Juoni
Tavallisen ja mitäänsanomattoman näköisellä Saitamalla on erikoinen harrastus; hän on sankari. Nuorukaisena hän päätti tulla maailman vahvimmaksi, ja kovan treenin sekä uskomisen jälkeen hän menetti hiuksensa. Saitama sai kuitenkin hiustenlähdön jälkeen uskomattomat voimat, joilla hän pystyy tuhoamaan isonkin vihollisen yhdellä iskulla. Mutta uskomattomista voimista kostui erikoinen ongelma: ollessaan vahvin kukaan ei enää pysty voittamaan Saitamaa. Nyt taistelut ovat käyneet tälle hyvin yksipuolisiksi ja hänestä on tullut erittäin tylsistynyt. Pian Saitama kuitenkin tapaa kyborgi Genosin, joka vakuuttuneena Saitaman voimista ryhtyy tämän oppilaaksi. Molemmat ryhtyvät ammattisankareiksi rekisteröitymällä Sankarien liittoon, jossa sankarit luokitellaan heidän taitojensa ja älykkyytensä mukaan luokkiin. Genos luokitellaan ylimpään S-luokkaan ja Saitama taas alimpaan C-luokkaan. Näin alkaa Saitaman matka kohti sankareiden huippua sekä Saitaman veroisen vastustajan löytämistä.
Arvostelu
One-Punch Man herätti heti alussa kiinnostukseni sitä kohtaan. Se ei yritä olla tavallinen toimintasarja, jota on höystetty köyhällä huumorilla vaan huumori on yksi tärkeä osa toiminnan ja tappeluiden rinnalla. Sarjan mustahuumori onkin sarjan parhaimpia asioita. Se on spontaania, nopeatempoista ja oikeasti hauskaa sekä oikein ajoitettua. Sarjan huumori pohjautuu siihen, että Saitama on ylivoimaisen vahva kaikki vihollisia kohtaan eikä suostu asettumaan normaalin sankarin muottiin. Tämä vähän aluksi huoletti minua, sillä pelkäsin huumorin käyvän ennen pitkää tylsäksi ja vain yhden vitsin jutuksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan huumori jaksaa naurattaa loppuun asti oikein kunnolla. Sarjan tappeluiden pääpointtikaan ei ole lopputulos ja katsoja saa useampaan kertaan jännittää, että ehtiikö Saitama paikalle ennen kuin muilta sankareilta loppuvat paukut. Viihdyttävyydeltään sarja on aivan huppu luokkaa ja sen pariin on helppo palata uudestaankin. Huumoripainotteisuudestaan huolimatta, sarja ottaa välillä vakavan puolen itsestään käyttöön. Varsinkin sarjan loppupuoli on huomattavasti synkempi tunnelmaisempi kuin alkupuolisko. Tosin tietty mustahuumori pysyy koko ajan mukana ja One-Punch Man on selvästi niitä sarjoja mitkä on tehty kieli poskessa.
Toisaalta sarjalla on pari ongelmaa. Ensimmäinen on se, että sarjaa katsoessa ei oikein osaa sanoa milloin se kuuluisi ottaa vakavasti. Sarjassa nähdään muutamia hyvin uhkaavia kohtauksia ja vihollisen kohtaamisia, mutta koska Saitama lähes aina pelastaa päivän niin ei se tietty uhka välity kunnolla katsojalle asti. Toinen ongelma on taas tarina. Aluksi One-Punch Manillä ei näytä olevan minkäänlaista kultaista keskitietä vaan se keskittyy seuraamaan Saitamaa, kun tämä iskee vihollisia ketoon yksi toisensa jälkeen. Välillä unohdetaan jopa Saitaman tavoite löytää itsensä vertainen vihollinen, sekä Genosin tavoite etsiä hullukyborgi unohdetaan täysin. Loppua kohden mentäessä sarja taas keskittyy Saitaman tavoitteeseen, mutta Genos unohdetaan edelleen. Kauden lopulla sarja näyttää tiettyjä viittauksia jostakin suuremmasta juonesta. Toisaalta sarjan vahvuus on myös se, että se käsittelee asiat rauhallisesti eikä se hätiköi asioissa eteenpäin. Sarja on kuitenkin saamassa toisenkin kauden, joten eiköhän ainakin muutamiin auki jääneisiin kysymyksiin saada vastauksia. Onen tekemä mangakin on edelleen kesken, joten en usko, että kaljupäämme seikkailut loppuvat aivan ihan heti.
