perjantai 15. tammikuuta 2016

Steins;Gate - aikamatkustuksen haittapuolet

Arvostelu numero seitsemän. Aikamatkailu on animessa haastava aihe, sillä sitä on vaikea saada kuulostamaan samalla kiinnostavalta, että järkevältä. Tämän takia aiheeseen on vaikea tarttua, sillä surkeasti toteutettu scifi on ahdistavaa katsottavaa. Monelle tuttu Steins;Gate onnistuu pitämään kiinni ruudussa koko sarjan ajan, mutta lankeaako se sudenkuoppiin?

Tarina

Eksentrinen opiskelija Rintarou Okabe, kuvittelee olevansa hullu tiedemies Hououn Kyoma, joka lapsuudenystävänsä Mayuri Shiinan ja hakkeri-otaku Itaru "Daru" Hashidan kanssa kehittelevät monen sortin laitteita joilla olisi tekemistä tulevaisuuden kanssa. Eräänä luennon jälkeen Okabe löytää luokkatoverinsa Kurisu Makisen kuolleena. Tämän seurauksena Okabe lähettää tekstiviestin ystävälleen Darulle. Samalla hän kokee aikahypyn, jonka jälkeen kaikki näyttää olevan normaalisti, mutta Okabe törmääkin Kurisuun, jonka pitäisi olla kuollut. Käy ilmi, että Darun kännykkä oli soittamisen hetkellä kytkettynä heidän uusimpaan projektiinsa. He olivatkin räätälöineet vahingossa kokoon oikean ja vieläpä toimivan aikakoneen, jonka avulla pystyy lähettämään tekstiviestejä menneisyyteen ja näillä ns. D-maileilla muuttamaan menneisyyttä. Pian kuitenkin koko tiimi huomaa ettei tulevaisuudella ole leikkimistä ja heidän on nyt korjattava aiheuttamansa haitat keinolla millä hyvänsä.

Arvostelu

Aloittaessani katsomaan Steins;Gatea olin vähän epäileväinen sen suhteen. En todellakaan ole mikään suurin Scifi intoilija ja odotin sarjan olevan tylsää sepitystä ja masentavaa dialogia, joka sopisi ainoastaan aikamatkailu friikeille. Sarja alkaa ihan perus kuvioista, mutta toisin kuin useimmissa muissa samankaltaisissa sarjoissa Steins;Gatessa ei yritetäkään välttää menneisyyden muuttamista. Alussa D-maileja lähetetään alvariinsa menneisyyteen ja aina jotakin muuttuu nykyhetkessä. Usein muutokset ovat isompia kuin sankarimme ensin luulivat. Sarjan suurin heikkous onkin sen hidas alku. Mikään ei tunnu edistävän itse tarinaa, vaan koko sarja painottuu dialogille. Se alkoi pikku hiljaa painaa jaksamisen päälle ja heikoimmat varmaan sortuvatkin raskaan dialogin alla. Kaikki alkaa käydä hyvin tylsäksi ja sitä ehtii jo luulla, ettei sarjassa loppujen lopuksi tapahdukkaan mitään. Mutta sitten sarjan puolessa välissä se iskee suuremman vaihteen silmään ja polkaisee tarinan tosissaan käyntiin. Tapahtumat alkavat seuraamaan toisiaan ja tämän kaiken dialogin keskellä  palaset alkavat sijoittua paikoilleen.

