#8: Shiki

Arvostelu numero kahdeksan. Harvoin tulee vastaan anime joka osaa esittää tutun asian eri tavalla ja saa sarjan idean kuulostamaan ja tuntumaan aivan uniikilta. Shiki onnistuu erinomaisesti tässä asiassa, mutta kysymys kuuluukin miten se muuten onnistuu lopetuksessaan, animaatiossaan sekä tunnelman luonnissa?

Tarina

Sarjamme sijoittuu pieneen Japanilaiseen maalaiskylään, Sotobaan. Eletään 1990 lukua ja kylää riepoittelee kyläläisten mystiset kuolemat. Kylän lääkäri, Toshio Ozaki, epäilee kysessä olevan epidemia, mikä saa potilaat ensin aneemisiksi ja tappaa lopulta, kun uhrin elintoiminnot pettävät. Tutkimusten jatkuessa, epäilys epidemian suhteen kuitenkin herää tohtorin ja muutaman muun nuoren sisimmässä, sillä kyläläiset väittävät nähneensä epidemian kuolleita uhreja elossa. Toshion tehdessä tarkempia tutkimuksia, hän tulee siihen johtopäätökseen, että joku tappaa kyläläisiä. Mysteerin paljastaessa salansa, totuus paljastuu kauheimmaksi sekä surullisemmaksi mitä voisi kuvitella.

Arvostelu

Anotherin katsottuani noin puolitoista vuotta takaperin, kiinnostukseni kauhuun lopahti pidemmäksi aikaa täysin. Shikiä aloin katsomaan ihan hetken mielenjohteesta. Ja täytyy sanoa, että tämän sarjan aloitus vetää ihan varmasti mukaansa. Heti alussa katsojan mielen sopukoissa alkaa heräillä monia kysymyksiä ja mysteerin syventyessä ei katsoja voi enää irroittautua ruudun ääreltä. Sarjan ns. mysteeri on ehkä vähän liian ilmiselvä, sillä ei tarvitse kauhean kovia hoksottimia, että tajuaa homman nimen. Toisaalta sarja ei oikeastaan pyrikkään peittämään mitään, vaan juoni kulkee suoraviivaisesti eteenpäin.
Shikiä on monesti kritisoitu sen hitaasta ja pitkäveteisestä aloituksesta. Omasta puolestani voin kuitenkin sanoa, että se onnistuu pitämään paketin niin hyvin kasassa ettei sarja ehdi käydä tylsäksi. Oikeastaan sarjan alkupuolisko on moninkertaisesti parempi kuin lopetus. Alussa on se tietty impakti ja jännitys mukana, mikä saa katsojan jännittämään tulevaa juonenkäännettä. Okei, ehkä hahmot vaikuttavat välillä vähän hidasälyisiltä ja typeriltä, mikä saattaa alkaa jossain vaiheessa ketuttamaan ihan varmasti joitakin. Mukana on kuitenkin aina tietty jännitys ja kauhu-tunnelma, mikä saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Mutta...(syvä huokaus)... sarjan loppussa tapposimulaattori saa mielestäni liian suuren roolin ja lopetus on aikamoista kuraa. Joo, sarjalle pitää saada suht järkevä lopetus, joo ihmiset eivät voi elää vampyyrien kanssa rinnakkain ja joo, tämä on kauhu-anime. Mutta silti; pitikö sarjalle tehdä näin typerä ja tunteeton loppu. Saahan lopetus tietenkin inhon ja puistatuksen nousemaan ihmiskuntaa kohtaan, mutta olisi lopetuksen voinut tehdä toisellakin tavalla. Vaikka kuinka pidinkin sarjan ideasta ja tarinasta, niin lopetus on silti mielestäni typerä. Myöskään se, että viiteen viimeiseen jaksoon oli tungettu enemmän materiaalia ja tapahtumia kuin laki sallii ja siinä tuntui se tietty hätäisyys ja kiire saada sarja päätökseen, ei auttanut nostamaan intressejä lopetuksen suhteen. Tekijät ottivat ehkä liian helppoja ja ennakoitavia päätöksiä sen suhteen. Mutta siitä huolimatta, että lopetus oli mitä oli se ajoi ihan tyydyttävästi asiansa, vaikka jättikin pahan maun suuhun.

