Patriootti Moriarty - keinoja kaihtamatta

Lukupinoni kasvaa kasvamistaan, sillä koko ajan eteeni osuu uusia manga-sarjoja jotka haluaisin mielelläni lukea joskus. Valitettavaa vaan on se, etten todennäköisesti koskaan tule lukemaan kaikkia sarjoja mitä haluaisin. Ja samalla, kun lisään sarjoja lukulistalleni, niin jotkin sarjat vain hukkuvat ja unohtuvat muiden sarjojen joukkoon. Tästä syystä olin unohtanut kokonaan lukea Punaisen Jättiläisen uutuuden Patriootti Moriartyn. Kirja osui käteeni, kun purkasin viimeisiä muuttolaatikoitani. Suoralta kädeltä sitten rhdyin pokkaria lukemaan, enkä tohtinut lopettaa kesken, sillä sarjan tarina veti mukaansa.

Patriootti Moriarty kertoo Sherlock Holmesin arkkivihollisesta, rikollisnerona tunnetusta James Moriartysta. Tunnettu mestarietsivä sää siirtyä pois parrasvaloista, sillä Moriarty valloittaa parrasvalot aivan yhtä huumaavasti kuin itse Holmes. Tarinaa päästään seuraamaan heti Moriartyn lapsuudesta asti, josta tarina lähtee etenemään pikkuhiljaa. Pidin todella siitä, miten tarinaa oltiin lähestytty Moriartyn kannalta. Lukijalle selvitetään mitkä ovat rikollisneroa liikuttavat motiivit ja päästään muutenkin tutustumaan hahmoon syvemmin. En tiedä kuinka paljon Moriartyn hahmo tai tarina on uskollisia Holmes-kirjoille, sillä en ole lukenut niistä yhtä ainoatakaan. Onneksi lukijan ei tarvitse tietää Holmesista tai itse Moriartystakaan mitään, sillä tarina toimii hyvin itsenäisenäkin teoksena.

Tarina onnistuu myös olemaan mielenkiintoinen ja jännittävä, jolloin pokkari on pakko lukea loppuun yhdeltä istumalta. Myös hahmoista on saatu mielenkiintoisia ja varsinkin aina kylmän rauhallisesti toimiva Moriarty herättää mielenkiinnon. Ensimmäinen pokkari rakentuu hyvin episodimaisesti omiin lyhyisiin tarina-arkkeihin, joista tulee väkisinkin mieleen Yana Toboson Kuroshitsuji 1800-luvun Englantineen kaikkineen. Itse pidin jokaisesta tarinasta, sillä tunsin pääseväni tarinaan todella helposti sisälle ja yksittäisten hahmojen tarinat koskettivat minua. Myös sivuhahmoista oltiin saatu yllättävän samaistuttavia, vaikka joitakin nähdään vain luvun tai kahden ajan. Tiedä häntä sitten onko näillä suurempi merkitys jatkossa. Sarjan episodimaisuus alkaa kuitenkin pitkän päälle kyllästyttämään ja tuntumaan yksitoikkoiselta. Yhden pokkarin verran tarina pitää hyvin itsensä kasassa mutta toivon, että se ryhtyy rakentamaan päätarinaansa jo toisen osan aikana. Tähän asti Moriartyn tarina on myös hyvin mustavalkoinen. Toivon tarinan saavan enemmän lihaa luidensa päälle jahka itse Holmes astuu kuvioihin.

Mietin kauan aikaa, että mistä Patriootti Moriartyn taide on tuttu. Sitten hoksasin, että sen takana on Hikaru Miyochi, jonka kädenjälkeä on Suomessakin julkaistu Psycho-Pass. Itse tarinasta vastaa Ryosuke Takeuchi. Vaikka Miyochin taide ei ole mitenkään erikoista, niin se on silti kauniin selkeää. Mangaa on helppo lukea, kun ei juutu ruutuihin hahmottamaan tapahtumia. Miyochin kädenjälki on myös erittäin joustavaa, sillä hän hallitsee liikkeet ja anatomian ja saa myös toimintakohtaukset toimimaan. Hänen taidoillaan olisi varaa kokeilla kuvakerronnallisesti jotain rohkeampaakin. Käännös on jälleen hyvää Punaisen Jättiläisen laatua. Jäykkä suomenkieli myös istuu loistavasti hahmojen konservatiiviseen ja kohteliaaseen puhetyyleihin.