En olisi koskaan uskonut, että sanon tämän, mutta aikamatkailukin voi näköjään olla kiinnostavaa. Steins;Gate osaa pitää kiinnostuksen yllä ja itse ainakin odotin seuraavia tapahtumia innoissani. Ja se kaikki tuskailu sarjan alkupuoliskon kanssa kannatti. Sarjan taikuus ja hohto piilee sen toisessa puoliskossa. Siinä päästään käsiksi paremmin aikamatkailun saloihin ja menneisyyden sorkkimisen seurauksiin. Kaikki sarjat hokevat ettei tulevaisuutta pidä muuttaa ja ainakin Steins;Gatessa tulee harvinaisen selväksi miksei niin kannata tehdä. Kaaosteoriaa käyttäen se opettaa selvästi, että pienilläkin päätöksillä on suuri merkitys. En osannut ollenkaan odottaa kuinka dramaattinen ja synkkä tämä sarja loppujen lopuksi oli. Hahmojen kokema epätoivo on niin todellista ja katsoja on ihan varmasti koko ajan hengessä mukana hahmojen kanssa. Hahmot ajetaan aivan äärirajoilleen ja he joutuvat tekemään hankalia päätöksiä. Toisaalta kun vaakakupissa ovat vastakkain tulevaisuuden korjaaminen ja omat halut, niin ei siinä oikein miettiä tarvitse. Ehdinkin jo mainita, että tässä sarjassa riittää dialogia. Toisaalta se on parhaimpia asioita mitä sarja tarjoaa tarinan lisäksi. Dialogi on tehty hahmojen suuhun sopivaksi ja hahmojen ääninäyttely on aivan loistavaa kuunneltavaa. Se pitää sarjan menossa ja Okaben ja Kurisun sanailua on hauska seurata. Sarja vilisee kaiken maailman termejä ja varsinkin henkilölle jolla ei ole minkäänlaista hajua tieteellisestä tai tekniikan sanastosta, kuten meikäläisellä, dialogi saattaa tuntua haastavalta ja ylitsepääsemättömältä. Se kuitenkin kierrättää sanoja hyvin ja tärkeimmät sanat oppii aika nopeasti jo ulkoa. Joissakin kohdin sarjaa mieleeni tuli elävästi mieleen Higurashi. Steins;Gatessa taistellaan koko ajan jonkinlaista timelooppia vastaan ja yritetään näin ollen saada muutettua tulevaisuutta paremmaksi. Jos kukaan on katsonut Higurashia niin tietää mistä puhun.