Vampyyriys on ollut kaikissa sarjoissa aina vähän meh- aihe. Varsinkin Twilightin rantauduttua jokaiselle mantereelle on teema kaluttu aika huolellisesti loppuun. Siitä on oikeasti vaikea keksiä mitään uutta. Shikin tapa kääntää asiat päälaelleen on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja oiva ratkaisu. Vaikka juuri manasin lopetuksen alimpaan helvettiin, on siinä tietyt hyvät puolensakin. Lopetus nimittäin saa katsojan miettimään kuka oikeasti lopulta on se pahis. Tietty ihmisten raakuus, kylmyys ja ymmärtämättömyys toisia lajeja kohtaan tulee upeasti esille sarjassa ja lopulta katsoja haluaa vain, että koko perhanan kylä poltettaisiin maan tasalle. Vaikka itse olen sitä mieltä, että kuolleen kuuluu pysyä kuolleena, niin lopussa kaikki empatiani oli kuitenkin näiden epäkuolleiden puolella. Shikin tarina kätkeekin alleen kauhun lisäksi surullisuutta, ykinäisyyttä sekä rakkautta. Hhamojen kautta katsojat kokevat varmasti kaiken tämän. Sarjassa myös tajuaa sen, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista kuin luulisi.
 Mitä sarjaan pelottavuuteen ja karmivuuteen tulee, ne ovat aivan huippu luokkaa. Sarja tarjoilee useasti selkäpiitä karmivia kohtauksia, joista osa oli niin pelottavia, että pala nousi kurkkuun. Shikiä ei todellakaan kannata katsoa juuri ennen nukkumaan menoa. Sarjassa ei turvauduta perus pelotteluun esim. pätkivään puhelinsoittoon, vaan siinä on hyvin uniikkeja tapoja saada katsoja tuntemaan vilunväristyksiä.


Shikissä on hyvin, hyvin suuri liuta hahmoja. Alkupuoliskolla vain tietyt ja sarjan kannalta oikeasti tärkeät hahmot ovat mukana. Sitten lopussa tupataankin lisää hahmoja jotka eivät ole oikeastaan millään tavalla merkityksellisiä. Sarjan suuri heikkous piileekin juuri siinä, että sillä on liikaa hahmoja. Turhien ja aivan tarpeettomien hahmojen lisääntyessä koko ajan tärkeimmät hahmot unohtuvat pitkiksikin ajoiksi. Itselle tulikin moneen kertaan sellainen elämys, että "Ai, onks toi vieläkin hengissä?". Mutta jos tämä sarja jotain osaa hahmojen suhteen, niin tappaa ne hahmot. Oikeastaan 90 %:lla kaikista sarjan hahmoista on mahdollisuus päätyä vampyyrin ateriaksi, joten tämän sarjan hahmoihin ei kannata kiintyä liikaa. Toisaalta suurin osa sarjan hahmoista eivät herätä katsojassa minkäänlaista empatiaa, jonka vuoksi heihin ei voi oikeastaan kiintyäkään. Osa hahmoista on kuitenkin kiinnostavia tapauksia, joiden ansioista jaksoin sarjaa seurata.

Yuuki Natsuno on 15 vuotias nuorukainen, jolla ei näytä olevan minkäänlaisi haluja kommunikoida toisten ihmisten kanssa. Hän muutti vanhempiensa kanssa Sotobaan, koska nämä halusivat vaihtaa ympäristöä. Natsuno kuitenkin inhoaa elämää pikku kylässä ja haikaileekin takaisin kaupunkiin. Hänen ulkokuorensa on hyvin kylmäkiskonen ja ilmeeton, mutta hän on kuitenkin vastuuntuntoinen ja sydämmeltään lämmin ihminen. Aluksi pidin Natsunosta oikein paljon, sillä hän haluaa palavasti ottaa selvää kylän tapahtumista. Hän on myös sellainen kaveri, jolla on voimakkaat mielipiteet, sekä voimakas tahto. Hän on niitä hahmoja joita jaksaa seurata ihan puhtaan mielenkiinnon takia. Natsunosta kerrotaan ensinnäkin erittäin vähän ja hänen päänsisäiseen maailmaan on vaikea päästä käsiksi. Puolessa välissä sarjaa hänen roolinsa kuitenkin pienenee vähä vähältä ja lopulta hän katoaa pidemmäksi aikaa kuvioista. Ja sitten, kun hän tulee takaisin hän on vain varjo siitä mitä hän oli alussa. Vaikka hänen kohtalonsa onkin sarjassa surullinen, niin ei se herättänyt ainakaan meikäläisessä minkäänlaisia tuntemuksia. Natsunoa nimittäin näytettiin sarjan loppu puolella kuvassa hyvin lyhyitä pätkiä ja sitten, kun hänen tähtihetkensä koitti ei hahmoon enää päässyt käsiksi ja loppuhuipennus jäi aika latteaksi. Natsuno on kuitenkin varsinkin sarjan alussa erittäin samaistuttava ja vaikka hahmokehitys oli aikamoista kuraa, niin pidin hahmosta kuitenkin tosi paljon.

Toinen sarjan päähenkilö on kylän lääkäri, Toshio Ozaki. Ozakissa on tiettyjä samoja piirteitä kuin Natsunossa, sillä hän on hyvin maaninen ja vähän pelottavakin. Hän on myös erittäin omistautunut työlleen ja välittää lähimmäisistään. Se mikä kuitenkin yhdistää näitä kahta eniten on heidän tavoitteensa karkoittaa/tappaa vampyyrit kylästä. Ja se mikä taas erottaa heidät on... heidän saamansa hahmokehitys. Siinä missä Natsunon kehitys jämähtää paikalleen, Ozakin kehitys on aivan huimaa. Mutta se, että pitääkö hahmon saamasta kehityksestä voidaan olla kahta eri mieltä. Itse en oikein osaa sanoa pidinkö Ozakin hahmokehityksestä. Toisaalta pidin siitä ettei hahmosta oltu tehty mitään puhtoista rauhanrakastajaa, mutta taas toisaalta hahmon psykoottisuus vietiin ehkä liian pitkälle. Ozakissa kuitenkin ihmisen julmuus ja karmeus kiteytyy upeasti. Hänen hahmossaan on vikana myös se, että häntä ei halua kannustaa. Mielestäni hän muuttuu vain liian kylmäksi ja tunteettomaksi hahmoksi, jonka tehtävänä on niitata kaikki vampyyrit.

Mad doctor is back!

Vielä pitänee mainita yksi sarjalle tärkeä hahmo eli Kirishiki Sunako. Sunako on ainakin ulkokuoreltaan nuori tyttö, joka ihailee Muroi Seishiä ja tämän teoksia. Aina kun hänen kuullaan puhuvan, hän puhuu hyvin mysteerisesti ja jo koko hänen olemuksensa herättää kysymyksiä. Hän haluaisi, että kaikki hyväksyisivät vampyyrit. Sarjan aikana käykin ilmi, että juuri Sunako kaipaa eniten sitä hyväksyntää. Hän on sarjan empaattisimpia hahmoja ja hän on varmasti jossain määrin samaistuttava, sillä kukapa ei haluasi olla toivottu ja rakastettu. Sunakosta saadaan kuitenkin irti aika vähän ja yleensäkin kaikki vampyyrit saivat huomiota vasta viime metreillä, jolloin teurastus on jo täydessä käynnissä.

Shikin animaatio jakaa varmasti mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Varsinkin hahmosuunnittelu on erikoista. Itse pidin hahmojen kasvojen piirteistä sekä ruumin rakenteesta. Erityisesti pidin hahmojen pistävistä silmistä, jotka on vampyyreilla mustattu mustiksi ja pupillit ovat punaiset. Pitää kyllä vielä peukuttaa hahmojen upeille ilmeille ja eleille, sillä varsinkin vihan ja inhon ilmeet näkyvät hienosti hahmojen kasvoilta. Myös väsymys, masennus tai veren hukka näkyy hahmoissa upeasti mm. mustina silmäpusseina ja "sairaat" hahmot erottaa helposti terveistä ihmisistä. Ainoa asia mistä en pitänyt hahmodesingissa oli hahmojen hiukset. Lähes jokaisen hahmon hiukset näyttävät hyvin raskailta ja osa kampauksista rikkovat huimasti painovoiman lakeja. Tämä häiritsi vähän sarjan alussa, mutta pikku hiljaa hiuksiin tottui. Hahmot ovat jollain tavalla karkeita, mikä kuitenkin lisää sarjan karmivaa tunnelmaa ja toimii todella hyvin kaikissa tilanteissa. Muuten sarjan animaatio on hyvin perus luokkaa. Mikään kohtaus ei ole henkeäsalpaava, paitsi tietenkin kohatukset joissa Megumi tuijottaa metsästä tai sängyn alta. Saan kylmiä väreitä aina kun muistan tuon kohtauksen.
Sarjan taustat eivät mitenkään hetkauta, mutta sopivat kuitenkin sarjaan. Valaistus taas on sarjassa huomattava keskivertoa parempaa ja kerrankin voin sanoa, ettei sarja ole liian värikäs eikä valoisa, vaan juuri sopiva.

Hrrrrrr... Tää kohtaus tuloo mun uniin!

Mitä sarjaan musiikkin tulee; se on upeaa kuunneltavaa. Shikin OST on aivan korvia hivelevää ja se huokuu sarjan henkeä. Osa musiikista on jokseenkin ihan perus kauhu-musiikkia. Musiikki luo kuitenkin niin käsin kosketeltavan painostuksen, että ilmaa voisi leikata veitsellä. Musiikista myös jo melkein tietää minkälainen kohtaus on tulossa ja katsoja pystyy eläytymään sen mukaan. Suurin osa musiikista on tunteellista ja hyvin surullista. Sydäntä raastavat biisit saavat varmasti tuntemaan piston sydämmessä. Osa biiseistä vaikuttavat aluksi hyvin lempeiltä, mutta sitten ne kuitenkin muuttuvat hyvin karmaiseviksi. Mm. Pendulum ja Blue Bells-kappaleet ovat oivia esimerkkejä tällaisistä biisistä. OST:ssä on paljon sellaisia kappaleita jotka päätyvät soittolistalleni. Ehdottomia lempibiisejäni ovat: Day and Night, Epitaph, Dead Sea, Silent Night, SHI-KI ja Untitled
Myös sarjan alkutunnareille täytyy antaa tunnustusta. Molemmat alkutunnarit sopivat sarjan henkeen upeasti ja ne saavat katsojat innostumaan sarjasta. Ensimmäinen alkutunnari, Buck-Tickin  Kuchizuke, on jollain tavalla karmiva ja samalla upean voimakas biisi, jonka kruunaa erikoinen ja synkkä animaatio. Joissakin kohdissa animaatio on synkattu hienosti kappaleeseen. Varsinkin tunnarin lopussa, kun pisarat tippuvat yksitellen kallon päälle musiikin tahtiin. Toinen alkutunnari ei säväyttänyt itseä välittömästi samalla tavalla miten Kuchizuke teki, mutta katsottuani sen pariin kertaan rakastin kappaletta yli kaiken. kanon x kanonin kappale Calendula Requim on ihanan voimakas ja kaunis biisi, mikä saa perhoset läpättämään vatsassa. Varsinkin biisin kertosäe on kaunista kuultavaa ja jäi ainakin meikäläisellä soimaan päähän. Ehdottomasti soittolistalle meneviä biisejä molemmat.
Entäs sitten sarjan lopputunnarit? Noh, eiväthän ne missään nimessä pärjää alkutunnareille, mutta varsinkin toinen alkutunnari on hienoa kuuneltavaa. Ensimmäinen alkutunnari oli vähän meh. Walk no Yakusoku-biisi ei hetkauttanut minua missään vaiheessa, enkä oikeastaan välittänyt nangin lauluäänestä. Ei kappale huono ole, mutta kunneltuani sen kerran, en enää jaksanut kuunnella sitä ja aloin sitä sitten skippaamaan. Toinen lopputunnari Gekka Rejin taas on huomattavasti parempi biisi. Tykkään Buck-Tickin laulajan syvästä ja matalasta äänestä, jota on kiva kuunnella. Kappaleen sanoitus on myös hieno ja tykkäsin toisen alkutunnarin animaatiosta tosi paljon. Musiikin puolelta Shiki on siis onnistunut lähes täydellisesti.

Ouh God! Kattokaa noita hiuksia!

Tuomio

Kauhu-animena Shiki on lähes priimaluokkaa. Se ei paneudu turhiin, päivän selviin asioihin vaan keskittyy koko ajan olennaiseen. Se myös onnistuu pitämään sarjan idean tuoreena ja kiinostavana, mikä saa katsojan seuraamaan sitä herkeämättä. Tunnelman luonnissa sarja on onnistunut upeasti ja se onkin täynnä kohtauksia joissa kylmän väristykset kulkevat pitkin selkää jalkoihin asti. Tappaminen nousee ehkä liian suuren osaan sarjan lopussa, mikä syö sarjan uskottavuutta. Se kuitenkin jättää lopullisen kysymyksen leijumaan ilmassa (Kuka lopulta on paha?), mikä jättää päätöksen katsojan tulkinnan varaan.
Sarjalla on liian paljon hahmoja ja tärkeät hahmot jäivät liikaa taka-alalle. Varsinkin Natsuno, Megumi ja Sunako jäivät liian etäisiksi hahmoiksi. Hahmoista vain Sunako herättää kunnollista säälin tunnetta ja lopuille ei heru lainkaan empatiaa. Hahmojen kehitys ei varmaankaan ole kaikkien mieleen, mutta tämä tvisti kuitenkin erottaa sarjan muista, eikä hahmoista olla leivottu liian puhtoisia.
Sarjan animaatio on keskikastia, sillä se ei oikein erotu millään saralla, Tietyt alku- ja lopputunnareiden kohtaukset ovat kaunista katsottavaa. Kuitenkin erilainen animaatio-tyyli on edukseen, sillä hahmomallit eivät ole liian tavallisia ja ne istuvat hyvin sarjaan. Hahmojen hiukset vaan ovat jokaisen kampaajan kauhistus.
Jos Shiki onnistuu jossain niin se on musiikki. Musiikki saa animaation kanssa tunnelman tuntumaan käsin kosketeltavalta ja jännityksen tuntumaan vatsan pohjassa. Alkutunnarit saavat katsojan varmasti kiinnostumaan sarjasta ja vetämään siihen mukaan.
Shiki onnistuu monissa asioissa, missä muut saman genren edustajat ovat epäonnistuneet. Vaikka se ei ole täydellinen sarja se on silti sellainen minkä jokaisen tulisi katsoa. Jos ei muuta niin sarjan  uudelleen katsomis-prosentti on korkea, sillä sarjasta saa paljon irti varmasti toisellakin katsomis kerralla. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle.

Arvosana: 8,5/10

English translate: Like horror-animes Shiki is almost prime class. It does not go into unnecessary, today's clear things but to focus full-time on the essentials. It also manages to keep the series fresh and of interest when the idea of ​​what the viewer to follow it relentlessly. To create the atmosphere of a series has succeeded magnificently and it is full of scenes in which the cold creeps go along to back down to the foot. The killing will perhaps too great a part of the end of the series, which eats a series of credibility. However, it leaves a final question to hover in the air (in the end Who is bad?), which leaves the decision upon the viewer's interpretation.
Series has too many characters and too many important figures were relegated to the background. Especially Natsuno, Megumi and Sunako were too distant to reality figures. Characters only Sunako raises a proper sense of pity, and the rest will not flow, no empathy. Development of the characters is probably not to everyone's liking, but this trick separated from the other series, and the characters to be baked too too strict. A series of animation is the middle range, because it does not really stand out in any field, certain start and end sountracks scenes are beautiful to watch. However, a different animation style is a benefit, because the character models are not too common and they fit well in series. The characters have hair, but every abomination to the hairdresser. If Shiki successful to some as it is music. Music has the animation with the mood and feel tactile feeling of tension on the bottom of the abdomen. Start intro make the viewer will certainly interested in the series and pull it under. Shiki is successful in many cases, where others of the same genre representatives have failed. Although it is not a complete series it's still kind of what everyone should watch. If nothing else as a series of re-viewing percentage is high because of the series will certainly get a lot out even second view at once. Definitely recommended for everyone.