan käyttää kirkkaita ja valoisia värejä oikein, mutta taas osataan kuitenkin muuttaa väritys synkäksi, muttei kuitenkaan täysin mustaksi vaan violetein ja punaisen sävyjä on käytetty upeasti. Noragami onkin animaationsa suhteen tyylipuhdas suoritus.


Noragamin musiikkiakaan ei voi olla kehumatta. Ensimmäinen tunnari "Goya no Machiawase" kuin myös toinen alkutunnari "Kyouran Hey Kids!!" ovat molemmata aivan upeita kappaleita. Hello Spleepwalkersin kappale veti heti mukaan erikoisuudellaan. Pidin eritoteen laulajan äänestä sekä kappaleen temmosta. Aluksi The Oral Cigarettesin tekemä toinen alkutunnari ei iskenyt yhtä nopeasti kuin ensimmäinen, mutta sitä kuunnellessani kerta toisensa jälkeen aloin pitämään siitä jopa enemmän kuin ensimmäisestä tunnarista. Alkutunnarit ovat hyvin saman tyylisiä mutta ne sopivat molemmat hyvin Noragamin maailmaan. Myös alkurunnareiden upea animaatio korostaa upeasti kappleita. Animaatio on uskomattoman tarkkaa ja pienieleistä, mikä erottaa sen muista alkutunnareista. Pidin erityisesti animaatiossa siitä, että vain tiettyjä värejä oltiin korostettu ja muu ympäristä oli täysin harmaata. Jokaiselle hahmolle muodostui näin ollen myös oma tunnusväri, mikä oli pieni mutta hieno erikoisuus. En skippaisi alkutunnareita mistään hinnasta.
Lopputunnarit olivat myös hyvää kuuneltavaa. Molemmat kappaleet ovat Tia nimisen artistin käsialaa, mistä pidin todella paljon, sillä nykyään harvoin käytetään samaa laulajaa molemmissa tunnareissa. Kappaleet "Heart Realize" sekä "Nirvana" muistuttavat hyvin paljon toisiaan niin sanoitukseltaan kuin tyyliltäänkin. Itse kuitenkin lämpenin enemmän "Nirvana"-kappaleelle, sillä siinä tuntui olevan enemmän lämpöä sekä tunnetta. Tian kaunis ja sointuva ääni kuultaa kauniisti, eikä peity lainkaan voimkastempoisen musiikin alle. Taas toisaalta hänen äänessään on vähän melankolissuutta mikä tuo musiikkiin oman vivahteensa. Kappaleiden animaatio on toteutettu mielenkiintoisesti, sillä ensimmäisessä lopputunnarissa seurataan Hiyoria kun taas toisessa seurataan Yatoa. Animaatioissa on tiettyjä yhtenäväisyyksiä, kuten molempien kadulla käveleminen sekä juoksukohtaus. Tämä saa kappaleet tuntumaan yhteneviltä ja idea on toteutettu loistavasti. Tunnarit kuitenkin erottaa toisistaan se, että toinen lopputunnari on värikkäämpi kuin ensimmäinen lopputunnari. Myös muu sarjan OST on upeaa kuunneltavaa. Taku Iwasakin tekemä musiikki on oikeaa herkkua korville ja Iwasaki on selvästi tavoittanut Noragamin hengen. Mm. kappaleet "Noratan", "One Shot", "Kainoratan" sekä "Retrospects" nousivat itselle omiksi suosikeiksini. Musiikki vaihtelee sarjan aikana tosi tunnelmallisista balladeista voimakastempoiseen elektromusiikkiin, mikä loi kontrastia kohtausten välille.


Tuomio

Harvoin tulee lähes täydellistä suoritusta vastaan animen saralla ja Noragmi ylitti odotukset kirkkaasti monella tavalla. Sarja väistää kaikki ilmeisimmät sudenkuopat eikä se sorru tylsiin kliseisiin. Tekee juuri sen mitä se aikoi jopa odotettua paremmin. Hahmot ovat sympaattisia ja saavat katsojan puolelleen. Sarja on aidosti tunteita herättävä niin hyvässä kuin pahassa. Onnistuu olemaan uniikki omalla tavallaan, jonka lisäksi sarja on komeasti toteutettu. Sarjasta on vaikea löytää valittamisen aihetta, mutta en anna täysiä pinnoja sillä sarja jäi vielä kesken. Voin suositelle kaikille animen ystäville, sillä sarjasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Arvosana: 9,4 /10








2 kommenttia:

  1. Olen elänyt tän kyseisen Noragami-hypetyksen keskellä niin kauan, että aloin ajattelemaan, että sarja on jo vähän yliarvostettu. Kiitos kuitenkin arvostelusi muistin taas kuinka perkeleen hyvä sarja se on. Siinähän kun on kaikkea.

    Animaatio on ihan timanttia, varsinkin toi värienkäyttö mistä puhuit. Hahmot taas juuri ovat siitä jänniä, että kaikilla on ne selkeät huonot puolensa, mutta silti niihin kasvaa kiinni todella tiukasti. Ja tosiaankin se hahmokehitys on jotain äärimmäistä varsinkin Yukinen ja Yaton kohdalla.

    Kaikin puolin siis erittäin hyvä sarja ja tosi hienoa, että pääsit mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Muumikurpitsa ja anteeksi kun vastaus tulee näin myöhään. Noragami on kyllä itselle aikamoinen yllätys monella tapaa, sillä minulla on tapana suhtautua supersuosikkeihin vähän kyynisesti. Sarjan kannatti todella katsoa ja odotan todella että kolmas kausi tehtäisiin. Kiitos, hyvä olla mukana ;)

      Poista