Patriootti Moriarty oli todellinen positiivinen yllätys. Se antaa kunnollisen taustatarinan Moriartyn hahmolle ja kertoo tämän motiiveista toimia. Mitkä ovatkin aivan ymmärrettävät. Sarjasta voi myös nauttia jos ei ole Holmes.kirjoihin aiemmin perehtynyt, mutta sopii varmasti myös niitä jo lukeneillekin. Plussaa tuo selkeä ja helposti seurattava taide. Sarja ei ehkä ole mikään maatamullistava, mutta sen parissa viihtyy todella hyvin. Itse ainakin jäin janoamaan lisää, joten odotan toista osaa innolla.

Spring 2019

Onko aikaa todellakin kulunut niin paljon, että uusi animekausikin alkoi jo? Vuotta on siis kohta takana jo kohta neljännes. Apua. Tavallisesti tutkailen alkavia sarjoja jo paria viikkoa ennen niiden alkua, mutta tällä kertaa olin jopa melkein pari viikkoa myöhässä. Kevät kaudelta näyttäisi löytyvän yllättävän monta mielenkiintoista sarjaa, sekä vanhojen tuttujen jatkokausia. Muun muassa One Punch-Manin toinen kausi on kiikarissa sekä Bungou Stray Dogsin kolmas kausi. Lisäksi Attack on Titanin uusin kausi on alkanut, joka ei itseni jaksa vieläkään innostaa, sillä en ole edelleenkään päässyt sarjan ytimeen. Tältä kaudelta bongasin jatkokausien lisäksi muutamia uusia tuttavuuksia.

Kimetsu no Yaiba

Olenko ainoa, jonka mielestä tämän tyyppisiä sarjoja ilmestyy nykyään tavallista enemmän? En tosin moiti, sillä rakastan esihistorialliseen Japaniin sijoittuvia yliluonnollisia toiminta-fantasiasarjoja. Kimetsu no Yaiba näyttää sitä paitsi todell hyvältä oman lajityyppinsä edustajalta. Tiettyjä kertaalleen nähtyjä niksejä on selvästi käytetty, mutta kunhan sarja on viihdyttävä niin en valita pahasti. Silti hieman hirvittää, sillä en osaa yhtään sanoa millainen kostotarina tästä on luvassa. Toivottavasti sarja keksisi edes jotain uutta tai olisi edes toteutukseltaan hyvä. Animaatio ainakin näytti kauniilta ufotablen sarjoille tyypillisesti.

Fruits Basket (2019)

Olen aivan onnessani, että Fruits Basket saa uuden filmatisoinnin. Vanhempi versio ei ole kestänyt aikaa hyvin ja tällä kertaa saamme koko mangasarjan kattavan animen. Uskalsiko joku muu toivoa tätä? Minä en ainakaan. Sarja näyttää tosi hyvältä ja uudet ääninäyttelijät kuulostavat hyvältä. Pidän myös siitä miten hahmomalleja on hieman päivitetty, vaikkei Takayan "vanhoissakaan" malleissa mitään vikaa ole. Tämä on selvästi tämän kauden odotetuin sarja enkä ihmittele, sillä monelle Fruits Basket on lapsuuden/nuoruuden lempisarja. Ajattelin ensin katsoa sarjan vasta sitten jahka sen kaikki jaksot ovat ulkona, mutta saattaa olla etten malta odottaa ja hyppään mukaan jo aiemmin.

Fairy Gone

Öööh tästä sarjasta on todella vaikea sanoa mitään. Samalla se vaikuttaa todella kiinnostavalta ja ehkä jopa sellaiselta sarjalta josta voisin itse tykätä. Mutta taas toisaalta se vaikuttaa jotenkin halvalta kopiolta kaikista muista sotasarjoista. En halua tuomita sarjaa vielä mitenkään, sillä siitä on tullut ulos vasta yksi jakso. Mitään mairittelevia arvosanoja Fairy Gone ei ole myöskään saanut, joten pienet epäilykset tämän sarjan suhteen on.