One-Punch Manin tärkeimmät hahmot ovat selvästi päähahmomme Saitama sekä Genos. Näiden kahden lisäksi sarjaan tulee mukaan melko suuri liuta mielenkiintoisia sivuhahmoja, kuten S-luokan sankarit, sekä tietenkin mitä erikoisempia vihollisia. Sarja polkee niin kovaa vauhtia eteenpäin, ettei se ehdi keskittyä muihin hahmoihin kovinkaan paljoa. Vain Saitama saa enemmän huomiota osakseen. Sarja on kuitenkin tehnyt fiksusti sen suhteen, ettei se ole yrittänyt syventyä muihin hahmoihin sen tarkemmin, sillä nyt näpsäkkä paketti olisi voinut levitä mukavasti käsiin kakkien hahmojen takia. Varsinkin S-luokan huippusankarit ovat sen verran kiintoisia hahmoja, että heihin haluaa perehtyä kunnolla. Tosin sivuhahmot eivät jää vain ontoiksi vaan jokainen on kiinnostava hahmona sekä persoonana. Heistä jää vielä pitkäksi aikaa pureskeltavaa, ja jos mangaan on uskominen, niin kyllä heihinkin ehtii tutustua vielä oikein hyvin.
Saitama on päähahmona erittäin mielenkiintoinen tapaus. Hän on usein melko ilmeetön ja ottaa asiat rauhallisesti. Ainoa asia mistä hän tuntuu välittävän on se, että hän ehtii läheisen marketin alennusmyyntiin. Saitama ei tunnu yleensäkään välittävän mistään ei edes siitä, että koko kaupunki vihaa häntä. Hänen suhtautumisensa sankaruuteensa on myös omanlaisensa, sillä hän suhtautuu siihen vain harrastuksena eikä ota sitä vakavasti. Tämä tekeekin hänestä erittäin ristiriitaisen sankarin sekä erittäin humoristisen hahmon. Yhteenvetona Saitama ei sovi oikein mihinkään tiettyyn muottiin, vaan hän poikkeaa huomattavasti yleisistä päähahmon standardeista. Tämä tekee hänestä mielenkiintoisen seurattavan, ja vaikka Saitamaa seurasi tarkasti koko kauden ajan niin tuntui, että hänestä jäi vielä niin paljon selvittämättä. Toisaalta Saitama ei oikeastaan kehitykään sarjan aikana. Hänen tavoitteensa pysyy koko ajan samana ja ehkä ottaa työnsä/"harrastuksensa" vähän vakavammin, mutta hänen kehityksensä jäi kuitenkin melko vähäiselle. Saitaman kuuluu kuitenkin olla pääasiassa vain viihdyttävä ja humoristinen hahmo, jonka hahmokehityksestä ei ole niin väliä. Ehkä hän kuitenkin oppi jossain vaiheessa elämänsä tarkoituksen?
Genos on myös omalla tavallaan mielenkiintoinen hahmo, vaikka onkin ehkä hieman stereotyyppisempi kuin Saitama. Hän on Saitaman vastakohta monessa asiassa; hän ottaa sankaruuden jossain mielessä vakavasti, hän on kirjafiksu sekä hän tuntee vastuunsa sankariudesta. Vaikka Genos on kyborgi hän vaikuttaa silti hyvin inhimilliseltä, paitsi silloin kun hän luennoi sankareiden säännöt kuin lukulaite. Aluksi Genosin käytös sekä toiminta on hyvinkin konemaista ja ohjelmoitua, mutta sarjan edetessä hän rikkoo jäykkiä kaavojaan ja alkaa osoittaa enemmän ihmisyyttään.
Saitaman ja Genosin suhde on yksiä sarjan kiinnostavimpia elementtejä. Genos tuppautuu Saitaman oppilaaksi kysymättä paljoa Saitaman mielipiteitä tästä ja Saitamaa tämän läsnäolo tuntuu usein miten ärsyttävän. Heistä tulee kuitenkin lopulta ystäviä ja Genos viettääkin usein aikaa Saitaman nurkissa. Pääasiassa heidän suhteensa on kuitenkin humoristinen. Vahva ja vakava Genos ei ole kertaakaan voittanut Saitamaa ja tämä tuntuu varsinkin aluksi suhtautuvan Saitaman seuraamiseen ja oppimiseen jopa pakkomielteisesti. Heidän oppilas-opettajasuhteensa kuitenkin tuntuu olevan vähän päälaellaan, sillä usein Genosin tyyppiset älykkäät ja hyvän ulosannin hallitsevat ovat enemmän johtajatyyppejä, eikä niinkään Saitaman tyyppiset hällä-väliä-tyypit. Tosin Genos ei koskaan kyseenalaista Saitaman muka-fiksuja neuvoja vaan nielee ne kuuliaisesti. Tämä tekeekin Genosista lähestyttävämmän hahmon. Genosin kehitys kuitenkin jää kesken ja uskon että hän tulee vielä kehittymään hahmona ja henkilönä vielä paljonkin jatkossa.