Sarja tarjoaa suhteellisen suuren määrän hahmoja, joista jokainen tuo jotain uutta pöytään. Jokaiseen hahmoon käytetään tietty määrä aikaa ja varsinkin päähahmot saavat mukavasti taustatarinaa. Jokainen hahmo on sarjalle tärkeä ja jos jokin niistä otettaisiin pois, kärsisi sarja suuresti.
Ehdottomasti yksi lempihahmoistani on Rintarou Okabe, joka nimittää itseään Hououn Kyoumaksi, joka taistelee salaperäistä organisaatiota vastaan. Hän on 18 vuotias opiskelija joka on kiinnostunut aikamatkustuksesta.  Mainitsinkin jo vuoden 2015 joulukalenterissa, että Okabe kärsii chuunibyou-syndroomasta ja onkin välillä erittäin lapsellinen ja luo omia fantasioitaan. Hän kunnioittaa John Titeria suuresti ja haluaakin kävellä tämän jalanjäljissä. Hänellä on aina valkoinen labratakki päällään, eikä oikeastaan mene minnekään ellei se ole hänen yllään. Okabe on erittäin mielenkiintoinen hahmo ja häntä jaksaa katsoa koko sarjan ajan. Hän ei anna missään vaiheessa periksi, vaikka tilanne näyttäisi kuinka toivottomalta. Hän tuntuu väliltä tosi ylimieliseltä, eikä aina kuuntele mitä muilla on sanottavana. Hän on myös ainoa joka muistaa todellisen nykyhetken, eikä hänen väitteitään aina oteta todesta. Okaben asunto toimii hänen ja hänen ystäviensä laboratoriona, missä he tekevät erilaisia kokeita. Hänen hahmonsa kehityy sarjan aikana, eikä hän enää koko ajan puhu itsekseen kännykkäänsä tai käyttäydy yhtä lapsellisesti.
Mayuri Shiina on yksi Okaben läheisimmistä ystävistä ja he ovatkin tuntenneet lapsuudesta asti. Mayuri on hyvin pirteä ja aina iloinen tyttö, jonka hokema on tosi hauska. Hän kuitenkin ottaa itseensä herkästi jos muut tappelevat hänen nähtensä tai kukaan ei puhu mitään. Hän on aina valmis auttamaan Okabea tämän keksintöjen kanssa, vaikka ei aina kaikkea ymmärrä. Välillä hän kyllä tuntuu kaikkein fiksuimmlta hahmolta. Hänen roolinsa kasvaa sarjassa suuresti loppua kohden ja hän osoittautuukin hyvin tärkeäksi hahmoksi tarinalle. Mayuriin on helppo samaistua, sillä hänen kanssaan voi olla pihalla asioista, kun muut sarjan hahmot paukuttavat tulemaan aikamatkustuksesta.
Toinen lempihahmoni Kurisu Makise on 18 vuotias Amerikasta takaisin Japaniin muuttanut nero, joka toimii sarjan naispäähahmona. Kurisu on sarjamme tsundere hahmo, joka usein joutuu sanaharkkaan Okaben kanssa. Hän usein myös kurmoottaa Okabea tämän toilailelujen takia. Kurisu ei halua näyttää heikkouksiaan muille ja usein peittääkin tunteensa kovan ulkokuoren alle. Hän kuitenkin auttaa Okabea tämän hommissa ja on usein se joka tajuaa asian oikean laidan. Mielestäni hän kehittyy sarjan hahmoista eniten ja hänen suhteensa Okabeen on tosi kiinnostavaa seurata.
Neljäs tiimin jäsen on ammattihakkeri Itaru Hashida. Hän istuu lähes koko sarjan ajan tietokoneensa ääressä tai sitten paikallisessa cosplay-ravintolassa. Hän on sarjan humoristinen hahmo joka ajaa samalla myös pervon roolia. Hänen kuitenkin saadaan sarjan loppu puolela lisää syvyyttä ja kehitystä ja hän nouseekin yhdeksi tärkeimmäksi hahmoksi koko sarjalle. Vaikka en Darusta aluksi välittänyt oli hän loppua kohden tosi viihdyttävä hahmo, joka elävöitti sarjaa.
Sarjan sivuhahmot ovat myös todella kiinnostavia ja ovat jollain tasolla tärkeitä sarjalle. Jotkin hahmot jäivät kuitenkin enemmän pimentoon kuin toiset ja olisin toivonut, että sarjan hidas alku oltaisiin voitu käyttää jodenkin hahmojen kehittämiselle.


Mitähän sarjan animaatiosta piti sanoa? Se on erilaista. Stein;Gaten on animoinut White Fox joka on mm. tuottanut Jormungandin sekä Akame ga Killin. Steins;Gaten animaatio erottuu muista sarjoista ja se kyllä saattaa jakaa joidenkin katsojien mielipiteet. Animaation yksinkertainen ja samalla terävä toteutus on kaunista katsottavaa ja itse todella pidin siitä. Varsinkin hahmojen kasvonpiirteet olivat piristävän yksinkertaisia, vaikkakin joissakin kohdissa hänen ilmeet olivat aivan loistavia. Sarjan alkutunnarin animaatio oli kaunista katsottavaa. Sen taiteellisen kaunis tulkinta oli sarjaan sopiva ja kaunis animaatio oli oikein häikäisevää. Sarjan lopputunnarin animaatio taas oli vähän pettymys. Vaikka ruudulla leijailevat lasinsirpaleet olivat kaniita ja ne muodostivat sarjan kannalta tärkeän symbolin, niin oli animaatio vähän vaisu ja tylsä. Sarjan musiikki ei oikein vakuuttanut itseäni. Vaikka sarjan tunnari Hacking to the gate oli mahtava biisi ei muu sarjan OST iskenyt. Ja tämä sarja jos mikä olisi mielestäni kaivannut muistettavaa musiikkia. Toki Tsukasadorun esittämä lopputunnari Yuuni no Meiyaku oli oikein voimakas ja kaunis kappale, mikä ei kuitenkaan ollut alkutunnarin veroinen. Lopputunnarin animaatio ei toisaalta tehnyt oikeutta Tokin syvälle lauluäänelle.


Tuomio

Steins;Gate on hieno esitys aikamatkailusta ja sen saloista. Jaksaa pitää itsensä kiinnostavan loppuun asti. Sarjan hidas alku ja runsas dialogi saattavat karkoittaa osan katsojista, mutta suosittelen silti jatkamaan sarjan katsomista, sillä se paranee loppua kohden huimasti. Sarjan loppu puoli on tosi hyvin toteutettu ja Stens;Gate on antaa upean lopun sille. Jos tarina ei miellytä kannataa sarjaa katsoa jo pelkästään sen hahmojen takia. Viihdyttävät, empaattiset ja kiinnostavat hahmot eivät takuulla jätä ketään kylmäksi. Animaatio varmasti jakaa mielipiteitä ja saattaa karkoittaa katsojia. Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. Omaleimainen hahmosuunnittelu erottaa sarjan muista sarjoista, eikä Steins;Gate häviä joukkoon. Tunnustusta täytyy antaa sarjan alkutunnarille animaatiotyylistä, sekä upeasta kappaleesta. Alkutunnari saa varmasti katsojan kuin katsojan innostumaan sarjasta. Muuten sarjan musiikki oli pettymys, sillä se ei jäänyt mieleen eikä se erottunut edukseen. Kaunis lopputunnari ei saa ansaitsemaansa animaatiota ja sen animaatio olikin laimea ja tylsä.
Steins;Gate ei häviä millään osa-alueella (paitsi musiikissa) ja jokaisen pitäisi antaa sille mahdollisuus vaikkei scifi kiinnostaisikkaan. Palaan sarjan pariin takuulla!

Arvosana:  9/10



4 kommenttia:

  1. psykologinen trilleri, aikamatkustus, persoonalliset päähahmot. Puolessavälissä tms lopussa kun alettiin pureutua juoneen oikein kunnolla, niin alkoi hieman kyllästyttää. pianomusaa ja itkemistä.

    Eniten rakastin ensimmäisiä jaksoja joissa vain perseillään randomia. Todella upeaa. Kässäri meni liian vakavaksi lopulta. Halusin enemmän huumoria. Mutta, klassikko. top-3 forevah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että sarja heittäytyy hyvin draamalliseksi loppua kohden, mutta vasta innostuin sarjasta todenteolla vasta kun päästin sarjan puoleen väliin. Tietenkin huumoria olisi voinut olla enemmän, kun se on sarjassa niin hyvää ja oikeasti naurattavaa. Hukkaan heitetty tilaisuus -_-

      Poista
    2. mmh, kukin tykkää mistä tykkää. Rakastan sitä arkipäivän hölmöilyä ja sen semmosta. mikä se on nimeltään se animen genre? onko se slice of life tms? Haluisin kattoa semmosta 24/7 kaljapullo kädessä. Nichijou on just semmosta randomia perseilyä, ja missään nimessä ei juonta. Se juonettomuus joteki... se on tosielämää. onko kenenkään meiän elämissä juonta? Joku suuri tehtävä ja päämäärä? ei minulla ainakaan. onko siulla??

      Poista
    3. Puhut kyllä aivan asiaa Feyris.Itse kuitenkin koen asian niin, että jokainen tekee itse elämälleen oman juonen ja tarinan sekä omat päämärät, vaikka elämä välillä vaikuttaakin päättömältä ja juonettomalta. Asian voi tietenkin kokea monella tavalla.
      Itsekin tosin tykkään välillä katsoa tällaisia päättömiä ja päämäärättömiä sarjoja, joita seuratakseen ei tarvitse aivoja. Monet sarjat, kuten mainitsemasi Nichijou sekä Monster Musume ovat molemmat päämäärättömiä hölmöily sarjoja, jotka ovat kuitenkin erittäin viihdyttäviä. Myös vakavmmat slice-of-life sarjat ovat minun mieleen

      Poista