Kenja no Mago

Isekai-skene ei näytä laantumisen merkkejä, sillä tälläkin kaudella saamme yhden uuden isekai-sarjan. Jotenkin tämä sarja epäilyttää vielä enemmän kuin Fairy Gone. Olin aluksi aika innoissani tästä sarjasta, mutta kun näin kuinka paljon tämä sarja tarjoaa fanserviceä ja mahdollista haaremielementtiä niin en ole enää niin innoissani sarjasta. Onneksi tyttöjä on tällä hetkellä vain kaksi, mutta veikkaan tämä eskaloituvan vielä. Valitettavasti pääpoikakin vaikuttaa liian koppavalta pervolta, joka ajattelee vain alapäällään eikä omaa maalaisjärkeä. Okei Hanna, ei tuomita liian nopeasti. Toisaalta sarja voi vielä yllättää ja ainakin pääpojalle voi toivoa hyvää kehityskaarta. Ja onhan Shin aika cool kun tämä ampuu atomipommin voimalla taikasäteen.

Carole & Tuesday

Tämä sarja näyttää niin herttaiselta. Halusin tutustua tähän sarjaan ensin vain siksi, koska se näytti niin kivalta. Sarja vaikuttaa kuitenkin melkoiselta yllättäjältä, sillä se tuntuu jo heti aluksi mukaansa vetävältä ja koskettavalta. Päätytyt vaikuttavat myös kivoilta. Tuleekohan tästä nyt sitten itkuanime vai hyvän mielenanime, vai molemmat?

Shoumetsu Toshi

Vähän olin epäileväinen tämän sarjan suhteen, että kannattaako tähän sarjaan tutustua. Varsinkin, kun MALissa sen arvosanaksi on annettu 6,01. Mutta ei tämä sarja niin huonolta vaikuta. Sarjalla on mielenkiintoisia juonielementtejä ja tällä hetkellä jopa kiinnostavat hahmot. Animaatio tosin näyttää hieman tönköltä ja halvalta, mikä on pettymys varsinkin kun Madhousen animaatiot ovat yleensä hyvää luokkaa. Tosin sarjan tarinakaari näyttää sen verran laajalta, että epäilenpä saadaanko sitä kokonaan pakettiin.

Gunjou no Magmel

Yllätyin, että tämän sarjan alkuperäis materiaalina on manhua ja studiona on kuitenkin Pierrot. Joko mulla on mennyt jotain ohi tai tää on eka japsien animoima sarja manhuan pohjalta. Mutta en valita (tästäkään) sillä sarja vaikuttaa kiinnostavalta. Voisin veikata, että luvassa on geenimanipulaatiota, synkkiä ihmistarinoita ja turhaa yksipuolista ihastumista. Tässä vaiheessa on kuitenkaan vaikea sanoa juuta tai jaata sarjasta, mutta nyt sarja vaikuttaa kuitenkin hieman melkoiselta sekametelisopalta. On kummallisia otuksia, ihmeellisiä supervoimia sekä outoa teknologiaa. Mielenkiintoista nähdä kuinka sarja sulattaa kaiken materiaalinsa. Jos ei muuta niin pääpoika on super cool ja omaa jopa hienon hahmodesingin.

Kono Oto Tomare!

Ihastuin tähän sarjaan totaalisesti! Kono Oto Tomare vaikuttaa tyypilliseltä shoujo-sarjalta, mutta jotenkin tällaiset sarjat vetävät silti joka kerta puoleensa. Tälläkin kertaa edessä näyttäisi olevan suuria tunteita ja draamaa, mutta jopa ystävyyttä. Tykkään myös kovasti, kun hahmojen soittimiksi on valittu jokin erilainen soitin, tässä tapauksessa koto. Päähahmotkin vaikuttavat kivoilta, varsinkin päätydy vaikuttaa mukavan kovapintaiselta ja luonnekkaammalta naishahmolta. Tässä vaiheessa myös arvuuttelen onko tarina kolmiodraamaa kolmikon välllä vai kannustavaa tukemista toistensa ihastuksien kanssa. Manga päätyi ainakin salaman nopeasti lukulistalle.

Sarazanmai

En oikein tiedä mitä sanoa tästä sarjasta xD. Se vaikuttaa hullunkuriselta ja jotenkin vähän hölmöltä sarjalta, jolla on symppikset päähahmot. Meinasin aluksi jättää sarjan kokonaan katsomatta, sillä sen animaato on juuri sellaista mistä en tavallisesti järin välitä. Mutta tämä sarja vaikuttaa niin oudolta ja kappapojat kivoilta, joten pakkohan siihen on tutustua edes parin jakson verran. Lisäksi poliisijäbät ovat niin homoja etten kestä xD.