Katsoessani One-Punch Manin ensimmäisen jakson olin myyty. Animaatio on tosi korkeatasoista ja erilaisia animaatiotyylejä käytetään paljon. Madhouse on onnistunut käyttämään kuvakulmia sekä tyylejä hyödykseen. Välillä animaatio on hyvin pelkistettyä ja simppeliä, mutta sitten se saattaa muuttua yhtäkkiä nopeatempoiseksi sekä dramaattisen yksityiskohtaiseksi. Tyylivaihtelut virkistävät sarjaa paljon, sillä katsoja jaksaa pysyä hereillä jo pelkästään animaation takia. Saitaman korostaminen on myös hyvä veto, sillä hänet on usein animoitu melko pelkistetysti muihin hahmoihin verrattuna. Lähes kaikki sarjan taistelukohtaukset on vedetty niin yli, ettei niistä voi olla pitämättä. Eri tehoste-efektejä käytetään myös fiksusti, varsinkin humoristisemmissa sekä vihollisten uhoamis-kohtauksissa. Jos haluat räjähtävän ja toiminnallista animaatiota niin One-Punch Man on siihen oiva valinta.
Toiminnallinen, räjähtävä ja raju, niillä sanoilla voi helposti kuvailla One-Punch Manin alkutunnaria. "THE HERO !! ~Okoreru Kobushi ni Hi wo Tsukeroa" parempaa kappaletta ei oltaisi voitu sarjan alkutunnariksi valita. JAM Projectin raju ja energinen, mutta silti niin uniikki tulkinta sopii sarjaan upeasti ja se saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. THE HERO on kuitenkin kappale, joka ei välttämättä aluksi kuulosta korvaan hyvältä. Mitä enemmän sitä kuitenkin kuuntelee sitä enemmän siitä alkaa pitämään. Upean kappalevalinnan lisäksi tunnarin animaatio on upeaa. Tunnari keskittyy Saitamaan ja siinä näytetään myös erilaisia hirviöitä mitä tämä joutuu kohtaamaan. Tarkka sekä yksityiskohtainen animaatio on todella kaunista katsottavaa, varsinkin metsäkohtaus, jossa Saitama on posauttanut jonkin hirviön tuusan nuuskaksi. Lopputunnari taas oli vähän kesympi kuin alkutunnari. Sen lämmin ja rauhallinen animaatio yhdistettynä Hiroko Moriguchin herkkään biisiin, "Hoshi yori Saki ni Mitsukete Ageru", saa sinut rentoutumaan rajun ja nopeatempoisen jakson jälkeen. Tosin vaikka kappale kaunis olikin ja pidän Moriguchin äänestä, niin en kuitenkaan lopputunnaria jaksanut katsoa kovin montaa kertaa peräkkäin. Hieman pliisu animaatio jätti vähän kylmäksi, vaikka se tasapainottikin hyvin sarjan muuta animaatioita sekä musiikkia hyvin.
OST on hyvin toiminnallista sekä hyvin rock-henkistä. Muutamia teknomaisia biisejä myös löytyi, mikä oli oikein hyvä lisäys. Musiikki kuitenkin sopi sarjaan oikein hyvin ja kappaleet saavat kohtaukset tuntumaan aina vain eeppisimmiltä. Tietenkin se, että pitääkö sarjan musiikista vain ei on puhtaasti makukysymys, sillä kaikki eivät perusta rock-henkisestä musiikista. Itseeni se kuitenkin iski ja hyviä bongauksia OST:stä olivat mm. "Theme of ONE PUNCH MAN ~ Seiki Shikkou", "Stongest Man" sekä "Cyborg Fight".
Tuomio
Nopeatempoinen ja tiivis paketti toimintaa höystettynä uniikilla mausteella, joka ei säästele paikkujaan. Puhtaaksi huumorisarjaksi yllättävä ja hyvin toteutettu josta joko tykätään tai sitten inhotaan täysillä. Kärsii parista pikku ongelmasta, mutta koska tarina on vasta alkutekijöissään niin turha hötkyily saattaisi käydä sille kalliiksi. Sarjan animaatio on todella kaunista katsottavaa, sillä sen animaatio on sulavaa, toiminnallista ja yksityiskohtaista. Upea animaatio antaa paljon anteeksi ja paikkaa juonen yksitoikkoisuutta. Sarjan kappaleet ovat voimakkaita ja sopivat sarjan henkeen hyvin. Sarjan musiikki tarjonta on kaiken kaikkiaan hyvin korkeatasoista ja hyviä biisejä löytyy useampi. Se tosin, että pitääkö sarjan musiikista riippuu musiikkimausta. Suoraviivainen tarinan kuljetus ja maltillisuus tekevät One-Punch Manista anteeksipyytelemättömän teoksen, joka kuitenkin tarjoaa katsojalle hyvän katsomiselämyksen hyvällä huumorilla varustettuna. Itse suosittelen kaikkien katsastamaan One-Punch Manin, vaikka ei mustanhuumorin fani olisi, sillä se tarjoaa viihdyttävän katsomiskokemuksen jokaiselle joka siihen tarttuu.
Arvosana: 9,2/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti